Jalkahieronnassa

Tässä meidän omilta kulmilta löytyy kiinalainen jalkahierontapaikka The Foot Shop. Ollaan siellä pari kertaa käyty, ensin jalkahieronnassa ja toisella kerralla hartiahieronnassa. Molempien kertojen jälkeen olen ollut ihan tokkurassa ja nukkunut seuraavan yön unia näkemättä ja pyörimättä. Itse hieronta ei ole mitään kevyttä ja rentouttavaa sivelyä, vaan melko kivuliastakin. Hiki nousee iholle ja kyynel koittaa löytää tietään ulos silmäkulmasta, mutta mitä tarmokkaammin kipeitä kohtia käsitellään, sitä raukeammalta olo jälkeenpäin tuntuu.

Täällä hierojalle mennessä vaihdetaan ensin paikan tarjoamat shortsit ja t-paita päälle pukuhuoneessa ja siirrytään sitten jalkakylpyyn. Kun jalat on kylvetetty seuraa se kivulias osuus, varsinainen hieronta. Itselläni jalkapohjat ovat aina kipeät ja jalkahieronta sattuu hierojasta tai maasta riippumatta. Täälläkin voi sanoa, jos joku paikka tuntuu tosi kipeältä, käsittelevät sitä sitten vähän kevyemmin aluksi.

Hartiahieronta oli mielenkiintoinen kokemus. Istuimme ensin jalkakylvyssä ja siitä meidät ohjattiin lämmitetyille hoitopöydille mahalleen makaamaan. Otimme vaatteiden päältä tehtävän hieronnan, jossa lihaksia painellaan ja venytetään vähän samoin kuin shiatsussa. Hieronta käsitti hartioiden, selän, lantion ja jalkojen takaosan käsittelyn. Lopuksi lantiota ja jalkoja venytettiin sen verran akrobaattisilla liikkeillä, että hetken pelkäsin jonkun nivelen menevän sijoiltaan. Kipua ei ollut, vain ihana venytyksen tunne. Hieronnan jälkeen olo oli rento ja notkea.

Ruokavieraat

Viime lauantaina kutsuimme korealaisia tuttaviamme meille syömään. Pohdiskelimme etukäteen kuinka moni mahtaa olla tulossa ja miten kummassa saamme kokattua niin paljon ruokaa, että sitä riittää tarpeeksi. Korealaiset kun ovat kovia syömään, jos ruoka vain on tarpeeksi hyvää. Päädyimme valmistamaan sapuskaa kymmenelle hengelle ja tuo määrä sitten sopivasti riittikin; niille kaikille neljälle vieraalle, isännälle ja emännälle. Lauantaina juhlittiin myös ensimmäistä täyttä kuuta kuukalenterin mukaisena alkaneena vuonna ja olimme ihan vahingossa onnistuneet ostamaan erityisesti siihen hetkeen sopivaa sojua.

Illan menu oli seuraavanlainen:

Ruisnapit kylmäsavulohimoussella

Vihreä salaatti ja kirsikkatomaatteja

Parmankinkkua ja päärynää (ei löytynyt melonia)

Lohipiirasta

Karjalanpaistia ja perunamuussia

Uunijuustoa lakkahillolla

Kahvi, mokkapaloja

Jännitin omia ruuanlaittotaitojani etukäteen kovasti, sillä tuttavamme ovat melkoisia kulinaristeja ja myös hyvin suorasanaisia palautteessaan. Ruoka tuntui kuitenkin maistuvan ja olin lopulta ihan tyytyväinen ettei vieraita tullutkaan enempää, olisi saattanut ruoka loppua kesken. Erityisesti kehuttiin karjalanpaistia ja jälkiruuaksi leipomiani mokkapaloja. Ruokajuomana tarjosimme olutta ja sen kyytipoikana Jaloviinaa, joka oli varsinkin miesten mieleen.

Illan kuluessa saimme nauttia vieraamme kitaransoitosta ja laulusta, opin taas uutta korealaisesta ruuanlaitosta ja kuulimme tarinoita vieraidemme lapsuudesta, kun kaikki oli Koreassa vielä toisin. Kaikin puolin onnistunut ilta siis. Paitsi etten muistanut ottaa tarjottavista kuvia ennen vieraiden tuloa, joudutte tyytymään pariin otokseen illan valmisteluista.

Hammasharjojen suurkuluttajat

Koreassa hampaita hoidetaan kiitettävällä tarmokkuudella. Hampaat pestään noin viisi kertaa päivässä, yleensä pieni hetki syömisen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että aina joku pesee hampaitaan jossain, vaikka sitten kaupan myyjä kassalla istuessaan tai taksikuski tauollaan tienpientareella. Rakennustyömaan laitamillakin voi nähdä työmiehiä kypärä päässä hammaspesulla. Jokaisella on hammasharja mukana, aina. Omaa peilikuvaa ja valkoista hammasrivistöä myös peilaillaan ahkerasti: hissin peilistä, vaatekaupan pukukoppiin jonottaessa tai kännykästä bussissa istuessa.

Hampaiden hoitotuotteita on kaupoissa hyllymetreittäin ja hammasharjoja myydään neljän pakkauksissa, samoin tahnat ovat jättituubeissa ja monen kappaleen paketeissa. Hammashygienistillä käynti on ilmeisesti ihan arkipäivää, itsekin sain syksyllä ajan, kun vain kävelin klinikan ovesta sisään. Hoito oli puolet halvempi kuin Suomessa, ei sattunut yhtään ja oli ohi kymmenessä minuutissa. Kohta pitäisi mennä uudelleen poistattamaan hammaskiveä ja olen huomannut huokailevani netistä löytyneiden täydellisten hymyjen perään. Soulissa on esteettiseen suuhygieniaan erikoistuneita klinikoita, joissa valkaistaan ja puunataan hampaat, mutta jotka tarjoavat myös oikomishoitoja. Hintoja sivuilla ei tietenkään ole, mutta vähän tekisi mieli käydä näyttämässä purukalustoaan, josko virhepurenta olisi täällä halvempi hoitaa.

Suomalainen xylitol on hyvä tuliainen Etelä-Korealaiselle. Samalla kannattaa tanssahdella tanhumaisesti ja huudahtaa ”Hyvä, hyvä!!”. Näin täällä mainostettiin xylitolia televisiossa joku aika sitten. Vihreään tanhupukuun sonnustautunut valkopartainen vanha äijä tanssahteli perheen olohuoneeseen ja kehui miten hyvä xylitol on hampaille. Itselle mainos toi jostain syystä enemmänkin mieleen Turkin kuin Suomen, mutta ainakin täällä tiedetään xylitolin tulevan Suomesta.

Syömässä

Nämä kuvat ovat viime sunnuntailta, ennen musikaalia. Lähin ruokapaikka oli teatterin kulmalla oleva italialainen, joten sinne sitten. Ei mikään huikea elämys, mutta nälkä lähti ja pizza oli ihan hyvää. Nuo bruschettat taas eivät maistuneet oikein miltään, mutta kauniita ne olivat.

Kevättä ilmassa

Innostuin tänään kevään ensimmäiselle pyörälenkille, ihan vain tähän lähialueelle fiilistelemään. Jää oli jo sulanut pyöräteiltä, mitä nyt parissa varjoisimmassa kohdassa vielä sai varoa kaatumista. Aurinko paistoi ja tuntui mahtavalta kaahailla tyhjillä reiteillä, aina välillä pysähtyen ottamaan kuvia tai vain ihailemaan luontoa.

Hankimme vähän aikaa sitten lintukirjan itäisen Aasian linnuista ja sen kanssa tuossa joen varressa on tullut jo jokusen kerran käytyä. Vaikuttaa varsin pätevältä kirjalta ja olemme ainakin kuvitelleet tunnistaneemme joella pulikoivia lintuja. Kuningaskalastajiakin täällä pitäisi olla ja sellaisen haluan kyllä nähdä. Tosin vielä riittää haastetta noissa sorsissakin, lokeista puhumattakaan.

Phantom of the Opera

Soulissa on pyörinyt joulukuun alusta Phantom of the Opera ja sen suosio on ollut huima. Omat lippumme hankimme jo tapaninpäivänä ja silloinkin oli enää yksittäisiä paikkoja jäljellä, mutta onneksi nyt sunnuntain päivänäytökseen sai vielä vierekkäiset paikat. Esiintyjät olivat ympäri maailmaa ja esityskielenä englanti.

Kumpikaan meistä ei varsinaisesti ole oopperan ystävä, mutta korkealta ja kovaa laulut upotettuna riipaisevan koskettavaan  ja välillä hauskaankin musikaaliin tempaisivat kyllä mukaansa. Lavastus ja puvustus olivat myös mahtavia, mutta harmillisesti edes uudet silmälasit eivät auttaneet katsomon perältä lavalle tähyämisessä niin, että esiintyjien ilmeistä ja lavastuksen yksityiskohdista olisi päässyt nauttimaan. Seuraavalla kerralla otetaan mukaan kiikarit.

Mielenkiintoista täällä on ollut kulttuuritapahtumien oheistarjonta. Suomessa teatterissa käyntiin on aina kuulunut väliajan kahvi ja kakku, tai konjakki. Täällä ihmiset jonottivat korumyyjien tiskeille taistellen halutuimmista koruista kuin alennusmyyntien vaateriekaleista, muut väliajan viihdykkeet kaivettiin omasta laukusta. Meillekin erikseen vielä muistutettiin näytöksen alkaessa, ettei katsomossa saa syödä omia eväitä. Hyvä niin, sillä itse en ehkä niin ilahtuisi, jos vieruskaveri kaivaisi kuivatun kalan laukustaan kesken esityksen.

Puvut olivat mahtavia.

Itsestään olisi voinut ottaa automaatissa phantom kuvan.

Korujen myyntipiste. Jonoa riitti.

Tohvelisankarit

Kylillä tulee melko usein vastaan korealaisia pukeutuneena paksuun untuvatakkiin, mutta jalassa onkin vain muoviset släbärit. Vähän kuin olisit lähtenyt töistä ja unohtanut vaihtaa ulkokengät. Elokuviin voi mennä pyjamahousuissa, samoin melko hienossakin ravintolassa saatetaan istua ihan tyytyväisenä verkkareissa ja tohveleissa. Bussiin juokseminen tohveleissa ei ole näyttänyt helpolta, eikä niissä varmasti kovin lämminkään näin pakkasilla ole, mutta ehkä se on trendikästä?

Kuvaan osui vahingossa myös toinen ilmiö; naisten käsikynkkää kävely. Itsekin olen tähän jo tottunut, enkä hätkähdä kun naistuttavat yhtäkkiä takertuvat käsivarteeni. Miehetkin saattavat kävellä miespuolisten ystäviensä kanssa käsikkäin.

Itaewon

Kuukalenterin mukaista uutta vuotta juhlimme Samin kurssikavereiden kanssa Soulin Itaewonissa. Alue on ulkomaalaisten suosiossa ja tuntui oudolta kuulla englantia enemmän kuin koreaa. Kadunvarret ovat täynnä kansainvälisen keittiön ihmeitä ja samaan viikonloppuun saimme mahtumaan Etelä-Afrikkalaista, Thaimaalaista, Turkkilaista ja Italialaista ruokaa, höystettynä jazz klubilla ja amerikkalaisten sotilaiden suosimalla JR baarilla.

Taisi olla myös ensimmäinen kerta, kun vietimme iltaa kokonaan ulkomaalaisista koostuvalla porukalla. Edustettuna Suomi, Englanti, Jamaika ja Intia. Korealaisten tuttujen kanssa kun on tullut illastettua tuon tuosta, ovat niin aktiivisia meitä kutsumaan mukaan.

IP Hotel on yksi Soulin boutique hotelleista, joka sattui sopivasti tarjoamaan reilun alennuksen yöpymisestä normihuoneessa. Koko hotelli oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, taidetta ja valoilla leikittelyä. Käytävät oli valaistu himmeästi, jopa niin himmeästi, että omaa huonetta joutui ensin vähän etsimään. Huone itsessään oli tilava ja valoisa. Ihan hyvä yöpyminen, mutta täydellä hinnalla tuntuisi kalliilta.

Värikäs IP Hotellin julkisivu. Värien ilotulitus jatkui myös sisäpuolella.

Omppuhotellissa. Korealaisissa hotelleissa patjat ovat yleensä jämäkät. Futonilla nukkuneelle tämä sopii mainiosti, mutta pehmeään patjaan tottuneelle voi tuntua aika karulta.

Huoneen kylppäri oli pelkkää lasiseinää ja lattia bambua. Muualle olivat sitten kuitenkin laittaneet kokolattiamaton.

Mahtuu vähän isompikin istumaan.

Värikäs seinä oli mielettömän hieno. Perinteisellä menetelmällä tehdyt kankaat oli kehystetty ja aseteltu seinälle.

Aulassa sai myös keinua sisäänkirjautumista odotellessaan. Tosin hotelli oli niin tyhjä, ettei pahemmin tarvinnut jonotella. Tuntui, että koko kaupunki oli hiljentynyt uuden vuoden viettoon.

Seinätaidetta Itaewonin kapeilla kaduilla.

Itaewon on rakentunut kukkulalle. Asuinrakennukset ovat melko erilaisia, kuin taustalla näkyvät uudemmat kerrostalomöhkäleet.

Jazz klubilla nautimme sekä miljööstä, että musiikista.

Helsinki on vähän oudosti sijoitettu ja tervehdyskin aika erikoinen, mutta oli silti hienoa bongata tämä Itaewonin kadulta.

Kotona taas

Pahoittelut blogihiljaisuudesta! Tässä välissä käväisin Suomessa ja sen jälkeen juhlimme Soulissa kuukalenterin mukaista uutta vuotta. Tänään maanantaina on vapaapäivä ja oikeastaan kaikki paikat ovat sulkeneet ovensa, mikä on tuntunut varsin oudolta korealaiseen elämänrytmiin jo tottuneena. Joulupäivänäkin pystyi käymään ostoksilla ja ravintolat olivat auki, tänään ei.

Suomessa oli ihana käydä, varsinkin kun näki pitkästä aikaa sukulaisia ja ystäviä. Oli kuitenkin helpottavaa huomata, ettei Suomi-ikävä iskenyt kaiken saunomisen ja ruisleivän syömisen jälkeenkään ja huomasi ajattelevansa palaavansa kotiin tänne takaisin tullessaan.

Hyvää lunaarista uutta vuotta kaikille!