Täällä Muualla


2 kommenttia

Kutsu

Sain eilen kutsun. Aika hillitty, ei välkkyviä sydämiä tai muutakaan tilpehööriä, kuten Samin työkavereiltaan saamissa hääkutsuissa. Samsung on perustanut järjestön ulkomaalaisten työntekijöiden puolisoille ja parin viikon päästä on avajaisjuhlat, jonne vain puolisot on kutsuttu. Ihan mielenkiintoista mennä tutustumaan muihin kotirouviin ja kartoittamaan mitä kaikkea Samsung vapaaehtoistyön osalta tarjoaa. Olin nimittäin jo etukäteen suunnitellut, että tämä Samin työjakso olisi itselleni mitä parhain mahdollisuus tehdä jotain hyödyllistä ilman tulostavoitteita. Ehkä löytää se oma juttu, jonka parissa jatkaa työskentelyä täällä tai jossain muualla.


Jätä kommentti

Kurkistus Suwoniin

Me asumme aika matkan päässä Suwonin keskustasta, mikä omasta mielestäni on ihan hyvä. Täällä ilma on puhtaampaa, talot harvemmassa ja luonto lähempänä. Bussi Suwonin asemalle tuosta omalta pysäkiltä kestää noin tunnin, saman verran siis kuin Soulin ydinkeskustaan. Toisaalta, ruuhka-aikana matka Suwonissa taksillakin voi kestää tunnin, vaikka matkaa ei olisi kuin muutama kilometri. Tässä on oppinut pikkuhiljaa ajoittamaan oman liikkumisensa ruuhka-aikojen ulkopuolelle ja suhtautumaan realistisesti matka-aikoihin.

Suwonin keskusta voi tuntua kaaokselta autoineen, ihmismassoineen ja mainoskyltteineen, mutta pikkuhiljaa kaaos alkaa muuttua mielenkiintoiseksi ja katukuvasta osaa poimia ne itseä kiinnostavat asiat. Alla olevat kuvat on otettu Suwonin rautatieaseman läheisyydestä.


Jätä kommentti

Piipahdus Soulissa

Viikonloppuisin Soulin kadut täyttyvät ihmisistä, myyntikojuista, livemusiikista ja katuruuasta. Kävimme perinteisellä Namdaemun Marketilla sekä Insadongin taide- ja käsityökadulla. Kanssamme oli massoittain muita vapaapäivän viettäjiä, joiden kanssa teki mieli kulkea samaan suuntaan, pysähtyä syömään samalle katuruokakojulle ja napata mukaan take away kahvi samalta myyjältä. Katukojujen ruoka tuoksui huumaavasti ja musiikki soi. Kun taivaalta tipahti muutama sadepisara, juoksivat ihmiset kiljahdellen sisätiloihin kaivamaan sateenvarjojaan esiin. Illan tullen syttyivät valot ja kaupunki tuntui vasta heräävän eloon.


2 kommenttia

Syksy on täällä

Kauppareissu venähti. Unohduin kameran kanssa matkalle kuvaamaan puiden väriloistoa ja vilkuttelemaan pikkutytölle, joka huuteli ’Hello!’ auton ikkunasta. Minusta on ihanaa, jos joku uskaltautuu juttelemaan kanssani, vaikka sitten vain muutaman sanan. Täällä pelot kielioppivirheistä ja itsensä munaamisesta ovat hyvin yleisiä, mutta oman kokemuksen perusteella moni osaa englantia, kunhan rohkaistuu avaamaan suunsa.

Syksy on värjännyt jo kaupunkiluonnonkin ja ihmiset pukevat untuvatakkeja päälleen. Eilisellä pyöräretkellä olisin kyllä itsekin kaivannut pipoa ja hanskoja, mutta ajattelin että eihän siellä kylmä ole kun aurinko paistaa (+13). Jännityksellä odotan ilmojen kylmenemistä ja lumen tuloa!