Täällä Muualla


2 kommenttia

Patikointia Alpeilla

Sunnuntaiaamu, kello herättää vapaapäivään liian aikaisin ja ulkona niin sankka sumu, ettei eteensä näe. Ensimmäiseksi vähän kahvia, sitten lisää kahvia ja hätäisesti tekaistu voileipä. Eväät laukkuun ja retkivermeet niskaan.

Pian istutaan autossa kohti Oberstdorfia, eikä kovin kauan tarvitse odottaa sumun hälvenemistä. Ulm on ilmeisesti oikein kuuluisa loppusyksyn ja alkukevään sumustaan, mutta lähempänä Alppeja aurinko paistaa huikean siniseltä taivaalta ja tien päällä on jo joukoittain muitakin etelän vuorille kauniista päivästä nauttimaan suuntaavia. Siltikin matkaan menee vain reilu tunti. p1150035Jo parkkipaikalla saa kuoria paksuimmat vaatekerrat pois ja viimeistään rinnettä ylös kavutessa tajuaa miten lämmin oikeasti on. Loppumatkan tarkenee t-paidassa. Edellisellä kerralla viereistä vuorenrinnettä noustessa sää vaihteli vähän enemmän ja saimme nauttia auringonpaisteesta, vesisateesta sekä bonuksena pyryttävästä räntälumesta. Silloin ei tarennut t-paitasillaan, vaikkei silloinkaan varsinaisesti kylmä päässyt tulemaan. Ylämäkeen sitä mentiin kuitenkin.


2016-10-03-11-04-16

2016-10-03-13-06-38

2016-10-03-11-34-51

img_20161003_133810
Valitsemamme reitti ylös Fellhornille suosii huonopolvisia retkeilijöitä (minä), mutta ei ole ihan yhtä hellämielinen huonokuntoisille (jälleen minä). Kipuamme siis omin voimin ylös ja otamme hiihtohissin alas. Onneksi saan levähtää ennen huipulle nousua hissin väliasemalla, missä meitä ennen tulleet jo ottavat aurinkoa ilman paitaa, ja mistä janoisimmat (seurueemme miehet) saavat oluensa. Ravintolassa näyttää olevan tarjolla myös ihan kunnon ruokaa ja niin huikean herkullisen näköisiä ja valtavia kakkupaloja, että niiden voimin jaksaisi kiivetä vaikka Mont Blancille.

p1150050Huipulla reilussa kahdessa kilometrissä saa seisoa yhtä aikaa Saksan ja Itävallan puolella, huikea tunne. Ja vielä huikeampi on se auringossa kylpevä maisema, joka ympärillemme levittäytyy. Kyllä kannatti taas, herätä liian aikaisin ja puuskuttaa ja puhista ylämäessä.

2016-10-16-14-04-11

2016-10-16-14-28-26

p1150064Tässä vielä molempien nousujen reitit kartalla.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-10-17-kello-23-01-49

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-10-17-kello-23-02-39


Jätä kommentti

Big Island

Havaijin saaret ovat aikanaan muodostuneet merestä nousseista tulivuorista. Big Island eli Havaiji on niistä geologisesti nuorin, Mauna Kean (4 2016m) ja edelleen aktiivisen Mauna Loan (4 170m) hallitessa sen maisemaa. Saaren etelärinteellä oleva Kilauea on myös aktiivinen  ja purkautunut jatkuvasti aina vuodesta 1983 lähtien; ja purkautuu edelleen.

Itsensä tunsi varsin pieneksi ja mitättömäksi seisoessaan Kilauean päällä tietäen vain ohuen kuoren erottavan sinut alla vellovasta laavasta. Välillä maiseman peitti tulivuorista nouseva savusumu, joka sai silmät kirvelemään ja nenän tukkoon. Pimeällä Kilauean Halema’uma’u kraaterista hohkaava puna ja korviin kantautuva kohina olivat erityisen vaikuttavia, ainakin jos näköalapaikalle onnistui pääsemään yksin, ilman salamavalolla pimeässä räiskiviä japanilaisia.

P1140073

P1140211

P1140045

P1140111

P1140099

P1140119

P1140132

P1140198

P1140186

P1140189

Majoituimme Volcano nimisessä pienessä kylässä, lähellä Volcanon kansallispuistoa. Sijainti kansallispuiston kupeessa oli nappivalinta, ja niin oli itse majapaikkakin. Volcano Country Cottagen isäntäpari on pitänyt paikkaa jo 12 vuotta ja hukutti meidät heti alkuun vinkkeihin, mitä kaikkea meidän kannattaa vierailumme aikana ehdottomasti tehdä. Kaikki, aina kylmälaukuista, kartoista ja itseleivotusta banaanileivästä asti, oli hioutunut vuosien saatossa timanttiseksi paketiksi. Oma kahden hengen mökkimme oli kuulemma ollut hevostallina aikaisemmin, mutta nyt siellä oli kaikki mitä kodikkaaseen mökkiasumiseen ikinä tarvitaankaan.

2016-02-07 18.12.37

Kolmessa päivässä ehdimme nähdä laavaa ja tulivuoria, merenrantaa, huikean tähtitaivaan, ja ajaa ylös Mauna Kealle pilvien yläpuolelle. Joimme länsirannikon Konan kahvia ja bongailimme tienvarsilta harvinaisia havaijinhanhia, nenejä. Poukkoilimme pick upin lavalla paahtavassa kuumuudessa ja tukahduttavassa hiekkapölyssä vain nähdäksemme vihreän hiekan rannan. Emmekä uskaltautuneet uimaan mereen rantakallioilta Havaijin eteläisimmässä kärjessä, vaikka saksalaiset turistit kallion reunalta alla vellovaan mereen rohkeasti hyppivätkin.

P1140091

P1140077

P1140083

P1140085

P1140157

P1140166

P1140168

P1140172


2 kommenttia

Havaijin maisemia

Aloha! Onnistuimme mahduttamaan kahden viikon matkallemme käynnin kolmella eri saarella: Oahulla, Mauilla ja Big Islandilla. Näistä varsinkin Big Island erosi maisemiltaan muista, mutta kaiken kaikkiaan olimme yllättyneitä miltä saarilla näytti. Mielikuvat Havaijista olivat rajoittuneet valtaviin aaltoihin, sademetsän peittämiin pystysuoriin vuorenrinteisiin ja vesiputouksiin. Näiden lisäksi näimme paljon muutakin ja tajusimme, että osa Havaijistakin on kuivaa ja karua. Eikä kaikkialla todellakaan ollut lämmin, ei ainakaan, jos yöpyi yli kilometrin korkeudessa pienessä mökissä.

Arvoimme ennen matkaan lähtöä, vuokraisimmeko auton vain osaksi aikaa vai kaikkialle muualle, paitsi Honoluluun. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, mikä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi. Oahun ulkopuolella julkista liikennettä kulki huomattavasti harvemmin ja taksit olivat kalliita. Itse ajamalla pääsimme tutustumaan paljon monipuolisemmin saariin.

Tässä alkuun kuvakimara Oahulta ja Mauilta, joista Maui vei kyllä voiton tuulentuivertamilla hiekkarannoillaan ja meressä polskivine valaineen. Honolulun Waikiki Beach oli omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta kyllä me mieluummin jaoimme rannan havaijinhylkeen kuin korealaisten turistien kanssa.

P1130611
P1130613
P1130616
P1130634
P1130645
P1130626
P1140239
P1130743

Bye bye Honolulu! Matkalla Mauille odotimme jännittyneinä pitäisimmekö saaresta. Jo laskeutuessa näin lentokoneen ikkunasta valaan meressä ja Mauista tuli mielestäni välittömästi paras paikka maailmassa! Majapaikkamme Iilikahi entisessä valastuskylässä Lahainassa oli sekin täydellinen, piilossa asuinalueen keskellä, mutta silti aivan rannan tuntumassa.

Olimme lukeneet huikeista aalloista, mutta niitä oli nähty juuri ennen meidän tuloamme, eikä meitä niiden suhteen sitten onnistanut. Tosin Mauin pohjoispuolella aallot olivat silti ihan riittävän isoja vakuuttaakseen meidät pysymään visusti rannalla, riittävän kaukana vedestä. Ajoimme heti aluksi pohjoispuolen kuuluisaa rantareittiä, Road to Hanaa, jonka varrella maisemat todella olivat upeita ja vehreitä. Täysi vastakohta etelärannikon kuivuudelle, jonne asti sadetta harvemmin riittää saaren keskellä kohoavan vuoriston takia.

2016-02-01 14.54.18
P1130767
P1130780
P1130828
P1130799
P1130827
P1130831
P1130845
P1130854
P1130850
P1130860
P1130862

Etukäteen olimme miettineet myös ruokailujen hintavuutta, sillä Havaijilla kaikki oli kallista. Hyvää amerikkalaista perusruokaa, hodareita ja hampurilaisia, sai kuitenkin pikkukiskoista ihan sopuhintaan.

Mauilla pääsimme melko lähelle ryhävalaita järjestetyllä valasretkellä, mutta enemmän nautimme kyllä kolmen tunnin aamuvarhaisesta melontaretkestä. Hiljaisuuden rikkoivat vain valaiden puhahdukset, niiden noustessa pintaan hengittämään.

Snorklatessa saimme ihailla merikilpikonnia ja värikkäitä kaloja. Näkyvyys vedessä oli hyvä, mutta koralli surullista kyllä suurimmaksi osaksi kuollutta.

P1130911
P1130922
P1130953
P1130939
P1130764
P1130951
P1130943
P1140004


Jätä kommentti

Retkeilyä kaupungissa

Viikonloppuna pakkasimme reppuun kahvia, suklaata sekä sadevarusteet, ja suuntasimme Souliin. Ei ehkä se ensimmäisenä mieleen tuleva kohde, kun on aamulla vetänyt retkivermeiden alle villahousut.

Taivaalta vihmoi vettä, kun istuimme aivan liian kuumassa bussissa kohti keskustaa. Tuntui helpottavalta päästä ulos, vaikka äkillinen kylmyys ensin vähän hytisyttikin. Pitkään ei tarvinnut palella, sillä kipusimme ylös Inwangsanille, aina sen 338 metrissä olevalle huipulle asti.

Inwangsan on yksi Soulia ympäröivistä kukkuloista. Kävelyreitti huipulle kiemurtelee vanhaa kaupungin muuria mukaillen (tai paremminkin entisöityä ja uudelleen rakennettua muuria mukaillen), ja sieltä käsin edelleenkin vartioidaan muun muassa presidentin virka-asuntoa. Monessa kohtaa reitin varrella törmäsimme tuulessa värjötteleviin vartijoihin, sekä valokuvauksen kieltäviin kyltteihin. Nämä kuvat on otettu paikoista, joissa ei kieltokylttejä näkynyt.

Näköalat kaupunkiin olisivat varmasti olleet mahtavat, jos olisimme jotain nähneet. Meitä ympäröi kuitenkin sen verran sankka sumu, että maisemat jäivät aika lailla arvailujen varaan.

P1130400

P1130403

P1130413

P1130416

P1130421

P1130423

P1130429

P1130433

Kieltokylttien lisäksi tuli vastaan tämä, varsin pelkistetty opaskartta. Jos ei muuta, niin tiedät ainakin olevasi kartalla.

P1130435


Jätä kommentti

Syksystä suoraan talveen

Korean syksy tuntuu lyhentyneen entisestään. Ensin istuttiin t-paidassa terassilla, seuraavana päivänä piti kaivaa pipo esiin. Mitään väriloistoa ja pelkkiä aurinkoisia päiviä ei viime vuoden tapaan tullut, sen sijaan satoi vettä ja oli harmaata. Ja ennen kuin ehti kunnolla tajutakaan, taivaalta tuiskutti lunta.

Lumi on jo suurimmaksi osaksi sulanut, mutta syksyn sijaan puhutaan nyt talvesta.

Tänä syksynä aika on muutenkin hujahtanut ohi ihan hetkessä. On ollut sen verran paljon tekemistä, että blogi on jäänyt puolihuomaamatta taka-alalle. Ja toisaalta, arki on jo niin… no, arkista, ettei uusia kiinnostavia aiheita muille jaettavaksi tunnu enää niin helposti löytyvän.

Muutama kuva sentään on kameran muistikortille tallentunut tältäkin ajalta. Aloitetaan siis niillä.

Ja jos joku aihe erityisesti kiinnostaa, saa laittaa vinkkejä kommentteihin!

P1130318

P1130319

P1130323

P1130344

P1130347

P1130352

P1130357

P1130364

P1130366

P1130371

P1130394

P1130397


1 kommentti

Songnisanin kansallispuisto

Jälleen saatiin yksi ruksi lisää kansallispuistokarttaan, kun eilen hurautettiin parin tunnin ajomatkan päähän Songnisanille. Kovin oli rauhallista, teillä sekä itse puistossa, mikä tietysti sopi meille mainiosti. Lieneekö sitten edellisen viikonlopun Chuseokin vietto vienyt mehut jopa korealaisista ja olivat jääneet kotiin lepäilemään.

Songnisan vaikutti oikein mukavalta puistolta. Vuoren juurella matkailijaa tervehtii ensin iso Buddha Beopjusan temppelillä, missä on mahdollista myös majoittua temppelimajoituksessa. Täältä suurin osa jatkaa matkaa kohti Songnisanin huippuja.

Me lähdimme sen verran myöhään päivällä liikkeelle, että tavoitteena oli lähinnä nauttia maisemista ja ulkoilusta. Korealaisilta on siis vielä niin paljon opittavaa tässä kansallispuistotouhussa: puistoon ryykäistään aamuvarhain, kivutaan veren maku suussa korkeimmalle huipulle, nautitaan siellä lounas ja palauttava makkoliviinas, ja sitten rennosti horjahdellen palataan parkkipaikalle ja kaasutellaan tyytyväisenä (ja makkolinhuuruisena) kotia kohti.

En tiedä oliko makkolilla vai ihan vain pakko-päästä-ensin asenteella varustettuja kuskeja eilen liikkeellä tavallista enemmän, mutta kyllä sellaisia moottoritiellä ohituksia taas todistettiin, että heikompaa hirvitti. Vauhtia on se 160 ja sitten puikkelehditaan kolmen kaistan väliä pahemmin muista välittämättä. Omaa koulukuntaansa edustavat pimeällä ilman valoja ajavat. Täällä moottoriteitä ei ole kauttaaltaan valaistu, joten valot on ihan syytä olla päällä, mutta toisilta ne vaan näyttävät pimeän tullen unohtuvan. Kotiin päästiin kuitenkin onneksi ihan turvallisesti.

P1130104

P1130107

P1130110

P1130115

P1130120

P1130122

P1130130

P1130141

P1130148

P1130151