Kalligrafian lumoissa

Siveltimiä on tullut pideltyä aikaisemminkin, mutta tänään pääsin pikaisesti kokeilemaan korealaista kalligrafiaa. Ja tietysti innostuin niin, että olin heti rynnätä Insadongiin ostamaan omat kalligrafiatarvikkeet – muhkeita siveltimiä, mustetta ja paperia. Niin ja tietysti oma leimasinkin pitää tehdä!

Ylhäällä opettajan malliksi kirjoittama lause ”Elä kuin virtaava vesi”, jonka olin elämänviisauksia pursuvasta vihkosesta tunnin aluksi valinnut. Kirjaimellisesti 흐르는 물처럼 tarkoittaa ”kuin virtaava vesi”. Sen alapuolella on toinen tai kolmas harjoituskappaleeni.

Opettajan siveltimenhallinta oli ihailtavaa, mutta halusin siitä huolimatta töhertää paperikääröön kirjoituksen aivan itse. Mahdollista kun oli pyytää opettajaa taiteilemaan valittu teksti kääröön sinun puolestasi, jos oma kädenjälki ei miellyttänyt tarpeeksi.

Omastani tuli ihan kiva, muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta. Ja kuten sanottu, on se ainakin itse tehty!

Kotona netissä surffatessani törmäsin tähän vanhaan dokumenttiin, joka on ihanan tunnelmallinen, vanhuksen elämäntarinan ympärille kiedottu kertomus kalligrafialle omistautumisesta. Jos korealainen kalligrafia yhtään kiinnostaa, suosittelen pysähtymään hetkeksi ja katsomaan.

Taidetta puistossa

Eilen matkasin eteläiseen Gwangjuun osallistuakseni lapsille tarkoitettuun taidetyöpajaan. Gwangjun taidemuseo on ihana paikka, eikä vähiten museota ympäröivän kauniin puiston ansiosta. Onneksemme lämmin ja aurinkoinen syyspäivä mahdollisti työpajan siirtämisen ulos, missä lasten mielikuvitus pääsi kunnolla valloilleen. Materiaaleina käytimme oksia, käpyjä, lehtiä, villalankaa sekä lasten mukanaan tuomia vanhoja vaatteita. Lopputuloksena aivan mahtavia, värikkäitä töitä ja töistään syystäkin ylpeitä, iloisia lapsia.

Niin ja museon yhteydessä oleva kahvila on sekin ihana. Sykähdyttävän kauniita annoksia perinteistä teetä ja riisikakkuja, joita ei oikein malttaisi edes syödä.

 

Fantasian maailmassa

Seoulin Dongdaemun Design Plazalle tuli kesän ajaksi vierailulle Weta Workshop Fantasy Exhibition. Weta on ollut mukana tekemässä useiden elokuvien erikoistehosteita, lavasteita ja muita propseja. Kuuluisimpina lienee Taru Sormusten Herrasta -elokuvat, joiden myötä Weta viimeistään ponkaisi yhdeksi merkittävimmistä firmoista alallaan.

Esillä oli paljon hahmoja The Gloaming trilogiasta. Tästä on hieman vaikea saada tietoa mikä se oikein on, mutta ilmeisesti kyseessä on Johnny Fraser-Allenin teikellä olevat fantasiakirjasarja, johon kuvitus on tehty pienoismalleilla ja nukeilla.

Lisäksi näyttelyssä oli paljon yksittäisiä teoksia eri produktioista.

Taidetta ja tekemisen iloa

Perjantaina istuin autossa kohti Taebaekia, Etelä-Korean korkeimmalla sijaitsevaa pikkukaupunkia, joka on saanut nimensä vierellään kohoavalta 1,566 metrin korkuiselta Taebaek- vuorelta. Me suuntasimme vuoren ja kaupungin sijasta vähän syrjemmällä olevaan Cheoramin hiilikaivoskylään. Alueella 2002 riehuneen taifuunin jälkeen kyläläiset yhdistivät voimansa ja rakensivat yhdessä kerätyin varoin pienen kirjaston alueen lapsille ja nuorille. Nyt se toimii aktiivisena kulttuurikeskuksena ja kokoontumispaikkana. Syy, miksi minä olin tänne menossa, oli lapsille suunnattu taidetyöpaja, jonne kuraattori Amie Ann kutsui minut mukaan.

Lapset Cheoramissa olivat maaseudun lapsia: tottuneita leikkimään ulkona ja äärimmäisen kiinnostuneita vierailulle tulleesta ulkomaalaisesta. Moni puhui tosi hyvää englantia ja osan kanssa sopersin koreaksi, sen mitä pystyin. Mutta käsillä tekemiseen ei yhteistä kieltä tarvittu ja tekemisen ilo paistoi kasvoilta, niin lasten kuin meidän ”opettajienkin”. Viivyimme yön yli ja nukuimme kirjaston tiloissa, joten osa vanhemmista oli järjestänyt meille iltapalaa, aamiaista ja vielä lounastakin. Olen vieläkin liikuttunut kaikesta tästä vieraanvaraisuudesta ja lämminhenkisyydestä, jolla meidät tässä pienessä kylässä otettiin vastaan. Kylän katunäkymää saattaa hallita synkeän musta hiilikaivos, mutta ihmisten sydämet ovat puhdasta kultaa.

Hiilikaivoksesta kertovassa pienessä museossa. 

Kaivokselta jokeen valuva puro. Sen vesi oli aivan mustaa ja värjäsi kirkkaan jokivedenkin likaisen sameaksi. 

Tämän vaatimattoman kodin edustalla kasvoi vähemmän vaatimaton chiliviljelmä.

Kirjasto on taustalla näkyvä vaalea rakennus. 

Sydämen muotoon pinotut polttopuut lapset ja nuoret ovat itse sahanneet ja pilkkoneet.  

Vuorivadelmia poimimassa.

Lauantaiaamun vielä hiljainen kirjasto, ennen lasten saapumista aamupäivän työpajaan. 

Kirjaston kuuma vesi lämmitetään hiilellä. Talvella siis myös lattialämmitys toimii tämän kautta. Kovien pakkasten varalle vieressä oli myös puulla toimiva lämmitysuuni.

Steampunkkia

Taidepläjäys Steampunk näyttelystä, jonka kävimme katsomassa Seoul Art Centerissä. Sami raahasi minut tänne, mutta näyttelystä löytyikin meille molemmille yllin kyllin kiinnostavaa katsottavaa.

Väriä elämään

Seoul Museum of Artin Nordic Passion-näyttely on huomenna sunnuntaina auki viimeistä päivää. Torstaina osallistuin näyttelyn osana järjestettyyn työpajaan, missä vanhat vaatteet leikattiin matonkuteiksi ja niistä neulottiin museon etupihan puihin ympäristötaideteosta. Kiinnostuneita riitti ja vaikken kovin kummoinen neuloja olekaan, huomasin todella nauttivani työpajan rennosta tunnelmasta ja värikkäiden matonkuteiden keskellä touhuamisesta.

Puikkojen heiluttelun lomassa oli luontevaa jutella suomalaisesta kulttuurista ja kertoilla omista kokemuksista neulomisen tai ylipäätään käsillä tekemisen parissa. Onko joka kodissa todellakin sauna? Millaista Suomessa on käydä koulua? Ihanko oikeasti lapset opettelevat neulomaan koulussa? Ei, en minä uskalla kokeilla, liian vaikeaa!! Ja hetken päästä ensin vastentahtoinen museovieras jo väkertää keskittynyt ilme kasvoillaan aina oikein neulosta kuin vanha tekijä.

Toisaalta oli myös mielenkiintoista kuulla korealaisten kokemuksia käsitöiden tekemisestä tai millaisia ajatuksia näyttelyssä vierailu on herättänyt. Silminnähden innostuneilta ainakin työpajaan osallistuneet vieraat olivat, etenkin ne vähän nuoremmat. Työpajan jälkeen istuin bussissa matkalla kotiin ja huomasin hymyileväni ihan kaikille. Tarvitaan siis vain vähän väriä, ihania ihmisiä, onnistumisen iloa (omaa ja muiden) ja lopputuloksena on kasapäin hyvää mieltä!

Intohimona pohjoismainen design

Itsenäisyyspäivänä suurlähettilään luona jaettiin esitteitä Seoul Museum of Artin näyttelystä Nordic Passion. Esitteitä ojenteli Amie Ann, korealainen nainen näyttelyn takana. Sain illan aikana tilaisuuden jutella hänen kanssaan enemmänkin ja vaikuttuneena lupasin tutustua näyttelyyn heti seuraavalla viikolla. Amie Ann, jos joku, suhtautuu intohimoisesti pohjoismaiseen arkkitehtuuriin ja designiin.

Nordic Passion näyttely oli jaettu kolmeen eri osioon: koulut, kestävä kehitys sekä kohtaamispaikkoja. Näistä ensimmäinen keskittyi esittelemään pohjoismaisia kouluja sekä arkkitehtuurin merkitystä oppimisessa ja koulussa viihtymisessä. Toinen osio kertoi Pohjoismaille ainutlaatuisesta puurakentamisesta ja miten uuden teknologian ja rakennustaitojen myötä rakentamisessa pyritään entistä kestävämmälle pohjalle. Kohtaamispaikoissa näyttelytilaan oli luotu tunnelmia mummonmökistä ja esitelty pohjoismaista designia.

Oma suosikkini oli mummonmökki. Vaikka se olikin tavallista modernimpi versio vanhasta perinteisestä, välittyi tunnelma räsymaton ja polttopuuseinän kautta. Huokailin myös pelkistettyjen puisten pöytien ja tuolien perään. Ja Iittalan astioista tuli kumman nostalginen olo.

Nordic Passionissa voisi halutessaan kuluttaa kokonaisen päivän. Kun arkkitehtuuri ei enää kiinnosta, voi istahtaa puupenkille neulomaan yhdessä muiden kanssa museorakennuksen pihapuille villapaitaa. Tai voi hoitaa lahjaostokset museon pienessä pop-up myymälässä, mistä itse löysin Amie Annin kirjoittaman kirjan. Kirja tarttui matkaan, mutta muumitilpehöörin ja hieman ylihinnoitellut Iittalan astiat jätin suosiolla hyllyyn.

Museon aulaan rakennettu puinen ”aalto”. Keskellä olevaa siltaa pitkin kävelemällä reunojen puurimat liikkuvat aaltomaisesti. 

Amie Annin kirjoja. Ostin koivukantisen ja luotan kielitaidon tästä vielä karttuvan niin, että joskus voin kuvien katselun lisäksi ihan lukeakin tämän.

Kuvaan tuli huomaamatta Hohtomaista tunnelmaa… Seinän toisella puolella mummon moderni mökki. Itse näyttelytiloista ei valitettavasti saanut kuvia ottaa. 

Himmeli minun mieleeni. 

Niiskuneiti ja Muumipeikko vaikuttivat vähän eksyneiltä kaiken designin keskellä.

Tätä puuta ei pakkasella palella. 

Studio Ghiblin näyttely

Viime lauantaina Seoulin Arts Centerissä aukesi Studio Ghiblin anime-elokuvien työluonnoksista koottu näyttely. Studio Ghiblin tuotantoa ovat muun muassa Naapurini Totoro, Liikkuva linna, Henkien kätkemä, Prinsessa Mononoke ja Porco Rosso.

Me tietysti änkesimme paikalle heti avajaispäivänä, vaikka olisi ehkä pitänyt malttaa muutama viikko odottaa. Ostimme liput, joilla saimme jonotusnumerot ja sitten odottelimme reilun tunnin, että pääsimme edes sisälle näyttelyyn. Näyttelytila puolestaan oli pakattu täyteen ihmisiä ja ainoa keino päästä eteenpäin, oli madella jonon jatkona huoneesta toiseen.

Mutta nuo luonnokset (layout sketches) olivat upeita. Kyseessä siis Studio Ghiblin vuonna 1985 perustaneiden Hayao Miyazakin ja Isao Takahatan kynänjälkeä. Vaikka animaatiotekniikka on nykyään pitkälti tietokoneistettua, nämä herrat tekevät edelleen elokuviensa luonnokset käsin. Yhdellä sivulla voi olla paljonkin tietoa animaattoreita varten. Tästä tosin aika paljon jäi mysteeriksi, sillä näyttelyn tekstit olivat valitettavasti lähinnä koreaksi. Vain yhteenvedot olivat englanniksi. Myynnissäkin oli alkuperäisiä luonnoksia kehystettynä, mutta hinta oli useita satoja euroja kipale; ostimme sen sijaan Totoro -kolikkolippaan, ettei ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin palata.

Lipuissa kalatyttö Ponyo matkalla kohti suurta seikkailua.

Näyttelyyn odotellessa kävimme Totoron kanssa puun latvassa…

… sekä matkustimme junassa Chihiron ja Kasvottoman kanssa.

Näyttelyn lopuksi vieraat saivat jättää omat terveisensä Miyazakille ja Takahatalle.

Mekin jätimme puumerkkimme. Ennen näyttelyn loppumista pitää mennä uudelleen, silloin seinät ovat varmasti ihan täynnä näitä mahtavia piirroksia.

Tim Burton

Täällä on nyt heittäydytty vallan kultturelleiksi! Oikein kahdessa eri taidenäyttelyssä on käyty saman viikon aikana ja sitten vielä yöpöydällä iltalukemisena Daniel Tudorin kirjoittama Korea: the impossible country. Mielenkiintoista luettavaa, jos Etelä-Korean kehitys nykypäivän hyvinvointivaltioksi kiinnostaa.

Tänään kävimme siis SeMAssa (Seoul Museum of Arts) Tim Burtonin näyttelyssä. Molemmat olemme nähneet suurimman osan Burtonin elokuvista ja pidämme hänen synkästä tyylistään. Tänään sitten huomasin, että pidän ihan älyttömästi myös hänen tavastaan piirtää ja maalata, joten huomenna taidetaan taiteilla kotiateljeessa ihan uudella vimmalla. SeMA oli täynnä muitakin Burtonin ystäviä ja teosten ohi madeltiin katkeamattomassa jonossa.

Suomessa taitaa elokuvateattereissa parasta aikaa pyöriä Burtonin uusin, Frankenweenie. Suosittelemme!

Saksikäsi Edwardin sakset.

Sleepy Hollow.

Minä ja Batman. Tosi makeat buutsit sillä.

Eläytymistä kauhuteemaan.

Van Gogh in Paris

Seoul Arts Center on mainostanut jo hyvän aikaa Van Gogh in Paris näyttelyä, mutta vasta tänään kävimme sen naapurin rouvan kanssa katsomassa. Taidan mennä vielä uudelleenkin, sillä teoksista kertovat tekstit olivat vain koreaksi ja minua jäi kovasti kiinnostamaan mitä niissä sanottiin. Audio-opastuksen tai ihan ihka elävän oppaan kanssa näyttelystä saisi vielä paljon enemmän irti, vaikka kovasti inspiroiduin jo tämänpäiväisestäkin.

Seoul Arts Centerin sisäänkäynti.

Minä ja Vincent.

Löysimme Van Goghin lisäksi vähän uudempaakin taidetta. Ryhmä nuoria (noin 10-vuotiaita) taiteilijoita oli tehnyt hienoja töitä, joista ei voinut kuin tulla hyvälle tuulelle. Paras kaikista oli perinteisesti mustalla musteella maalattu otus, joka hymyili vuoren huipulla.