Kioton reunamilla

Kiotosta tuntuu riittävän kuvia loputtomiin, mutta jospa tässä olisi tiivistettynä viimeiset tunnelmat. Kävimme Kioton länsireunalla Arashiyamassa ihmettelemässä Tenryujin temppeliä, sekä sen takana kohoavaa bambumetsää, minkä jälkeen raiteet veivät meidät maisemajunalla Kameokaan. Piipahdimme myös muistelemassa aikaisempaa Kioton reissua Fushimi Inari Taishan oransseilla porteilla. Ihan yhtä sykähdyttävä paikka se oli vieläkin.

Bambumetsässä Sami sai jakamatonta huomiota näiltä tytöiltä. Tehtävänä oli haastatella ulkomaalaisia.

Jopa pieneltä juna-asemalta onnistuin tekemään löytöjä. Näitä ihania kankaita haalin mukaani aina tilaisuuden tullen.



Juna-asemalta evääksi ostettu keksipussi. 

Ketulle jätetty riisilahja.

Hämmästyttää, kummastuttaa…

Tämä helmi löytyi kameran muistikortilta. Kioton metrossa menin tunkemaan muovisen matkakortin paperilipuille tarkoitettuun aukkoon. Metroaseman virkailija ystävällisesti tuli pelastamaan korttini portin uumenista ja vielä nyökytteli suopeasti anteeksipyynnöilleni sen kummemmin hermostumatta. En ehkä olekaan ainoa saman mokan tehnyt turisti?

Lifestyle kaupan hyllyltä taas bongasimme säilykepurkissa myytäviä muffinseja. Ihan ensimmäiseksi ei vesi herahtanut kielelle.

Ja kirjakaupasta löytyi tämmöinen aarre. BusRama-aikakausilehti kaikille meille busseista äärimmäisen kiinnostuneille.

Tämä taas jaksoi naurattaa vessoissa.

Ajassa taaksepäin Kiotossa

Kioto on yksi suosikkikohteistani Japanissa. Rakastan kaupungin pieniä katuja, joiden varsilla voi törmätä kimonoissaan sipsuttaviin japanittariin tai pysähtyä ihailemaan yhtäkkiä eteen avautuvaa temppeliä.

Me suuntasimme Kiotoon Chuseokin eli korealaisten kiitospäivän ajaksi. Taivaalla loisti iltaisin valtavan kokoinen kuu, päivälämpötilat olivat jo siedettävät ja ruoka maistui. Päätimme lisäksi etsiä shiatsu-hierontapaikan, eikä siihenkään tarvinnut pettyä.

Matkalla Osakasta Kiotoon. 

Hotelli oli oikein mukava terasseineen. 

Sou Sou:n kangastaivas. 


Tätä kobehärkää tarjoilevaa ravintolaa ihailimme, mutta päädyimme kuitenkin vielä muualle. Ensi kerralla sitten. 

Lautaselle ilmestyi koben sijasta jauhelihapihvi. Oli aika hyvä sekin. 

Shiatsua löytyi Kiotosta monestakin paikasta, mutta me päädyimme tänne, Hiyoshi-dohon. Ihana hämyinen vanha rakennus ja rentouttava kahden tunnin perinteinen hieronta. 

Kierros pikkuputiikeissa

Koreassa isot hypermarketit valtaavat tilaa pienemmiltä liikkeiltä, kilpailuvalttinaan usein edullisemmat hinnat ja suuremmat valikoimat. Kuitenkin vaatepuolella trendi tuntuu olevan päinvastainen. Lähialueemme pikkuputiikit näyttävät vetävän shoppailijoita, ihan tavallisena arkipäivänäkin. Erään liikkeen myyjän kanssa juttelimme ja hän kertoi uusien vaatteiden saapuvan viikottain, joten tarjonnan nopea vaihtuvuus pitää ostajien mielenkiintoa yllä. Omaksi ilokseni myös rennot, yksinkertaiset ja melko löysästi istuvat vaatteet ovat rantautuneet alueemme liikkeisiin. Samalla todennäköisyys löytää jotain sopivaa (jotain mihin mahdun) on kasvanut tässä parin vuoden aikana huimasti. 

Hintataso näissä putiikeissa ei yleensä ole korkea. Tein hintavertailua ison ostoskeskuksen Zaran kanssa, ja totesin että ostan vaatteita mieluummin näistä pienistä liikkeistä, halvemmalla. Monesti putiikkien vaatteet vielä ovat Koreassa valmistettuja ja korealaisten nuorten suunnittelijoiden suunnittelemia. Keinokuituja käytetään paljon, mutta on valikoimissa luonnonmateriaalejakin, kun vain jaksaa etsiä.

Vaatteiden lisäksi myynnissä on koruja, laukkuja ja kenkiä, sekä jonkin verran piensisustustavaraa. Eiliseltä kierrokselta mukaan tarttuikin simppelin t-paidan lisäksi siro hopeinen rannekoru. Ja kun liikkeestä toiseen ravaaminen alkaa kyllästyttää, voi aina istahtaa kahville. Nimittäin kahviloistakaan ei tällä alueella ole puutetta. 

Piipahdus Lontoossa

Suomesta ehdin pariksi päiväksi Lontooseenkin. Olimme reissussa veljenpoikani kanssa ja nautimme sekä hotellin lähellä olevan ravintola-alueen tarjonnasta, että Oxford Streetin shoppailuista. Ja tuota Arosfa-hotellia voin lämpimästi suositella, oli asiakaspalvelu kohdillaan.

Näköalat huoneemme ikkunasta.  

Suomitunnelmointia

Kotiuduin Suomen reissulta jo hyvän aikaa sitten, mutta vasta nyt osasin rauhoittua koneelle kirjoittamaan kuulumisia.

Loma oli ihana. Varmasti paljon osuutta tähän oli keleillä, jotka hellivät ulkosuomalaista kerrankin oikein urakalla. Uin, keräsin mustikoita, nautin valoisista illoista. Mutta eniten ilahduttivat jälleen ne lukuisat kohtaamiset rakkaiden ihmisten kanssa. Pikaisetkin. Yhdessä nautitut ateriat, juhlavalmisteluiden parissa hikoilut, sukujuurten muistelut ja pienet uudet ihmisenalut, jotka ovat tähän maailmaan putkahtaneet sitten viime näkemän.

Ja silti lopulta tuli ikävä kotiin. Pakkasin laukkuun hernekeittoa, hapankorppuja ja salmiakkia, täpärästi välttäen 23kg painorajoituksen ja tuntien oloni kotiinpaluusta huolimatta vähän haikeaksi.

Kotiin palaamista helpotti kummasti Helsingissä lähtöportilla tehty business-luokkaan siirto. Tuskin ehdin alas istua, kun eteeni jo kiikutettiin lasillinen shampanjaa. Koneen lähtiessä rullaamaan kiitoradalle, siemailin juomaani ja tunsin kiitollisuutta. Eikä vain business-luokkaan siirrosta, vaan elämästä ylipäätään. Joten tämä malja nousi teille, ystävät, järvet ja mustikat!