Haikeutta ilmassa

Kirsikat kukkivat. Tuntuu kuin ne kestäisivät vain hetken, levittäen huumaavaa tuoksuaan, ja sitten huomaakin jo kävelevänsä terälehtien valkoisessa sateessa. Ja joka kevät kukkien kadotessa tulee haikeus.

Tänä keväänä haikeutta tuo myös päätöksemme lähdöstä. Melkein neljä vuotta ehdimme asua Koreassa ja siitä tuli kotimme. Nyt on kuitenkin aika suunnata eteenpäin. Minne tie vie, on vielä varmistumatta, mutta blogi pysynee mukana jatkossakin.

Alla kuvia viimeisiltä kuukausilta. Soraksanin kansallispuistosta, Gyeongjun hautakummuilta ja Soulin sykkeestä. Näitä maisemia ja pieniä hetkiä minun tulee valtavan ikävä.

Kukkia, kukkia

Kevät kirsikankukkineen on Koreassa ihanaa aikaa. Me vietimme koko eilisen päivän ulkona, kukkien terälehtien lennellessä valkoisena sateena ympärillä.

Kuvat otettu viime viikon aikana eri paikoista. Eilinen ulkoilu osui juuri oikeaan ajankohtaan kukinnan kanssa, sillä monessa paikassa terälehdet alkoivat tosiaan jo tippua, kun taas alkuviikosta kukat vasta aukesivat. Tämä keväinen kauneus on niin hetkellistä.

Kun kaikkialla tuoksuu kirsikankukille

Tänä vuonna kirsikankukat aloittivat kukintansa Soulin korkeudella jo maaliskuun puolella. Poikkeuksellista, sillä edellisen kerran kukinta on alkanut näin aikaisin 92 vuotta sitten. Ainakin jos on The Korea Timesia uskominen. Syynä tietenkin normaalia lämpimämpi kevät, josta ovat nauttineet kasvien lisäksi myös ihmiset. On tuntunut melko hämmentävältä lähteä kotoa t-paidassa maaliskuussa. Tosin aamulla ja illalla on vielä koleaa, joten jos sen takin meni lähtiessään jättämään naulakkoon, on parempi palata ennen auringonlaskua. Lämpimyyden taika nimittäin raukeaa auringon laskettua aika nopeasti. Loppuviikoksi onkin luvattu taas vähän viileämpiä ilmoja.

Iloitsin kirsikankukkien aikaista kukkimista, sillä vieraamme ehtivät nähdä osan kukkaloistosta ennen kotiin paluutaan. Ensi keväälle suosittelen Korean matkaa huhtikuun ensimmäiselle viikolle, jolloin kukat luultavimmin ovat juuri aukeamassa. Paitsi jos ensi kevät on vuorostaan tavallista kylmempi. Eihän näistä koskaan tiedä.

Ei tarvitse kuin kävellä omalle kotipihalle kun vastassa on kukkameri ja voimakas kirsikankukkien tuoksu. 

Puhjenneet kukat houkuttelevat hyönteisiä ja puissa kävi aikamoinen kuhina. Tässä ampiainen. 

Perhonen mesiapajilla. 

Kuva on sunnuntailta, jolloin osa kukista oli vielä nupulla. Nyt nämäkin ovat mitä luultavimmin auenneet.

Kalastajat ovat myös nauttineet lämmöstä. Tosin aurinkomaskein ja varjoin suojautuneina. 

Magnolian kukat ovat valtavia kirsikankukkiin verrattuna. 

Tämä lienee viime syksyn kastanjan siemenkota, juuttuneena oksaan.

Pääsiäisen tunnelmaa. 

Kirsikankukat eivät suinkaan ole ainoita maiseman kaunistajia. Juuri nyt tuntuu, että kukkia on jos jonkinlaisia, toinen toistaan kauniimpia. 

Kirsikankukkia

Tuntuu, että korealaiset ja ulkomaalaiset ovat yhtä lailla sekaisin kukkivista kirsikkapuista. Ja kyllä, upeita ne ovat! Maisema on yhtäkkiä muuttunut vaaleanpunavalkoiseksi hattaraksi, eikä kukaan tunnu ihmettelevän tien keskelle parkeerattuja autoja, kun kuljettajan on ollut pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva. Arkipäivänäkin suosituilla kirsikankukka-alueilla on ihmisiä tungokseksi asti.

Olin eilen korealaisen ystäväni kanssa Soulissa metsästämässä parhaita kukka-apajia. Yksi tunnetuimmista paikoista on Yeouido Park Han-joen varrella Soulin eteläosassa. Puistossa järjestetään vuosittain festivaalit kirsikankukkien ollessa upeimmillaan ja kukkien ihailun lisäksi voi  vaikka osallistua kilpailuihin tai nauttia ruokakojujen tarjonnasta. Meille tuo alue oli vähän pettymys, sillä vaikka kukat olivatkin upeita ja ilmassa festivaalin tuntua, olivat odotukset olleet ehkä erilaiset.

Seuraavaksi päätimme käydä tarkastamassa ystäväni entisen asuinalueen kadun, jossa kuulemma on paljon kirsikkapuita. Paikka oli mielettömän upea! Päivä oli aurinkoinen ja tuuli irrotti puista kukkien terälehtiä, lennätellen niitä kuin pieniä valkoisia perhosia ympärillämme. Ihmistungoksesta ei ollut tietoakaan, puut kaartuivat kadun ylle ja jotenkin kukkia tuntui olevan runsaammin kuin Yeouidossa. Alue löytyi Jamsilin metroaseman ja Han-joen välistä, suosittelen suuntaamaan sinne mikäli rauhallisempi kirsikankukkien ihailu kiinnostaa.

Viimeiseksi piipahdimme vielä Lotte Worldin huvipuiston takana Seokchon järveä ympäröivässä puistossa. Tämäkin on suosittu ulkoilualue ja monet Soulilaiset kuntoilevat kiertämällä järveä ympäröivää 4km pituista reittiä. Me istahdimme penkille, ihailimme kukkia ja kauhistelimme huvipuiston kieputtimia.

Kukkaloisto kestää vain hetken ja seuraavaa täytyy odottaa vuosi. Onneksi noita kirsikkapuita on kuitenkin joka paikassa ja niistä saa nauttia niin kauppareissulla kuin bussia odotellessakin.

Yeouidon kukkaloistoa ja ihmisvilinää.

Vasemmalla toukkia, oikealla kotiloita. Toukista ei tullut suosikkiruokaani, jo ilmassa leijaileva haju alkoi etoa. Ystäväni pisteli näitä onnellisena. 

Löysin parempaa evästä. Hot dog korealaisittain.

Han-joki. Taustalla siintää Seoulin ydinkeskusta.

Jamsilin kirsikkapuukatu. Tästä paikasta pidin kovasti.

Seokchon järvi Jamsilissa. Kirsikkapuita riitti täälläkin. Ja ihmisiä.

Lotte Worldin ulkohuvipuisto.

Tuuli lennätti kädelleni yhden terälehdistä.