Täällä Muualla


2 kommenttia

Patikointia Alpeilla

Sunnuntaiaamu, kello herättää vapaapäivään liian aikaisin ja ulkona niin sankka sumu, ettei eteensä näe. Ensimmäiseksi vähän kahvia, sitten lisää kahvia ja hätäisesti tekaistu voileipä. Eväät laukkuun ja retkivermeet niskaan.

Pian istutaan autossa kohti Oberstdorfia, eikä kovin kauan tarvitse odottaa sumun hälvenemistä. Ulm on ilmeisesti oikein kuuluisa loppusyksyn ja alkukevään sumustaan, mutta lähempänä Alppeja aurinko paistaa huikean siniseltä taivaalta ja tien päällä on jo joukoittain muitakin etelän vuorille kauniista päivästä nauttimaan suuntaavia. Siltikin matkaan menee vain reilu tunti. p1150035Jo parkkipaikalla saa kuoria paksuimmat vaatekerrat pois ja viimeistään rinnettä ylös kavutessa tajuaa miten lämmin oikeasti on. Loppumatkan tarkenee t-paidassa. Edellisellä kerralla viereistä vuorenrinnettä noustessa sää vaihteli vähän enemmän ja saimme nauttia auringonpaisteesta, vesisateesta sekä bonuksena pyryttävästä räntälumesta. Silloin ei tarennut t-paitasillaan, vaikkei silloinkaan varsinaisesti kylmä päässyt tulemaan. Ylämäkeen sitä mentiin kuitenkin.


2016-10-03-11-04-16

2016-10-03-13-06-38

2016-10-03-11-34-51

img_20161003_133810
Valitsemamme reitti ylös Fellhornille suosii huonopolvisia retkeilijöitä (minä), mutta ei ole ihan yhtä hellämielinen huonokuntoisille (jälleen minä). Kipuamme siis omin voimin ylös ja otamme hiihtohissin alas. Onneksi saan levähtää ennen huipulle nousua hissin väliasemalla, missä meitä ennen tulleet jo ottavat aurinkoa ilman paitaa, ja mistä janoisimmat (seurueemme miehet) saavat oluensa. Ravintolassa näyttää olevan tarjolla myös ihan kunnon ruokaa ja niin huikean herkullisen näköisiä ja valtavia kakkupaloja, että niiden voimin jaksaisi kiivetä vaikka Mont Blancille.

p1150050Huipulla reilussa kahdessa kilometrissä saa seisoa yhtä aikaa Saksan ja Itävallan puolella, huikea tunne. Ja vielä huikeampi on se auringossa kylpevä maisema, joka ympärillemme levittäytyy. Kyllä kannatti taas, herätä liian aikaisin ja puuskuttaa ja puhista ylämäessä.

2016-10-16-14-04-11

2016-10-16-14-28-26

p1150064Tässä vielä molempien nousujen reitit kartalla.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-10-17-kello-23-01-49

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-10-17-kello-23-02-39


Jätä kommentti

Taekwondo, Korean kansallislaji

Pääsimme tutustumaan uutuuttaan kiiltelevään, vasta vuoden auki olleesen Taekwondo-keskukseen Mujussa. Seurasimme siellä huikeaa lajia esittelevää näytöstä ja kokeilimme myöhemmin itsekin muutamia taekwondon liikkeitä. Meille kerrottiin, että näytöksen suorituksiin pääsee viidentoista vuoden harjoittelun jälkeen. Lohdutti, sillä oma toikkarointi oli videokuvan perusteella aika säälittävää katsottavaa…

P1110871 (1)

P1110843 (1)

P1110846 (1)

 

Sami kokeili klassista tiilien rikkomista tehtävärastilla. Kaikki tiilet toki menivät rikki, mutta jatkossa ehkä jätetään taekwondot muille…

Vaihe 1.
P1110887
Vaihe 2.
2015-05-04 18.56.33


4 kommenttia

Korealainen ote leirielämään

Naapurimme kutsuivat meidät mukaan telttailemaan perheensä kanssa. Ilomielin suostuimme ja viikonlopusta tulikin ikimuistoinen.

Meidän ja naapuriperheen lisäksi paikalla olivat naapurin isännän veli perheineen, veljesten vanhemmat, sekä kaksi setää vaimoineen. Suomalaisittain voisi siis jo puhua sukujuhlista, Koreassa vaatimattomasti telttailusta perheen kesken. Kaikki epäilyt kielimuurista ja kulttuurieroista kaikkosivat, kun tapasimme meille ennestään tuntemattomat perheenjäsenet. Naurua riitti ja tunsimme olomme oikein kotoisaksi, ilman suurempia kielivaikeuksia. Kimurantimmat asiat naapuri tulkkasi, muuten selvittiin konglishilla (korea-englanti sekoituksella) sekä kehonkielellä.

Äiti, ikää ehkä 65, oli mainio tapaus permanenttikiharoineen. Häntä kiinnosti suomalaisten vanhempien naisten hiusmuoti, sillä Koreassahan iäkkäämmät naiset tunnetusti kihartavat hiuksensa säkkäräksi. Pilke silmäkulmassa hän selitti sen olevan ”broccoli hair”, parsakaalitukka. Siinä sitten naurettiin vedet silmissä ja mietittiin miltä minä mahtaisin näyttää annettuani kampaajalle ohjeet, että parsakaaliksi, kiitos.

Velipoika on kuulemma harrastanut telttailua viimeiset kolme vuotta. Ulkona puuhastellessa pääsee rentoutumaan ja silti viettämään aikaa perheen kanssa. Ne korealaismiesten tavallisimmat rentoutumiskeinot kun ovat perinteisesti olleet juominen ja golf, äijäporukassa. Uskon siis, että myös vaimo ja lapset ovat perin iloisia tästä uudesta harrastuksesta, sillä kerrankin isä on ympäri vuorokauden paikalla. Veljen innostamana myös naapurimme ovat lämmenneet ajatukselle yhteisen ajan viettämisestä ulkosalla, tosin toistaikseksi vain kerran vuodessa, veljen valmiiksi pystyttämään leiriin kutsuttuna.

Voin kertoa, että kovin paljon innokkaampaa, tai paremmin varustautunutta, leiriytyjää saa etsiä. Telttojen lisäksi veli on hankkinut kompaktin A-muotoisen asuntovaunun, jossa mahtuu mukavasti nukkumaan 4 henkeä. Ruoka valmistettiin kotikeittiötä vastaavissa olosuhteissa, ylle viriteltyjen katosten alla. Ja kaiken kukkuraksi katsoimme valkokankaalta elokuvan sunnuntaipäivän ratoksi.

Vähän hämmentyneen tuntuisina muut seurasivat vierestä, kun pystytimme pientä kahden hengen vaellustelttaamme.

Ja ruoka, se oli taivaallista! Ulkona syödessä nyt on nälkä joka tapauksessa, ja ne kohtalaisetkin pöperöt uppoavat alta aikayksikön, mutta tällä kertaa ruoka oli oikeasti herkullista ja sitä oli paljon. Lounaskimbab-rullat, pastakastike, paistettu kala ja grillattu liha ja kaiken huippuna äidin mukanaan tuomat kotitekoiset lisukkeet. Riisi keitettiin painekattilassa juuri sopivaksi, mihin en kotioloissa pysty edes riisinkeittimellä. Oma panokseni ruokapuoleen oli aamiaislettujen paistaminen ja ne upposivatkin kiitettävästi mansikkahillon kera. Tosin ensimmäinen kerta, kun näen isoja räiskäleitä syötävän puikoilla…

Viikonlopusta on nyt muutama päivä toivuttu ja naurukrampit poskissa alkavat pikkuhiljaa hellittää. Ei voi muuta sanoa, kuin että kovasti olemme kiitollisia, että olemme näin mahtaviin ihmisiin täällä tutustuneet.

P1110806

P1110820

P1110834
Tässä oma leirimme. Katokset olivat tosi kätevät niin sateella, kuin auringossakin.

P1110839
Oma matala majamme. Puuhun ripustettu viiri on lahja ystäviltä ja kulkenut matkassa jo 7 vuotta.

Leirintäalue on ilmeisesti aikaisemmin tarjonnut majoitusta vuokrateltoissa, glamping, eli glamour camping henkeen. Nyt nämä homeiset teltanriekaleet olivat aika kaukana glamourista. Selkeästi uusia tuulia oli havaittavissa, sillä vanhoja rojuja oltiin korjaamassa pois ja alueelle rakennettiin paljon uutta, muun muassa uusia puisia telttapohjia, sähköliittymällä.

P1110815

P1110816

P1110933
Nälkäisenä ei tällä leirillä tarvinnut olla. Ruokaa oli riittävästi, se oli hyvää ja sen parissa viihdyttiin, yhdessä keskustellen.

P1110888

P1110897

P1110899
Tämä roihu ei onneksi ole grillimme, vaan iso kokko, joka sytytettiin illalla leirintäalueen väkeä ilahduttamaan. Tosin itse en lainkaan ilahtunut siitä, miten lähelle rakennusta kokko oli tehty, tai kuinka siihen loppuvaiheessa lisätyt roskapahvit syöksivät kipunoita kohti telttoja. Palokuntalainen on aina palokuntalainen.

P1110911
Sunnuntai alkoi rauhallisesti elokuvalla. Haluan meillekin videotykin ja valkokankaan, ja pari säkkituolia.

P1110915

P1110920

P1110923

P1110949
Kalat olivat joesta pyydystettyjä ja kertakaikkisen herkullisia rasvassa rapeaksi paistettuina. Leirilläkin naiset yleensä valmistivat ruuan, sillä välin kun miehet, no, miehet pelasivat biljardia tai istuivat tupakalla. Toisaalta, ruuanvalmistajien suihin katosivat myös ne herkullisimmat palat, suoraan pannulta.

P1110946 (1)


Jätä kommentti

Kalligrafian lumoissa

Siveltimiä on tullut pideltyä aikaisemminkin, mutta tänään pääsin pikaisesti kokeilemaan korealaista kalligrafiaa. Ja tietysti innostuin niin, että olin heti rynnätä Insadongiin ostamaan omat kalligrafiatarvikkeet – muhkeita siveltimiä, mustetta ja paperia. Niin ja tietysti oma leimasinkin pitää tehdä!

2015-01-23 11.04.01

2015-01-23 10.15.09

Ylhäällä opettajan malliksi kirjoittama lause ”Elä kuin virtaava vesi”, jonka olin elämänviisauksia pursuvasta vihkosesta tunnin aluksi valinnut. Kirjaimellisesti 흐르는 물처럼 tarkoittaa ”kuin virtaava vesi”. Sen alapuolella on toinen tai kolmas harjoituskappaleeni.

Opettajan siveltimenhallinta oli ihailtavaa, mutta halusin siitä huolimatta töhertää paperikääröön kirjoituksen aivan itse. Mahdollista kun oli pyytää opettajaa taiteilemaan valittu teksti kääröön sinun puolestasi, jos oma kädenjälki ei miellyttänyt tarpeeksi.

2015-01-23 10.18.43

2015-01-23 10.53.21

Omastani tuli ihan kiva, muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta. Ja kuten sanottu, on se ainakin itse tehty!

Kotona netissä surffatessani törmäsin tähän vanhaan dokumenttiin, joka on ihanan tunnelmallinen, vanhuksen elämäntarinan ympärille kiedottu kertomus kalligrafialle omistautumisesta. Jos korealainen kalligrafia yhtään kiinnostaa, suosittelen pysähtymään hetkeksi ja katsomaan.


2 kommenttia

Ajokortin ajaminen Koreassa

Minut tuntevat tietävät, etten ole käynyt autokoulua. En voi sanoa, etteikö ajotaitoa olisi välillä kaivannut, mutta Suomessa törkyhintaisen kortin hankintaan tarvittavat rahat sujahtivat aina matkakassaan.

Uuden vuoden kunniaksi sain kuitenkin päähäni ajaa ajokortin – korealaisen ajokortin!! Päätöstä siivitti kummasti Etelä-Koreassa ajetun kortin edullisuus, suomalaiseen verrattuna. Rouheasti arvioituna täällä kortin voi saada 500,000 wonilla, eli 400 eurolla.

Ihan hetken huumassa en tähän projektiin ryhtynyt, vaan varmistin ensin Suomesta poliisilta, että täällä ajetun kortin voi varmasti vaihtaa Suomessa suomalaiseen vastaavaan. Ja kyllä, onnistuu. On vain huomioitava, että jos täällä ajaa kortin automaattivaihteisella autolla, ei Suomessakaan saa silloin ajaa kuin automaatilla. Manuaalivaihteisella ajetulla kortilla saa ajaa molempia. Valitsin siis manuaalin.

Täällä ajokortin hankinta menee jotensakin seuraavasti:

  • turvallisuusvideo 1h ja näöntarkastus
  • kirjallinen koe
  • kirjautuminen autokouluun
  • lisää turvallisuusvideoita, yhteensä 5h
  • auton perustoimintojen opettelua ja kenttäkoe
  • väliaikaisen ajokortin myöntäminen
  • ajotunnit liikenteessä
  • inssiajo

Koreassa kun ollaan, tapahtuu kaikki luonnollisesti nopeasti. Autokoulut näyttävät järjestään mainostavan, että kortin saa jopa kolmessa päivässä! Ei siinä hirveästi ehdi ajokokemusta kertyä, jos vaatimuksena on vain viisi tuntia ajo-opettelua, minkä jälkeen voit yrittää inssiajoa. Jos ennaltaharjoiteltu inssiajoreitti menee suht virheittä, saat kortin. Jostain syystä korealaisten liikenteessä töppäilyt eivät kummastuta enää lainkaan…

Itse suuntasin kirjallista koetta varten Gangnamiin, missä yksi Soulin neljästä ajokortteja myöntävästä toimistosta sijaitsee. Paikka oli valtava ja iltapäivällä tupaten täynnä ihmisiä. Sain infosta kuitenkin hyvin ystävällistä palvelua, myös englanniksi. Ensin oli katsottava tunnin mittainen ja hieman korni turvavideo, joka oli tekstitetty englanniksi. Salissa oli lisäkseni kolmisenkymmentä korealaista, joista puolet nukkui pää pulpetissa, toinen puoli toljotti videon sijasta puhelintaan.

Intensiivisen turvakoulutuksen jälkeen nappasin automaatista tarvittavat passikuvat (toisin kuin koreattaret, joilla näytti järjestään olevan studiossa otetut photoshopatut otokset), marssin näöntarkastukseen ja sain luvan edetä kirjalliseen kokeeseen. Olin aikaisemmin opetellut netistä paikalliset liikennemerkit ja perusliikennesäännöt, muuta materiaalia en ollut onnistunut englanniksi löytämään.

Kirjallinen koe suoritettiin tietokoneella, monivalintakysymyksiin vastaten (testin sai tehdä englanniksi). Aikaa taisi olla tunti ja kysymyksiä 40; ja minä auttamattomasti myöhässä, sillä olin haahuillut eksyksissä pitkin käytäviä. Omasta testiajastani se ei kuitenkaan ollut pois, mutta virkailijan sammutellessa salin valoja kysymyksen nro 30 kohdalla, tunsin pienoista painostusta. Onnistuin kuitenkin saamaan 72/100 pistettä, 60 pisteen ollessa hyväksytyn raja. Kun tyytyväisenä hain leiman paperiini, ei virkailijalla ollutkaan minnekään kiire, vaan jutusteli minulle ummet ja lammet, koreaksi. Oli silmin nähden iloinen puolestani ja halusi antaa vielä vinkkejä jatkoa varten. Hymyilin ja nyökyttelin paljoakaan ymmärtämättä, päästen viimein lähtemään leimattu paperi hyppysissäni.

2015-01-14 22.32.23

Seuraavaksi minun pitää löytää autokoulu, jossa voin suorittaa loput ajokorttiin vaadittavat osiot. Tässä melko lähellä olisi yksi, mutta en ole vielä uskaltautunut paikan päälle kysymään suostuvatko he ottamaan koreaa vain vähän osaavan ulkkarin opetettavakseen. Etuna olisi ennestään tuttu ja huomattavasti Soulia rauhallisempi ajoympäristö. Haittapuolena, no, se etten puhu koreaa kovin hyvin. Löysin vähän epämääräiseltä vaikuttavan englanninkielisen autokoulunkin, mutta hinta on huomattavasti kalliimpi, eikä vielä selvinnyt missä itse ajo-opetus tapahtuisi.

Katsotaan kuinka tämän kotirouvan käy! Jatkoa seuraa…


2 kommenttia

Koukussa

Adventtiaika on aktivoinut paitsi pipareiden paistoon, yllättäen myös virkkaamiseen. Kävin Dongdemunin käsityömarketilta (suosittelen lämpimästi käsitöiden teosta kiinnostuneille) ensin muutaman kerän villalankaa, ihan vain kokeillakseni. Yleensä käsityöinnostus kun tuppaa hiipumaan, ennen kuin on kunnolla ehtinyt alkaakaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei mitään innostuksen laantumista ole vielä useamman päivänkään virkkaamisen jälkeen havaittavissa. Päinvastoin. Pöydällä pikkuhiljaa kasvava kasa isoäidinneliöitä ruokkii virkkausvimmaa siinä määrin, etten enää malttaisi lähteä kotoa ilman lankaa ja virkkuukoukkua.

En tiedä kiittäisinkö tästä äkillisestä käsityöheräämisestä tulevaa joulua vai edellistä kesää ja tätiäni, joka opetti minulle kuinka isoäidinneliö virkataan. Tai sitten tällä kotirouvalla vain yksinkertaisesti on ihan liikaa luppoaikaa ja virkkaus tuo sopivasti täytettä päiviin.

Oli miten oli, pian minulla on kasassa ihka ensimmäinen itse virkattu peitto, josta tunnen jo nyt, sen vielä ollessa alkutekijöissään, pakahduttavaa ylpeyttä. Korean opettajani tosin huomautti heti, että värivalintani voisi olla parempikin… Otin palautteen kuitenkin hymyillen vastaan, jokaisella kun on omat värimieltymyksensä. Ja pääasia tässä(kin) projektissa taitaa täydellisen lopputuloksen sijasta olla se itse tekeminen ja siitä saatu ilo!

2014-12-11 10.14.31

2014-12-11 10.15.34


4 kommenttia

Chilisaalis

Viimeinkin chilisato on valmis! Saanto jäi hyvin vaatimattomaksi, mutta sentään jotain, ja tähänkin voi olla tyytyväinen kasvatuksen vaikeudet huomioon ottaen.
P1060996

Chilien kasvatus tänän vuonna alkoi varhain keväällä, parinkymmenen taimen voimin. Idätys onnistui lähes sataprosenttisesti viime vuoden sadon siemenistä. Korean lämmin kevät ja meidän valoisa parveke oli erinomainen yhdistelmä kasvatuksen alulle, ja taimet kukoistivat. Tämä lupaili erinomaista satoa loppukesästä.
P1060676
2014-04-25 09.24.02
2014-05-24 08.55.59

Mutta sitten chileihin iski odotettu vitsaus, eli ötökät. Olen niistä aikaisemminkin maininnut, koko ajan saa olla tarkkana mikä kasvi on hyökkäyksen alla. Ensimmäiset ötökät onnistuttiin torjumaan noin kuukauden taistelulla, säännöllisellä sumuttelulla ja lehtien putsauksella.

Mutta seuraavat mönkijät olivatkin kovempaa sakkia. Niihin ei tuntunut oikein tehoavan mikään, vaikka kaikki lehdet pyyhki puhtaaksi, kuhisi ne jo taas seuraavana päivänä. Kovempia myrkkyjä en halunnut käyttää koska chilipalot oli jo alullaan ja niitä olisi tarkoitus syödäkin. Chilit selkeästi väsähtivät tähän taisteluun, sekä loppukesän liika kuumuus ja kosteus nuudutti ne.
P1060985
P1060990

Chilipalot itse näyttävät oikein makoisilta, viime vuoden pohjalta sopivat erinomaisesti maultaan ja vahvuudeltaan kokkailuun. Ne ovat tulisempaa lajiketta verrattuna perus korealaiseen punaiseen chiliin.
P1060987

Kasvien heikohkoon kasvuun saattaa olla syynä myös vääränlainen multa, minulla oli eri mullassa kasvamassa osa chileistä, ja niistä on reuhahtanut huomattavasti kookkaampia kavereita. Nämä kuitenkin olivat erossa toisista kasveista, ja säästyivät onneksi kokonaan ötökkähyökkäykseltä. Joten se todennäköisemmin on paremman kasvun syynä.
P1060991

Seuraavaksi koitan päästä ötököistä eroon kovemmilla myrkyllä, ja saada ne toipumaan loppukesäksi. Tarkoituksena on kokeilla saada ne talvehditettua parvekkeella ensi kevättä varten. Talvellakaan lämpötila ei mene alle +10, joten jos lajike on sopivan niin saattaisi onnistuakin. Valoisuutta ainakin on. Muuten sitten taas ensi keväänä aloitetaan uudelleen siemenistä 🙂