Pyöräretki

Pyöräily Koreassa eroaa pyöräilystä Suomessa. Täällä auto on pääsääntöisesti se jota väistetään, oli sinulla pyöräilijänä lain mukaan etuajo-oikeus tai ei. Ja autot ajavat täällä usein ylinopeutta, ajaminen juovuksissa on normaalia, eikä kuljettajia edes näe tummennettujen ikkunoiden takaa, joten on mahdotonta tietää huomasiko kuljettaja sinut vai ei. Kaikesta huolimatta monet korealaiset harrastavat pyöräilyä ja tekevät pitkiäkin lenkkejä, joista osa poljetaan vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilla.

Itse on yrittänyt tehdä itsestään mahdollisimman helposti huomattavan ja kypärä on aina päässä. Lukkokenkiä ei täällä ole vielä uskaltanut ajatellakaan, sillä autojen lisäksi vaaratilanteita syntyy jalankulkijoista ja muista pyöräilijöistä. Edessä näennäisesti suoraan ajava pyöräilijä saattaakin arvaamatta alkaa mutkitella tai pysähtyä keskelle pyörätietä. Koiria ulkoilutetaan irti ja lapset harjoittelevat rullaluistimilla luistelua, pyöräteillä. Kellon soittaminen aiheuttaa hämmennystä ja omaan reunaan siirtymisen sijaan saatetaan hypätä tien toiselle puolelle, joten ennakointi on itselle todella vaikeaa. Mutta nämä ovat kaikki asioita, joihin pitää vain suhtautua oikein ja ajaa tarpeeksi hiljaa.

Sunnuntaina testasimme miten pyöräily läheiselle järvelle onnistuu ja kyllähän se ihan mukavasti meni. Erityisesti järven rantaan rakennettua erinomaista kävely- ja pyörätietä oli ilo polkea. Aurinko paistoi ja pyöräilyn ohessa tiirailtiin vähän lintujakin. Matkaa ei kertynyt kuin vajaa 30 kilometriä, mutta tästä on hyvä jatkaa reitin pidentämistä. Tavoitteena olisi vielä polkea Souliin asti joku kaunis päivä, sillä Soulin pyörätiet ovat kuulopuheiden mukaan erinomaisia.

Kirsikankukkia

Tuntuu, että korealaiset ja ulkomaalaiset ovat yhtä lailla sekaisin kukkivista kirsikkapuista. Ja kyllä, upeita ne ovat! Maisema on yhtäkkiä muuttunut vaaleanpunavalkoiseksi hattaraksi, eikä kukaan tunnu ihmettelevän tien keskelle parkeerattuja autoja, kun kuljettajan on ollut pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva. Arkipäivänäkin suosituilla kirsikankukka-alueilla on ihmisiä tungokseksi asti.

Olin eilen korealaisen ystäväni kanssa Soulissa metsästämässä parhaita kukka-apajia. Yksi tunnetuimmista paikoista on Yeouido Park Han-joen varrella Soulin eteläosassa. Puistossa järjestetään vuosittain festivaalit kirsikankukkien ollessa upeimmillaan ja kukkien ihailun lisäksi voi  vaikka osallistua kilpailuihin tai nauttia ruokakojujen tarjonnasta. Meille tuo alue oli vähän pettymys, sillä vaikka kukat olivatkin upeita ja ilmassa festivaalin tuntua, olivat odotukset olleet ehkä erilaiset.

Seuraavaksi päätimme käydä tarkastamassa ystäväni entisen asuinalueen kadun, jossa kuulemma on paljon kirsikkapuita. Paikka oli mielettömän upea! Päivä oli aurinkoinen ja tuuli irrotti puista kukkien terälehtiä, lennätellen niitä kuin pieniä valkoisia perhosia ympärillämme. Ihmistungoksesta ei ollut tietoakaan, puut kaartuivat kadun ylle ja jotenkin kukkia tuntui olevan runsaammin kuin Yeouidossa. Alue löytyi Jamsilin metroaseman ja Han-joen välistä, suosittelen suuntaamaan sinne mikäli rauhallisempi kirsikankukkien ihailu kiinnostaa.

Viimeiseksi piipahdimme vielä Lotte Worldin huvipuiston takana Seokchon järveä ympäröivässä puistossa. Tämäkin on suosittu ulkoilualue ja monet Soulilaiset kuntoilevat kiertämällä järveä ympäröivää 4km pituista reittiä. Me istahdimme penkille, ihailimme kukkia ja kauhistelimme huvipuiston kieputtimia.

Kukkaloisto kestää vain hetken ja seuraavaa täytyy odottaa vuosi. Onneksi noita kirsikkapuita on kuitenkin joka paikassa ja niistä saa nauttia niin kauppareissulla kuin bussia odotellessakin.

Yeouidon kukkaloistoa ja ihmisvilinää.

Vasemmalla toukkia, oikealla kotiloita. Toukista ei tullut suosikkiruokaani, jo ilmassa leijaileva haju alkoi etoa. Ystäväni pisteli näitä onnellisena. 

Löysin parempaa evästä. Hot dog korealaisittain.

Han-joki. Taustalla siintää Seoulin ydinkeskusta.

Jamsilin kirsikkapuukatu. Tästä paikasta pidin kovasti.

Seokchon järvi Jamsilissa. Kirsikkapuita riitti täälläkin. Ja ihmisiä.

Lotte Worldin ulkohuvipuisto.

Tuuli lennätti kädelleni yhden terälehdistä. 

Ampumaradalla

Viime viikonlopun lähestyessä exkpattiystävämme yllättäen ilmoittivat olevansa menossa ampumaan savikiekkoja läheiselle ampumaradalle. Lauantai sattui olemaan vielä vapaana ja ammunta on mukavaa ajanvietettä, joten lähdimme toki mukaan. Paikkana oli Gyeonggi-do Shooting Range (http://ggshooting.co.kr), jossa on haulikolle harjoittelurata, useita muita ratoja enemmän harrastaneille sekä ilma-aseradat pistoolille ja kiväärille. Lisäksi vielä pienehkö rata erilaisille käsiaseille.

Koreassa on erittäin tiukat aselait. Käytännössä aseen omistaminen siviileillä on mahdotonta, laittomasta hallussapidosta voi saada jopa kymmenen vuotta vankeutta. Pienen poikkeuksen tekevät vain tietyt erityisammatit, kuten turvamiehet ja metsästäjät. Metsästäjienkin pitää säilyttää asetta paikallisella poliisiasemalla metsästyskauden ulkopuolella. Ainoastaan ilma-aseita on mahdollista omistaa harrastustarkoituksella luvan kanssa. En tarkkaan tiedä miten esimerkiksi haulikkoammuntaa harrastavat toimivat, mahdollisesti aseet hankitaan ampumaseuran kautta ja säilytetään radalla turvassa.

Tämän vuoksi ampuminen on Koreassa melko harvinaista touhua ja tällaiset paikat ovat monelle armeijan ulkopuolella ainoa keino päästä kokeilemaan ampumista. Monia tämä myös tuntui kinnostavan, radat olivat jatkuvasti täynnä, otteista päätelleen paljon ensikertalaisia. Naisilla tietenkin asianmukaisesti korkokengät, valmiina jatkamaan vaikka baarikierrokselle ammunnan jälkeen. Jotkut pariskunnat vaikuttivat olevan treffeillä.

Meiltä meni kolme tuntia tosi nopeasti omaa ammuntaa suorittaessa ja toisia seuraillessa. Jokainen ampui ensin kiekkoja, minkä jälkeen käytiin kokeilemassa pistooleita. Mielipiteet siitä kumpi oli kivempaa menivät suunnilleen puoliksi. Turvatoimet olivat radalla hyvin hoidettu, ampujilla oli koko ajan oma valvoja vieressä opastamassa. Kaikilla tuntui olevan mukavaa ja onnistumisia riitti, eiköhän tällä porukalla mennä vielä toisenkin kerran!

Thanks guys for a great day, let’s do it again soon 🙂

Hwaseongin linnoitus

Sunnuntaina kävimme Suwonin omalla linnoituksella, Hwaseongilla. Tarkoitus oli kuvata kirsikkapuita kukkaloistossaan, mutta eivätpähän vielä olleet kaikki innostuneet kukkimaan. Otimme reissun sitten enemmän kulttuurin kannalta.

Linnoitus valmistui 1796 ja on kokenut kovia varsinkin Korean sodan aikana. Vuonna 1975 linnoituksen entisöinti aloitettiin ja nyt se on yksi maailman perintökohteista. Linnoituksen muuri on lähes 6km pitkä ja sen sisäpuolelle jäävät niin Hwaseong Haenggung palatsi, kuin nykyaikaista Suwonin kaupunkiakin. On mielenkiintoista kävellä muurilla ja katsella sen sisäpuolelle, missä bussit ja henkilöautot virtaavat linnoituksen läpi ja missä urbaani kaupunkimaisema yhdistyy historiallisesti arvokkaisiin rakennelmiin.

Hwaseong Haenggungin palatsi on itse asiassa rakennettu ensin vuonna 1789 ja linnoitus sen ympärille valmistui vasta vähän myöhemmin. Myös palatsi on entisöity, sillä Japanin kolonisaation aikana sen rakennukset tuhottiin melkein täysin, kun korealaisesta kulttuurista ja historiasta pyrittiin pääsemään eroon ja japanilaistamaan korealaiset. Nyt palatsi on suosittu nähtävyys ja alueella myös kuvataan tv-sarjoja ja elokuvia.

Päivä oli aurinkoinen, mutta tuuli kylmästi. Siitä huolimatta Korealaisperheet söivät eväitään palatsin puistossa ja kaikki tuntuivat yhtä lailla nauttivan kauniista kevätpäivästä. Tämän viikon lämpötilat ovat taas lämpimämmät, joten toivotaan kirsikankukkien aukeavan kunnolla ensi viikonloppuun mennessä.

Paldalmun. Yksi neljästä linnoituksen pääportista.

Osa puista kukki jo, mutta paljon nuppuja oli vielä aukeamatta. Kukkaloisto on varmasti todella kaunis kun kaikki puut ovat kukkansa avanneet.

Etualalla Haenggungin palatsia. Taaempana Suwonia, josta osa on linnoituksen sisäpuolella. Linnoituksen muuria ei edes erota rakennusten keskeltä, mutta siellä se jossain menee.

Turistina.

Liput palatsin pihassa. Tuuli tosiaan aika navakasti.

Tässä itse kuningas tervehtii näytöstä katsovia.

Rakennuksen seinäkoristelua. Ei siis enää palatsissa, vaan linnoituksen sisäpuolella olevan nykyaikaisen talon, olisiko ollut jonkinasteinen kulttuurikeskus.

Normikatu linnoituksen sisäpuolella.

Ilta-auringossa

Eilen nappasin kameran ja pinkaisin ulos juuri ennen auringonlaskua. Onnistuin muutaman kuvan ottamaan kukkulalla kukkivista pensaista pehmeässä iltavalossa, ennen kuin tuli liian hämärää. Ensi viikonlopuksi suunnittelimmekin kirsikankukkien kuvaamista, kun on luvattu kaunista ilmaakin ja kukat alkavat olla auki. Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Paikallisia herkkuja kauppakassissa

Ruokakaupassa käynti on yhä varsin mielenkiintoista, vaikkakin kauppojen tarjonta alkaa tulla jo tutuksi ja hyväksi havaittuja ruokia osaa etsiä oikeasta paikasta. Viimeksi ostoskassista paljastui muun muassa seuraavanlaisia tuotteita: tuorepastaa, pikanuudeleita, säilöttyä retiisiä ja kalakakkuja. Englannin käyttäminen otsikoissa on täällä kovasti trendikästä, onneksi myös ruokapuolella, sillä vaikka koreaa osaakin jo lukea, ei ymmärrys vielä ole samalla tasolla.

Hedelmiä ja vihanneksia täällä syödään paljon. Nyt sesonkituote taitaa olla pieni keltainen kurpitsa, jota en vielä ole uskaltautunut ostamaan, kun en mikään kurpitsan suurin ystävä ole. Monesti kauden tuotteita myydään ruokakauppojen lisäksi kadun varressa pienen kuorma-auton lavalta ja kauppa tuntuu käyvän oikein hyvin. Myös erikoiskaupat ovat vielä kunniassa: meidänkin kulmilla on lihakauppiaita, hedelmäkauppoja, kalakauppiaita, leipomoita ja pieniä vaateputiikkeja. Näitä mielellään suosii, sillä täälläkin isot marketit ovat jyräämässä pienet kauppiaat, kun asiakkaita houkutellaan yhden pysähdyksen taktiikalla ruoka- ja vaateostoksille.

City Hall

Media maalailee uhkakuvia Korean niemimaan lähitulevaisuudesta, mutta minä ajattelin keskittyä edelleen siihen mitä meidän omassa arjessamme tapahtuu. Ja koska arki on jatkunut kaikesta uutismyllytyksestä huolimatta ihan ennallaan, niin vielä ei ole luvassa hurjia sotaraportaaseja, eikä toivottavasti tule jatkossakaan.

Tämän aasinsillan kautta pääsen viime viikon Soulin reissuun. Unohduin taas pariksi tunniksi kirjakaupan syövereihin, kun tarkoituksena oli vain napata yksi korean oppikirja ja tulla takaisin kotiin. Löysin etsimäni kirjan, sekä pari muuta asiaa, joita en tiennyt tarvitsevani. Niin tuntuu käyvän joka kerta, kun kirjakaupassa olen täällä käynyt. Matkalla bussipysäkille kävelin City Hallin ohi ja hetken mielijohteesta painelin sisälle asti.

Vanha kaupungintalo (rakennettu 1926) lepäilee uuden modernin kaupungintalon kainalossa jakaen mielipiteet. Itse pidän uuden ja vanhan yhdistämisestä, mielestäni uusi nostaa vanhankin kaupungintalon paremmin esiin. Uuden rakennuksen aulan viherkasviseinät ovat upeat ja niiden ansioista sisäilma on raikas ja ilmapiiri rentouttava. Lisäksi rakennus käyttää uusinta aurinko- ja maalämpöteknologiaa energian tuottamiseen, joten se on myös ekologisen rakentamisen edelläkävijä. Uusi rakennus avattiin 2012 syksyllä yleisölle ja siitä 40 % on kaikille avointa aluetta. Käydessäni en tiennyt yhdeksännen kerroksen kahvilasta, mutta seuraavalla kerralla aion käydä testaamassa myös sen.

Vanha rakennus on muutettu kirjastoksi. Siellä en vielä ole sisällä käynyt, mutta voisi olla ihan kiinnostava retki sinnekin.