Accept Live @ Rolling Hall, Seoul

Viime launtaina sai K-Pop jäädä toviksi, kun kävimme katselemassa Acceptin ilmeisesti ensimmäisen Korean keikan. Melko vähäiseltä on metallivalikoima täällä tuntunut, ei ole isoja nimiä näkynyt montaa. Keikkapaikkana oli Rolling Hall Seoulin keskellä. Paikka oli ihan mainio kellari, simppelisti esiintymislava ja pienehkö permanto katselijoille, pari sataa ehkä vetää. Yhdessä kulmassa on jääkaappi josta myyttiin virvokkeet, ei varsinaista baria.

Lämppäri Silent Eye oli kiva tuttavuus, puoli tuntia heille oli liian vähän. Mielenkiintoisena vetona päättivät soittaa coverina pääesiintyjän Metal Heart -biisin, jonka Accept hyvin todennäköisesti tulisi itsekin soittamaan (kuten tekikin).

Accept itse veti myös hienon keikan, pari tuntia yhteensä. Tuo meininki vaan toimii ihan täysillä meikäläiselle, näytti muukin yleisö viihtyvän. Vanhenemaan päin on tämäkin ryhmä, mutta jaksaa vaan.

Valokuvaaminen muuten oli täysin sallittua, porukalla oli mukanaan paljon järeitä järkkäreitä joilla kuvailivat intensiivisesti. Toiminta muutenkin hyvin kohteliasta, kukin vuorollaan meni parhaalle paikalle kuvaamaan sarjan, ja päästi sitten seuraavan tilalle. Koska pääsi helposti todella lähelle bändiä, tuli kuvattua itseki normaalia enemmän.

Turvamiehet olivat pukeutuneet asiallisesti:

Metallin sekatyömies:

Suwonin vessat

Suwon on panostanut julkisiin käymälöihin. Ja nyt olen ihan tosissani. Kaupungin turistiesitteissäkin on kerrottu mistä löytää minkäkin vessan ja ne on kaikki nimetty. Kun lähdimme Gwanggyosanille patikoimaan, oli Suwonin tarjoamassa reittiohjeessa kohta, jossa neuvotaan jäämään sen ja sen nimisen vessan kohdalla pois. Muuten hyvä ohje, mutta kun niitä vessoja on niin tiuhaan, ettei tiedä mikä on se oikea.

Täällä ei siis ole pelkoa, ettei siistiä vessaa löydy tarpeen vaatiessa. Erityisen mielenkiintoista on se, miten kaupunki on nostanut julkiset käymälänsä ihan turistinähtävyydeksi asti. Ylekin tästä uutisoi. Mutta miksipä ei, itse en täällä ole kaivannut esimerkiksi Serbian eksoottisia vessoja, joissa vieraillessa paperin puute ei ollut se suurin huolenaihe.

Gangnam Style

Korealainen pop artisti PSY on saanut ihmiset sekaisin parodioidessaan Gangnamilaisten elämäntyyliä videollaan Gangnam Style. Alue on Soulissa tunnettu plastiikkakirurgeistaan, kauneushoitoloista ja luksusmerkkiliikkeistään, mutta jos Gangnamissa kävelee ja katselee ympärilleen, ei se mielestäni tunnu mitenkään erityisen hienostoalueelta. Siellä on lähinnä mielikuvituksen rajoja hipovia businessrakennuksia ja katutason kahviloita sekä niitä samoja merkkiliikkeitä, joita on joka puolella Soulia. Ja tietysti niitä ihmisiä. Ehkä osalla naisista on hitusen korkeammat korot ja tuuheammat ripset, mutta suurin osa kävelee kadulla vastaan lippalakki päässä ja kirkuvan värikkäät lenkkarit jalassa.

Täällä PSY:n suosiota on surutta hyödynnetty ja joka toinen televisiomainos (tai mikä tahansa mainos) liittyy edelleen jotenkin Gangnam Style hypetykseen. Mutta perinteinen K-pop pitää silti pintansa, sillä täällä halutaan nähdä kauniita ihmisiä ja kuunnella vetävää musiikkia ilman ihmeellisempää sanoitusta. Girls’ Generationin Twinkle on hyvä esimerkki K-popin ’sanomasta’.

Itse olen innostunut Gangnamista, koska sinne pääsee meiltä niin helposti bussilla ja siellä on Kyobo Bookstoren suurin kirjakauppa Koreassa. Kun ympärillä on hyllyittäin kirjoja ja asiakkaita istuu kuka missäkin selaamassa tai lukemassa opuksia, on olo turvallinen. Sitten kun kirjat alkavat kyllästyttää, voi suunnata kerrosta alemmas tutkimaan Hottracksin taidetarvike- ja paperivalikoimia.

Ilta rouvien kesken

Samsung järjesti eilen avajaisseremonian uudelle SISS järjestölleen, jonka tarkoituksena on tarjota ulkomaalaisten työntekijöiden puolisoille ajanvietettä ja mahdollisuuksia tutustua toisiin ulkomaalaisiin. Hienoa, että Samsung on ottanut ensimmäisen askeleen tukeakseen myös työntekijöidensä puolisoiden viihtymistä Koreassa. Illan aikana tuli juteltua vain oman pöytäseurueen kanssa, mutta oli mielenkiintoista kuulla jo pidempään täällä asuneiden kokemuksista. Muihin tutustuminen varmasti helpottuu myöhemmin, kun voi osallistua itseä kiinnostavaan ohjelmaan samanhenkisten ihmisten kanssa.

Illan vaatevalinta (silitin kyllä villatakin…). Muut vieraat olivat pukeutuneet laidasta laitaan, eikä pukeutumista olisi tarvinnut etukäteen jännittää. Näin jonkun jalassa jopa lenkkarit.

Juhlapaikkana oli Suwonin Ramada Hotel, joka oli panostanut ruokatarjoilun lisäksi myös koristeluihin.

Tullessa saimme jokainen tarran, jonka liimasimme maailmankartalle oman kotimaan kohdalle. Suomi sai tyytyä vain yhteen tarraan. Tosin kuvanottohetkellä kaikki eivät vielä olleet laittaneet tarrojaan ja tilaisuuden jälkeen kartta olikin jo kiikutettu talteen.

Magneetin lailla vedin puoleeni median edustajia. Olisiko sitten ollut kamera, jota kannoin mukanani tai ehkä illan vaalein kuontalo. Nämä kaksi naista haastattelivat ja kuvasivat minua Samsungin blogiin. Jossain vaiheessa iltaa myös videokuvaaja kuvasi minua, kymmenen sentin päässä naamastani. Yritä siinä sitten luontevasti nauttia ohjelmasta.

Oma pöytäni oli heti lavan edessä. Odotin mielenkiinnolla muiden tuloa, mutta meitä olikin lopulta vain kolme: minä, ukrainalainen sekä kanadalainen.  

Lähtiessämme saimme jokainen pienen lahjakassin. Kotona avasin pakettia innoissani, mutta aloin jo epäillä löytyykö kaiken pakkaamisen alta edes mitään.

Lopulta kaikkien kerrosten alta paljastui kaunis korurasia, joka pääsi heti käyttöön.

Korealainen musikaali Miso

Kävimme sunnuntaina Soulissa Chongdong Theaterin Miso musikaalissa. Teatteri oli melko pieni ja intiimin tuntuinen, välillä näyttelijät saattoivat istua vieressä katsomon portailla ja kannustaa yleisöä taputtamaan musiikin tahdissa. Esitys yhdisti perinteistä korealaista musiikkia, laulua, tanssia sekä pukeutumista, joista varsinkin tanssi oli huikeaa; niin kevyttä ja ilmavaa, jokainen pieni kädenliike hallittuna. Tarinaa oli helppo seurata (rakkaustarinat nyt yleensä ovat aika universaaleja) ja salista poistuessa huomasi hetkeksi unohtuneensa menneisyyden Koreaan. Esityksestä ei saanut ottaa valokuvia, teidän pitää tulla se itse kokemaan!

Esityksen jälkeen osa näyttelijöistä jäi aulaan kuvattavaksi.

Koulutuksessa, viikko 2

Ensimmäinen viikko oli firman historiaa ja arvoja, tällä toisella viikolla koitettiin päästä luovuuden ja kulttuurin lähteille. Yhden päivän vietimme Korean Kansallismuseossa tutustuen maan historiaan ja taideaarteisiin. Loimme  myös omat aarteet maalaamalla perinteisin tekniikoin lohikäärmeitä (onhan nyt lohikäärmeen vuosi).

Toinen päivä meni yhteistyössä toisen kurssin kanssa. Vieraiksemme saapui pelkästään korealaisista koostunut ryhmä, jotka olivat suorittamassa kymmenen viikon englanninkielen premium-kurssia. Heidän kanssa pohdimme monikulttuurikysymyksiä ja ratkoimme miten meidän ulkkarien taitoja pystytään parhaiten hyödyntämään.

Eräs oikein mielenkiintoinen ohjelmanumero oli pianisti Noel McRobbien luento kommunikoinnista musiikin avulla. Hän soitti taidokkaasti osia eri teoksista ja kertoi niiden sisällöstä ja tarinasta. Harvoin näin mielenkiintoisia juttuja pääsee kokemaan. Taisi olla kuitenkin hetkittäin hieman liian rauhallista musiikkia väsyneille kurssilaisille, tunnelmaa rikkoi nukahtavien näpeistä lattialle putoavien kannettavien rämähdykset.

Samsungin suhtautuminen kurssitukseen on mielenkiintoinen, ei ole mikään ongelma laittaa joku vaikka kuukausiksi koulutukseen jos se nähdään tarpeelliseksi. Yksi minun tiimin jäsen oli poissaollessani aloittanut kahdeksan viikon ohjelmointikurssin, häntä näkee joskus ensi vuonna sitten.

Omat tiukkat kaksi viikkoa meni lopulta melko nopeasti, ja vaikka onkin helpottunut että kurssi on ohi, jäähyväisten tullessa huomasi että hyvästä porukasta erkaneminen on kovin vaikeata. Seuraava haaste on pitää kiinni uusista ystävyyssuhteista kurssin jälkeen.

Luennolla:

Tällä kertaa asuinkerros oli Magritte:

Museokäynnillä:

 

 

Kurssin päätösjuhlaa:

Patikointia Gwanggyosanilla

Olimme jo jonkun aikaa suunnitelleet retkeä Gwanggyosanin kukkulalle (582 m). Lauantaina paistoi aurinko, eikä meillä ollut muita suunnitelmia, joten pakkasimme reput ja lähdimme retkeilemään. Ensin seikkailimme paikallisbusseilla; vaihto Suwonissa bussiin nro 13 ja sitten arvottiin missä pitäisi jäädä pois. Päätimme jäädä samalla pysäkillä missä suurin osa muista retkeilyvarustein pukeutuneista jää ja tämä osoittautui ihan hyväksi suunnitelmaksi. Emme päätyneet sinne minne yritimme, mutta pääsimme bussin päätepysäkille mistä lähti useita reittejä Gwanggyosanille.

Halusimme tietysti päästä huipulle, ja vielä sieltä alaskin ennen kuin tulee pimeää. Koska emme olleet käyneet kukkulalla aikaisemmin, päätimme pelata varman päälle ja tulla suurin piirtein samaa reittiä (merkitty karttakuvaan punaisella) takaisin mitä nousimme ylös. Ehdimme takaisin hyvissä ajoin ennen hämärtymistä ja samalla päätimme, että haluamme tulla toisena päivänä kokeilemaan myös pidemmän ja ilmeisesti loivemman reitin. Nyt nousemamme reitti oli koko matkalta jyrkkää rinnettä ja jouduimme huilaamaan matkan varrella useampaan kertaan. Mutta mikäs siinä oli huilatessa, kun maisemat olivat mitä parhaimmat ja mitä ylemmäs nousimme, sitä vähemmän muita retkeilijöitä reitillä näkyi. Reitin alkupäässä ihmisiä tuli vastaan laumoittain. Olivat ilmeisesti lähteneet aamulla nousemaan tuota pidempää reittiä ja lopettelivat jo omaa urakkaansa, kun me vasta lähdimme nousemaan.

Huipulta oli hienot näköalat Suwoniin, Yonginiin ja Bundangiin. Asiaankuuluvasti korkeimmalla paikalla jonotettiin kuvausvuoroa, mutta me tyydyimme ottamaan kuvia muista huiputtajista. Reitin varrella oli kuvia maaoravista, joita alueella ilmeisesti on, mutta ainoat eläimet jotka me bongasimme, olivat huipulla ruokatarjoilusta nauttivat kaksi kissaa.

Alastulo sujui nopeasti, osa suorastaan juoksi rinnettä alas liukkaista lehdistä ja kivikoista välittämättä. Enää ei näkynyt samanlaisia ihmismassoja kuin noustessa, paitsi bussissa, joka pullisteli ihmisistä kun lähdimme takaisin kaupunkia kohti. Seuraavana päivänä pohkeet muistuttelivat olemassaolostaan, mutta nekin siitä vetreytyivät kun lähti liikkeelle. Retkeilykohteena Gwanggyosan oli oikein hieno, eikä ihmispaljouskaan yllättäen häirinnyt, vaan tuntui ihan mukavalta kuulla ihmisten naurua ja jutustelua ympärillä. Samalla tuli tutuksi viimeisin retkeilyvarustemuotikin: värikkyys ja high tech ovat selvästi suosiossa. Retkiradio kyllä jää meiltä seuraavaltakin retkeltä pois, luonnon omat äänet ovat kuitenkin niitä parhaita.

Tänään

Tämä kotirouva kampesi itsensä aamulla sängystä vasta kymmenen aikaan. Olen kuvitellut olevani aamuvirkku, mutta kai tuossa harhaluulossa eläminen on helpottanut vuosien varrella aamuista töihin nousua.

Aamukahvia tehdessä satuin vilkaisemaan keittiön parvekkeen kasvia. Se on kasvattanut uusia alkuja! Syksyllä! Ulkona on öisin nollan tienoilla ja päivänvaloa niukemmin kuin kesällä, mutta tämä kaveri on päättänyt, että nyt on aika tuupata lisää lehtiä maailmaan. Mikäs siinä, en vastusta.

Ulkona oli melko lämmin, viidentoista asteen hujakoilla, mutta kun katsoi kauempana olevia taloja huomasi miten sumuista oli. Kävelin naapuruston läpi metsäkukkulalle ja sieltä isompaan ruokakauppaan ostoksille. Sain samalla hyvän syyn ottaa  lisää syksyisiä luontokuvia. Kasvimaiden kohdalla hääräili nainen keräten satoa talven alta pois, viereisen palstan kaalit oli laitettu ’nutturalle’.

Saimme kutsun naapurin tupareihin huomenna ja halusin tehdä sinne viemisiksi jotain suomalaista. Päädyin korvapuusteihin (karjalanpiirakat tiukasti kakkosvaihtoehtona), koska niihin oli helppo löytää ainekset tavallisesta ruokakaupasta. Paitsi kardemummaa ei täällä harrasteta, mutta annostelin kanelia sitten sitäkin runsaammalla kädellä.

Eka satsi olisi voinut olla uunissa hetken pidempäänkin. Hyvää tuli silti, maistoin muutaman…

Superhieno essu päällä leipomukset eivät voi epäonnistua. Empiiristen tutkimusten tulos.

Koulutuksessa, viikko 1

Osana uusien työntekijöiden perehdyttämistä, Samsung järjestää kahden viikon kurssituksen omissa koulutuskeskuksissaan kaikille. Meille ulkomaalaisille tämä pidetään englanniksi Changjo Kwanissa, Suwonin läheisyydessä.

http://hrd.samsung.com/esub4_1.html

Paikka on tyylikäs ja moderni keskus, joka on saanut myös maailmanlaajuista huomiota ja arvostusta. Työskentely pyritään hoitamaan pelkästään oppilaille jaettavilla minikannettavilla. Asumisrakennuksessa jokainen kerros on tyylitelty erilaisiksi, kuuluisien taiteilijoiden kuten Picasso ja Kandinsky mukaan.

Itse koulutus on Korealaiseen tapaan hyvin nopeaa ja intensiivistä. Päivistä muodostuu melko pitkiä ryhmätöitä tehdessä. Tällä ensimmäisellä viikolla sisältönä on ollut erittäin paljon yrityksen historiaa, saavutuksia, arvoja ja filosofiaa. Kyllähän siinä meiningissä ihan hieman aivopesun henkeä on, vaikkakin vielä siedettävissä rajoissa. Ehkä ihan oikeasti vain ovat niin ylpeitä yrityksestään.

Rankka viikko siis takana, huomenna takaisin jatkamaan. Hienoa on kyllä tutustua muihin kurssilaisiin, vaihtaa kokemuksia ja verkostoitua.

      

Minun asuinkerros oli laitettu Picasson mukaan:

Välillä oli pientä jumppaa:

Minut valittiin meidän tiimin vetäjäksi, tässä hurrausta kilpailun voiton kunniaksi:

Kotoisa koivikko

Tänään oli jälleen täydellin syyspäivä. Nyt tuntui jo kirpeyttä ilmassa, mikä sallinee siirtymisen pipokauteen, vaikka kukaan muu ei tunnu sellaista täällä vielä tarvitsevan. Pidän pipoa tällä hetkellä oikein mielelläni, kun hiukset ovat reuhahtaneet enkä ole vielä uskaltautunut paikalliselle kampaajalle.

Alla pari kuvaa kävelyltä ostoskeskukseen, mistä toivoin löytäväni lämpömittarin parvekkeelle. Tietäisi vähän paremmin missä lämpötiloissa siellä mennään ja milloin kasvit on siirrettävä sisälle etteivät palellu. Mittaria ei löytynyt, mutta nautiskelin tuosta koivikosta matkalla. Taustalla näkyvät tornit ovat Metaboliksen ostoskeskusta; tosin vain alimmat kerrokset ovat shoppailuun, ylhäällä taitaa olla asuntoja.

Huomaatteko myös mikä ihmiskato iltapäivällä klo 14. Ei joutunut miettimään väistääkö oikealta vai vasemmalta. Ihan metrossakin ohjeistettiin kulkemaan aina oikealla, mutta ei sitä aina osaa heti päättää. Viime hetkellä on hyvä vielä vaihtaa puolta ja aiheuttaa hämmennystä vastaantulevalle ulkomaalaiselle, joka yrittää kohteliaasti olla törmäilemättä.