Jääkiekosta

Koreassa jääkiekko ei ole kovin suosittu urheilulaji, eikä siitä medioissa juuri koskaan ole mainintaa. Baseball, jalkapallo ja koripallo ovat täällä isoja joukkuelajeja jotka vetävät suurimman huomion. Silti täälläkin lajia harrastetaan. Kokonaiset kolme korealaista miesten joukkuetta pelaavat Asia League Ice Hockey sarjassa, neljän japanilaisen, yhden kiinalaisen ja yhden venäläisen joukkueen kesken. Ilmeisesti muissakin alueen maissa on ongelmia saada oma liiga kasaan, paitsi tietenkin Venäjällä, jonka joukkue Yuzhno-Sakhalinskistä lienee mukana maantieteellisistä syistä. Korean kiekkoliiton mukaan rekisteröityjä harrastajia on tänä vuonna 2238 (alakoulusta aikuisiin).

Jääkiekko kuitenkin tulee varmasti saamaan enemmän paikallista huomiota, sillä Korean maajoukkue pääsee vapaalipulla osallistumaan olympialaisiin ensimmäistä kertaa vuoden 2018 kotikisoissa. Aikaisemman kansainvälisen menestyksen pohjalta sanoisin että paljon on tehtävä neljässä vuodessa ettei ottelut menisi aivan nöyryyttäväksi teurastukseksi. Miesten IIHF ranking on tällä hetkellä 23. sija, naisten 24. Mutta tietäen millaista korealainen sitkeys ja periksiantamattomuus voi olla, tämäkin lienee mahdollista. Olisi ehkä sittenkin kannattanut valita päävalmentajaksi Juhani Tamminen, menestys olisi taattu!

Viime sunnuntaina kävin Suomiporukan kanssa ensimmäisessä jääkiekko-ottelussani Koreassa. Vastakkain olivat korealaiset Anyang Halla ja High1. Anyang on meidän naapurikaupunki, ja osan suomalaisista kotikaupunki, joten siitä luonnollisesti tuli meidän kannustama joukkue. Yleisesti ottaen olin odotuksieni vastaisesti positiivisesti yllättynyt pelin tasosta, alusta asti oli fiilis että ”hei, täähän on ihan oikeata jääkiekkoa”. Yleisö oli vahvasti mukana pelissä pitäen hyvää tunnelmaa yllä. Jännitystä tosin hieman latisti kotijoukkueen ylivoimaisuus, jo ensimmäinen erä näytti kumpi joukkue vie peliä. Silti peli piti tämän katsojan hyvin otteessaan loppuun asti, ja mielellään voisi toistekin mennä.

Anyang Hallan kotiareena. Vaikka Halla saattaa suomalaisittain kuulostaa oivalta kiekkojoukkueen nimeltä, tulee se kuitenkin joukkueen omistajan Halla Groupin nimestä. Yritys saattaa olla kiekkoilun ystäville tuttu, sillä se on myös Kiekko-Vantaan pääomistaja.

Pelaajaesittely hallin aulassa.

Normityylin mukaisesti katsojille pitää antaa pieniä lahjuksia. Alkaen vasemmalta Hiten olutpulloksi naamioima käsirasva, lämpöpussi ja joukkueen 20v juhlakeksi.

Anyang pelaa kotona kelta-sinisissä. Jostain syystä hetkittäin meinasi huomaamattaan oma kannatus siirtyä mustien puolelle, hassua…

Väliajalla lapsille oli kalastusta/pilkkimistä.

Näistä tulee maaleja.

Lopputulos oli melko murskaava.

 

Iloista joulumieltä täältä muualta

Ensimmäinen Ikea

Tänään se viimein avattiin, Korean ihka ensimmäinen Ikea. Olin laiska, enkä edes yrittänyt tähdätä aamukymmeneltä avattavien ovien taakse. Pääsin pelipaikalle vasta myöhään iltapäivällä, mutta kaikesta kaaoksesta päätellen, moni muu oli saapunut hyvissä ajoin. Ylpeänä kannettiin jos jonkinmoista roipetta Ikean sinisissä kasseissa kohti parkkipaikan ääretöntä kattomerta.

Minä suosin tavoilleni uskollisena julkisia, eikä busseissa ollut lainkaan ruuhkaa. Lähibussin istuin vain tuntui tullessa harvinaisen epämukavalta, kunnes tajusin nojanneeni koko matkan mopinvarteen. Jokaisella itseään kunnioittavalla bussikuskilla kun on jemmassa narumoppi, jolla lattia säännöllisesti puhdistetaan. Totta kai.

Mutta takaisin Ikeaan. Sisälle pyrkivien jono kiemurteli hyvän matkaa rakennuksen viertä ja päätin sen nähdessäni, ettei minulla ole pakottavaa tarvetta päästä syömään lihapullia juuri tänään. Otin muutaman kuvan todistusaineistoksi ja painelin viereiseen tavarataloon syömään. Matkalla oli nimittäin ehtinyt tulla nälkä, meiltä Ikeaan kun kestää julkisilla melkein kaksi tuntia. Ei siis hetken mielijohteesta poikettava paikka, vaan reissuun on varattava koko päivä.

Saa nähdä miten käy Ikean Korean kovin sisäänpäinlämpiävillä markkinoilla. Alku ei ole ollut helppo, sillä jo ennen avaamistaan Ikea sai kritiikkiä myynnissä olleesta karttatuotteesta, jossa idässä oleva merialue oli nimetty Japanin mereksi. Korealaisten mielestä ainoa oikea nimi kun on Itäinen meri. Kartta poistettiin Korean markkinoilta, mutta pian löytynee uusia vastustettavia asioita. Myös Ikean nettikaupassa julkaistut hinnat ovat osin korkeampia kuin muissa maissa, eivätkä paikalliset kuluttajat ole tästäkään varsinaisesti ilahtuneet.

Aiheesta lisää muun muassa täällä ja täällä.

Bussimatkassa oli tunnelmaa. Eniten matkustajia jäi pois Kian tehtaalla, vain kourallinen jatkoi Ikealle asti.

Oivalluksen hetki.

Sisustusmessujen parhaat palat

Jo perinteiset sisustusmessut Coexissa onnistuivat tänä vuonna yllättämään. Tarjolla oli paljon pelkistetympää linjaa kuin aikaisempina vuosina, mikä tarkoitti kiinnostavampia messuja meille. Mitään isoja hankintoja ei tosin tehty nytkään, kunhan ihailtiin ja ihmeteltiin.

Jauhesammuttimia design-asussa. Loistoidea, jos se tuttu kirkuvan punainen sammutin ei tunnu istuvan kotisisustukseen, mutta ei silti haluaisi tinkiä turvallisuudestakaan. Aika hintavia tosin olivat. Sama idea sammutuspeitteisiin? Se kun kannattaisi jokaisella roikkua keittiössä helposti käytettävissä, mutta aina ei suojapussin punainen siihen innosta.

Meidän asunnossamme on muuten kaksikin jauhesammutinta talon puolesta. Sammutuspeitteen toin Suomesta mukanani, mutta yllätyin iloisesti, että koti oli varustettu jo yhdellä isommalla ja yhdellä pienellä sammuttimella. Punaisilla.

Helmiä kaikissa sateenkaaren väreissä. Tällä osastolla oli paljon materiaaleja joulukoristeiden näpertämiseen tai muuhun askarteluun. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt haalia täältä paljon enemmän kaikkea pientä kivaa, hinnatkaan kun eivät olleet päätä huimaavat. Noilla helmillä voisi saada perus muovipillihimmelistäkin hienon.

Mattokauppiaan osastolla. Matotkin olivat ihan kivoja, tosin mitään tämän kaltaista väri-ilottelua niissä ei näkynyt.

Pientä ekstravälkettä juhlaan.

Näihin kasviasetelmiin tykästyin kovin. Tuo geometrisyys yhdistettynä mehikasveihin kiehtoi, mutta jätimme nämä silti hyllyyn. Mehikasvit kun tuntuvat olevan ainoita, joita emme saa pysymään hengissä.

Totoro-sohva. Meille tämä ei pääsisi olohuonetta komistamaan, mutta kutsuvan pehmeältä se näytti. Toivottavasti keinoturkiksesta valmistettu.

Näistä tyynyistä sen sijaan olisin huolinut kotisohvalle vaikka kaikki. Erityisesti nuo alahyllyn söpöläiset.

Messuilla on aikaisempinakin vuosina ollut runsaasti keramiikkaa. Tänä vuonna löytyi monta osastoa, joiden selkeä muotokieli vetosi.

Nyt kun himmelinrakennuksen alkeet ovat hallussa, voi tämän idean kopioida kotiinkin. Lähimetsästä karahka, pilleistä himmelit ja niiden sisään pienet kasvit. Tai vaikka kävyt.

Loppupäivä meni uudistettua Coexin ostoskeskusta koluten. Siitä on saatu huomattavasti valoisampi ja houkuttelevampi, aikaisempaan luolasokkeloon verrattuna. Yhtä hyvin sinne silti tuntui eksyvän, mutta tarjolla oli enemmän mielenkiintoista nähtävää ja syötävää käytäviä harhaillessa.

Pikkujoulun viettoa suomalaisittain

Viime viikonloppuna tapasimme oikean suomalaisen joulupukin viettäessämme pikkujoulua suomalais-korealaisella kokoonpanolla. Pienemmät vieraat olivat riemuissaan (tai kauhuissaan…). Aikuiset taas taisivat riemuita enemmän kinkusta, rosollista, peruna- ja porkkanalaatikoista sekä glögistä, pullaa unohtamatta. Ja minä vielä jatkoin riemuitsemista huomatessani, ettei himmelin teko ihan mahdotonta olekaan, ainakaan isoista muovipilleistä ja paksusta puuvillalangasta kasattuna.

Kotiin palattiin valkoiseksi muuttunutta maisemaa ihaillen ja hyvillä mielin. Seuraavana aamunakin vielä hymyilytti laukusta kaivettu, vähän keskeneräinen ja repsottava himmeli. Se pääsee ulkomuodostaan huolimatta kunniapaikalle olohuoneeseen, muistuttamaan ihanasta illasta ja tuomaan jouluiloa.

Koukussa

Adventtiaika on aktivoinut paitsi pipareiden paistoon, yllättäen myös virkkaamiseen. Kävin Dongdemunin käsityömarketilta (suosittelen lämpimästi käsitöiden teosta kiinnostuneille) ensin muutaman kerän villalankaa, ihan vain kokeillakseni. Yleensä käsityöinnostus kun tuppaa hiipumaan, ennen kuin on kunnolla ehtinyt alkaakaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei mitään innostuksen laantumista ole vielä useamman päivänkään virkkaamisen jälkeen havaittavissa. Päinvastoin. Pöydällä pikkuhiljaa kasvava kasa isoäidinneliöitä ruokkii virkkausvimmaa siinä määrin, etten enää malttaisi lähteä kotoa ilman lankaa ja virkkuukoukkua.

En tiedä kiittäisinkö tästä äkillisestä käsityöheräämisestä tulevaa joulua vai edellistä kesää ja tätiäni, joka opetti minulle kuinka isoäidinneliö virkataan. Tai sitten tällä kotirouvalla vain yksinkertaisesti on ihan liikaa luppoaikaa ja virkkaus tuo sopivasti täytettä päiviin.

Oli miten oli, pian minulla on kasassa ihka ensimmäinen itse virkattu peitto, josta tunnen jo nyt, sen vielä ollessa alkutekijöissään, pakahduttavaa ylpeyttä. Korean opettajani tosin huomautti heti, että värivalintani voisi olla parempikin… Otin palautteen kuitenkin hymyillen vastaan, jokaisella kun on omat värimieltymyksensä. Ja pääasia tässä(kin) projektissa taitaa täydellisen lopputuloksen sijasta olla se itse tekeminen ja siitä saatu ilo!

Joulumieltä markkinoilta

Itsenäisyyspäivänä Soulissa järjestettiin eurooppalainen joulutori. Tarjolla oli ihania jouluherkkuja, aina ukrainalaisesta vodkasta norjalaisiin vohveleihin. Olin hetken aikaa itsekin myyntipöydän takana, eikä siinä paljon ehtinyt pitkästyä, sillä innokkaita pohjoismaalaisten tuotteiden ostajia riitti. Vohvelit ja glögi loppuivat kesken, minkä jälkeen suosikiksi nousi kupillinen kahvia.

Markkina-alue oli kovin pieni, mutta tunnelma sitten sitäkin korkeammalla. Päivän henkilökohtainen kohokohta oli kupillinen glögiä, mitä tässä on ehtinyt jo vähän ikävöidä, sillä glögi ei kuulu korealaisten jouluperinteisiin.

Kotona taas on tullut leivottua ennätyksellisen paljon pipareita, kun lopulta sain taikinasta mieleiseni. Itse näistä on syöty vain muutama, muuten ovat menneet kaikki lahjaksi tai hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Jouluvieraita varten on vielä tarkoitus leipoa iso piparisatsi, minkä lisäksi haluaisin kokeilla joulutorttujen paistamista. Niitäkin on jo vähän ikävä, vaikken Suomessa torttujen perään niin ollutkaan.

Nyt kun vielä sataisi kunnon lumipeite, niin johan kelpaisi joulua odotella!

Ukrainalainen jouluherkku: vodkaa ja voileipiä. 

Joulukuu ja ensilumi

Aamulla satoi lunta. Tai paremminkin pyrytti. Nyt ei ole lumesta enää tietoakaan, mutta jospa se sieltä tulisi pian, maahankin jäävä lumipeite.

Edit. Lisää tulee taas! Ehti olla puolen tunnin tauko sateessa ja nyt satelee entistä sakeammin. Tänään ei taida olla järkevää lähteä bussilla mihinkään, voi liikenne olla aika kaaos.