Täällä Muualla


Jätä kommentti

Accept Live @ Rolling Hall, Seoul

20121126-232833.jpg

Viime launtaina sai K-Pop jäädä toviksi, kun kävimme katselemassa Acceptin ilmeisesti ensimmäisen Korean keikan. Melko vähäiseltä on metallivalikoima täällä tuntunut, ei ole isoja nimiä näkynyt montaa. Keikkapaikkana oli Rolling Hall Seoulin keskellä. Paikka oli ihan mainio kellari, simppelisti esiintymislava ja pienehkö permanto katselijoille, pari sataa ehkä vetää. Yhdessä kulmassa on jääkaappi josta myyttiin virvokkeet, ei varsinaista baria.

20121126-232900.jpg

Lämppäri Silent Eye oli kiva tuttavuus, puoli tuntia heille oli liian vähän. Mielenkiintoisena vetona päättivät soittaa coverina pääesiintyjän Metal Heart -biisin, jonka Accept hyvin todennäköisesti tulisi itsekin soittamaan (kuten tekikin).

20121126-233856.jpg

20121126-233919.jpg

Accept itse veti myös hienon keikan, pari tuntia yhteensä. Tuo meininki vaan toimii ihan täysillä meikäläiselle, näytti muukin yleisö viihtyvän. Vanhenemaan päin on tämäkin ryhmä, mutta jaksaa vaan.

Valokuvaaminen muuten oli täysin sallittua, porukalla oli mukanaan paljon järeitä järkkäreitä joilla kuvailivat intensiivisesti. Toiminta muutenkin hyvin kohteliasta, kukin vuorollaan meni parhaalle paikalle kuvaamaan sarjan, ja päästi sitten seuraavan tilalle. Koska pääsi helposti todella lähelle bändiä, tuli kuvattua itseki normaalia enemmän.

20121127-000844.jpg

20121127-000914.jpg

20121127-000940.jpg

20121127-001006.jpg

20121127-001027.jpg

20121127-001853.jpg

Turvamiehet olivat pukeutuneet asiallisesti:

20121127-001207.jpg

Metallin sekatyömies:
20121127-002425.jpg

Mainokset


Jätä kommentti

Suwonin vessat

Suwon on panostanut julkisiin käymälöihin. Ja nyt olen ihan tosissani. Kaupungin turistiesitteissäkin on kerrottu mistä löytää minkäkin vessan ja ne on kaikki nimetty. Kun lähdimme Gwanggyosanille patikoimaan, oli Suwonin tarjoamassa reittiohjeessa kohta, jossa neuvotaan jäämään sen ja sen nimisen vessan kohdalla pois. Muuten hyvä ohje, mutta kun niitä vessoja on niin tiuhaan, ettei tiedä mikä on se oikea.

Täällä ei siis ole pelkoa, ettei siistiä vessaa löydy tarpeen vaatiessa. Erityisen mielenkiintoista on se, miten kaupunki on nostanut julkiset käymälänsä ihan turistinähtävyydeksi asti. Ylekin tästä uutisoi. Mutta miksipä ei, itse en täällä ole kaivannut esimerkiksi Serbian eksoottisia vessoja, joissa vieraillessa paperin puute ei ollut se suurin huolenaihe.

20121123-143715.jpg


Jätä kommentti

Gangnam Style

Korealainen pop artisti PSY on saanut ihmiset sekaisin parodioidessaan Gangnamilaisten elämäntyyliä videollaan Gangnam Style. Alue on Soulissa tunnettu plastiikkakirurgeistaan, kauneushoitoloista ja luksusmerkkiliikkeistään, mutta jos Gangnamissa kävelee ja katselee ympärilleen, ei se mielestäni tunnu mitenkään erityisen hienostoalueelta. Siellä on lähinnä mielikuvituksen rajoja hipovia businessrakennuksia ja katutason kahviloita sekä niitä samoja merkkiliikkeitä, joita on joka puolella Soulia. Ja tietysti niitä ihmisiä. Ehkä osalla naisista on hitusen korkeammat korot ja tuuheammat ripset, mutta suurin osa kävelee kadulla vastaan lippalakki päässä ja kirkuvan värikkäät lenkkarit jalassa.

Täällä PSY:n suosiota on surutta hyödynnetty ja joka toinen televisiomainos (tai mikä tahansa mainos) liittyy edelleen jotenkin Gangnam Style hypetykseen. Mutta perinteinen K-pop pitää silti pintansa, sillä täällä halutaan nähdä kauniita ihmisiä ja kuunnella vetävää musiikkia ilman ihmeellisempää sanoitusta. Girls’ Generationin Twinkle on hyvä esimerkki K-popin ’sanomasta’.

Itse olen innostunut Gangnamista, koska sinne pääsee meiltä niin helposti bussilla ja siellä on Kyobo Bookstoren suurin kirjakauppa Koreassa. Kun ympärillä on hyllyittäin kirjoja ja asiakkaita istuu kuka missäkin selaamassa tai lukemassa opuksia, on olo turvallinen. Sitten kun kirjat alkavat kyllästyttää, voi suunnata kerrosta alemmas tutkimaan Hottracksin taidetarvike- ja paperivalikoimia.

20121121-201801.jpg

20121121-201915.jpg

20121121-201931.jpg

20121121-201955.jpg

20121121-202554.jpg


2 kommenttia

Ilta rouvien kesken

Samsung järjesti eilen avajaisseremonian uudelle SISS järjestölleen, jonka tarkoituksena on tarjota ulkomaalaisten työntekijöiden puolisoille ajanvietettä ja mahdollisuuksia tutustua toisiin ulkomaalaisiin. Hienoa, että Samsung on ottanut ensimmäisen askeleen tukeakseen myös työntekijöidensä puolisoiden viihtymistä Koreassa. Illan aikana tuli juteltua vain oman pöytäseurueen kanssa, mutta oli mielenkiintoista kuulla jo pidempään täällä asuneiden kokemuksista. Muihin tutustuminen varmasti helpottuu myöhemmin, kun voi osallistua itseä kiinnostavaan ohjelmaan samanhenkisten ihmisten kanssa.

Illan vaatevalinta (silitin kyllä villatakin…). Muut vieraat olivat pukeutuneet laidasta laitaan, eikä pukeutumista olisi tarvinnut etukäteen jännittää. Näin jonkun jalassa jopa lenkkarit.

Juhlapaikkana oli Suwonin Ramada Hotel, joka oli panostanut ruokatarjoilun lisäksi myös koristeluihin.

Tullessa saimme jokainen tarran, jonka liimasimme maailmankartalle oman kotimaan kohdalle. Suomi sai tyytyä vain yhteen tarraan. Tosin kuvanottohetkellä kaikki eivät vielä olleet laittaneet tarrojaan ja tilaisuuden jälkeen kartta olikin jo kiikutettu talteen.

Magneetin lailla vedin puoleeni median edustajia. Olisiko sitten ollut kamera, jota kannoin mukanani tai ehkä illan vaalein kuontalo. Nämä kaksi naista haastattelivat ja kuvasivat minua Samsungin blogiin. Jossain vaiheessa iltaa myös videokuvaaja kuvasi minua, kymmenen sentin päässä naamastani. Yritä siinä sitten luontevasti nauttia ohjelmasta.

Oma pöytäni oli heti lavan edessä. Odotin mielenkiinnolla muiden tuloa, mutta meitä olikin lopulta vain kolme: minä, ukrainalainen sekä kanadalainen.  

Lähtiessämme saimme jokainen pienen lahjakassin. Kotona avasin pakettia innoissani, mutta aloin jo epäillä löytyykö kaiken pakkaamisen alta edes mitään.

Lopulta kaikkien kerrosten alta paljastui kaunis korurasia, joka pääsi heti käyttöön.


Jätä kommentti

Korealainen musikaali Miso

Kävimme sunnuntaina Soulissa Chongdong Theaterin Miso musikaalissa. Teatteri oli melko pieni ja intiimin tuntuinen, välillä näyttelijät saattoivat istua vieressä katsomon portailla ja kannustaa yleisöä taputtamaan musiikin tahdissa. Esitys yhdisti perinteistä korealaista musiikkia, laulua, tanssia sekä pukeutumista, joista varsinkin tanssi oli huikeaa; niin kevyttä ja ilmavaa, jokainen pieni kädenliike hallittuna. Tarinaa oli helppo seurata (rakkaustarinat nyt yleensä ovat aika universaaleja) ja salista poistuessa huomasi hetkeksi unohtuneensa menneisyyden Koreaan. Esityksestä ei saanut ottaa valokuvia, teidän pitää tulla se itse kokemaan!

Esityksen jälkeen osa näyttelijöistä jäi aulaan kuvattavaksi.


2 kommenttia

Koulutuksessa, viikko 2

Ensimmäinen viikko oli firman historiaa ja arvoja, tällä toisella viikolla koitettiin päästä luovuuden ja kulttuurin lähteille. Yhden päivän vietimme Korean Kansallismuseossa tutustuen maan historiaan ja taideaarteisiin. Loimme  myös omat aarteet maalaamalla perinteisin tekniikoin lohikäärmeitä (onhan nyt lohikäärmeen vuosi).

Toinen päivä meni yhteistyössä toisen kurssin kanssa. Vieraiksemme saapui pelkästään korealaisista koostunut ryhmä, jotka olivat suorittamassa kymmenen viikon englanninkielen premium-kurssia. Heidän kanssa pohdimme monikulttuurikysymyksiä ja ratkoimme miten meidän ulkkarien taitoja pystytään parhaiten hyödyntämään.

Eräs oikein mielenkiintoinen ohjelmanumero oli pianisti Noel McRobbien luento kommunikoinnista musiikin avulla. Hän soitti taidokkaasti osia eri teoksista ja kertoi niiden sisällöstä ja tarinasta. Harvoin näin mielenkiintoisia juttuja pääsee kokemaan. Taisi olla kuitenkin hetkittäin hieman liian rauhallista musiikkia väsyneille kurssilaisille, tunnelmaa rikkoi nukahtavien näpeistä lattialle putoavien kannettavien rämähdykset.

Samsungin suhtautuminen kurssitukseen on mielenkiintoinen, ei ole mikään ongelma laittaa joku vaikka kuukausiksi koulutukseen jos se nähdään tarpeelliseksi. Yksi minun tiimin jäsen oli poissaollessani aloittanut kahdeksan viikon ohjelmointikurssin, häntä näkee joskus ensi vuonna sitten.

Omat tiukkat kaksi viikkoa meni lopulta melko nopeasti, ja vaikka onkin helpottunut että kurssi on ohi, jäähyväisten tullessa huomasi että hyvästä porukasta erkaneminen on kovin vaikeata. Seuraava haaste on pitää kiinni uusista ystävyyssuhteista kurssin jälkeen.

Luennolla:

Tällä kertaa asuinkerros oli Magritte:

Museokäynnillä:

 

 

Kurssin päätösjuhlaa:


Jätä kommentti

Patikointia Gwanggyosanilla

Olimme jo jonkun aikaa suunnitelleet retkeä Gwanggyosanin kukkulalle (582 m). Lauantaina paistoi aurinko, eikä meillä ollut muita suunnitelmia, joten pakkasimme reput ja lähdimme retkeilemään. Ensin seikkailimme paikallisbusseilla; vaihto Suwonissa bussiin nro 13 ja sitten arvottiin missä pitäisi jäädä pois. Päätimme jäädä samalla pysäkillä missä suurin osa muista retkeilyvarustein pukeutuneista jää ja tämä osoittautui ihan hyväksi suunnitelmaksi. Emme päätyneet sinne minne yritimme, mutta pääsimme bussin päätepysäkille mistä lähti useita reittejä Gwanggyosanille.

Halusimme tietysti päästä huipulle, ja vielä sieltä alaskin ennen kuin tulee pimeää. Koska emme olleet käyneet kukkulalla aikaisemmin, päätimme pelata varman päälle ja tulla suurin piirtein samaa reittiä (merkitty karttakuvaan punaisella) takaisin mitä nousimme ylös. Ehdimme takaisin hyvissä ajoin ennen hämärtymistä ja samalla päätimme, että haluamme tulla toisena päivänä kokeilemaan myös pidemmän ja ilmeisesti loivemman reitin. Nyt nousemamme reitti oli koko matkalta jyrkkää rinnettä ja jouduimme huilaamaan matkan varrella useampaan kertaan. Mutta mikäs siinä oli huilatessa, kun maisemat olivat mitä parhaimmat ja mitä ylemmäs nousimme, sitä vähemmän muita retkeilijöitä reitillä näkyi. Reitin alkupäässä ihmisiä tuli vastaan laumoittain. Olivat ilmeisesti lähteneet aamulla nousemaan tuota pidempää reittiä ja lopettelivat jo omaa urakkaansa, kun me vasta lähdimme nousemaan.

Huipulta oli hienot näköalat Suwoniin, Yonginiin ja Bundangiin. Asiaankuuluvasti korkeimmalla paikalla jonotettiin kuvausvuoroa, mutta me tyydyimme ottamaan kuvia muista huiputtajista. Reitin varrella oli kuvia maaoravista, joita alueella ilmeisesti on, mutta ainoat eläimet jotka me bongasimme, olivat huipulla ruokatarjoilusta nauttivat kaksi kissaa.

Alastulo sujui nopeasti, osa suorastaan juoksi rinnettä alas liukkaista lehdistä ja kivikoista välittämättä. Enää ei näkynyt samanlaisia ihmismassoja kuin noustessa, paitsi bussissa, joka pullisteli ihmisistä kun lähdimme takaisin kaupunkia kohti. Seuraavana päivänä pohkeet muistuttelivat olemassaolostaan, mutta nekin siitä vetreytyivät kun lähti liikkeelle. Retkeilykohteena Gwanggyosan oli oikein hieno, eikä ihmispaljouskaan yllättäen häirinnyt, vaan tuntui ihan mukavalta kuulla ihmisten naurua ja jutustelua ympärillä. Samalla tuli tutuksi viimeisin retkeilyvarustemuotikin: värikkyys ja high tech ovat selvästi suosiossa. Retkiradio kyllä jää meiltä seuraavaltakin retkeltä pois, luonnon omat äänet ovat kuitenkin niitä parhaita.