Kutsu

Sain eilen kutsun. Aika hillitty, ei välkkyviä sydämiä tai muutakaan tilpehööriä, kuten Samin työkavereiltaan saamissa hääkutsuissa. Samsung on perustanut järjestön ulkomaalaisten työntekijöiden puolisoille ja parin viikon päästä on avajaisjuhlat, jonne vain puolisot on kutsuttu. Ihan mielenkiintoista mennä tutustumaan muihin kotirouviin ja kartoittamaan mitä kaikkea Samsung vapaaehtoistyön osalta tarjoaa. Olin nimittäin jo etukäteen suunnitellut, että tämä Samin työjakso olisi itselleni mitä parhain mahdollisuus tehdä jotain hyödyllistä ilman tulostavoitteita. Ehkä löytää se oma juttu, jonka parissa jatkaa työskentelyä täällä tai jossain muualla.

Kurkistus Suwoniin

Me asumme aika matkan päässä Suwonin keskustasta, mikä omasta mielestäni on ihan hyvä. Täällä ilma on puhtaampaa, talot harvemmassa ja luonto lähempänä. Bussi Suwonin asemalle tuosta omalta pysäkiltä kestää noin tunnin, saman verran siis kuin Soulin ydinkeskustaan. Toisaalta, ruuhka-aikana matka Suwonissa taksillakin voi kestää tunnin, vaikka matkaa ei olisi kuin muutama kilometri. Tässä on oppinut pikkuhiljaa ajoittamaan oman liikkumisensa ruuhka-aikojen ulkopuolelle ja suhtautumaan realistisesti matka-aikoihin.

Suwonin keskusta voi tuntua kaaokselta autoineen, ihmismassoineen ja mainoskyltteineen, mutta pikkuhiljaa kaaos alkaa muuttua mielenkiintoiseksi ja katukuvasta osaa poimia ne itseä kiinnostavat asiat. Alla olevat kuvat on otettu Suwonin rautatieaseman läheisyydestä.

Piipahdus Soulissa

Viikonloppuisin Soulin kadut täyttyvät ihmisistä, myyntikojuista, livemusiikista ja katuruuasta. Kävimme perinteisellä Namdaemun Marketilla sekä Insadongin taide- ja käsityökadulla. Kanssamme oli massoittain muita vapaapäivän viettäjiä, joiden kanssa teki mieli kulkea samaan suuntaan, pysähtyä syömään samalle katuruokakojulle ja napata mukaan take away kahvi samalta myyjältä. Katukojujen ruoka tuoksui huumaavasti ja musiikki soi. Kun taivaalta tipahti muutama sadepisara, juoksivat ihmiset kiljahdellen sisätiloihin kaivamaan sateenvarjojaan esiin. Illan tullen syttyivät valot ja kaupunki tuntui vasta heräävän eloon.

Kauppamatkalla

Eilen tuli pyöräiltyä taas ympäriinsä. Oli lämmin, +18 ja tuntui vielä ihan kesältä. Mutta luonto muistutteli tulevasta talvesta.

Huomenta

Aamuauringon paistaessa olohuoneeseen on ihanaa herätellä itseään kunnon aamupalalla. Sanomalehti vaan puuttuu.

Syksy on täällä

Kauppareissu venähti. Unohduin kameran kanssa matkalle kuvaamaan puiden väriloistoa ja vilkuttelemaan pikkutytölle, joka huuteli ’Hello!’ auton ikkunasta. Minusta on ihanaa, jos joku uskaltautuu juttelemaan kanssani, vaikka sitten vain muutaman sanan. Täällä pelot kielioppivirheistä ja itsensä munaamisesta ovat hyvin yleisiä, mutta oman kokemuksen perusteella moni osaa englantia, kunhan rohkaistuu avaamaan suunsa.

Syksy on värjännyt jo kaupunkiluonnonkin ja ihmiset pukevat untuvatakkeja päälleen. Eilisellä pyöräretkellä olisin kyllä itsekin kaivannut pipoa ja hanskoja, mutta ajattelin että eihän siellä kylmä ole kun aurinko paistaa (+13). Jännityksellä odotan ilmojen kylmenemistä ja lumen tuloa!

Kukkiva koti

Noiden oikeiden kasvien lisäksi meillä on kotona aika lailla muitakin kukkia. Sadepäivän ratoksi koitin niitä kuvata, lopputuloksena sekamelska koukeroita ja värejä.

Hetkinen, luinko oikein?

Soulissa kuvattua, teekaupassa.

Veneilemässä

Olimme torstai-iltana grillaamassa uusien tuttavuuksien kanssa ja saimme siinä samalla lisää tuttuja. Aika huikeaa tämä verkostoituminen täällä, ei voi sanoa että uusiin ihmisiin tutustuminen olisi millään lailla erityisen vaikeaa. Nyt odottelemme illalliskutsua juuri toisen keittokirjansa julkaisseen (bestseller Koreassa) naisen luokse, kutsua uuden ravintolan avajaisiin (mies kokkaillut ensin seitsemän vuotta Australiassa) ja naapureiden taiteilijaystävän sisustuskirppikselle menoa. Perjantaille sain kutsun veneilemään ja koska minulla ei parempaakaan tekemistä ollut, lupauduin mukaan.

Paatilla oli kymmenhenkinen seurue ja olin selkeästi nuorin. Miehistä valtaosa oli oman firmansa ylintä johtoa, omistajapariskunta taas on tienannut kehittämällään Twistrun kuntoilulaitteella (kuulemma menestys paikallisilla markkinoilla), jota nyt markkinoivat myös ulkomaille. Vene oli tietysti nimetty oman tuotteen mukaan. Aurinko paistoi, meri oli melkein peilityyni ja seuralaiseni koittivat parhaansa mukaan vaihtaa muutaman sanan englantiakin kanssani, vaikka luonnollisesti suurin osa keskusteluista käytiin koreaksi. Ajoimme lyhyen matkan päähän parkkiin kalanviljelyaltaille, mistä ostetut kalat kalanviljelijä itse leikkasi meille sashimiksi. Taisi olla parasta sashimia ikinä, ei ainakaan kovin paljon tuoreempaa voi olla! Kalan lisäksi oli tarjolla paistettua possua, salaattia, erilaisia kimchejä, pähkinöitä, valkosipulia, riisiä, nuudeleita ja jälkiruuaksi vielä tuoreita hedelmiä. Ruokajuomana olutta ja sojua, tosin erikseen pyytämällä sain vettäkin. Välillä ihmettelen miten paikalliset ovat niin laihoja koska syövät ja juovat aikamoisia määriä. Ilmeisesti perusruoka on kuitenkin terveellistä ja lähinnä länsimainen pikaruoka ja leipomukset lihottavat.

Päivä merellä teki tehtävänsä ja nukahdin kotiin päästyäni sohvalle. Raikkaan ulkoilman lisäksi väsymystä aiheutti keskittyminen vieraiden ihmisen seurassa, että muisti olla tarpeeksi kohtelias vanhemmilleen. Raskasta tämä edustaminen…

Yksi rouvista halusi kokeilla kalastusta, pian oli siimat solmussa. Itse pysyin mahdollisimman kaukana, näytti kalastusvehkeet sen verran arvokkailta.

Paikalliset rouvat veneilemässä. Taustalla ajaa ohi korealainen sotalaiva, oletettavasti Etelä-Korealainen.

Teetä

Kävimme lauantaina palauttamassa kirjastosta lainaamani kirjan. Kirjasto on Dongtanin alueen kulttuuritalolla ja koko piha-alue oli täynnä pieniä kojuja, joissa esiteltiin kursseja joita täällä voi ottaa: maalausta, piirtämistä, kalligrafiaa, käsitöitä, valokuvausta, kukkien asettelua, englannin kieltä, musiikkia, tanssia jne. Kojuja oli loputtomasti, itse päädyimme teekojuun maistamaan korealaista teetä. Tee oli kevyttä ja tuoksui kukille. Pidin paljon myös teen tarjoiluun  käytetyistä astioista ja kukka-asetelmista, joita kojussa oli esillä, samoin kuin meille teetä tarjonneen naisen perinteisestä puvusta.