Täällä Muualla


6 kommenttia

Laukkua pakatessa

Jeee, taas reissuun! Sami on ollut työmatkalla Kaliforniassa ja minäkin lennän sinne huomenna melkein pariksi viikoksi. Kuvittelin, että siellä olisi lämmin, mutta tarkempi säätietojen tarkastelu kertoikin, ettei San Franciscossa ole varsinaisesti kuuma. Tai nykymittapuuni mukaan edes kovin lämmin. No, se ei ole ongelma, vaan se, mitä ihmettä pakata mukaan?! Niinkin paljon kun tässä on tullut matkustettua, en vieläkään voi sanoa pitäväni pakkaamisesta. Tai pidän siinä mielessä, että matkalle lähtöä edeltää aina pieni jännitys ja on ihanaa suunnitella mitä ottaisi mukaan. Mutta se vaihe, kun pitää oikeasti päättää, mitä siitä valtavasta vaateröykkiöstä laukkuun valikoituu… Siitä en pidä yhtään.

Tällä kertaa päätin lähteä pelkillä käsimatkatavaroilla. Mukaan pitäisi mahduttaa retkeilyvarusteet (hyvät kengät, housut ja sateenpitävä takki) sekä kaupunkikelpoista vaatetusta, kamera, laturi, kosmetiikkaa minipurkeissa ja vielä paljon viihdykettä lentomatkan ajaksi. Matka kestää 11-12 tuntia, eikä kyseisessä lentokonemallissa ole omia näyttöjä elokuvien katselua varten.

Yleensäkään en saa mitään aikaiseksi ennen kuin viime tipassa, eikä pakkaaminen ole poikkeus. Joskus viimeiset vaatteet löytävät tiensä laukkuun vasta hetki ennen lähtöä. Nyt olen hämmentävän ajoissa pakkaamiseni kanssa, eikä aamullakaan tarvitse olla kukonlaulun aikaan liikenteessä. Ehkä ensi yönä tulee jopa nukuttua jokunen tunti.

Mutta, palailen matkatunnelmiin reissun päältä. Nyt menen päättämään otanko mukaan siniset vai mustat farkut.

2014-06-25 21.25.01

Mainokset


Jätä kommentti

More clean, more safe

Facebookissa kiersi joku aika sitten linkki kuviin, joissa heittomerkkejä oli käytetty mitä oudommissa asiayhteyksissä. Me löysimme tämän ”puhtaampaa” ja ”turvallisempaa” mainostavan kyltin Gangnamista. Itse en ehkä tämän firman palveluita käyttäisi, ainakaan tämän kyseisen mainoksen perusteella. Ja pahoittelut, kuvan laatu on surkea. Kuvattu taksin takaikkunan läpi.
2014-05-24 14.02.59


2 kommenttia

Taidetta ja tekemisen iloa

Perjantaina istuin autossa kohti Taebaekia, Etelä-Korean korkeimmalla sijaitsevaa pikkukaupunkia, joka on saanut nimensä vierellään kohoavalta 1,566 metrin korkuiselta Taebaek- vuorelta. Me suuntasimme vuoren ja kaupungin sijasta vähän syrjemmällä olevaan Cheoramin hiilikaivoskylään. Alueella 2002 riehuneen taifuunin jälkeen kyläläiset yhdistivät voimansa ja rakensivat yhdessä kerätyin varoin pienen kirjaston alueen lapsille ja nuorille. Nyt se toimii aktiivisena kulttuurikeskuksena ja kokoontumispaikkana. Syy, miksi minä olin tänne menossa, oli lapsille suunnattu taidetyöpaja, jonne kuraattori Amie Ann kutsui minut mukaan.

Lapset Cheoramissa olivat maaseudun lapsia: tottuneita leikkimään ulkona ja äärimmäisen kiinnostuneita vierailulle tulleesta ulkomaalaisesta. Moni puhui tosi hyvää englantia ja osan kanssa sopersin koreaksi, sen mitä pystyin. Mutta käsillä tekemiseen ei yhteistä kieltä tarvittu ja tekemisen ilo paistoi kasvoilta, niin lasten kuin meidän ”opettajienkin”. Viivyimme yön yli ja nukuimme kirjaston tiloissa, joten osa vanhemmista oli järjestänyt meille iltapalaa, aamiaista ja vielä lounastakin. Olen vieläkin liikuttunut kaikesta tästä vieraanvaraisuudesta ja lämminhenkisyydestä, jolla meidät tässä pienessä kylässä otettiin vastaan. Kylän katunäkymää saattaa hallita synkeän musta hiilikaivos, mutta ihmisten sydämet ovat puhdasta kultaa.
2014-06-20 15.26.34

2014-06-20 16.00.13 2014-06-20 16.01.33
Hiilikaivoksesta kertovassa pienessä museossa. 
2014-06-20 16.02.44 2014-06-20 16.16.37 2014-06-20 16.17.55
Kaivokselta jokeen valuva puro. Sen vesi oli aivan mustaa ja värjäsi kirkkaan jokivedenkin likaisen sameaksi. 
2014-06-20 16.28.49
Tämän vaatimattoman kodin edustalla kasvoi vähemmän vaatimaton chiliviljelmä.
2014-06-21 11.48.59
Kirjasto on taustalla näkyvä vaalea rakennus. 
2014-06-20 17.01.05
Sydämen muotoon pinotut polttopuut lapset ja nuoret ovat itse sahanneet ja pilkkoneet.  
2014-06-20 17.22.18
Vuorivadelmia poimimassa.
2014-06-20 17.19.31
2014-06-20 17.43.08 2014-06-20 19.15.52 2014-06-21 07.42.44
Lauantaiaamun vielä hiljainen kirjasto, ennen lasten saapumista aamupäivän työpajaan. 2014-06-21 09.44.04 2014-06-21 09.44.17 2014-06-21 09.44.39
2014-06-21 09.52.50
2014-06-21 09.56.41 2014-06-21 10.27.37
2014-06-21 10.28.43
2014-06-21 11.18.01 2014-06-21 11.28.21 2014-06-21 11.28.55 2014-06-21 11.29.23 2014-06-21 12.33.40

Kirjaston kuuma vesi lämmitetään hiilellä. Talvella siis myös lattialämmitys toimii tämän kautta. Kovien pakkasten varalle vieressä oli myös puulla toimiva lämmitysuuni.
2014-06-21 12.33.48 2014-06-21 12.52.26 2014-06-21 12.53.54


Jätä kommentti

Raparperitaivas, missä se lie?

Kaikki suomalaisblogit tuntuvat nyt hehkuttavan raparperia: miten se on ihanan raikasta, saa mahtavaa piirakkaa, sopii loistavasti mehuksi ja niin pois päin. No, täältä en ole raparperia löytänyt, mutta kovasti sitä ikävöin. Happaman kaihossani vedän sitten sitruunaa.

Onneksi olen löytänyt paikallisen ihanuuden, jota tulee nykyään syötyä melkeinpä päivittäin, nimittäin seesamin lehdet, viralliselta nimeltään kai perilla. Lisään niitä salaatteihin sellaisenaan ja grillipaikoissa käärin lihan aina näihin. Mahtavan makuinen tapaus, joka ennen Koreaa oli minulle täysin tuntematon.

Raparperikaihoa lievittämään (joku tekosyy piti keksiä) löysin eilen myös nuo ihanat pienet kulhot. Kiertelimme ystävän kanssa Dongtanin kahvila-alueella ja nämä löytyivät erään vaatekaupan hyllystä. Kahdeksalla eurolla sain kaikki kolme ja nyt olen hankintaani tyytyväisenä käyttänyt niitä jo keksilautasena, lisukeruokakippona ja teepussin alustana. Suomessa näihin voisi annostella vaikka sitä sellaista kaurahiutale-raparperipaistosta. Nokare vaniljajätskiä päälle. Huokaus.
2014-06-19 14.35.27
Seesaminlehtien seurana jääkaapin uumenista löytynyttä, jo vähän nahistunutta, paksoita. Mahtava kasvis sekin. 
2014-06-19 14.35.52 2014-06-19 14.36.01 2014-06-19 14.36.41


2 kommenttia

Rauhoittumista buddhalaistemppelissä

Koreassa melkein puolet väestöstä ei tunnusta mitään uskontoa. Ja siitä toisesta reilusta puolikkaasta 29% on nykyään kristittyjä (protestantteja ja katolilaisia), 23% buddhalaisia. Toisaalta shamanismi on Koreassa edelleen voimissaan ja myös moni kristitty tai buddhalainen konsultoi shamaania tärkeissä päätöksissä. Uskonnot limittyvät, eivätkä korealaiset välttämättä osaa itsekään sanoa mitä uskontokuntaa edustavat. Tapasin viime viikolla erään shamanismia tutkivan henkilön ja hän kertoi, että Koreassa myös buddhalaistemppeleissä voi olla erillinen shamanistinen alttari, muistona ajalta ennen buddhalaisuutta jolloin shamanismi ja konfutselaisuus olivat valtauskoja. Koreaan buddhalaisuus saapui vuonna 372, minkä jälkeen se oli välillä valtionuskontonakin, mutta tällä hetkellä Etelä-Koreassa on uskonnonvapaus.

Pääsin Suomesta tänne tulleen taiteilijaryhmän seurassa yöpymään yhdessä buddhalaistemppeleistä. Moni temppeli nimittäin tarjoaa vieraille yöpymismahdollisuutta, josta onkin tullut turistien keskuudessa melko suosittua. Yleensä vieraiden odotetaan osallistuvan temppelin ohjelmaan ja useamman päivän ohjelmiin voi sisältyä muun muassa askareissa auttamista tai meditointia.

Me vierailimme etelässä, lähellä Suncheonia Songgwangsan temppelissä. Kuten buddhalaistemppelit Koreassa yleensäkin, on tämäkin rakennettu vuoristoon, keskelle kaunista luontoa.

Temppelimajoituttumisesta on Songgwangsanissa tehty kovin mukavaa. Uudet rakennukset tarjoavat vieraille suihkun ja vesivessan oman huoneen yhteydessä, vaikka patja onkin edelleen se perinteinen ohut peitto. Itse kuvittelin majoittuvani paikassa, jossa ei ole sähköjä tai juoksevaa vettä, mutta ilmeisesti buddhalaisuus on päivittänyt temppelinsäkin nykyaikaan, enkä joutunut panikoimaan puhelimen akun loppumisesta. Vaikka nämä uudet rakennukset (ja vielä työn alla ollut valtava museo) onkin rakennettu perinteistä hanok-tyyliä mukaillen, ei uusrakentaminen oikein istunut vanhan temppelialueen kylkeen. Onneksi itse temppelialueelta näitä ei nähnyt, joten jokin järki tässä uudistuksessa on onneksi säilytetty.

Me saavuimme paikalle parahiksi illalliselle, jonka nautimme yhdessä munkkien kanssa pienessä ja vaatimattomattomassa ravintolassa, missä myös aamiainen ja lounas syötiin. Avonaisista ikkunoista näkyi metsään sekä ohivirtaavalle joelle ja korviin kantautui syömäpuikkojen kilkkeen lisäksi vain vaimea keskustelu ja linnunlaulu. Ruoka koostui riisistä, kasviksista ja tofusta, joita höystettiin chilitahnalla, soijakastikkeella ja kimchillä. Kaikilla aterioilla oli lähes samoja ainesosia, tosin aamulla höyrytetyn riisin lisäksi tarjoiltiin löysää riisipuuron tapaista ja lisukekeitto vaihtui joka aterialla. Jo pelkkä ruokailu tuntui elämykseltä. Ja ruoka oli todella hyvää.

Illallisen jälkeen osallistuimme iltarukoukseen päätemppelissä. Kokemus oli epätodellinen, enkä ollut lainkaan valmistautunut siihen tunnekuohuun, joka minut valtasi kun rukouksia ennen soitettujen rumpujen kumina vielä kaikui ilmassa, temppelin suitsukkeet huumasivat tuoksullaan ja munkit aloittivat yhteislaulun. Siinä liikutuksen kyynelten kanssa painiskellessa temppelin avonaisesta ovesta vielä liihotti sisään iso perhonen, joka hetken lenteli edessämme, ja jatkoi sitten matkaansa samaa tietä mistä oli tullutkin.

Illan jo hämärtyessä meille tarjottiin teetä riisikakkujen ja hedelmien kera. Teen juonnin ohessa saimme esittää munkille kysymyksiä buddhalaisuudesta ja hän vastavuoroisesti halusi tietää meistä ja taustoistamme. Onneksemme saimme tulkiksemme todella hyvin englantia taitavan nuoren munkin, joka osasi tulkata vanhemman munkin puheet ymmärrettävästi ja huumorintajuisesti. Meillä oli suorastaan hauskaa. Jotain ihan muuta, mitä olin taas itsekseni etukäteen ajatellut. Teeseremonian jälkeen painuimme yöunille, kello yhdeksältä illalla.

Herätys oli kolmelta. Tokkuraisina kömmimme pimeässä päätemppelille aamurukouksia varten, joiden jälkeen saimme halutessamme suorittaa erillisessä tilassa 108 prostraatiota ennen kuudelta tarjottavaa aamiaista. Prostraatio tarkoittaa maahan asti polvistumalla tehtävää kumarrusta. Niiden tarkoituksena ei ole kumartaa Buddhalle, vaan tutkiskella itseään ja käytöstään muita kohtaan. Tässä meillä oli apuna ääninauha, joka monotonisella englannilla listasi 108 asiaa, joista olisi hyvä pystyä irrottautumaan ja joihin omassa elämässään jatkossa kiinnitää huomiota. Aluksi tilanne tuntui koomiselta, mutta jo muutaman prostraation jälkeen huomasin todella ajattelevani itseäni ja miten olen toisia kohdellut. Kaikkien 108 kumarruksen jälkeen olo oli aikaisesta herätyksestä huolimatta virkistynyt ja mieli utelias.

Aamiaisen jälkeen tapasimme temppelin päämunkin ja saimme taas teetä ja riisikakkuja. Päämunkin vastaukset kysymyksiimme olivat huomattavasti pidempiä ja moniulotteisempia kuin edellisiltaisessa keskustelussa, mutta sama hilpeä pohjavire löytyi nytkin. Tulkkaajamme selvästi keskittyi kuuntelemaan ja välillä epäröikin selostuksessaan, lopulta tunnustaen, ettei kaiken kääntäminen englanniksi ole kovin helppoa.

Jäimme vielä lounaalle, mitä ennen kiersimme temppelialueella ja ympäröivässä metsässä. Temppelin vierestä virtaava joki laski vähän ylempänä rinteessä olevasta pienestä kirkasvetisestä järvestä ja sain todella hillitä itseäni, etten saman tien hypännyt veteen. Kysyinkin oppaaltamme käyvätkö munkit koskaan uimassa, toisinaan kuulemma. Järven rannalla yksi munkeista harjoitteli ison rummun rummutusta. Ja minä kirosin itseäni, kun olin jättänyt kameran kävelyn ajaksi huoneeseen.

Temppelissä majoittuminen oli ehdottomasti kokemisen arvoista, itse asiassa yksi huikeimmista asioista Koreassa tähän mennessä. Lisää tietoa löytyy muun muassa http://eng.templestay.com/index.asp.
2014-06-10 16.43.37
2014-06-10 17.00.46
2014-06-11 08.14.41 2014-06-11 08.21.19 2014-06-11 08.22.20
Oppaamme ja tulkkimme.
2014-06-11 08.35.20
Vanhoja rakennuksia, jotka ovat säilyneet miehityksestä ja sodasta. 
2014-06-11 08.34.36 2014-06-11 08.31.44
Neljä instrumenttia, joita munkit soittavat ennen aamu- ja iltarukouksia. Dharma- rumpu, puinen ontto kala, pilvenmuotoinen gongi (jota ei tästä kuvasta oikein erota, mutta on reunimmaisena vasemmalla) sekä suuri brahma- kello oikeassa reunassa.
2014-06-11 08.49.48 2014-06-11 08.57.09
2014-06-11 08.24.46
Temppelissä ollessamme, pukeuduimme harmaisiin löysiin housuihin sekä vihreään liiviin (kuvassa liivin selkämys). Alla piti olla ainakin t-paita ja jalassa sukat. 
2014-06-11 05.02.54
Majapaikkamme. Huoneet olivat kolmen hengen huoneita. Miehet ja naiset majoittuivat erillisissä huoneissa. 
2014-06-11 03.30.10
Hetki ennen aamurukouksia.
2014-06-11 03.32.25 2014-06-11 03.30.39 2014-06-11 05.46.07 2014-06-11 05.46.26 2014-06-11 05.58.23 2014-06-11 05.58.38 2014-06-11 08.11.18
Päämunkki. 


2 kommenttia

Pieni pala Kalifornian rannikkoa

Työreissuilla jää joskus aikaa omillekin jutuille, joten päätin viettää lauantain ajelemalla San Franciscon eteläpuolista rantaa pitkin. Lähtöpisteenä oli Santa Cruz, josta ajoin pohjoiseen n. 80 km matkan Half Moon Bayhin CA-1 tietä.

Rannikko on melko hiekkaista, kuivaa, kivistä ja karuhkoa, tietä reunustaa tuulen taivuttamat puut. Mutta samalla jylhää ja kaunista. Tasaisin välimatkoin on pienehköjä hiekkarantoja, joissa väkeä vapaapäivänä riitti. Leijalautailu näytti olevan tämän hetken kuumin laji, surffareita ei juuri näkynyt. Ehkä aallokko ei ollut tänään sopiva.

2014-06-14 14.36.28
2014-06-14 14.40.18
2014-06-14 15.17.36
2014-06-14 15.37.24
2014-06-14 15.00.05
2014-06-14 16.38.34-1
Päivän ehdoton huippuhetki oli lounas. Puhtaasti tuurilla pysähdyin johonkin parkkipaikalle, josta huomasin hyvin erottuvan keltaisen junanvaunun. Olin myyty heti kun luin taikasanat ”BBQ PULLED PORK”. Ei tartte kahdesti käskeä.

Hogs Breath oli sellainen annos ettei sanavarastoni riitä kuvailemaan. En edes yritä. Olipahan vaan ehdottomasti paras tällainen setti mitä olen ikinä syönyt. Tälle ei Linusinkaan mainiot annokset pärjää. Onneksi minulla on vielä reilu viikko aikaa käydä uudelleen, helposti ajaa sata kilometriä tuota varten.
2014-06-14 20.09.21
Matka Santa Clarasta länsirannikolle kulkee metsäisten kukkuloiden läpi mutkittelevina teinä. Näistä en saanut juuri kuvia otettua, mutta jykevät redwoodit on kyllä komeita katseltavia.
2014-06-14 17.05.13-1
2014-06-14 16.54.53
(Toimitus pahoittelee kännykkäkuvien heikkoa laatua)


4 kommenttia

Taipein nähtävyyksiä

Taipeissa tuntui riittävän nähtävää. Yksi maailman korkeimmista rakennuksista, Taipei 101, lienee näistä kuuluisin.

Me tykästyimme myös vanhasta viinitehtaasta nuorekkaaksi kulttuurialueeksi muutettuun Huashan Culture Parkkiin, sekä kaupungin laitamilla olevaan National Palace museoon. Piipahdimme kasvitieteellisessä puutarhassa ja yritimme päästä viereiseen historialliseen museoon, joka olikin remontissa ja siksi suljettu. Söimme himoitsemiamme lihapullia Ikeassa (Koreaan Ikea avaa vasta tämän vuoden lopulla) ja herkullista nuudelikeittoa autenttisesta kadunvarsiravintolasta. Pakenimme sadekuuroja sisätiloihin ja kiertelimme liian kylmiksi ilmastoiduissa tavarataloissa. Välillä istahdettiin kahville tai kylmälle oluelle.

Oikein onnistunut pieni kaupunkiloma siis.

2014-06-05 11.19.102014-06-05 11.33.11

2014-06-05 12.12.50 2014-06-05 12.18.55
Fotor0613224448
Taipei 101:sen ulkona oleva näköalatasanne on kerroksessa 91, huikean 390 metrin korkeudessa. Ylhäällä tuulen vaikutusta tasapainottamassa on valtava keltainen möhkäle, 660 tonnia painava massavaimennin.
2014-06-05 15.32.04
Köttbullar. 
2014-06-07 13.14.42
Metro oli kätevä liikkumismuoto, varsinkin sateen yllättäessä. 
2014-06-05 18.03.49 2014-06-05 21.35.43
Katukeittiön nuudelikeitto. Valitsimme paikan vähän syrjemmästä, missä paikallisetkin kävivät syömässä. Paikkaa piti herttainen vanhempi pariskunta, rouva kokkasi ja mies tarjoili. 
2014-06-07 11.14.12 2014-06-07 11.09.24
Parvekkeella kasvanut puu aiheutti Samissa välitöntä katkeruutta: miksei meidän parvekkeella kasva puuta?  
2014-06-07 13.11.31
Miksei samantien vähän isompi puu…
2014-06-07 11.26.28

2014-06-07 11.28.14 2014-06-07 11.45.30 2014-06-07 11.29.40 2014-06-07 11.42.42 2014-06-07 11.40.16
Tämä kisu oli myös tullut kasvitieteelliseen puutarhaan rentoutumaan. Siinä se torkkui kukkapenkissä.
2014-06-06 21.59.42
Huashan Culture Park ja Taipein livemusiikin mekka, Legacy. Joku keikka siellä oli nytkin meneillään. 
2014-06-06 22.00.37 2014-06-06 21.59.06 2014-06-06 22.06.19
2014-06-06 21.49.00
Vanha viinitehdas oli sateisena iltana ihanan tunnelmallinen. Kahviloita ja ravintoloita kansoittivat sadetta pakenijat, kauniilla ilmalla asiakaspaikat tuplaantuvat terassien myötä. 
2014-06-06 21.54.48 2014-06-06 22.09.24
Häkellyttävän todentuntuinen patsas. Uskottavuus korostui, kun itsekin seisoi sateenvarjon alla. 
2014-06-07 13.54.52
Valtava ja huikea National Palace Museum. Erityisesti jadeaarteita esittelevät huoneet olivat aivan tukossa, emmekä edes päässeet niihin sisälle. Sen sijaan ketään ei tuntunut kiinnostavan maalaustaide tai harvinaiset kirjat. Meistä nekin kyllä olivat upeita. 
2014-06-07 15.38.43
Maistuva dim sum. 
2014-06-07 15.26.09
Ja ruokajuomana tietenkin taiwanilainen oolong-tee. Ihastuin tähän teeastiastoon, mutta hinta oli sen verran tyrmäävä, että jäi vielä hankkimatta. Oikeaoppisesti teepannun sisäpintaa ei ole lasitettu, jolloin yhdellä pannulla kuuluu valmistaa vain yhdenlaista teetä.