Täällä Muualla


2 kommenttia

Kuulumisia

Katsoin juuri; olen edellisen kerran kirjoittanut huhtikuun neljäs, aika tarkalleen puoli vuotta sitten. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua kaikenmoista.

Keväällä pakkasimme haikein mielin kotimme Koreassa ja lähetimme muuttolaatikot kontissa kohti Suomea. Tietoa tulevasta ei ollut, joten päätimme viettää kesän nähden sukulaisia ja ystäviä, siinä samalla Suomen kesästä nauttien. Pienen onnenkantamoisen myötä vuokrasimme asunnon Samin sukulaiselta Helsingin Roihuvuoresta ja pidimme kovasti siellä asumisesta. Tuli pyöräiltyä, juostua ja melottua. Todella hieno kesä, josta kiittäminen on myös kaikkia ihania ihmisiä ympärillämme.

Samin työpaikka Saksasta, Ulmista, varmistui elokuussa. Ei muuta kuin jälleen valmistelemaan muuttoa ja etsimään asuntoa. Voin kertoa, että ihan hetkeen ei enää tee mieli muuttaa. Asuntoa ei vielä ole, joten majailimme ensin muutaman viikon hotellissa ja nyt Airbnb asunnossa ainakin tämän kuun loppuun.

Suomesta tullut muuttokuorma odottaa Stuttgartissa varastossa uuden kotimme löytymistä. Jossain vaiheessa voi tulla ikävä talvivaatteita tai retkireppua, tai sitä yhtä paria kenkiä, joka ei enää mahtunut matkalaukkuun. Fiksusti pakkasin muuttokuormaan myös hiustenkuivaajani, vain todetakseni ettei sitä Airbnb asunnon varusteluun kuulunutkaan. Hyvää tässä kaikessa on se, että huomaa pärjäävänsä tosi vähälläkin.

Tervetuloa siis jatkamaan matkaa kanssamme, täällä muualla!

2016-07-12-11-53-03

2016-06-17-20-59-51

2016-07-19-14-58-45

2016-05-25-13-18-22

2016-06-22-12-07-15

2016-06-29-11-27-02

2016-08-06-20-58-11

image1

Last picture taken by Candice Stanzione.


4 kommenttia

Haikeutta ilmassa

Kirsikat kukkivat. Tuntuu kuin ne kestäisivät vain hetken, levittäen huumaavaa tuoksuaan, ja sitten huomaakin jo kävelevänsä terälehtien valkoisessa sateessa. Ja joka kevät kukkien kadotessa tulee haikeus.

Tänä keväänä haikeutta tuo myös päätöksemme lähdöstä. Melkein neljä vuotta ehdimme asua Koreassa ja siitä tuli kotimme. Nyt on kuitenkin aika suunnata eteenpäin. Minne tie vie, on vielä varmistumatta, mutta blogi pysynee mukana jatkossakin.

Alla kuvia viimeisiltä kuukausilta. Soraksanin kansallispuistosta, Gyeongjun hautakummuilta ja Soulin sykkeestä. Näitä maisemia ja pieniä hetkiä minun tulee valtavan ikävä.

P1140487

P1140504

P1140539

P1140544

P1140555

P1140560

P1140566

P1140592

P1140597

P1140598

P1140629

P1140632

P1140635

P1140638


Jätä kommentti

Erilaista työtä tarjolla

Meidän kylän ulkkareiden Facebook-sivulle ilmestyi tovi sitten mielenkiintoinen työpaikkailmoitus. Normaalisti tarjolla on englanninkielen opetusta, mallintöitä tai johonkin TV-ohjelman kuvauksiin osallistumista. Tällä kertaa haettiinkin seuraa firman juhliin.

I2016-03-03 08.34.04lmoituksessa halutaan valkoihoisia miehiä tunniksi mukaan kekkereihin. Tehtäviin kuuluu vain nauttia olostaan ja olla mukana kuvattavana työntekijöiden kanssa. Buffetin lisäksi saa vähän rahaa ja kuljetukset.

Hetken mietin että mikä ihmeen juttu tämä on, mutta koska valokuvat tullaan laittamaan firman nettisivuille, oletan että kyseessä on PR temppu. Halutaan antaa mahdollisille asiakkaille kansainvälinen kuva firman toiminnasta. Sinänsä luova ratkaisu, toivotaan että reipasta seuraa löytyi.

 


Jätä kommentti

Tiimitapahtuma Caribbean Bayssä

Töissä on tapana viettää kuukausittain tiimin kesken jonkinlainen iltapäivän/illan tapahtuma. Yleensä se on korealaisittain vain yhdessä syömään (ja juomaan) menemistä, mutta tällä kertaa porukka halusi käydä Caribbean Bay -vesipuistossa.

Caribbean Bay on Korean suurin vesipuisto, ja osa Samsungin omistamaa Everland huvipuistokompleksia. Siellä on useita vesiliukumäkiä, uima-altaita, aaltoallas, kylpyläpalveluita, kaikkea mitä nyt vesipuistossa voisi olla. Ehkä hieman erilaisena piirteenä ovat ”kylät” ympäri puistoa, joista voi vuokrata omia pieniä tiloja ryhmälleen ja joissa voi sitten säilyttää tavaroitaan tai käydä välillä lepäilemässä.

Menimme maanantaina iltapäivästä, koska halusimme välttää isot ruuhkat ja käydä kokeilemassa mahdollisimman monta eri laskua lyhyessä ajassa. Tämä tietenkin oli haaveajattelua, sillä tuhannet muut ajattelivat samalla tavalla. Parissa tunnissa ehdimme käydä yhden isomman laskun, ja toisen vähän pienemmän. Oikeina ruuhka-aikoina viikonloppuisin odotusaika olisi nelisen tuntia. Harmittavasti uusin ja hienoin kyyti Mega Storm oli huollettavana tämän viikon. Mielenkiintoisesti lähes kaikki korealaiset kulkivat joka paikassa kelluntaliivit päällä, tarkkaa syytä en saanut selville. Se kai on vaan tapa veden ääressä ollessa. Lämmintäkin vielä tässä elokuun lopussa oli, kolmeakymmentä hipoen korkeimmillaan.

Vesipuistoon meneminen tiimin kanssa ei selkeästi ole ihan tavallista toimintaa, ja koko homman ympärillä oli koko ajan pieni salaperäisyyden verho. Meidän tiimejä oli tämän kuukauden tapahtumaa varten hieman sekoiteltu, ja meidän ryhmässä oli vain miehiä. Tämä ylipäänsä mahdollisti lähtemisen tuonne, mutta kohteesta ei saanut puhua naiskollegoille. Ilmeisesti joutuisi ”selittelemään aika paljon”? Myös kysyttiin olinko kertonut vaimolle minne mennään (kyllä kerroin), miten kerroin ja mikä oli reaktio. Jäi vaikutelma, että vesipuistoihin mennään joko sinkkuna patsastelemaan ja tiirailemaan, tai sitten kiltisti koko perheen kanssa vaimon valvomana. Muu on sitten vähän hys hys hommaa. Onhan toki vesipuistot harvoja ei-K18 paikkoja Koreassa, missä pääsee näkemään naisten paljaita olkapäitä (huh!).

Mukavaa vaihtelua tämä kaikki kuitenkin oli. Aiemmin olemme käyneet pelaamassa screen baseballia, joten toivottavasti jatkossakin keksitään mielenkiintoisia aktiviteettejä.

Erityismaininta Galaxy S5 luurilleni jolla kuvat on napattu, se vedenpitävänä kesti hienosti vedessä puljaamisen ilman vaurioita.

IMG_0186 IMG_0193 IMG_0190 IMG_0191 IMG_0198 IMG_0192 IMG_0203 IMG_0208 IMG_0209


2 kommenttia

Pieni pala Kalifornian rannikkoa

Työreissuilla jää joskus aikaa omillekin jutuille, joten päätin viettää lauantain ajelemalla San Franciscon eteläpuolista rantaa pitkin. Lähtöpisteenä oli Santa Cruz, josta ajoin pohjoiseen n. 80 km matkan Half Moon Bayhin CA-1 tietä.

Rannikko on melko hiekkaista, kuivaa, kivistä ja karuhkoa, tietä reunustaa tuulen taivuttamat puut. Mutta samalla jylhää ja kaunista. Tasaisin välimatkoin on pienehköjä hiekkarantoja, joissa väkeä vapaapäivänä riitti. Leijalautailu näytti olevan tämän hetken kuumin laji, surffareita ei juuri näkynyt. Ehkä aallokko ei ollut tänään sopiva.

2014-06-14 14.36.28
2014-06-14 14.40.18
2014-06-14 15.17.36
2014-06-14 15.37.24
2014-06-14 15.00.05
2014-06-14 16.38.34-1
Päivän ehdoton huippuhetki oli lounas. Puhtaasti tuurilla pysähdyin johonkin parkkipaikalle, josta huomasin hyvin erottuvan keltaisen junanvaunun. Olin myyty heti kun luin taikasanat ”BBQ PULLED PORK”. Ei tartte kahdesti käskeä.

Hogs Breath oli sellainen annos ettei sanavarastoni riitä kuvailemaan. En edes yritä. Olipahan vaan ehdottomasti paras tällainen setti mitä olen ikinä syönyt. Tälle ei Linusinkaan mainiot annokset pärjää. Onneksi minulla on vielä reilu viikko aikaa käydä uudelleen, helposti ajaa sata kilometriä tuota varten.
2014-06-14 20.09.21
Matka Santa Clarasta länsirannikolle kulkee metsäisten kukkuloiden läpi mutkittelevina teinä. Näistä en saanut juuri kuvia otettua, mutta jykevät redwoodit on kyllä komeita katseltavia.
2014-06-14 17.05.13-1
2014-06-14 16.54.53
(Toimitus pahoittelee kännykkäkuvien heikkoa laatua)


8 kommenttia

Samsung työmaana

Aloitin työt Samsungilla vajaa pari vuotta sitten, ja nyt tuo ensimmäinen sopimus on tullut päätökseen. Aika täällä on ollut ehdottomasti kokemisen arvoinen, työymparistö, tavat ja arvot ovat suurelta osin täysin erilaiset kuin mihin Suomessa on tottunut. Juuri tällaista muutosta tietenkin lähdettiin hakemaankin. En ole työasioista juurikaan kirjoitellut, tässä on ehkä hyvä hetki hieman kertoa kokemuksistani millaista on tyoskennellä Korealaisessa suuryrityksessä.

Minä siis työskentelen Samsung Electronics:lla, joka on vain yksi koko valtavan chaebolin Samsung Groupin 26:a yrityksestä. Elektroniikan lisäksi Samsungin toimialat kattaa aika pitkalti kaikkea teollisuutta ja vähän muutakin; raskasta teollisuutta, kaivoslaitteita, telakkatoimintaa, isojen rakennusten ja siltojen rakentamista, öljynporauslauttoja, huvipuistoja, finanssi- ja vakuutusalaa, sairaala- ja terveystoimintaa, jne. Vasta täällä ollessa on kaiken tämän laajuuden kunnolla tajunnut, ja kuinka valtava tuo Samsungin kaikkivoipa läsnäolo ja vaikutus Koreassa on.

Samsungia pidetään Koreassa yleisesti ottaen parhaana mahdollisena työpaikkana, ja sinne töihin pääseminen on monelle unelmien toteutuminen. Suurella osalla vuosien raataminen kouluissa, preppikursseilla ja lopulta yliopistoissa huipentuu siihen etta pääsee osaksi Samsungia. Kaikesta tästä porukalle on iskostunut hyvin vahvasti mieleen että nyt ollaan huipulla ja täällä pysytään loppuelämä, parempaa ei ole syytä etsiä. En sano etta muuhun firmaan vaihtaminen tai maahan muuttaminen on automaattinen tie onneen, mutta ikävä kyllä monella ei tällainen vaihtoehto ole edes vakavasti käynyt mielessä. Joten kaikessa hyvässä ja pahassa väki pysyy lojaalina firmalle koko työuransa.

Alkuvuodesta täällä nousi taas kova kohu, kun uudet OECD tuottavuusluvut julkaistiin. Tässä Business Korean artikkelissa kerrotaan kuinka surkean alhainen tuottavuus on, vaikka töitä tehdään enemmän kuin oikeastaan missään muualla. Work/life balance on erittäin huonossa jamassa, minkä kyllä huomaa koko yhteiskunnassa. Tässä lisäksi hyvä blogikirjoitus jossa on aika raakaa analyysiä miksi ehkä ollaan tässä tilanteessa.

Omassa työpaikassani tämä pitkien päivien tekeminen näkyy erittäin hyvin. Kollegat viettävät suuren osan päivästään töissä, mikä tuntuu heistä ihan normaalilta. Omasta mielestäni Korealaiset ovat kyllä ihan tehokkaita ja päteviä työssään, joten tuo alhainen tuottavuus ei johdu laiskuudesta tai kyvyistä. Työpäivä nimittäin monelle ei ole pelkkää varsinaista tyäskentelyä, vaan siihen sisältyy paljon muuta tekemistä; työpisteellä voi ihan hyvin vetää vaikka tunnin parin unet, käydään ystävien kanssa istumassa kahviloissa, hoitaa omia asioitaan, käydä vetämässä illalla jossain pitkä illallinen ja tullaan takaisin töihin. Nämä kaikki varmaan OECD mittareissa lasketaan työajaksi, ja lopputulos näyttää niissä erityisen huonolta. Uskon että tuottavuusindeksi saataisiin heittämällä isommaksi jos työpäivästä karsittaisiin ylimääräiset jutut pois ja lähdettäisiin kotiin aikaisemmin. Levättäisiin kuonnolla ja tultaisiin virkeänä töihin seuraavana päivänä, sillä säännölliset vuosia jatkuvat ylityöt aiheuttavat täällä pahaa uupumusta ja stressiä.

Mutta Koreassa tämä ei toimi näin, työnantajan silmissä hyvä työntekijä on sellainen joka viettää mahdollisimman paljon aikaa työpistellä ja täten osoittaa omistautumista firmalle. Työn laatu tai aikaansaannokset ei merkitse niin paljoa kuin käytettävissä oleminen. On erittäin normaalia että viikonloppuna pomo soittaa ja käskee töihin, ja silloin mennään oli mitä oli. Kaiken lisäksi käsitettä ylityö ei sinänsä tunneta eikä siitä oikeastaan makseta mitään, on vain töitä mitä tehdään normityöajan päälle. Tästä etuna tietenkin on nopea ragointikyky ongelmiin, nopeus kaikessa tekemisessä on yleisestikin hyvin korealainen piirre.

Itse olen jossain määrin pysytellyt tästä systeemistä ulkona, enkä ihan noin rankasti ole puurtanut. Mutta huomaan kyllä että mukautumistakin on tapahtunut, en sellaista parin tunnin ylityötä edes juuri huomaa tai pidä minään. Muun ryhmän vietäväksi on selkeästi helppo antautua.

Kaikesta tästä huolimatta, ja ehkä hieman tämän vuoksi, päätin silti jatkaa sopimusta vuodella, eikä päätös ei edes ollut vaikea. Samsungilla on erittäin dynaaminen tekemisen meininki ja oikeasti tahto muuttua nykyisestä, ja uskon että minulla olisi siihen vielä annettavaa. Näen että yksi minun rooleistani on tuoda uusia ideoita esille ja tarjota ajatuksia siitä että asiat voisi tehdä mullakin tavalla. Onhan tämä myös kaikin puolin haastava ja kehittävä tilanne, sekä ammatillisten taitojen että itsensä suhteen.

Näin siis Taina ja minä jatkamme kirjoitteluamme vielä tovin, täältä muualta!

Koreassa kaikki tapahtuu isoveljen valvonnassa

Koreassa isoveli on kaikkialla


4 kommenttia

Firman pikkujoulut

Suwonin Samsung Digital City kutsui jälleen ulkomaalaiset työntekijät sekä heidän perheensä juhlistamaan vuoden loppua yhdessä. Tilaisuus oli pitkälti lapsiperheille suunnattu, mutta oli siellä aikuisenakin ihan mukavaa.

Ohjelmassa oli arvontaa, tietovisailua, oopperalaulua, intialaista tanssia sekä perinteinen korealainen musiikki- ja tanssiesitys. Odotuksista huolimatta venäläinen tanssiryhmä ei tällä kertaa esiintynyt. Ennen varsinaisen tilaisuuden alkua aulaan oli rakennettu muutama workshop, missä sai valokuvauttaa itsensä Hanbokissa, perinteisessä korealaisasussa, tai soittaa korealaisilla rummuilla.

Syötävää oli runsaasti tarjolla, mutta silti jälkiruokapöytä ammotti tyhjyyttään, kun pääsin sinne asti lautaseni kanssa. Pettyneenä palasin takaisin paikalleni ja mulkoilin intialaisia pöytäseurueita, jotka olivat hamstranneet valtavia kasoja kakkua, varmaankin jo ennen pääruokien hakemista. Pientä lohdutusta toi ulko-ovella jaettu joululahja, iso laatikollinen saksanpähkinäkeksejä, joita olen nyt yrittänyt tuhota ennen niiden parasta ennen päiväystä.

2013-12-11 17.39.24 2013-12-11 17.41.20
Yksi kolmesta isosta pääruokapöydästä.
2013-12-11 17.42.05
Korealaiset kakut ovat näyttäviä ja mielelläni olisin tätäkin maistellut… Kuvat otin ennen koko tilaisuuden alkua, siksi on kelmut vielä päällä. 
2013-12-11 17.44.14
2013-12-11 17.48.46
Pienet rumpalit ottivat ilon irti soittimista.
2013-12-11 18.55.15
Perinteinen tanssi- ja soittoesitys. 
2013-12-11 19.06.51
Oopperaa. Nainen vaihtoi kolmesti asua parinkymmenen minuutin esityksen aikana.
2013-12-11 20.21.05
Samin toinen koti. Työpiste löytyy 25:stä kerroksesta. Itselleni ensimmäinen kerta Samsungin alueella, ulkopuoliset eivät tänne pääse ilman kutsua. 
2013-12-11 21.12.40
Lahja.
2013-12-11 21.10.52
Keksit ovat paremminkin pehmeitä vohvelimaisia palloja, joiden sisässä on yksi kokonainen saksanpähkinä, sekä makeaa punaista paputahnaa. Ihan hyviä.