Täällä Muualla


Jätä kommentti

Studio Ghiblin näyttely

Viime lauantaina Seoulin Arts Centerissä aukesi Studio Ghiblin anime-elokuvien työluonnoksista koottu näyttely. Studio Ghiblin tuotantoa ovat muun muassa Naapurini Totoro, Liikkuva linna, Henkien kätkemä, Prinsessa Mononoke ja Porco Rosso.

Me tietysti änkesimme paikalle heti avajaispäivänä, vaikka olisi ehkä pitänyt malttaa muutama viikko odottaa. Ostimme liput, joilla saimme jonotusnumerot ja sitten odottelimme reilun tunnin, että pääsimme edes sisälle näyttelyyn. Näyttelytila puolestaan oli pakattu täyteen ihmisiä ja ainoa keino päästä eteenpäin, oli madella jonon jatkona huoneesta toiseen.

Mutta nuo luonnokset (layout sketches) olivat upeita. Kyseessä siis Studio Ghiblin vuonna 1985 perustaneiden Hayao Miyazakin ja Isao Takahatan kynänjälkeä. Vaikka animaatiotekniikka on nykyään pitkälti tietokoneistettua, nämä herrat tekevät edelleen elokuviensa luonnokset käsin. Yhdellä sivulla voi olla paljonkin tietoa animaattoreita varten. Tästä tosin aika paljon jäi mysteeriksi, sillä näyttelyn tekstit olivat valitettavasti lähinnä koreaksi. Vain yhteenvedot olivat englanniksi. Myynnissäkin oli alkuperäisiä luonnoksia kehystettynä, mutta hinta oli useita satoja euroja kipale; ostimme sen sijaan Totoro -kolikkolippaan, ettei ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin palata.

P1040075
Lipuissa kalatyttö Ponyo matkalla kohti suurta seikkailua.
P1040079

Näyttelyyn odotellessa kävimme Totoron kanssa puun latvassa…

P1040090
… sekä matkustimme junassa Chihiron ja Kasvottoman kanssa.

P1040082

Näyttelyn lopuksi vieraat saivat jättää omat terveisensä Miyazakille ja Takahatalle.

P1040086 P1040087

Mekin jätimme puumerkkimme. Ennen näyttelyn loppumista pitää mennä uudelleen, silloin seinät ovat varmasti ihan täynnä näitä mahtavia piirroksia.

Mainokset


Jätä kommentti

Panmunjom – Joint Security Area, DMZ

Ehkä mielenkiintoisin paikka koko DMZ:a on Panmunjomin JSA, pieni alue vyöhykkeen keskellä, jonka läpi nykyinen rajalinja kulkee. Alueen tarkoitus on toimia paikkana missä Koreat voivat käydä neuvotteluita neutraalilla maaperällä.

Paikan historia alkaa vuodesta 1953, jolloin siellä solmittiin Korean sodan lopuksi jo 60 vuotta voimassa ollut tulitauko (hetkittäisiä isompia kriisejä lukuunottamatta) ja määriteltiin missä raja tulee kulkemaan. Samalla luotiin demilitarisoitu vyöhyke rajan ympärille.

Aluksi JSA oli alue jossa molempien Koreoiden joukot, sekä puolueettomat tarkkailijamaat, saivat liikkua vapaasti rajan molemmilla puolin. Yhteiselo ei arvattavasti ollut ongelmatonta, ja erilaisia konflikteja oli jatkuvasti. Merkittävimpiä oli vuonna 1976 tapahtunut Kirvesmurha, jossa pohjoisen joukot tappoivat kaksi amerikkalaissotilasta. Tämän jälkeen vapaa liikkuminen lopetettiin, ja joukot ovat pysyneet omilla puolillaan.

Nykyään alueella voi vierailla matkanjärjestäjien kautta, jotka toimivat yhteistyössä UNC:n (United Nations Command)  kanssa. Vierailijoille tehdään taustatietojen tarkistus ja pukeutumiskoodi on melko tiukka. Ei shortseja eikä kauluksettomia paitoja, syyksi kerrottiin että Pohjoinen kuvaa kaikki vierailijat, ja huonosti pukeutuvat päätyvät heidän propagandamateriaaliinsa. Minkäänlaisia tervehdyksiä tai eleitä ei heidän suuntaan saanut tehdä, samasta syystä.

Reissun huippukohta on konferessirakennuksessa, Blue Housessa käynti. Rakennus on rajan molemmin puolin, ja sisällä ollessa on sallittua liikkua rajalinjan ylitse. Ovi naapurin puolelle pidettiin kuitenkin tiukasti kiinni.

Mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen paikka.

Map_of_Joint_Security_Area.svg
JSA kartta

P1030877

P1030880
Diorama Kirvesmurhan tapahtumista

P1030885
Vahdit tiukkana.

P1030896

P1030898
Tuol puolen rajaa.

P1030902
Konferenssihuonen sisältä.

P1030903
Vahdit jäpittivät tässä asennossa koko vierailumme ajan.


Jätä kommentti

Everland

Etelä-Korean huvipuistoista suurin ja mahtavin on Seoulin liepeillä oleva Everland. Puiston omistaa kukapas muukaan kuin Samsung ja se on yksi maailman suurimmista huvipuistoista.

Alueeseen on panostettu paljon, varsinkin kukkaistutuksiin ja rakennusten ulkoasuun, joissa mallina on käytetty tunnettuja kohteita maailmalla. Käväisimme saman päivän aikana niin alpeilla, Roomassa, hollantilaisessa kaupungissa, Venetsiassa kuin Amazonillakin. Afrikkaakin oli saatu safarin muodossa mukaan. Kaikki on puhdasta, eikä laitteisiin jonottamisen jälkeen vessoihin tai ruokapaikkoihin tarvitse pahemmin odotella. Jäätelöä voi ostaa jopa laitteeseen kiemurtelevassa jonossa seistessään.

Puiston eläintarhaosuus jääkarhuhäkkeineen ja tiikeriaitauksineen sai omat niskakarvani pystyyn, mutta puistoon on juuri avattu uusi eläinkohde, Lost Valley. Sitä on mainostettu eläinten oloihin erityistä huomiota kiinnittävänä kohteena, jossa vieraiden on tarkoitus päästä näkemään eläimet lähellä niiden luonnollista elinympäristöä. Tämän omakohtainen arvioiminen jäi ensi kertaan, sillä jonotusajaksi oli merkitty kaksi tuntia, mikä kuumassa auringonpaisteessa tuntui liian pitkältä.

Puiston vetonaula on puinen vuoristorata T-Express. Sen ensimmäinen, 77 asteen pudotus, on maailman jyrkin puisten ratojen kategoriassa. Paniikki ei ollut kaukana, kun vaunu kipusi ylös kohti radan korkeinta kohtaa ja tajusin puolivälissä miten korkealle oikeasti ollaan menossa. Ensimmäinen pudotus nosti takamuksen penkistä ja ääni salpautui kurkkuun. Kun ääni taas kulki, huusin loppumatkan kuin syötävä, kaikkien lähellä istuvien riemuksi.

Suosittelen Everlandia erityisesti lapsiperheille. Hurjempia laitteita ei ole kovin montaa, mutta lapsille riittää tekemistä ja kokemista riittämiin. Puistoon kannattaa ehdottomasti suunnata arkipäivänä, sillä viikonloppuisin ja pyhäpäivinä jonot ovat varmasti uuvuttavia. Keskellä viikkoa meidän jonotusaikamme taisi keskimäärin olla 40 minuutin luokkaa, lasten laitteisiin taas pystyi kävelemään suoraan ilman jonottamista.

Päivä oli viihdyttävä, ruoka olosuhteisiin nähden yllättävän hyvää ja tyytyväisinä palasimme kotiin käyttäen aivan uutta junalinjaa, joka yhdistää kaupungin metroverkoston Everlandiin. Seuraavaa kertaa odotellessa tyydyn ajelemaan paikallisbusseilla; niiden kyyti on melkein yhtä hurjaa kuin puisissa vuoristoradoissa.

P1030674 P1030767
Matkalla Amazonille.

P1030772
Nämä tiikerit torkkuivat keskipäivän kuumuudessa.
P1030783
Karhun herkkuhetki. Ilmassa lentää oppaan heittämä namupala.
P1030785 P1030789
T-Expressiin jonottaessa oli hyvin aikaa venytellä. Seuraavat kyltit kehoittivat korkeanpaikankammoisia siirtymään maitojunaan. En ottanut ohjetta tosissani ja olin sitten saada hepulin ylöskipuavaan vaunuun köytettynä. En suosittele korkeita paikkoja vältteleville.
P1030794
Nousu ylös korkeuksiin. Ensimmäinen iso pudotus ei tässä näy. Rata oli ovelasti rakennettu rinteeseen, ylhäältä avautui näkymä koko huvipuistoon. Jos olisi uskaltanut katsoa.
P1030807
Unohduin täälläkin kuvailemaan kukkia…
P1030826
2013-06-05 18.42.18
Piipahdimme Venetsiassa. Puiston rakennuksissa oli otettu mallia Euroopan eri maista.


Jätä kommentti

Kimchi jääkaapissani

Koreassa ei voi välttyä kimchiltä. Sitä on jokaisella aterialla lisukkeena, toisinaan myös pääruokana kimchikeittona tai kimchiriisinä. Olen pitänyt kimchin mausta oikeastaan alusta asti, mutta osa kimcheistä on edelleen liian tulisia tai liian kalaisia. Parasta omaan makuun on melko lähellä hapankaalia oleva kimchi, jota on hieman tuunattu chilillä ja jossa on reilusti valkosipulia.

Yleensä kimchi valmistetaan kiinankaalista hapattamalla, mutta siitä on useita erilaisia versioita. Yhteistä niille on voimakas valkosipulinen haju, joka tulvahtaa jääkaapista ovea avatessa. Korealaisilla onkin usein erillinen kimchijääkaappi, jossa tämä löyhkäävä herkku säilytetään.

Meillä on nyt 5 litran astia itse valmistettua kimchiä jääkaapissa. Astia on ilmatiivis, lisäeristeenä kaksi kerrosta elmukelmua ja silti se haisee. Mutta hyvää se on. Eilen pistelin sitä hyvällä ruokahalulla uunissa paistetun luomukanan kanssa. Kypsän kanan pintaan lisäsin vielä vähän punaista paputahnaa makua tuomaan.

Kimchin teko ei ole kovin vaikeaa. Pilkotaan kasvikset, liotetaan suolavedessä, huuhdellaan, lisätään mausteet ja vesi, seisotetaan huoneenlämmössä vuorokausi, minkä jälkeen suljettu astia siirretään kylmään, missä se säilyy useita kuukausia. Korealaisnaiset valmistavat kimchiä kerralla isoja määriä (varmaan 20 litraa), ehkä kerran kuussa. Nuorempi sukupolvi ei sen teosta enää niin tunnu välittävän, mutta isoäidit tekevät sitä sitten myös lastensa perheille.

Me pyysimme korealaista tuttavaamme näyttämään miten kimchiä tehdään. Kaksi suomalaisnaista ei meinannut pysyä yhden korealaisen tahdissa mukana, joka jotenkin siinä kimchikasvisten pilkkomisen ohessa onnistui myös siivoamaan keittiön. Lopputuloksena oli maistuva, perheen perinnereseptillä valmistettu kimchi.

Varsinaista ohjetta minulla ei ole, ei siinä vauhdissa ehtinyt mitään ylös kirjaamaan, valokuvien ottokin meinasi unohtua. Aineksina käytettiin kiinankaalia, retiisinlehtiä, kevätsipulia, valkosipulia, sipulia, inkivääriä, chilijauhetta, anjoviskastiketta, karkeaa merisuolaa, sokeria, vettä, vehnäjauhoja. Kiinankaalit ja retiisinlehdet pilkottiin vähän pienemmiksi ja liotettiin suolavedessä, kunnes ”rupsahtivat”. Sitten ne huuhdeltiin puhtaalla vedellä ja lisättiin sipulit ja mausteet. Näiden päälle kaadettiin jauhoista ja vedestä keitetty suurus ja lisättiin kylmää vettä niin, että kasvikset juuri peittyivät. Annettiin olla tunti huoneenlämmössä ja maisteltiin, tarvittaessa lisättiin suolaa. Huoneenlämmössä kannen alla vuorokausi, minkä jälkeen kylmään. Syöntikelpoista kuulemma heti, mutta minusta maku on parantunut kun on ollut pari viikkoa kylmässä.

P1030756 P1030758

Punainen tahna on hienoksi silputtua sipulia, inkivääriä ja valkosipulia, johon chilijauhe on sekoitettu.

P1030759

Vehnäjauhoista ja vedestä kiehautettu suurus. Tämä kaadettiin siivilän läpi kasvisten päälle.

P1030760

Valmis kimchi.