Ulm Münster

16.12.2016 by Sami 1 kommentti

Ulmin tärkein nähtävyys ja maamerkki on ehdottomasti Ulm Münster. Se on nimetty maailman korkeimmaksi kirkoksi, ja hallitsee upeasti kaupungin keskustaa ja ympäristöä. Rakennustyöt kestivät todella kauan, alkaen vuodesta 1377 aina vuoteen 1890 asti.

Kirkko on sisältä ehkä vieläkin vaikuttavampi kuin ulkoa. Kauniit mosaiikkitaideteokset valtavissa ikkunoissa ja korkeuksiin kohoava katto pistävät miettimään sitä työn määrää, minkä jo pelkästään taiteilijat ovat kirkon valmistuessa tehneet. Rakennusmiehistä puhumattakaan.

Huikean korkeaan torniin on myös mahdollista kiivetä. Portaita kipuamalla pääsee lähes huipulle, 143 metriin asti. Marraskuun puolivälissä kävimme kokeilemassa Suomesta tulleiden vieraiden kanssa miltä se tuntuu. Portaikko on kapeaa kierreporrasta alusta loppuun, kulkien suuremman osan aikaa kirkon ulkokyljessä. Pienistä ikkunoista näkee matkalla ulos kuinka pikkuhiljaa noustaan korkeammalle. Välillä on muutama isompi tasanne jossa voi hieman palautella uupuneita jalkoja ja hermoja. Vaikka en ole kovin paljoa korkeanpaikankammoinen, kummasti vaan alkaa hermostuttamaan ylemmäksi noustessa.

Viimeinen nousu tapahtuu tornin keskellä kulkevassa portaikossa. Huipulta avautuu huikea näkymä kaupunkiin ja kirkkaalla ilmalla voi jopa nähdä etelässä kohoavat Alpit. Tornin ympäri kulkee erittäin kapea tasanne, jota kiertäessä kummasti tulee puristettua kaidetta tiukasti. Alaspäin kurkkiminen on kivaa jännää.

Kuva ylhäällä Juha-Pekka Järvinen.

Alastulo hirvitti jopa enemmän kuin ylösmeno, kun portaikoissa tuli haluamattaan katseltua enemmän ikkunoista ulos ja tiedosti missä mennään. Myös jo melkoisen väsyneet jalat tuntuivat epävarmemmilta. Kaikki kuitenkin pääsivät onnellisina ja hyvin alas.

Kaikkinensa sykähdyttävä kokemus, olen valmis lähtemään toistamiseenkin tälle pikku reippailulle. Ehkä seuraavalla kerralla myös Taina pääsee alkua pidemmälle. Nyt korkeanpaikan kammo vei voiton ja alkuinnostus kaikkosi ensimmäisten avonaisten ikkunoiden kohdalla.