Jäähyväisiä expateille

Vuoden alku on mielenkiintoista aikaa työrintamalla. Koreassa on tapana kirjoittaa työsopimukset loppumaan lunaarisen vuodenvaihteen tienoolle. Käytännössä ne ajoitetaan maaliskuun loppuun.

Tämä myös tarkoittaa muutoksia monen expatin elämässä. Tässä yhdeksän kuukauden aikana ollaan tutustuttu jo moneen muuhun ulkomaalaiseen, hyvin erilaisilta taustoilta, kollegoita Samsungilla sekä muita. Tässä joukossa on nyt käymässä kovasti katoa. Viimeisen kuukauden aikana olen kuullut jo neljän lähtevän kuunvaihteen jälkeen takaisin kotimaahansa. Syitä heillä on monia: yksi joutuu pakolla lähtemään kun kahdentoista vuoden jälkeen säästösyistä sopimusta ei enää jatketakaan; toisella vanhemman vakava sairastuminen vie takaisin; kolmannen perhe ei ole viihtynyt Koreassa ollenkaan ja haluaa pikaisesti pois; neljäs on muuten vaan leipiintynyt täällä työskentelyyn.

Meillä tulee myös vuoden päästä tämä hyvin ajankohtaiseksi, kun oma sopimus on katkolla. Siinä vaiheessa selkeästi on monenlaiset asiat vaakakupeissa. Tällä hetkellä tuntuu vielä että haluaa jatkaa pidempäänkin, aika täällä on mennyt todella nopeasti, ja eläminen ja oleilu ollut mukavaa. Haluan uskoa että näin se jatkuukin, onhan välillä kaikenlaista mutta yhdessä ollessa asiat järjestyy ja vastoinkäymiset kampitetaan.

Expatit mudassa

Korean opiskelua

Pikkuhiljaa etenee korean opiskelukin. Minulla on tunti kerran viikossa ja opettaja on pitänyt huolen, että minulla on läksyjä koko viikon edestä. Pidän korealaisista aakkosista ja niillä kirjoittamisesta, mutta kieliopin ja sanojen opettelun kanssa ei olekaan niin riemukasta. Kieli eroaa täysin muista opiskelemistani vieraista kielistä ja tuntuu siksi vaikeammalta.

Naapuri halusi auttaa minua opinnoissa ja antoi tyttärensä vanhoja kirjoja luettavaksi. Ihan sopivan tasoisia minulle tällä hetkellä. Myös kahdeksanvuotias tytär (joka puhuu todella hyvää englantia) opastaa minua lausumaan oikein ja kertoo mitä mikäkin on koreaksi. Ehkä joku päivä osaan koreaa yhtä hyvin, kuin hän nyt englantia.

Kevään ensimmäiset

Muurahaiset ja kevätkukat, niiden perässä on tänään kontattu. En ollut tarpeeksi nopea valokuvaamaan muurahaisten touhuja, mutta kukat olivat helpompaa riistaa. Pysyivät paikallaan.

Vaikka aurinko paistaa ja muurahaiset korjailevat talven jäljiltä pesiään, on täällä viime päivinä ollut aika viileää. Ulkona on parhaillaan +7, mutta tuuli on sen verran napakka, etten lähde ulos ilman pipoa. Kirsikankukkien aukeamista seurataan tiiviisti ja monet ajoittavat lomansakin parhaimpaan kukinta-aikaan saadakseen nauttia ulkoilusta perheensä kanssa. Eteläisellä Jejun saarella kukkaloisto on nyt parhaimmillaan, omilla korkeusasteilla luultavimmin huhtikuun toisella viikolla.

Kotinurkilla

 

 

Näin kevään tehdessä tuloaan on yöllä vielä kylmä, mutta auringon noustessa lämpenee nopeasti. Sami on parina aamuna napannut kuvan parvekkeelta ennen töihin lähtöään. Maisema on kyllä todella hieno. On myös ihanaa, että tuo usva on vesihöyryä, eikä ilmansaasteita Kiinan tyyliin. Tänään tarkastin netistä pienhiukkastilanteen ennen lenkille lähtöä, lukema näytti olevan ilahduttavan lähellä nollaa. Varmaankin aamuvarhaisella on satanut, mikä puolestaan on puhdistanut ilmaa. Sitä Kiinasta tulevaa keltaista hiekkaa odotellessa. Silloin ei kuulemma parane ulos mennä ilman kunnollista hengityssuojainta, joten pitää nyt nauttia ulkoilusta, kun vielä voi. Hiukkaset ovat tavallista  pölyä pienempiä ja ovat siksi vaarallisempia terveydelle. Lisäksi pölyn mukana kulkeutuu myrkkyjä. Odotettavissa on ehkä kuukauden juoksumattokausi ja ostoskeskuksissa maleksimista, mutta se tuntuu pieneltä uhraukselta, kun tietää tilanteen olevan väliaikainen. 

Toisenlaisia maisemia tarjosi lähelle avattu uusi kahvila. Tarjolla on lähinnä erilaisia juomia, mutta listalta löytyy pieniä annoksia perinteisiä riisikakkuja, riisijauhoista tehtyjä vohveleita sekä suklaakakkua. Paikka oli mahtavasti sisustettu yhdistäen teollisuushallimainen harmaa betoni perinteiseen korealaiseen tyyliin. Esimerkiksi astiat olivat käsintehtyä keramiikkaa ja seinillä oli valokuvateoksia korealaisista vanhoista rakennuksista. Omistaja sattui olemaan paikalla samaan aikaan kanssamme ja muutaman sanan vaihdoimme hänen kanssaan. Kehuimme sisustusta ja hän puolestaan tiedusteli mistä olemme kotoisin, kun meillä on niin vaaleat hiukset. 

Yangjae Flower Market

Meitä yhtään tuntevat tietävät miten paljon pidämme kasveista. Nyt niitä on taas vähän enemmän, kun kävimme Soulissa Yangjaen kukkamarketilla ostoksilla. Tampereella asuessa oli joitain rajoituksia kasvien määrän suhteen, mutta nyt meillä on koko asunnon matkalta lasitettua parveketta, siellä vesipiste ja viemäröinti, sekä vielä kukille erikseen tarkoitettu kaukalo. Ja kun yksi parveke täyttyy, on niitä vielä kolme pienempää lisää ja tietysti sisätilat. Ollaan sellaisesta sisälle tulevasta kasviseinästä haaveiltu, mutta täytyy sanoa, että aikamoisen viidakon keskellä tässä jo nyt asutaan.

Tämän talven kasvit olivat parvekkeella ja näyttivät pärjäilevän ihan mainiosti. Nyt ilmojen lämmetessä viime syksyn kasvit ovat kuitenkin nuupahtaneet, osa heittänyt henkensäkin, ja päätimme ensi talveksi ottaa ne varmuuden vuoksi sisälle.

Aikaisemmin emme löytäneet kukkamarketilta lainkaan leikkokukkia, mikä vähän ihmetytti kaiken sen valtaisan viherkasvi- ja orkideavalikoiman keskellä. Nyt tiesimme niitä siellä olevan ja löysimmekin Samin etukäteen googlettamien tietojen avulla ne varsinaisen kukkamarketin alapuolelta, kellarikerroksesta. Ankea loisteputkivalaistu betonikäytävä aukeni isoon halliin, joka oli täynnä kukkia. Valtavat määrät tulppaaneja, ruusuja, pioneita… Väriloisto oli huikea.

Nämä ovat jo yläkerran orkideaosastolta.

Viherkasveista löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä. On pienen pieniä minikukkia tai monimetrisiä puita. Kun samanlaisia halleja on monta ja jokainen on täynnä toinen toistaan häkellyttävämpiä osastoja, ei sitten lopulta oikein osaa päättää keneltä kasvinsa ottaisi.

Kasvit toimitetaan kotiin vielä samana päivänä. Joillakin toimitus sisältyy hintaan, toisilla siitä joutuu maksamaan jokusen euron. Systeemi on nerokas ja toimii myös ihan pienissä kukkakaupoissa.

Parveke kevätasussaan. Vielä on tilaa.

Kevätrientoja

Tässä on viikko hurahtanut ihan huomaamatta. Aloitin viime viikolla korean kurssin ja kävimme molemmat Samsungin terveystarkastuksessa, viikonloppuna sitten kyläiltiin ja retkeiltiin. Tuntui olevan niin paljon tekemistä, ettei ehtinyt keskittyä kirjoittamiseen lainkaan.

Tuo terveystarkastus oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Ihan perustarkastus, joka tehdään ilmeisesti parin vuoden välein. Ensin täytettiin 16 sivuinen kyselynivaska, jossa selostettiin omaa terveydentilaa, aikaisempia sairauksia, sukulaisten sairauksia, alkoholin käyttöä ja henkistä jaksamista. Sitten varsinainen tarkastus koostui useasta eri testistä, joiden lisäksi sai valita kaksi lisätutkimusta. Itse päädyin kilpirauhasen ja sydämen ultraäänitutkimuksiin, niiden lisäksi olisi voinut kuvauttaa aivonsa tai ottaa vaikka paksusuolen tähystyksen. Tutkimuslistaa lukiessa alkoi epäilys kummasti kalvamaan mieltä ja pian oli diagnosoinut itsellään syövän ja tuberkuloosin, vähintään. Osana perustutkimusta oli mahalaukun tähystys, joka tehtiin kevytnukutuksessa. Tai olisi siinä valveillakin saanut olla, mutta itselläni yökkimisreaktio on niin vahva, ettei siitä letkun nielemisestä olisi hereillä mitään kuitenkaan tullut. Naisilla myös mammografia oli perussettiä, sellaisessakaan ei ole koskaan aikaisemmin tullut käytyä. Taas monta kokemusta rikkaampana.

Lauantaina oli tämän kevään lämpimin päivä, mittari nousi yli +20 asteeseen ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Illalla alkoi kuitenkin tuulla ja yöllä lämpötila lähenteli jo nollaa. Sunnuntaina oli jotain +8 ja tuulista, mutta aurinkoista. Kannoimme polkupyörät pihalle ja suuntasimme olohuoneen ikkunasta näkyvälle Mubongsanin kukkulalle (360 m). Pyöräily vilkkaasti liikennöidyn valtatien reunassa ei suuremmin sykähdyttänyt, eikä sen jälkeinen rakennustyömaan keskellä pyöräilykään, mutta varsinainen patikka Mubongsanille oli kyllä mukava. Ja rauhallinen. Kerrankin alue, joka ei ollut ihan tukossa muista retkeilijöistä. Testasimme myös uusia kiikareita ja yritimme löytää tuttuja alapuolella olevalta golfkentältä. Ei löytynyt, mutta siinä ohessa bongattiin pari uutta lintua.

Keltaista ja punaista ylös, sininen alas.

Harjumaisemaa. Mäntyjä, katajia ja orava.

Olivat uusineet penkit reittien varsille.

Maiseman geometrisoija.

Näin hurja ilmestys tuli vastaan matkalla huipulle.

Taustalla näkyy koti. Tuohon väliin nousee pian uusi kaupunginosa, minkä jälkeen ei meidän olohuoneesta taida Mubongsan enää näkyä.

Huipulla. Kuvan ottanut nainen otti vielä toisen, käski hymyillä. Siinä näytetään jo niin mielipuolisilta, että päätin julkaista tämän ”vakavan”.

Kevät etenee. Kohta alkaa vihertää enemmänkin, kun puut innostuvat avaamaan silmunsa.

Bulguksa ja Seokguram

Gyeongjusta muutama kilometri itään ja kätevästi paikallisbussilla saavutettavissa, ovat Bulguksan ja Seokguramin buddhatemppelit. Teimme niihin päiväretken ja pääsimme samalla nauttimaan raikkaasta vuoristoilmasta sekä kevätauringosta. Ja muutaman muun ihmisen seurasta, sillä pitkä viikonloppu oli houkutellut muitakin paikalle.

Bulguksa on rakennettu vuonna 528 Toham vuoren juurelle ja Seokguram lähelle saman vuoren huippua vuonna 774. Näiden kahden välillä on kävelytie, jota voi vapaavalintaisesti kävellä ylös tai alas, tai miksei molemmin päin, jos energiaa riittää. Me olimme laiskoja ja otimme bussin ylös ja reippailimme sitten alas samalla maisemia ihaillen. Molemmat temppelit olivat upeita ja ne ovatkin suosituimpia nähtävyyksiä Etelä-Koreassa. Ne ovat molemmat myös UNESCOn maailmanperintökohteita.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Gyeongjun National Museumissa, joka osoittautui mahtavaksi paikaksi. Kun tuntui, ettei enää yhtään jaksa, ilmestyi paikalle vapaaehtoinen englanninkielinen opas, joka oli haljeta innosta päästessään kertomaan meille Gyeongjun historiasta. Väsymys kummasti katosi ja moni asia selkiytyi, kun kuuntelimme oppaan tarinointia. Äimistelimme kultakruunuja ja valtavia kultakoruja, jotka oli löydetty hautakumpuja avatessa. Tuntui niin oudolta, ettei niitä näiden vuosisatojen aikana ole kukaan ryöstänyt. Seuraavana päivänä  juttelimme toisen oppaan kanssa, joka oli henkilökohtaisesti sitä mieltä, että osa haudoista olisi kyllä putsattu. Se selvinnee joku kaunis päivä, kun saavat kaikki loputkin hautakummut tutkittua.

Seokguramin portilla naiset myivät paahdettuja kastanjoita ja muuta purtavaa.

Kävelytie portilta Seokguramin temppelille. Hämärän tullen värikkäät lyhdyt valaisevat tietä, mikä sekin olisi ollut hienoa nähdä, vaikka me niin kovin auringonpaisteesta nautimmekin.

Seokguram temppelin sisäänkäynti. Sen takana voi nähdä kupolikaton, joka kaartuu ison kivisen buddhapatsaan ylle. Sisällä ei saanut kuvata, otettiin sitten kuvia sisälle jonottavista ihmisistä.

Alamäkeen oli ihan leppoisa, ylämäkeen näytti vähän raskaammalta; siihen malliin puhallutti vastaantulijoita.

Kävelytie alas Bulkuksan temppelille. Reitillä oli yllättävän rauhallista, vaikka sekä ylhäällä että alhaalla ihmisiä oli tungokseksi asti.

Varokaa nallea, joka heittelee lohkareita. Tai tippuvia kiviä. Ota tuosta nyt selvää.

Rinne-WC näköalalla.

Puolessa välissä reittiä oli lähde, josta mekin kävimme vesipullomme täyttämässä.

Bulguksan temppelin porteilla vartioi vähän isompia kavereita.

Temppelialueella ihmetytti moderni hökötys kaiken vanhan keskellä. Selvisi, että se on rakennettu toisen kivipagodan suojaksi. Kolmikerroksiseen pagodaan oli ilmestynyt halkeama, jota nyt korjataan.



Pakollinen makrokuva…

Näkymä National Museumin pihalta. Gyeongjua ympäröivä vuoristo teki paikasta todella kauniin.

Gyeongju – ulkoilmamuseossa

Perjantai oli yleinen vapaapäivä ja suuntasimme viikonlopuksi etelään Gyeongjuun. Kaupunkia on kutsuttu myös museoksi ilman seiniä, sillä paikka on täynnä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita nähtävyyksiä. Ehdimme viikonloppuna näkemään niistä vain osan, samoin Gyeongjua ympäröivät kansallispuistot jäivät seuraavaan kertaan.

Matkustimme Suwonista Gyeongjuun KTX junalla, joka on Korean versio luotijunasta. Huippunopeus on 350km/h, mutta omien mittausten mukaan päästelimme maksimissaan 280km/h. Korealaiset tuttavamme eivät voineet käsittää, miksi haluamme matkustaa junalla henkilöauton sijaan. Se kun on niin kätevää jumittaa motareilla liikenneruuhkissa kokonainen päivä, junalla meni 2 h 20 min.

Gyeongju oli oikein mielenkiintoinen kaupunki. Silmiinpistävin piirre keskustaan saapuessa olivat valtavat hautakummut, joihin on luultavimmin haudattu Silla kauden (57 eKr. – 935 jKr.) hallitsijoita. Seuraavaksi huomaa miten matalia kaikki uudetkin rakennukset ovat. Keskusta-alueen historiallista ilmettä on haluttu suojella rajoittamalla rakentamista; rakennukset eivät saa olla korkeampia, kuin ydinkeskustassa olevat korkeimmat hautakummut. Paikallisessa museossa vierailtuamme kumpareet vaikuttivat vieläkin mystisemmiltä, sillä vain osa on avattu ja tutkittu. Avatuista haudoista on löydetty mielettömän hienoja kulta-aarteita, kuten kruunuja, vöitä ja koruja. Kukaan ei tiedä mitä vielä tutkimattomien hautojen uumenista joskus paljastuu.

Majoituimme Hanokissa, perinteisessä korealaisessa talossa. Tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin kävellessämme puisesta portista hanokin piha-alueelle. Huoneemme oli pienen pieni, mutta mitä sitä muuta tarvitsee, kuin lämmitetyn lattian mihin oikaista illalla unta odottamaan, paperioven läpi vaihtuvaa raikasta ilmaa ja päälle paksun täkin. Perinteisesti Koreassa lämmitys on hoidettu ondol lattialämmityksellä, missä lämmitetty ilma kiertää lattian alla. Meillä on kotonakin koko asunnossa vesikiertoinen lattialämmitys, kuten kaikissa kerrostaloissa. Hanokissa nukutaan ohuella patjalla suoraan lattialla, jolloin lämmöstä saadaan kaikki hyöty irti. Myös hotelleissa voi olla tarjolla ondol-huoneita, joissa ei ole sänkyjä, vaan lattialle levitetään nukkumista varten patjat.

Junassa. Pitkän viikonlopun takia junat olivat aivan täynnä. Perjantain ensimmäinen juna, johon sain viikkoja ennen lähtöä istumapaikat, lähti vasta viiden jälkeen iltapäivällä.

Majatalomme päärakennuksen katto pilkottaa pihapiiriä ympäröivän muurin takaa. Sa Rang Chae osoittautui ihanan tunnelmalliseksi hanokiksi.

Huoneen ulko-ovi. Täällä ei lukkoja tunnettu. Itse jätimme tavaramme huoletta huoneeseen, Koreassa kun ei pahemmin varasteta mitään.

Huoneen katto. Koko huone oli neliön muotoinen, pinta-alaltaan ehkä king size sängyn verran. Lisäksi meillä oli oma kylppäri ja lämmintä vettäkin riitti hyvin suihkuun.

Sa Rang Chaen sisäpihaa aamuauringossa.

Kenkiin ahtautumista kuistilla.

Vahtikoira Choko.

Hautakumpuja.

Toiseksi suurin hautakumpare iltavalaistuksessa.

Ja sitten sitä tavallista kaupunkinäkymää.

KTX junalle on rakennettu kaupungin lähistölle oma asema, että on saatu raiteet menemään mahdollisimman suoraan. Keskustassa on sitten oma asema hitaammille junille. Rakentamisessa on ilmeisesti kiinnitetty erityistä huomiota ympäristöseikkoihin. Muun muassa vessat vedetään kierrätysvedellä, mikä tuntuu paljon järkevämmältä ajatukselta, kuin juomakelpoisella vedellä lotraaminen.

Vielä viimeiset henkäykset raikasta ilmaa ennen paluuta pakokaasujen keskelle Suwoniin.