Verenpaineet yläilmoissa

Pääsimme jälleen Samsungin työntekijöiden ja puolisoiden terveystarkastukseen. Edelliskerrasta Samsungin sairaala oli muuttanut uusiin, todella hienoihin tiloihin ja kulkee nykyään myös nimellä Sky Hospital. Eikä suotta, sillä 40. kerros kieltämättä tarjoaa komeita maisemia.

Itse en kovin hyvin viihdy korkealla. Ja korkealla on tähän asti tarkoittanut jo 20 kerrosta. Terveystarkastuksen jännittäminen saikin tällä kertaa ihan uuden merkityksen, kun ensin jännitin hissillä yläilmoihin nousua (onneksi ei ollut mikään näköalahissi), minkä jälkeen yritin saada lattian pysymään aloillaan – se kun tuppasi keinumaan niin pahasti. Tätä ei todellakaan yhtään auttanut odotustilojen sijoittaminen strategisesti koko seinän kokoisten ikkunoiden eteen ja osan ajasta seisoskelinkin käytävillä odottamassa vuoroani.

Mutta sairaala oli kyllä muuten oikein hieno. Kaikki tilat viimeisen päälle ja henkilökuntakin puhui englantia. Juttelin erään lääkärin kanssa epämukavasta olostani ja hän kertoi aikaisemmasta potilaasta, jolla korkeanpaikan kammo oli ollut niin paha, että häntä oli talutettu huoneesta toiseen pussi päässä, sillä muuten liikkuminen olisi ollut mahdotonta.

Itse selvisin siis vielä ihan kunniakkaasti, mutta varmuuden vuoksi pyysin testitulokset postitse kotiin toimitettuna. Vaihtoehtona olisi ollut mennä paikan päälle noutamaan ne lääkäriltä…

Koreassa korkeisiin rakennuksiin on ollut pakko jossain määrin tottua. Esimerkiksi asuinrakennuksissa on usein jopa 25 kerrosta. Suomesta tulevalle se on jo paljon se, mutta onneksi oma koti on ”vain” kuudennessa kerroksessa!

Samin työpaikkakin näkyi vaivattomasti, sairaalan likaisista ikkunoista huolimatta. Nuo mustat tornit vasemmalla ovat Samsung Digital Cityä ja Samin rakennus tuon vasemman tornin takana. Minä en tosiaankaan tätä kuvaa käynyt ottamassa, mutta Samia ei korkeat paikat haittaa.

Pullaa ja kukkia

Pullan leipominen on nyt pop, joten meilläkin leivottiin tänään korvapuusteja. Tällä kertaa leipurina oli lähistöllä asuva tuttu, jota leipominen tuntui kiinnostavan niin paljon, että kutsuin hänet kylään. Puustien tultua uunista, vieraani söi kertaistumalta kolme ja pakkasi kotiin viemisiksi kaksi pussillista, joten ilmeisesti ainakin osa korealaisista pitää korvapuusteista.

Kauppamatkalla taas sain ihailla upeita ruusuja, jotka rehottavat koulun metalliaidassa. Pullaa ja kukkia, mitä oivallisin päivä siis!

Taidetta luonnossa

Olen ollut muutaman päivän vähän alakuloinen. Ilmeisesti siitepöly on aiheuttanut oireita ja olen joutunut perumaan monia innolla odottamiani tapahtumia, kun olo on ollut puolikuntoinen. Onneksi ulkona paistoi tänäänkin aurinko ja pakastimesta löytyi jäätelöä. Eikä eilen illalla yhtäkkiä noussut kuume nivelkipuineen ole tänään enää vaivannut.

Sen verran hutera olo aamulla kuitenkin oli, että jäin kotiin, vaikka parempaakin tekemistä olisi Soulissa ollut tarjolla. Iltapäivällä olin jo ihan tylsistynyt sohvalla makoiluun ja oli pakko päästä ulos. Kamera kaulaan ja köpöttämään talon edessä olevan niityn ympäri. Yllätyksekseni lähikukkulan metsänreunasta löytyi vielä lasten taidenäyttely, jota olin jo aikaisemmin ihastellut ja napannut kännykällä pari kuvaa. Hetken metsässä kameran kanssa kyykittyäni totesin, että on aika palata kotisohvalle, mutta nyt mieli huomattavasti iloisempana. Kiitos lasten taideterapian ja auringonpaisteen. Kyllä tästä vielä tervehdytään, vaikka takapakkia välillä tuleekin!

No ei taideterapiaa varsinaisesti, mutta kiehtoo kyllä kummasti tämä rakennustyömaa. 

Kävellen olisit jo perillä

Nyt on niin paljon materiaalia mistä kirjoittaa, etten edes tiedä kuinka tätä vyyhtiä lähteä purkamaan… Aikajärjestys lienee paras lähestyminen asiaan, joten aloitetaan vappua edeltävästä viikonlopusta.

Olemme pitkään halunneet kokeilla miten meiltä pääsee Souliin pyörällä. Aina se on jäänyt, kun on tullut jotain muuta viikonloppumenoa. Puolitoista viikkoa takaperin heräsimme pilviseen lauantaiaamuun ja päätimme kokeilla pyöräilyn sijaan kävelyä. Matka etenisi hitaammin kuin pyörällä, mutta etuna olisi paluumatkan helppous, kun väsyessään voisi vain hypätä taksiin.

Matkaa meiltä Souliin (Han-joelle) kävelyteitä pitkin tulee reilu 40km. Pyöräillen ei mikään paha, mutta kävellen jo vähän arvelluttava, joten sovimme, että kävelemme niin pitkälle kuin jaksamme. Omat ongelmaiset jalkani ilmoittivat 25,56km kohdalla, että ei tarvitse ottaa enää askeltakaan. Vähän pettyneinä, mutta myös kävelyurakkaan tyytyväisinä palasimme taksikyydillä kotiin.

Kuten voi vauhdista päätellä, ei mitenkään kieli vyön alla menty. Kävelyosuudet otettiin ihan rivakasti, mutta vähän väliä pysähdeltiin lepuuttamaan ja ottamaan kuvia.  

Tässä vielä energisenä kotikulmilla. 

Kasvimaan reunalla joku oli sukeltanut pusikkoon…

Tähän nousee uusi kaupunginosa Dongtan 2. Vielä on rauhallista, mutta pian on tämäkin alue täynnä taloja. 

Emme halunneet kävellä ison ja vilkkaasti liikennöidyn tien vartta, joten etsimme kiertoreitin pienempien teiden kautta. Kiemurtelimme teollisuusalueella, missä vastaan tuli myös monta kierrätyskeskusta. Enemmän ja vähemmän järjestäytyneitä sellaisia. 

Taustalla risujen polttoa. 

Kävelyreittimme alittamassa isompaa tietä. Sillan alla ei vielä ollut ketään teltan kanssa kesän kuumuutta paossa, mutta kun helteet alkavat, löytyy täältäkin aivan varmasti joku leiriytyneenä.

Betoniseinän koristeeksi maalatut puut. 

Ja yhdestä puusta kasvanut kukka. 

Pyöräteillä pitää olla tarkkana, sillä eteen voi varoittamatta tulla vaikka tolppa. Tai monttu. Tai 20 cm rotvalli.

Välipalalla. 

Lähestyessämme Sujia, alkoivat pyörä- ja kävelytiet olla melko hulppeita. Tosin kävely vihreällä kumimatolla tuntui suorastaan epämiellyttävältä, jokaisen askeleen upotessa pehmeään pohjaan. 

Tauko. Teippasin jo kotona kohdat joihin pelkäsin rakkojen ilmaantuvan.

Sujin alikulkutunnelit ovat ihan eri luokkaa kuin meillä päin. Tässä vaiheessa jaloissa jo tuntui, että kävelty on. Ja nälkäkin alkoi olla. 

Hieltä haisten suuntasimme Sujin fiiniin Shinsegae-tavarataloon ja edelleen sen alakertaan sushi-lounaalle. 

Lounaan jälkeen kävely jatkui kauniissa jokimaisemassa. Bundangin halki virtaa tämä pieni joki, jota reunustaa koko matkalta puisto. 

Koirat omistajineen viettivät päivää koirapuistossa. Kovin leppoisaa näytti meno olevan. 

Eikä kovin montaa askelta tarvinnut koirapuiston jälkeen ottaa, kun jalat tekivät tenän. Ei auttanut kahvi eikä kalja, ei venyttely. Onnistuin kaupan kulmalta taapertamaan tien varteen ja siitä taksiin, mutta Han-joki jäi tällä kertaa vielä haaveeksi. 

 

Possua ja päärynää ilmansaasteita vastaan

Korea Times uutisoi maanantaina miten viime viikkojen huono ilmanlaatu on aiheuttanut possunlihan myynnin huikean kasvun. Erään kauppaketjun mukaan kasvu on ollut jopa 48,3 % pelkästään helmikuun kahden viimeisen viikon aikana. Ensimmäiseksi näitä ei ehkä yhdistäisi toisiinsa, mutta korealaiset uskovat possunlihan rasvan auttavan myrkkyjen poistumisessa elimistöstä.

Possun huikopalana pistellään korealaista päärynää, jonka senkin uskotaan olevan hyväksi hengitysteille. Päärynä on kyllä herkullista, mutta mene ja tiedä sen tehokkuudesta ilmansaasteita vastaan. Possunlihankaan toimivuudesta ei ole tieteellistä näyttöä, mutta sen uskotaan auttavan koska kaivosmiesten tiedetään nauttineen samgyepsalia työpäivän jälkeen. Olisiko syynä kuitenkin ennemmin ollut ruuan herkullisuus, kuin sen terveysvaikutukset. Tai kenties possunlihan saatavuus ja edullisuus. 

Onneksi pienhiukkasten määrä ilmassa on nyt vähentynyt (ainakin toistaiseksi), eikä bussipysäkille kävely aiheuta tukkoista oloa tai käheää kurkkua. Itse otin sinisen taivaan ja hiuksia riepottavan tuulen riemulla vastaan, mutta sianlihan tuottajat saattavat olla kanssani eri linjoilla. Toisaalta, possun rasvassa on myös paljon kollageenia ja sillä on tunnetusti ihoa kaunistava vaikutus. Markkinat taitavat olla taatut raikkaasta kevätilmasta huolimatta.

Kuva lainattu wikimediasta.

Kuva lainattu www.vancityallie.com. 

The Korea Times artikkeli luettavissa täällä. 

Kun sisällä on kivempaa

Viikonlopusta asti ilmanlaatu on taas ollut surkea. Tosin ei mitään verrattuna Kiinan lukemiin, jotka huitelevat ihan omassa luokassaan. Ulkona liikkuessa olen välillä käyttänyt hengityssuojainta, joka vähän auttaa, mutta mieluummin olen pysytellyt sisätiloissa, jos ulosmenoon ei ole mitään erityistä syytä.

Viime keväänä odotimme jännittyneinä miten Kiinasta yleensä keväisin tuleva keltainen pöly vaikuttaisi ulkona liikkumiseen. Mutta eihän sitä tullut juuri ollenkaan ja saimme sen sijaan nauttia aurinkoisesta ja raikkaasta kevätilmasta. Ulkona tuli oltua paljon.

Tänä keväänä tilanne näyttää vähän huonommalta. Nyt ulkona olisi mitä loistavin keli, mutta jo parvekkeelta avautuva näkymä lannistaa. Alkuviikon kaupungissa touhuamisesta vielä kirvelevät silmät, vuotava nenä ja kuiva yskä innostavat kummasti keksimään tekemistä ihan kotioloissa. Onneksi tänään näkyvyys on jo parempi ja hiukkaspitoisuudetkin ovat alhaisemmat. Huomenna pääsee taas pihalle.

Tämä kuva on otettu parvekkeelta tiistaiaamuna.

Usva kaupungin yllä

Viime viikolla Soulin ilmanlaatu laski hälyttävän alas tuulten tuodessa tuomisiaan Kiinasta. Ilman pienhiukkaspitoisuudet olivat niin korkeat, että viranomaiset kehoittivat ihmisiä pitämään maskeja sekä välttämään turhaa ulkona liikkumista. Meilläkin täällä Soulista vähän etelämmässä ilmanlaadun huononemisen kyllä huomasi. Ikkunasta ulos katsoessa näytti kuin maisemaa olisi verhonnut paksu hernerokkasumu, mutta netistä hiukkaspitoisuudet tarkistettuaan tiesi sumun olevan muutakin kuin vain vesihöyryä.

Tämä kuva on napattu sunnuntaina iltapäivästä Soulista, kun ilma oli jo puhtaampaa. 

Pienhiukkasista vaarallisimpia ovat niin kutsutut PM2.5 hiukkaset, alle 2,5 mikrometrin halkaisijaltaan olevat hiukkaset, jotka pienen kokonsa vuoksi kulkeutuvat erityisen syvälle keuhkoihin aiheuttaen hengitystiesairauksia. PM10 taas on hiukkanen, jonka halkaisija on pienempi kuin 10 mikrometriä. WHO:n antamat suositusraja-arvot ovat seuraavat:

PM2.5
10 μg/m3 annual mean
25 μg/m3 24-hour mean
PM10
20 μg/m3 annual mean
50 μg/m3 24-hour mean

Seoulissa arvot kohoavat usein yli näiden suositusten.

Ilmanlaatua pystyy reaaliaikaisesti seuraamaan netistä, missä sille on laskettu oma indeksi, air quality index AQI. Mitä korkeampi arvo, sitä surkeampi on ilmanlaatu. Itse seuraan aktiivisesti myös alla näkyvää PM10 kaaviota, josta näkee hyvin viime viikon korkeammat arvot. 

Perjantaina 6.12. PM10 pitoisuudet laskivat normaalille tasolle. Kuva: Korea Meteorological Administration KMA.

Koska emme omista autoa, on ”usvapäivinäkin” pakko mennä ulos jos mielii ruokakauppaan tai ylipäätään mihinkään. Ulkona liikkumisesta ei pientä kurkun käheyttä kummempaa oiretta ole vielä tullut, mutta pidemmällä altistuksella oireetkin ovat vakavempia. Itse asiassa juuri luin jutun Hesarista, miten jo vähäinenkin altistus pienhiukkasille lyhentää ihmisen elinikää. Eikä tuohon altistukseen tarvita edes Seoulin tasoja, vaan riittää ihan Suomessakin katupölylle altistuminen.

Täällä puhutaan, miten Kiinan ilmansaasteet tulevat tuulen kuljettaman hiekkapölyn mukana Koreaankin. Korea Heraldin viime tammikuun artikkelin mukaan osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että Korean omien tehtaiden ja liikenteen päästöillä olisi suurempi merkitys ilmanlaadulle, kuin Kiinasta tulevilla saasteilla. Toinen taho taas on tutkinut, että 40 prosenttia Korean pienhiukkasista tulisi Kiinasta. Kiinan saasteilla on varmasti osuutensa Koreankin tilanteeseen, mutta oman roolin vähättely ei tässä pahemmin auta. Valtio pyrkiikin saamaan ilmansaasteet alle suositusarvojen vuoteen 2015 mennessä, muun muassa tehostamalla dieselautojen pakokaasujen puhdistusta sekä uusimalla rakennusten lämmitysjärjestelmiä. 

Tieto todellakin lisää tuskaa ja mitä enemmän näitä pienhiukkasarvoja ja ilmanlaatuindeksejä seuraa, sitä käheämmältä kurkku tuntuu ja sitä enemmän silmiä kirvelee. Pitänee kaivaa ne apteekista puoli vuotta sitten ostetut hengityssuojaimet esiin. Ja myös käyttää niitä.