Ollaan vähän huonoja nähtävyyksien kiertäjiä. Yleensä sitä tulee vaan pyörittyä uusissa paikoissa päämäärättömästi, katsellen mitä tulee vastaan ja siksi moni tutustumisen arvoinen paikka on Soulissakin edelleen käymättä. Eilen satuimme näyttelystä tullessamme keskelle Deoksugungin palatsin vahdinvaihtoa ja tuli napattua pari kuvaa. Jos vaikka seuraavalla kerralla menisi palatsialueelle sisään asti.
Täällä on nyt heittäydytty vallan kultturelleiksi! Oikein kahdessa eri taidenäyttelyssä on käyty saman viikon aikana ja sitten vielä yöpöydällä iltalukemisena Daniel Tudorin kirjoittama Korea: the impossible country. Mielenkiintoista luettavaa, jos Etelä-Korean kehitys nykypäivän hyvinvointivaltioksi kiinnostaa.
Tänään kävimme siis SeMAssa (Seoul Museum of Arts) Tim Burtonin näyttelyssä. Molemmat olemme nähneet suurimman osan Burtonin elokuvista ja pidämme hänen synkästä tyylistään. Tänään sitten huomasin, että pidän ihan älyttömästi myös hänen tavastaan piirtää ja maalata, joten huomenna taidetaan taiteilla kotiateljeessa ihan uudella vimmalla. SeMA oli täynnä muitakin Burtonin ystäviä ja teosten ohi madeltiin katkeamattomassa jonossa.
Suomessa taitaa elokuvateattereissa parasta aikaa pyöriä Burtonin uusin, Frankenweenie. Suosittelemme!
Saksikäsi Edwardin sakset.
Sleepy Hollow.
Minä ja Batman. Tosi makeat buutsit sillä.
Eläytymistä kauhuteemaan.
Seoul Arts Center on mainostanut jo hyvän aikaa Van Gogh in Paris näyttelyä, mutta vasta tänään kävimme sen naapurin rouvan kanssa katsomassa. Taidan mennä vielä uudelleenkin, sillä teoksista kertovat tekstit olivat vain koreaksi ja minua jäi kovasti kiinnostamaan mitä niissä sanottiin. Audio-opastuksen tai ihan ihka elävän oppaan kanssa näyttelystä saisi vielä paljon enemmän irti, vaikka kovasti inspiroiduin jo tämänpäiväisestäkin.
Seoul Arts Centerin sisäänkäynti.
Minä ja Vincent.
Löysimme Van Goghin lisäksi vähän uudempaakin taidetta. Ryhmä nuoria (noin 10-vuotiaita) taiteilijoita oli tehnyt hienoja töitä, joista ei voinut kuin tulla hyvälle tuulelle. Paras kaikista oli perinteisesti mustalla musteella maalattu otus, joka hymyili vuoren huipulla.
Soul jaksaa aina yllättää. Juuri kun tuntuu, ettei ympäriltä löydy mitään muuta kuin ostoskeskuksia ja ravintoloita, voi törmätä Seoul Towerin kaltaiseen keitaaseen keskellä kaupunkia. Ehkä talvinen ilma pakkasineen oli karkoittanut sekä paikalliset että turistit, joten me saimme nauttia maisemista rauhassa eikä mihinkään tarvinnut jonottaa. Tornille voi nousta kävellen, ajaa bussilla tai ottaa köysiratakyydin. Me kokeilimme köysirataa, mikä omaksi yllätyksekseni oli melkein miellyttävä kokemus. Inhoan kaikenlaisia hissejä ja vielä enemmän, jos niistä näkee miten korkealla on. Tämä kyseinen rata oli kuitenkin melko matalalla ja se eteni tasaisen varmasti ylös tornille.
Ylhäältä oli huikeat näköalat ympäröivään kaupunkiin, eikä vielä oltu edes tornissa. Lumi teki maisemasta todella kauniin ja aurinko viimeisteli kaiken lämmittämällä mukavasti pakkasessa kipristeleviä poskia. Torni on 236,7 m korkea, mutta näköalatasanteet ja ravintolat taitavat olla tornin puolessa välissä. Koska se on Namsan vuoren huipulla (243 m) aukeaa sieltä esteettömät näkymät aina Soulia ympäröivään vuoristoon saakka. Tornissa on kaksi ruokaravintolaa ja kahvila, sekä pysäyttävällä näköalalla varustettu vessa.
Olimme vähän turhan ajoissa, sillä iltapäiväaurinko itsepäisesti pysyi taivaalla, eikä meidän kannattanut jäädä norkoilemaan pimeän tuloon asti. Syömäänkään ei viitsinut mennä, kun vasta oli vedetty korealaista pihviä Insadongissa. Seuraavalla kerralla tähdätään sitten auringonlaskuun.
Näkymä köysiradan alkupäästä
Kumpi meistä pelkäsikään köysiratoja? Kuva ei aina kerro ihan kaikkea.
Jo pelkästään juustokakun takia käymisen arvoinen paikka.
Taustalla Gangnam. Musta möhkäle on Grand Hyatt, missä vietimme joulun.
Näkymä naisten vessasta.
Rakkauslukoista kasattuja puita.
Koreassa saunotaan paljon, mutta melko eri tavoin kuin Suomessa. Täällä sauna, jjimjilbang, vastaa enemmänkin kylpylää. Usein saunat ovat auki 24h ja niissä voi myös yöpyä nukkumalla lämmitetyllä lattialla ohuen patjan päällä. Talvikelien innostamana, tai lannistamana, lähdimme kokeilemaan läheltä löytynyttä saunaa.
Maksoimme itsemme sisälle, saimme pienet pyyhkeet ja shortsiasun ja avainrannekkeen. Miehille ja naisille oli omat pesu- ja pukutilat, mutta näiden lisäksi löytyi iso yhteinen alue, jonne kaikki voivat tulla shortsiasussaan. Kengät jätettiin lokeroon ja sisätiloissa liikuttiin paljain jaloin. Lattia oli lämmin, eikä sukkia tai tossuja olisi tehnyt mieli jalkaansa laittaakaan. Seuraavaksi vaatteet lokeroon ja pesu- ja kylpytiloihin, missä liikuttiin alasti. Täällä peseydyttiin kunnolla ennen saunomista ja kylpyjen ottamista. Tätä varten voi myös palkata pesijän, joka kuuraa sinut pesupöydällä päästä varpaisiin karhealla kintaalla ja saippualla. Oma hipiäni on niin herkkä, etten voinut kuvitellakaan kokeilevani, mutta käsittelystä tulevat naiset näyttivät oikein tyytyväisiltä punoittavan nahkansa kanssa. Peseytymisen jälkeen pulahdettiin eri lämpöisiin isoihin kylpyaltaisiin, joista kylmin oli avantouintia vastaava ja kuumin sai tuntemaan itsensä keitetyksi ravuksi. Pesutiloissa oli myös kaksi saunahuonetta, toinen höyrysauna ja toinen enemmän suomalaista saunaa muistuttava kuuma huone, jossa tosin istuttiin lattialla.
Peseytymisen jälkeen pukeuduimme shortsiasuun ja suuntasimme yhteiselle alueelle. Tämä jjimjilbang vaikutti melko suurelta ja palveluihin kuului kuntosali, elokuvahuone, internethuone, pieni ravintola, kahvila, hierontapaikka, lasten leikkialue sekä tilaa rentoutumiseen ja television katseluun. Lisämaksulliset palvelut pystyi maksamaan avainrannekkeessa olevalla lätkällä. Lisäksi yhteistiloissa oli lisää saunantapaisia kuumia huoneita ja yksi kylmähuone, joita käytettiin vaatteet päällä. Tosin jo pelkästään lämmitetyllä lattialla loikoilu tuntui ihan riittävältä.
Vietimme saunassa ehkä kolmisen tuntia, mutta siellä voisi viipyä vaikka kokonaisen päivän, tai yön. Ulkona lumipyryssä oli helppo ymmärtää saunojen suosio, erityisesti talvikuukausien aikana.
Kuvat sivustolta http://www.dongtanlove.com. Itse ei kehdannut kuvia ottaa.
Pukutilat.
Yhteisissä tiloissa oleva kuuma saunahuone.
Kuntosali oli vapaasti käytettävissä.
Elokuvahuone, englanninkieliset elokuvat voivat olla vähän harvemmassa.
Iso yhteistila oli varattu loikoiluun tai nukkumiseen.
Joulun jälkeen saimme vieraan, yhtä aikaa pahimpien pakkasten kanssa. Nähtävyyksien katselu ei oikein innostanut, kun pakkasasteita oli -15 ja pohjoistuuli puhalsi läpi vaatekerrosten. Silti vajaaseen viikkoon saatiin mahtumaan jos jonkinlaista, ainakin syömistä ja juomista, sillä ravintolaan tai kahvilaan poikkeaminen muuttui aina sitä houkuttelevammaksi, mitä pahemmin ulkona palelsi. Ja toki kun Koreassa kerran ollaan, nautittiin lähinnä korealaisia ruokia ja juomia. Vieraallekin korealainen ruoka maistui ja samalla tuli treenattua syömäpuikkojen käyttöä.
Totesimme, että korealainen riisiviini Makgeolli, ei kuulu meistä kenenkään lempijuomiin. Se on sameaa, vahvasti hiivalle haisevaa ja erehdyttävästi kiljulle maistuvaa litkua, joka taitaa jatkossa jäädä kaupan hyllylle. Soju taas on kirkasta riisiviinaa, makeampaa kuin vodka ja täällä erittäin suosittu ruokajuoma. Paikalliset kumoavat sitä kurkkuunsa kuin vettä ja melkein samoissa hinnoissa se onkin pullotetun veden kanssa.
Kulttuuriakaan ei tästä lomasta puuttunut. Kävimme Soulissa Gyeongbokgung palatsin pihalla toteamassa, että on liian kylmä ja pakenimme palatsin museon kahvilaan lounaalle. Kun uskaltauduimme ulos, ravasimme Insadong-ostoskadun päästä päähän ja sitten pitikin taas päästä lämmittelemään sisälle kahvilaan. Kotiin tultiin metrolla, onhan sekin tavallaan kulttuuria.
Uuden vuoden juhlinnan jälkeisenä päivänä olo oli vähän nuutunut ja keksimme, että korealainen sauna eli jjimjilbang voisi olla siihen hetkeen hyvä idea. Se oli. Tästä ihan läheltä löytyi melko suuri ja uuden tuntuinen Winnerstar Spaland. Saunasta lisää myöhemmin omassa postauksessa.
Viimeiselle päivälle jäi vaatimattomasti DMZ, Seoul Tower ja Gangnam. Hyvin ehti päivän aikana touhuta, kun lähti aikaisin liikkeelle. Toisin sanoen kaikki bussimatkat käytettiin nukkumiseen. DMZ kierros oli jälleen kiinnostava ja meillä oli kunnolla aikaa pysähtyä nähtävyyksille. Retkellä meillä oli oma englanninkielinen opas vain meille kolmelle, sillä muut olivat japanilaisia ja heillä oli oma oppaansa. Harmillisesti edellisenä iltana oli pyryttänyt lunta ja näköalapaikalle nouseva tie oli niin jäässä, ettei sinne ollut bussilla mitään asiaa. Varsinkaan, kun tietä reunustavat metsät on miinoitettu.
Seoul Towerista tulee myös ihan oman postaus, sillä se osoittautui oikein mukavaksi paikaksi. Maisemia aikamme ihailtuamme, päätimme vielä kotimatkalla poiketa Gangnamiin katsastamaan Soulin Rodeo Driven luksusmerkkiliikkeineen. Tosin me kävimme vain Galleria ostoskeskuksessa ja sielläkin lähinnä lämmittelemässä ja vessassa (pettymys, ei edes lämmitettyä istuinta). Innostavinta koko alueessa oli huomata, että sinne oli avattu uusi metroasema, jonka kautta pääsi melko lähelle kotia. Metro = lämmin.
Gyeongbokgung palatsin edessä vartija on juuri päässyt vähän verryttelemään.
Insadong ostoskadulla esillä olleita teesettejä.
Kyllä, tämäkin on korealaista ruokaa. Kraze Burger perustettiin Etelä-Koreassa 1998.
DMZ kierroksella pysähdyttiin Imjingakilla. Sieltä löytyi teos, johon on kerätty kiviä eri puolilta maailman sotatantereita. Kaksi kiveä oli Suomestakin.
Korean sodan aikainen höyryveturi.
Rauhankello, jota soitetaan Koreoiden yhdistymisen toivossa.
Viimeinen rautatieasema ennen rajaa, Dorasan.
Kolmas tunneli, jonka Pohjois-Korea on kaivanut hyökätäkseen Etelä-Koreaan, löydettiin 1978. Tunneli olisi mahdollistanut 30 000 sotilaan siirtymisen tunnissa. Nyt se on avoinna turisteille.
Pohjois-Korealaista viinaa olisi voinut ostaa Unification Villagen kaupasta.
Täällä vuosi vaihtui kakun ja kuoharin merkeissä, yhtäkään rakettia ei kuultu eikä nähty. Myyjä kysyi haluammeko kynttilät kakkuun ja vasta myöhemmin tajusimme, että syntymäpäiviähän täällä todellakin juhlistetaan vuoden vaihtuessa. Korealaisilla on mielenkiintoinen tapa laskea ikävuodet. Lapsi on syntyessään vuoden ikäinen ja vuoden vaihtuessa jokainen vanhenee taas vuodella. Pieni vauva voi siis korealaisittain olla kaksivuotias pian syntymänsä jälkeen, jos on sattunut syntymään loppuvuodesta.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
- Kirjainten viemää
Iirislahdesta maailmalle ja takaisin
Maira, belgit & bc
Täällä Muualla 