Joulumielen tuojat

Jouluksi meille tulee jälleen vieraita Suomesta, kuten kahtena edellisenäkin vuonna. En ole kovin jouluihminen, joten joka paikassa raikaavat yli-imelät joululaulut ja vilkkuvat jouluvalot aiheuttavat lähinnä ahdistusta, mutta kodin koristelu (tuoreilla kukilla ja omilla joulukoristeilla, ilman vilkkumista) sekä leipominen kyllä ilahduttavat.

Tänä talvena onkin tullut leivottua melkoisesti pullaa ja pipareita, milloin joulumyyjäisiin, pikkujoulurientoihin tai ihan vain omaan suuhun. Ne eivät omasta mielestä maistu millekään ilman kardemummaa ja sitä on nyt jo useampaan otteeseen tilattu Suomesta tulleiden mukana. Korealainen tuttavani väitti löytäneensä jauhettua kardemummaa myös paikallisesta tavaratalosta, mutta minua ei ole vielä onnistanut.

Hyvä joulumieli tulee myös jokaisesta kortista, joka postilaatikkoon ilmestyy. Viime aikoina meillä on ollut vähän ongelmia postitoimitusten kanssa, mutta toivotaan, että kaikki koto-Suomesta lähetetyt joulutervehdykset löytäisivät perille. Itsehän sain joulukortit postiin vasta eilen, että niitä voi siellä Suomen päässä odotella ehkä jopa ennen vuodenvaihdetta…

Lunta ei enää ole laisinkaan, mutta tänään oli muuten kuulas talvipäivä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ilmanlaatu oli puhtain moneen viikkoon. Tuntui ihanalta kivuta lähikukkulalle tuulen vähän kipristellessä kasvoja ja keuhkojen täyttyessä raikkaalla ilmalla. Ja tajusin, että omaan jouluun kyllä kuuluu myös ulkoilu. Toivotaan, että jouluna on samanlainen kaunis ilma, kuin mistä saimme nauttia tänään.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

 

Itsenäistä joulun odotusta

Viikonloppuna juhlittiin niin joulun tuloa, kuin Suomen itsenäisyyttäkin. Ja juhlimisen ohessa kerättiin varoja hyväntekeväisyyteen Nordic Clubin kanssa, osallistuessamme jälleen Soulissa järjestetyille Eurooppalaisille Joulumarkkinoille. Tapahtuma oli kaksipäiväinen, mutta itse autoin myyntipöydän takana juurikin itsenäisyyspäivänä.

Sää oli mukavan talvinen, joten kuuma glögi ja vohvelit norjalaisella ruskealla juustolla olivat suorastaan hitti. Tosin naapurissa Slovakian pojat paistoivat suussa sulavaa leipää ja moni jonottikin ensin sinne. Meidän onneksemme siinä jonottaessa alkoi ilmeisesti kovasti janottamaan, joten leipäpussin saatuaan janoinen markkinakansa suuntasi vuorostaan meidän kojullemme.

Ja tähän loppuun on vielä mainittava, että jo monen vuoden perinteinen itsenäisyyspäivän hernekeittoillallinen ei tänä vuonna onnistunutkaan. Että seuraaville vieraille vinkiksi: hernekeitto on loppu!!

Pikkujoulun viettoa suomalaisittain

Viime viikonloppuna tapasimme oikean suomalaisen joulupukin viettäessämme pikkujoulua suomalais-korealaisella kokoonpanolla. Pienemmät vieraat olivat riemuissaan (tai kauhuissaan…). Aikuiset taas taisivat riemuita enemmän kinkusta, rosollista, peruna- ja porkkanalaatikoista sekä glögistä, pullaa unohtamatta. Ja minä vielä jatkoin riemuitsemista huomatessani, ettei himmelin teko ihan mahdotonta olekaan, ainakaan isoista muovipilleistä ja paksusta puuvillalangasta kasattuna.

Kotiin palattiin valkoiseksi muuttunutta maisemaa ihaillen ja hyvillä mielin. Seuraavana aamunakin vielä hymyilytti laukusta kaivettu, vähän keskeneräinen ja repsottava himmeli. Se pääsee ulkomuodostaan huolimatta kunniapaikalle olohuoneeseen, muistuttamaan ihanasta illasta ja tuomaan jouluiloa.

Joulumieltä markkinoilta

Itsenäisyyspäivänä Soulissa järjestettiin eurooppalainen joulutori. Tarjolla oli ihania jouluherkkuja, aina ukrainalaisesta vodkasta norjalaisiin vohveleihin. Olin hetken aikaa itsekin myyntipöydän takana, eikä siinä paljon ehtinyt pitkästyä, sillä innokkaita pohjoismaalaisten tuotteiden ostajia riitti. Vohvelit ja glögi loppuivat kesken, minkä jälkeen suosikiksi nousi kupillinen kahvia.

Markkina-alue oli kovin pieni, mutta tunnelma sitten sitäkin korkeammalla. Päivän henkilökohtainen kohokohta oli kupillinen glögiä, mitä tässä on ehtinyt jo vähän ikävöidä, sillä glögi ei kuulu korealaisten jouluperinteisiin.

Kotona taas on tullut leivottua ennätyksellisen paljon pipareita, kun lopulta sain taikinasta mieleiseni. Itse näistä on syöty vain muutama, muuten ovat menneet kaikki lahjaksi tai hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Jouluvieraita varten on vielä tarkoitus leipoa iso piparisatsi, minkä lisäksi haluaisin kokeilla joulutorttujen paistamista. Niitäkin on jo vähän ikävä, vaikken Suomessa torttujen perään niin ollutkaan.

Nyt kun vielä sataisi kunnon lumipeite, niin johan kelpaisi joulua odotella!

Ukrainalainen jouluherkku: vodkaa ja voileipiä. 

Äidinkieltä sadepäivien ratoksi

Ulkona sataa ja on harmaata. Ja on vielä se universaalilla tavalla kamala maanantaikin, vaikkei töissä käykään. Tähän hetkeen on sopinut mitä parhaiten suomalaisten aikakauslehtien ristikoiden ratkominen. Asia, jota en muista Suomessa harrastaneeni, mutta johon olen onnistuneesti koukuttunut parina viime päivänä. Kiittäminen tästä on vieraitamme, joiden jättämistä lehdistä bongasin ensin yhden ristikon ja aloin sitä hajamielisenä täyttää. Muutama tunti myöhemmin kaivoin esiin toisen ristikon, ja sitten taas toisen.

Nyt illan hämärtyessä sain viimeisenkin ristikon ratkottua (ainakin omasta mielestäni…), joten taitaa olla aika siirtyä seuraavan herkun puoleen, nimittäin suomalaiseen kirjallisuuteen. Kirjojakin vieraamme jättivät ja sain eilen puistopiknikiltä kotiinviemisiksi vielä ison kasan lisää. Nyt vaikeinta on päättää, mistä kirjasta luku-urakan aloittaisi.

Kiitos vieraiden ja puistokirjaston, sadepäiväkin hujahtaa ohi kuin siivillä!

 

Suomitunnelmointia

Kotiuduin Suomen reissulta jo hyvän aikaa sitten, mutta vasta nyt osasin rauhoittua koneelle kirjoittamaan kuulumisia.

Loma oli ihana. Varmasti paljon osuutta tähän oli keleillä, jotka hellivät ulkosuomalaista kerrankin oikein urakalla. Uin, keräsin mustikoita, nautin valoisista illoista. Mutta eniten ilahduttivat jälleen ne lukuisat kohtaamiset rakkaiden ihmisten kanssa. Pikaisetkin. Yhdessä nautitut ateriat, juhlavalmisteluiden parissa hikoilut, sukujuurten muistelut ja pienet uudet ihmisenalut, jotka ovat tähän maailmaan putkahtaneet sitten viime näkemän.

Ja silti lopulta tuli ikävä kotiin. Pakkasin laukkuun hernekeittoa, hapankorppuja ja salmiakkia, täpärästi välttäen 23kg painorajoituksen ja tuntien oloni kotiinpaluusta huolimatta vähän haikeaksi.

Kotiin palaamista helpotti kummasti Helsingissä lähtöportilla tehty business-luokkaan siirto. Tuskin ehdin alas istua, kun eteeni jo kiikutettiin lasillinen shampanjaa. Koneen lähtiessä rullaamaan kiitoradalle, siemailin juomaani ja tunsin kiitollisuutta. Eikä vain business-luokkaan siirrosta, vaan elämästä ylipäätään. Joten tämä malja nousi teille, ystävät, järvet ja mustikat!

Vappupiknikillä

Vappupäivänä meidät kutsuttiin muiden suomalaisten kanssa nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja piknik-eväistä Seoul Forest puistoon. Oli todella mukavaa nähdä niin tuttuja kuin uusiakin kasvoja, joista osa on ollut Koreassa jo pitkään, mutta ei vain ole tullut oltua yhteydessä aikaisemmin. On aina mielenkiintoista kuulla miten muut kokevat täällä asumisen ja missä kukakin on töissä tai miten muuten saa aikansa kulumaan.

Vappupiknikillä viisastuimme muun muassa sen osalta, ettei ulkomaalaisen olo Koreassa ole aina ollut näin ruusuista. Nyt suhtautuminen ulkomaalaisiin on melko avointa ja suopeaa, jossain määrin jopa kiusallisen uteliasta ja avuliasta. Kuulemma reilu kymmenen vuotta sitten oli toisin, eikä aina ollut takeita, että ulkomaalaisena olit tervetullut kauppaan tai ravintolaan. Kehitystä on siis tapahtunut ja paljon. Pisteet korealaisille kyvystä muuttua ja uudistua.

Toisaalta, ilman tuota kykyä Korea tuskin olisi nykyisenlainen, moderni, nopean talouskasvun maa. Tosin talouskasvun varjoon on myös jäänyt monia tärkeitä asioita, hyvänä esimerkkinä vaikkapa pelastussuunnitelmat tai turvallisuuskouluttaminen, joiden avulla viimeaikaiset traagiset onnettomuudet olisi voitu kenties välttää. Nyt nämä ovat nousemassa uusiksi uudistuskohteiksi, kun täällä on alettu ymmärtää, että ne tukevat talouskasvua, eivät ole sen esteenä tai hidasteena.

Mutta, takaisin piknikille… Korealaiset kerääntyvät mielellään puistoihin viettämään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Vappupäivä oli täälläkin lomapäivä, joten emme olleet piknikviltteinemme yksin. Joskin yllättävän hyvin puistossa oli tilaa vielä iltapäivästä. Ohikulkevat vilkuilivat uteliaina evästarjontaamme, ilmapallojen puhallusta ja puussa liehuvaa Suomen lippua. Suurimman kiinnostuksen kohteena taisivat kuitenkin olla seurueemme pienimmät, joita ihailivat niin aikuiset kuin toiset lapsetkin.

Kiitos piknikin järjestäjälle ja mukana olleille. Toivottavasti saadaan porukka kokoon pian uudelleen!

 

 

Retkeillen Koreassa

Täällä on alkuviikon satanut ja ilmakin siinä samalla puhdistunut. Miten uskomattoman ihanalta tuntuukaan hengittää puhdasta ja raikasta ilmaa, siihen päälle vielä mukavat +20 lämpötilat. Juuri nyt tästä riemusta kannattaakin nauttia, sillä kohta on taas epämiellyttävän kuumaa ja kosteaa. Viime vuonna muutos tuli jotenkin salakavalasti, mutta tänä vuonna olemme valmiina.

Vuokrasimme nimittäin auton ja tarkoitus on viettää vapun jälkeinen viikonloppu ja alkuviikon kaksi vapaata ajellen Korean länsirannikkoa etelään. Pääsemme vihdoin käyttämään Suomesta muutossa tuotuja retkeilyvälineitäkin, sillä tarkoitus on majoittua teltassa. Leirintäalueitakin on, varsinkin kansallispuistoissa, missä majoittuminen leirintäalueiden ulkopuolella on kiellettyä. Muualla sitten saakin ilmeisesti telttailla vapaasti. Suurin osa leirintäalueista on ilmeisesti isoja ruohokenttiä autopaikkoineen ja ne saattavat viikonloppuna olla tupaten täynnä muita lomastaan nauttivia. Me yritämme etsiä paikkoja ilman tungosta, mieluusti jotain alla olevan kuvan kaltaista tai vaikka mäntymetsikköpaikka merenrantanäköalalla. Aina voi ainakin haaveilla.

Tätä lähdetään hakemaan. Kuva lainattu täältä.

Korealaiset ovat viime vuosina innostuneet retkeilystä ja edullisia varusteita löytyy niin supermarketeista kuin netistäkin. Ja sitten on sitä HC kamaa, josta saa pulittaa itsensä kipeäksi. Monesti tuntuu, että retkeilyssäkin varusteiden merkillä ja trendikkyydellä on täällä suurempi merkitys, kuin niiden varsinaisella toimivuudella. Väittäisin, ettei pelkkä viltin reunaa koristava brändilipuke tee siitä yhtään sen lämpimämpää kuin supermarketin hyllystä poimittua, jos molemmissa raaka-aineena on polyesteri. Tai ehkä sinne brändiviltin alle saa helpommin lämmittävää seuraa.

Korealaisittain varustukseen kuuluu valtavan teltan lisäksi täydellinen ulkokeittiö pöytineen ja tuoleineen, sähkölämmittimet, retkisängyt, paksut ilmapatjat, suihku, you name it. Me olemme melko askeettisia retkeilijöitä tähän verrattuna. Siihen on tottunut, kun on yleensä kantanut sen, mitä on mukaan halunnut. Nyt vuokra-auton myötä voi ote meilläkin vähän lipsua.

Koreassa asiat tehdään niille kuuluvana kautena. Aikaisemminkin olenkin jo maininnut, miten uintikauden ulkopuolella kukaan ei ui. Ei, vaikka merivesi olisi 26 asteista. Sama pätee retkeilyssäkin. Virallinen telttailukausi on kesäkuusta elokuuhun, ja suurin osa suuntaa telttoinensa kohti luontoa (tai puistoa) tuolloin, paetakseen tukalinta kuumuutta. Toivon todella, että tänäkin keväänä massat odottavat virallista kauden alkua telttojensa kanssa, sillä onko suomalaiselle erakolle mitään kaameampaa, kuin huomata nuotiopaikalla toinenkin telttakunta. Saati sitten tuhat!

Tämä ehkä lähempänä totuutta. Kuva lainattu täältä.

Ruokamatkahaaste

Innostuin Terhin ruokamatkahaasteesta, sillä vaikka en itse mikään kummoinen kokki ole, rakastan hyvää ruokaa. Ja rakastan matkustamista.

Tässä siis yksitoista vastausta ruokaan ja matkailuun liittyen. Näitä miettiessä huomasin, että todella pidän aasialaisesta ruuasta. Mikä on tietysti ihan hyvä juttu, nykyisen elämäntilanteemme huomioon ottaen!

1. Mitä vastaat, kun ulkomailla sinulta kysytään, että millaista on suomalainen ruoka?

Sanon usein, että suomalainen ruoka on melko mautonta. Raju yleistys, mutta kun vertaan suomalaista ruokaa vaikka korealaiseen ruokaan, on täällä mausteiden käyttö ihan eri tasolla. Monesti myös kerron, miten Suomessa käytetään paljon luonnon antimia, kuten riistaa, kalaa, marjoja ja sieniä. Toivoisin, että jokainen korealainen, joka luulee chileläisiä nahistuneita pensasmustikoita mustikoiksi, pääsisi suomalaiseen metsään kokemaan miltä mustikka oikeasti maistuu.

2. Missä maassa/paikassa on ollut mielestäsi omituisinta ruokaa?

Japanissa on ehkä tullut syötyä mielenkiintoisimmat annokset tähän mennessä. Japanilaisissa kylpylöissä tarjottavat ateriat ovat taidokkaasti kasattuja kokonaisuuksia, joissa ulkonäkö, suutuntuma ja maku ovat kaikki tärkeitä. Erilaisia hyytelöitä on paljon, joista erikoisin varmaankin kollageenihyytelö, joka ei maistu millekään, mutta jota syödään sen terveysvaikutusten vuoksi.

Toisaalta Namibiassa tuli maisteltua paistettuja toukkia suolalla ja pippurilla höystettynä. Silloin ne tuntuivat eksoottisilta, mutta sittemmin on matkustaminen avartanut, eivätkä toukatkaan enää tunnu ihmeellisiltä. Koreassakin syödään silkkikuoriaisen toukkia katukojuista. Tosin itse kierrän ne kojut kaukaa, sillä en pidä tuon herkun hajusta enkä mausta.

Japanilaisen kylpylän kollageeniherkku.

3. Entä mikä paikka on jäänyt erityisesti mieleen hyvän ruokansa vuoksi?

Vietnamissa vietimme ystäväni kanssa yhden yön pienessä puisessa paatissa, seuranamme luonto-opas, kapteeni ja kokki. Odotukset ruuan suhteen eivät olleet korkealla, mutta ruoka olikin todella hyvää. Tuoreita mereneläviä, riisiä, hedelmiä. Kaikkea mitä toivoa saattoi, meren keinuttaessa paattia ilta-auringossa. Samaisella reissulla söimme myös Hanoin sivukujalla pikkuruisessa ravintolassa, vielä pikkuruisimmilla muovituoleilla istuen, ehkä maailman parasta phota.

Korealainen ruoka on mielestäni todella monipuolista ja makumaailma ainutlaatuinen. Siihen koukuttuu nopeasti.

4. Uskaltaudutko syömään epämääräisissäkin paikoissa hyvien ruokakokemuksien vuoksi vai pysyttäydytkö ns. varmemmissa paikoissa senkin uhalla, että jäljelle jää jokin tylsä kansainvälinen pikaruoka?

Yleensä paikallisten suosimat paikat ovat parhaita, joten suosin niitä. Katukojuista löytyy edullista ja herkullista ruokaa, usein paljon parempaa kuin hienoissa ravintoloissa. Tämän huomasimme erityisesti Meksikossa, missä katumyyjältä sai taivaallisen makuisia tacoja. Koreassa olen saanut kahteen otteeseen vatsanvaäänteitä, toisella kerralla ketjuhodaripaikasta, toisella Mäkkäristä. Syön siis täälläkin mieluummin katukojuista kuin pikaruokapaikoista.

5. Oletko matkustanut jonnekin varta vasten hyvän ruoan ja juoman perässä?

Aika monesti.

Balkanilla reilatessamme osuimme toinen toistaan surkeampiin ruokapaikkoihin ja päätimme lopulta palata takaisin Italiaan suunniteltua aikaisemmin. Koska sieltä sai hyvää kahvia ja loistavaa ruokaa. Aamiainen Venetsiassa ei pettänyt. Eikä illallinen Firenzessä.

6. Mitä ulkomaisia ruokia kaipaat Suomessa ollessasi?

Hyvää vietnamilaista, kunnollista sushia ja jo nyt Suomessa käydessäni korealaista.

Korealainen lounaani tänään. Täällä tykätään syödä paljon ja monia erilaisia ruokia kerralla. Kuvaan ei edes mahtuneet kaikki annokset, joita pöytäämme kannettiin. Ja syömässä siis kaksi ihmistä.

7. Jos saisit tuoda Suomeen jonkin ulkomaisen ketjuravintolan, mikä se olisi?

Sami vastasi tähän heti, että se yksi Vietnamilainen pho-ketju, jonka nimeä ei ensin muistettu. Lonely Planet osasi kertoa sen olevan Pho24. Edullista ja hyvää.

8. Missä maassa olet syönyt parhaimmat jälkiruuat?

Paras suklaakakku tähän mennessä on löytynyt Irlannin länsirannikolta, pienestä ravintolasta, jonne olisi pitänyt tehdä ennakkovaraus, mutta saimme silti jäädä syömään ilmestyttyämme nälkäisinä oven taakse.

Filippiineillä tuore mango tuntui ihan riittävältä syyltä muuttaa sinne asumaan. 

Vohveli Soulissa Hongik-yliopiston lähellä olevasta kahvilasta.

9. Mikä on mielestäsi Euroopan paras ruokamaa?

Italia, viimeisimpien Venetsian ja Firenzen kokemusten perusteella. Toisaalta Irlannissa maaseudulla syödyt aamupalat ovat nekin olleet mainioita. Ja Portugalissa torilta ostetut tuore leipä, oliivit ja juusto maistuivat nekin mielettömän hyvälle ystävän kanssa jaettuna, huikopalaksi vähän portviiniä fadoa kuunnellen.

Ehkä minulla ei ole parasta ruokamaata, on vain paljon hyviä ruokaan liittyviä muistoja.

10. Mihin maahan mieluiten lähtisit ruokamatkalle, Intiaan, Japaniin, Argentiinaan, Peruun vai Yhdysvaltoihin?

Japanissa on tullut käytyä jo sen verran usein, että nyt kiinnostaisivat nuo muut. Itse asiassa en ole käynyt yhdessäkään muista mainituista maista, mutta kallistuisin ehkä Argentiinan ja Perun kannalle. Koska en tiedä noiden maiden ruokakulttuurista paljon mitään ja olisi mielenkiintoista oppia.

11. Mikä on suurin ravintola- tai ruokamoka jonka olet kokenut ulkomailla?

Mitään kovin katastrofaalista ei heti tule mieleen. Ilmiselvästi hyviä ruokamuistoja on reilusti enemmän kuin niitä huonoja.

Opiskeluaikana reilasin Euroopassa ja yövyin Pariisin lähiössä tutun tutun luona, jota en ollut tavannut koskaan aikaisemmin. Muistaakseni perhe, joka minua majoitti, oli alunperin Vietnamista tai ainakin jostain päin kaakkois-Aasiaa. He olivat loihtineet minulle iltamyöhään aivan mahtavan aasialaisaterian, jonka sitten yritin hyvällä tahdolla saada syötyä. Aterian pääraaka-aineina kun olivat liha ja eksoottiset merenherkut ja tuohon aikaan olin ollut jo vuosia kasvissyöjä. Nyt tuo samainen annos olisi varmasti suurta herkkua. 

Nyt menee ruoka kuin ruoka, oli siinä lihaa tai ei. Korealaisissa ravintoloissa pääsee monesti kokkaamaan ruokansa itse. Tässä shabu shabu ravintolan tarjontaa, missä paperinohuet lihasiivut kypsennetään kiehuvassa liemessä kasvisten kanssa.

Karkkipäivä

Koreasta on vaikea loytää hyviä karkkeja, ja niistä onkin tullut merkittävin ”ruoka” mitä Suomesta kaipaan (ruisleipääkään en yllättäen kovin paljoa enää haikaile). Oikeastaan ainoa mitä normikaupoista loytää on nallekarkit ja jotain muita Hariboja. Candy Kingin ja Makuunin hyllymetreistä näkee vain unia.

Onneksi vieraamme Suomesta toivat jälleen tähän tärkeään ravintoympyrän osaan taydennystä, kiitos!