Kotia etsimässä

Takana on tasan kuukausi uutta elämää Saksassa. Suorastaan hämmentävältä on tuntunut tulla uuteen paikkaan ja saada välittömästi niin paljon hyviä vinkkejä ja käytännön apua tänne aikaisemmin kotiutuneilta Suomalaisilta.

Osasimme muun muassa odottaa, ettei asunnon löytyminen ole ihan niin yksinkertaista kuin kuvittelimme ja että sopivaa asuntoa voi joutua odottamaan kuukausia. Kysyntä on kovassa kasvussa ja hinnat nousussa, sillä Ulm sijaitsee kahden eteläisen suurkaupungin Stuttgartin ja Münchenin välimaastossa. Sijainti on ihanteellinen työmatkojen kannalta, jos haluaa käydä töissä isommassa kaupungissa, mutta asua rauhallisemmalla alueella. Alueella on myös useampi yliopisto, joten pienemmistä asunnoista saa näin syksyisin kilpailla opiskelijoiden kanssa.

Ulkomaalaisena ja huonosti saksaa puhuvana asunnon etsintä tuntui vieläkin haastavammalta. Olimme siis valmistautuneet uuvuttavaan näytöissä ja haastatteluissa ravaamiseen, mutta pääsimmekin lopulta melko helpolla.

Kävimme katsomassa kolmea hyvin eri tyyppistä asuntoa, eri puolilta Ulmia. Vain yhden näytön takeltelimme läpi saksaksi, muuten kaikki on hoitunut englanniksi. Päädyimme näistä kolmesta nykyaikaiseen ja toimivaan pohjakerroksessa olevaan asuntoon. Suurena vaikuttimena asuinalueen viihtyisyys sekä asunnon läheltä löytyvät palvelut, joista minä innostuin eniten luomukaupasta, Sami olutpanimon omasta ravintolasta. Eikä asunnon yhteydessä oleva ikioma terassi ole hassumpi sekään.

Oikeastaan ainoa miinus tässä yhtälössä on, että muuttamaan pääsemme vasta vuoden alusta, ellei nykyinen vuokralainen löydä itselleen uutta asuntoa jo aikaisemmin. Täällä vuokrasopimuksen irtisanomisaika on vuokralaisenkin puolelta kolme kuukautta, mikä uutta asuntoa etsiessä tuntuu hidastavan prosessia.

Mutta ei tämä väliaikainen asuntokaan ole hullumpi, joten eiköhän tässä pari kuukautta vielä jaksa omaa kotia odottaa.

Kuvat ovat Ulmin vanhasta kaupungista, eivät siis uuden kotimme lähistöltä. Mutta tuollainen iso valkoinen harjakattoinen talo se on meidän tuleva kotitalommekin.

 

 

Huomenta!

Rakennustyömaasta huolimatta tänään on kaunis aamu. Pian kerrostaloja on niin paljon, että kukkulat jäävät niiden taakse piiloon, mutta nautin näistä aamumaisemista vielä niin kauan kun voin.

Pakkasta oli aamulla herätessä -8 astetta ja maa kuurassa. Aurinko sen tuosta vielä lämmittää reilusti plussan puolelle.

Joulumielen tuojat

Jouluksi meille tulee jälleen vieraita Suomesta, kuten kahtena edellisenäkin vuonna. En ole kovin jouluihminen, joten joka paikassa raikaavat yli-imelät joululaulut ja vilkkuvat jouluvalot aiheuttavat lähinnä ahdistusta, mutta kodin koristelu (tuoreilla kukilla ja omilla joulukoristeilla, ilman vilkkumista) sekä leipominen kyllä ilahduttavat.

Tänä talvena onkin tullut leivottua melkoisesti pullaa ja pipareita, milloin joulumyyjäisiin, pikkujoulurientoihin tai ihan vain omaan suuhun. Ne eivät omasta mielestä maistu millekään ilman kardemummaa ja sitä on nyt jo useampaan otteeseen tilattu Suomesta tulleiden mukana. Korealainen tuttavani väitti löytäneensä jauhettua kardemummaa myös paikallisesta tavaratalosta, mutta minua ei ole vielä onnistanut.

Hyvä joulumieli tulee myös jokaisesta kortista, joka postilaatikkoon ilmestyy. Viime aikoina meillä on ollut vähän ongelmia postitoimitusten kanssa, mutta toivotaan, että kaikki koto-Suomesta lähetetyt joulutervehdykset löytäisivät perille. Itsehän sain joulukortit postiin vasta eilen, että niitä voi siellä Suomen päässä odotella ehkä jopa ennen vuodenvaihdetta…

Lunta ei enää ole laisinkaan, mutta tänään oli muuten kuulas talvipäivä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ilmanlaatu oli puhtain moneen viikkoon. Tuntui ihanalta kivuta lähikukkulalle tuulen vähän kipristellessä kasvoja ja keuhkojen täyttyessä raikkaalla ilmalla. Ja tajusin, että omaan jouluun kyllä kuuluu myös ulkoilu. Toivotaan, että jouluna on samanlainen kaunis ilma, kuin mistä saimme nauttia tänään.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

 

Superkuu ja kaupungin valot

Kuutamo sunnuntai-iltana oli hieno. Kuu ei näin kuvien välityksellä näytä mitenkään erityiseltä, mutta käytimme tilaisuutta hyväksemme ja nappasimme samalla pari muutakin iltakuvaa Dongtanista, kun tuli kerrankin lähdettyä ulos kameran kanssa.

 

Köysipelastautumista

Jalalla Koreasti -blogin artikkelin innoittamana ajattelin kirjoitella yhdestä korealaisten kotien ja muiden korkeiden rakennusten piirteestä. Useassa paikassa näkee seinään tai kattoon pultattuna jämäkän valkoisen metallihärpäkkeen.

Kyseessä ei kuitenkaan ole toistasataa kiloa kantava amppelin ripustuskoukku, vaan pelastusköyden kiinnityspiste. Tulipalon sattuessa korkeasta rakennuksesta voi olla vaikea tai mahdotonta päästä ulos portaiden kautta, joten vaihtoehtona on mennä ikkunasta. Tätä varten asunnoissa voi olla mysteerinen harmaa laatikko.

Sen sisällä on meidän tapauksessa valjaat, automaattijarru ja 18:n metrin köysikela, ikkunasta laskeutumista varten. Omien arvioidemme mukaan köyden pituuden pitäisi juuri riittää meiltä maahan saakka. Toivottavasti ylemmissä kerroksissa asuvilla on pidempi köysi.

Automaattijarrun tarkoituksena on laskea köyttä läpi hallitusti, ja hidastaa laskeutumisvauhti sopivaksi. Hätätilanteessa tämä on kätevää, koska manuaalisesti operoitavan jarrun kanssa voisi hätikoidessä tulla lisää onnettomuuksia. Tämän kyseisen jarrun käyttäjän maksimipaino lienee 100kg, painavemmilla vauhti saattaa nousta liian kovaksi tai koko laite voi hajota.

Käyttöohjeet lyhyesti:
1. Kiinnitä jarru kiinnityskoukkuun.
2. Heitä köysikela ulos ikkunasta (sen vuoksi että köysi purkautuisi kelalta kokonaan, eikä mahdollisesti jumittaisi estäen köyden kulkemisen).
3. Pujottaudu valjaaseen niin että se menee kainaloiden alta ja köysi tulee etupuolelle.
4. Laskeudu alas kasvot seinää kohti.

Erityisen tärkeää on tehdä kohdat #1 ja #2 oikeassa järjestyksessä.

Vaikein vaihe varmastikin on itse ikkunasta ulos vääntäytyminen. Kaikenlaiset fobiat voi iskeä, ja muutenkin turvakaiteen yli meneminen voi olla vaikeata. Tämän jälkeen on helppoa, Maan vetovoima hoitaa loput. Jos asunnossa on useita henkilöitä, köyden voi hilata takaisin toiseen suuntaan, ja valjaat saa ylös seuraavaa käyttäjää varten.

Eikun vaan turvallista matkaa!

Koukussa

Adventtiaika on aktivoinut paitsi pipareiden paistoon, yllättäen myös virkkaamiseen. Kävin Dongdemunin käsityömarketilta (suosittelen lämpimästi käsitöiden teosta kiinnostuneille) ensin muutaman kerän villalankaa, ihan vain kokeillakseni. Yleensä käsityöinnostus kun tuppaa hiipumaan, ennen kuin on kunnolla ehtinyt alkaakaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei mitään innostuksen laantumista ole vielä useamman päivänkään virkkaamisen jälkeen havaittavissa. Päinvastoin. Pöydällä pikkuhiljaa kasvava kasa isoäidinneliöitä ruokkii virkkausvimmaa siinä määrin, etten enää malttaisi lähteä kotoa ilman lankaa ja virkkuukoukkua.

En tiedä kiittäisinkö tästä äkillisestä käsityöheräämisestä tulevaa joulua vai edellistä kesää ja tätiäni, joka opetti minulle kuinka isoäidinneliö virkataan. Tai sitten tällä kotirouvalla vain yksinkertaisesti on ihan liikaa luppoaikaa ja virkkaus tuo sopivasti täytettä päiviin.

Oli miten oli, pian minulla on kasassa ihka ensimmäinen itse virkattu peitto, josta tunnen jo nyt, sen vielä ollessa alkutekijöissään, pakahduttavaa ylpeyttä. Korean opettajani tosin huomautti heti, että värivalintani voisi olla parempikin… Otin palautteen kuitenkin hymyillen vastaan, jokaisella kun on omat värimieltymyksensä. Ja pääasia tässä(kin) projektissa taitaa täydellisen lopputuloksen sijasta olla se itse tekeminen ja siitä saatu ilo!

Syyspäivän herkut

Tänään ruokakauppaan mennessä minulla ei ollut aavistustakaan mitä tekisin ruuaksi. Kuten ei kovin monena muunakaan päivänä, sillä ruuanlaitto on itselleni usein vain välttämätön pakko, johon tosin välillä innostun palavasti, kun taas välillä jääkaapissa nahistuu yksinäinen porkkana ja talonväki on siirtynyt ulkoruokintaan.

Kauden kasvikset, kaalit ja kurpitsat, ovat nyt halpoja ja herkullisen näköisiä. Huomasinkin kurpitsaröykkiön vierellä ideoivani illan ruokaa: punakaalia raasteena salaatiksi, kurpitsalohkoja uunissa ja bulgogia (불고기). Joten kaali, kurpitsa ja naudanliha ostoskoriin ja kassan kautta kotikeittiöön touhuamaan.

Tuli ihan taivaallisen hyvää! Marinoitu ja paistettu liha sopi loistavasti yhteen uunissa pehmeäksi paahtuneiden kurpitsalohkojen kanssa ja kaalista sai helposti raikkaan lisän.

Bulgogin ohjeen olen löytänyt täältä. Marinadi on todella nopea ja helppo. Itse vielä monesti oikaisen ja jätän aineksista muun muassa päärynän ja porkkanan pois, enkä todellakaan soseuta sipulia, vaan silppuan sen vain pieneksi.

Muuttuva maisema

Kaivelin vähän kuva-arkistoa ja sieltä löytyi aika montakin kuvaa tuosta meidän parvekkeelta otettuna, joista näkee mitä joen toisella puolella on tässä asustellessa tapahtunut. Ja monen monta lisää jotka otettu joen rannasta.

Tässä muutama otos valottamaan tuota maiseman muutosta. Ensimmäinen kuva on otettu syksyllä 2012, kolmas melkoisen tarkkaan vuosi sitten 2013. Viimeinen on muutama päivä sitten kuvattu. Toisin sanoen, melkein kaikki talot horisonttiin ovat valmistuneet viimeisen vuoden aikana.

Sitten tämä vasta käykin mielenkiintoiseksi, kun tuohon heti joen toiselle puolelle, eli meitä paljon lähemmäs, nousee ostoskeskuksia ja se hartaasti odotettu pikajunayhteys Souliin. Junan myötä meiltä pääsisi Souliin alle puolessa tunnissa. Mitään tietoa ei tosin vielä ole, milloin sen on tarkoitus valmistua, joten toistaiseksi matkataan moottoritietä viilettävällä bussilla, jolla matka taittuu Soulin keskustaan tunnissa.

Samin lisays:

Tuo siis ei ole ihan pieni projekti, kaytannossa tyhjasta tuonne joen toiselle puolelle rakentuu kokonainen kaupunki, Dongtan-2. Suunniteltu asukasmaara kasittaakseni on reilut 250 000, eli Tamperetta isompi kaupunki tempaistaan pystyyn tuosta vaan.

Taman linkin takaa loytyy jotain infoa koreaksi:

dongtanlove.com: Dongtan-2

Samanlaisia projekteja on ollut ennenkin Koreassa, kuten nyt vaikka meidan kotikyla Dongtan, joka on samalla tyylilla tehty ja valmistunut joskus 2009. Asukkaita noin 134 000, eli naapurista tulossa reilusti suurempi.

Kovin suureellisia projekteja pyorittavat taalla.

Tassa viela lisaksi linkki ymparistoihmisille ja kaupunkisuunnittelijoille Urban Design Labin tutkimukseen Dongtan-2:a:

Dongtan-2: A Premise for Urban Living

Raparperitaivas, missä se lie?

Kaikki suomalaisblogit tuntuvat nyt hehkuttavan raparperia: miten se on ihanan raikasta, saa mahtavaa piirakkaa, sopii loistavasti mehuksi ja niin pois päin. No, täältä en ole raparperia löytänyt, mutta kovasti sitä ikävöin. Happaman kaihossani vedän sitten sitruunaa.

Onneksi olen löytänyt paikallisen ihanuuden, jota tulee nykyään syötyä melkeinpä päivittäin, nimittäin seesamin lehdet, viralliselta nimeltään kai perilla. Lisään niitä salaatteihin sellaisenaan ja grillipaikoissa käärin lihan aina näihin. Mahtavan makuinen tapaus, joka ennen Koreaa oli minulle täysin tuntematon.

Raparperikaihoa lievittämään (joku tekosyy piti keksiä) löysin eilen myös nuo ihanat pienet kulhot. Kiertelimme ystävän kanssa Dongtanin kahvila-alueella ja nämä löytyivät erään vaatekaupan hyllystä. Kahdeksalla eurolla sain kaikki kolme ja nyt olen hankintaani tyytyväisenä käyttänyt niitä jo keksilautasena, lisukeruokakippona ja teepussin alustana. Suomessa näihin voisi annostella vaikka sitä sellaista kaurahiutale-raparperipaistosta. Nokare vaniljajätskiä päälle. Huokaus.

Seesaminlehtien seurana jääkaapin uumenista löytynyttä, jo vähän nahistunutta, paksoita. Mahtava kasvis sekin. 

Viiden kohdan haaste

Sain Terhiltä Jalalla Koreasti -blogista haasteen vastata viiteen kysymykseen. Sen pidemmittä puheitta, tässä omat vastaukseni.

1. Lempiväri sisustuksessa

Juuri nyt olen innostunut keltaisesta. Asunnossamme on paljon erisävyistä ruskeaa ja myös mustaa, joten keltaiset väripilkut piristävät. Suomesta mukaan otetut astiat sopivat paremmin kuin hyvin tähän keltaiseen kauteen.

Pidän pohjoismaalaisesta selkeästä ja valoisasta sisustamisesta, mutta täällä sen toteutus on ollut hieman vaikeampaa. Meillä käyvät korealaiset kyllä huokailevat, että onpa kaunis koti, niin skandinaavinen, mutta itse kaipaan vielä enemmän vaaleutta ja selkeyttä. Onneksi valoa ainakin riittää, sillä sitä suorastaan tulvii ikkunoista sisään.

Vihreää meiltä on aina löytynyt runsain määrin viherkasvien muodossa. Niitä on joka paikassa, kiitos talouden viherpeukalon. Samin keväällä siemenestä kasvattamat chilit alkavat kohta olla kukkimiskunnossa ja tomaattikin näyttää viihtyvän rahin päällä pienessä ruukussaan. Minun basilikani puolestaan ei suostunut edes itämään. Päätin, että jatkossakin Sami saa kasvattaa meidän yrtit. Minä keskityn sitten siihen kokkauspuoleen.

2. Design-esine / -huonekalu, jota ei koskaan tule meille

Olen jo oppinut, että se mitä pari vuotta takaperin inhosin, saattaakin pian olla uusi suosikki. Näin on käynyt ainakin Mariskoolin kanssa. Aalto -maljakon kanssa vielä odottelen, milloin innostus iskee. Pidän puusta ja luonnonmateriaaleista, joten ihan ensimmäisenä en hankkisi meille muovisia huonekaluja. Paitsi jos niitä saa keltaisena…

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä

Tämä on minulle tosi vaikea. En kovin paljon katso tv-sarjoja, elokuvia sitten sitäkin enemmän. Pidän brittisarjoista ja niiden huumorista, mutta niitäkään en ole niin paljon seurannut, että osaisin nimetä ketään suosikkihahmoa. Ainoa, joka mieleen tulee, on Jarmo Heikkinen, varmasti kaikille tuttu miesääni muun muassa Avara Luonto -ohjelmista. Siinä äänessä on jotain tuttua ja turvallista.

4. Suosikki leivonnassa

Koreassa olen leiponut paljon vähemmän kuin Suomessa, mutta jotain kuitenkin. Suosikki tällä hetkellä on leipä, vaivaamaton sellainen. Laitan taikinan illalla huoneenlämpöön kohoamaan ja aamulla paistan leivän lasivuoassa rapeakuoriseksi. Korealainen leipä kun tuppaa usein olemaan liian makeaa omaan makuun ja itse leipomalla saan leipään sopivan happaman vivahteen.

Omat haasteensa täällä leipomiseen on tuonut kaupan tuotevalikoima, sekä pieni uuni, jonka kaikkia toimintoja en vieläkään osaa ja saatan edelleen taistella ihan vain peruspannarinkin onnistumisen kanssa. Onneksi Soulista löytyy täysjyväjauhoja ja kaikkea muutakin, mutta siellä ei ihan äkkiseltään pääse käymään, jos taikina on jo tekeillä ja huomaa jauhopussin pohjan pilkottavan.

5. Viisi suosikkiblogia ja haasteen antaminen heille

No tietysti Jalalla Koreasti -blogia tulee luettua. Terhillä on taito maustaa kirjoitukset huumorilla ja samalla tarjota tietoa ja elämyksiä Koreasta. On ihanaa lukea itselleenkin niin tutuista asioista, mutta toisen silmin nähtynä.

Bundang Style on toinen suomalaisblogi, joka kertoo elämisestä Koreassa. Tosin bonuksena vielä lapsiperheen arkiset haasteet.

Ja sitten ovat ne kymmenet muut blogit, joita tulee päivittäin seurattua. Lähinnä suomalaisia sisustus- ja lifestyleblogeja, mutta on siellä joukossa muutama ulkomaalainenkin, kuten ihanan inspiroiva taideblogi Colossal tai ikisuosikkini Things Organized Neatly.

Haasteeseen saa vapaasti tarttua.