Täällä Muualla


Jätä kommentti

Sopivasti minimalisti

Tässä on nyt reilu pari kuukautta eletty matkalaukkuelämää. Laukkuja paikasta toiseen roudatessaan voi helposti huijata itsensä uskomaan, että on onnistuneesti konmarittanut elämästään kaiken turhan. Ylpeästi kertoa puhelimessa muille miten sitä pärjääkin niin vähällä.

Ja sitten ykskaks yllättää itsensä haikailemasta sen yhden ihanan pitkän villamekon perään. Olihan se varmasti vielä muuttokuormassa, enhän ole laittanut sitä eteenpäin kirppikselle? Tai toivoo voivansa surauttaa aamulla smoothien muuttolaatikon uumeniin syyskuun alussa säilötyllä sauvasekoittimella. Että voisi juoda aamukahvin lempimukistaan tai vaihtaa sänkyyn ne tutut lakanat.

Pukeutumisen suhteen valinnat ovat aika rajallisia, kun puhutaan kahdesta matkalaukusta. Niihin on kesä-, syys- ja talvivaatteiden lisäksi pitänyt mahduttaa viisi paria kenkiä, toilettilaukku, lääkelaukku, kannettava tietokone, epämääräinen kasa johtoja ja latureita, tärkeät paperit sekä se muu ylimääräinen sälä, jota ilman ei uskonut pärjäävänsä.

Raadollisinta tässä kaikessa taitaakin olla se oivallus, ettei ole ihan niin minimalisti, kuin itse uskoi olevansa. Ettei yksillä farkuilla ja kahdella mekolla pidemmän päälle eläminen olekaan niin vapauttavaa, kuin kuvitteli. Että on tottunut ympäröimään itsensä juuri niillä tietyillä tavaroilla arjen keskellä, ja olo tuntuu turvattomalta ja irralliselta ilman niitä.

Onneksi se asunto siellä jo odottaa, että pääsemme täyttämään sen omilla tavaroillamme. Eihän tässä ole enää kuin… hmm, kuusi viikkoa muuttopäivään.

 

Mainokset


Jätä kommentti

Mukana muuttava keittiö, ja muita uuden tulokkaan huomioita

En tunnustaudu kovin innokkaaksi kokiksi, vaikka leipoa kyllä saatan satunnaisesti. Silti kodissa kuuluu minusta olla kunnon keittiö. Tiedättehän, jääkaappi, säilytystilaa, vesipiste, hella ja uuni. Mielellään siivouskaappi, minne on kätevää sulloa kaikki mikä ei mahdu minnekään muualle.

Olinkin perin juurin hämmentynyt saksalaisesta tavasta viedä keittiö mukanaan uuteen kotiin muutettaessa. Asuntoa etsiessämme törmäsimme usein ilmoituksiin, joissa mainittiin että keittiön voi halutessaan ostaa edelliseltä asukkaalta. Vuokra siis sen 800 euroa kuussa, siihen päälle lämmitys ja muut kulut… niin ja se keittiö olisi sen 5,000 euroa. Paikallisen Ikean keittiöosastolla riittää varmasti jatkossakin asiakkaita.

Asunnon välittäjä oli sitä mieltä, että täällä halutaan kuljettaa mukana sitä hyväksi havaittua keittiötä, jota on tottunut käyttämään. Ja onhan se totta. Vuokralla aina asuneena sitä on yrittänyt sopeutua siihen mitä tarjolla on. Välillä osuu kohdalle lottovoitto, useimmiten ei.

Uudessa kodissamme ON keittiö, ja ihan toimivan tuntuinen sellainen onkin. Nykyinen asukas kertoi kokkaavansa ja leipovansa, kuten työtasolle jätetty kirkuvanpunainen KitchenAidin yleiskonekin todisti (asukas tosin tunnusti ettei sitä paljon käytä, vaan halusi sen koska se näyttää hienolta). Mutta siivouskaappia keittiössä ei ole, joten pitää joko hankkia riittävän kaunis imuri, jota jaksaa huoneen nurkassa katsella sellaisenaan, tai sulloa siivoustavarat vaatekaappiin. Jollaisia saksalaisissa asunnoissa ei tietenkään ole valmiina. Sanon tähänkin vaan että Ikea.

Siivoukseen liittyen mainittakoon myös pyykinpesu. On ilmeisesti ihan tavallista, että kerrostalossa on yhteinen pesuhuone, missä siistissä rivissä nököttävät jokaisen asunnon omat pesukoneet ja kuivausrummut. Ei siis varaustupa meininkiä, vaan sinne kellariin mennään käyttämään omaa pesukonetta. Uudemmissa asunnoissa näyttää jo järjestään olevan mahdollisuus sijoittaa pesukone asuntoon sisälle, kuten tulee olemaan meilläkin. Tai sitten jokaisella asunnolla on erillinen oma pieni pesuhuone – siellä kellarissa.

P1150011.jpgKuvassa vuokrakeittiömme Helsingistä. Pieni, mutta toimiva 60-lukulainen superkeittiö, josta jäin erityisesti kaipaamaan kaasuhellaa, käytännöllistä I-muotoa, ja isoa siivouskaappia.


Jätä kommentti

Koreassa ei kauan odotella

Tässä on jo alkuvuodesta tullut useampaan otteeseen eteen tilanteita, joissa suomalainen ei osaa kuin ihmetellä korealaista ripeyttä. Tai hätäisyyttä, vähän tilanteesta riippuen.

Sami täyttää vuosittain korealaisen veroilmoituksen. Tänä vuonna tammikuun 11. päivä tuli ohjeet, että ilmoituksen valmistelut voi aloittaa ja verovirasto aukaisi nettipalvelun tammikuun 15. päivä tietojen lataamista varten. Kaikki edellisen vuoden tiedot pitää olla syötettynä firman tietokantaan viimeistään tammikuun 21. päivään mennessä. Ja kyllä, Koreassa työnantaja periaatteessa käsittelee veroilmoituksen. Mahdolliset palautukset tai lisäverot ovat tiedossa tammikuun 29. päivä, jolloin ne joko maksetaan tai vähennetään suoraan palkasta. Kolmessa viikossa siis ohi koko homma.

Korea pääsi yllättämään myös yhtenä tammikuisena lauantaina. Kello oli 22:40 ja olimme kotona. Olin juuri saanut pestyä hampaat ja Sami sängyssä lukemassa kirjaa, kun ovikello soi. Ryntäsin ovelle (pitää olla nopea), jonka takana odotti postinkantaja kirjatun kirjeen kera. Korealainen pankkimme oli lähettänyt uuden pankkikortin, joten tokihan se oli luontevaa toimittaa perille mitä pikimmiten. Kuten myöhään lauantai-iltana.

Tai kun joulupäivän sähkökatkos katkaisi nettiyhteyden. Suomalainen odotti kärsivällisesti muutaman päivän, josko se yhteys siitä palaisi ihan itsekseen. Lopulta piti kuitenkin nöyrtyä soittamaan asiakaspalveluun ja pyytää joku paikan päälle katsomaan mistä kiikastaa. Asiakaspalvelusta pahoiteltiin, että huoltomies ehtii paikalle vasta myöhään iltapäivällä. Soitosta meni puoli tuntia ja korjaaja oli paikalla, korjasi vian ja häipyi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.

Liikenteessä hätäisyys on jokapäiväistä. Punaisia valoja päin ajetaan jatkuvasti, pikkuhiljaa hivuttaen tai torvet soiden. Jälkimmäistä harrastavat eritoten bussit. Täällä saa myös kääntyä oikealle punaisilla valoilla, varovaisuutta noudattaen. Tämä tarkoittaa usein oikealle kääntymässä olevia hermoheikkoja kuskeja, jotka ohittavat sinut vasemmalta, kun olet itse pysähtynyt antamaan tietä suojatietä ylittäville jalankulkijoille. Niin, ja vilkun käyttäminen tuntuu vaativan aivan liikaa aikaa.

Ravintoloissa ei ole tarkoitus istua rupattelemassa niitä näitä, vaan sinne mennään syömään. Nopeasti. Hyvää tässä on tosin se, että usein pöydissä on kutsunappi, jota painamalla saa tarjoilijan nanosekunnissa paikalle. Lasku tuodaan heti tilauksen jälkeen ja se maksetaan aina ulko-oven läheisyydessä olevalle tiskille, joten laskuakaan ei tarvitse odotella.

Tähän korealaiseen ripeyteen on jo niin tottunut, ettei oikein edes muista miten ennen on pystynyt mitään odottamaan. Vaikka kyllä sitä täälläkin vaaditaan välillä malttia, ainakin liikenneruuhkissa ja alennusmyyntien kassajonoissa.

2015-07-27 20.58.26.jpg
Kuva otettu viime kesänä Suomesta, kun ei ollut kiire minnekään.


Jätä kommentti

Tämän vuoden ensimmäiset

Vuosi on alkanut rauhallisesti. Välillä jopa liian rauhallisesti. Kun Suomesta tulleet vieraat viikko sitten lähtivät, olen haahuillut tyhjässä asunnossa huoneesta toiseen, ja miettinyt mitä seuraavaksi tekisin.2016-01-02 15.55.30Eilen lähdin tankkaamaan autoa itsepalveluasemalta (yleensä ajan aina asemalle, jossa minun ei tarvitse kuin istua autossa ja ojentaa luottokortti ikkunasta), ihan vain siksi, että olisi jotain uutta opeteltavaa. Ilman viereiselle tankille ajanutta naista olisin luultavasti taistellut automaatin kanssa huomattavasti pidempään, sillä kaikki oli tietenkin vain koreaksi. Mutta nyt taas yhtä taitoa viisaampana.

Ajaminen noin muuten alkaa olla jo huomattavasti varmempaa kuin keväällä. Edelleen kyllä tulee vastaan käsittämättömiä risteyksiä, joista en osaisi ajaa ilman edellä meneviä, ja peräpuskurissa kiinni viihtyy edelleen moni hätäinen, mutta osaan suhtautua näihin tilanteisiin paljon rauhallisemmin. Autokin on pelannut moitteettomasti, mikä ei ihan itsestään selvää ollut käytettyä ostettaessa.

Silti Souliin menen aina bussilla. En jaksa jumittaa valtatie ykkösen loppumattomissa ruuhkissa, kun bussikaistaa pääsee porhaltamaan jonottamatta.2016-01-02 12.39.33Kuvat ovat Jeonjusta, jonne ajelimme uuden vuoden jälkeisenä viikonloppuna. Oli muutama muukin, nauttimassa perinnekylän tunnelmasta, joten jonottaa sai niin autolla kuin kävellenkin. Yllä oleva kuva on otettu kaupungin ulkopuolelta, parkkipaikalta, josta oli järjestetty bussikyyditys kohteeseen.

Kohta lähden nauttimaan keväisestä auringonpaisteesta tuonne meidän lähikukkulalle. Siellä tulee edelleen käytyä monta kertaa viikossa, jos vain ilmanlaatu sen sallii. Valoa ja iloa teillekin alkaneeseen vuoteen!2016-01-02 15.41.13


Jätä kommentti

Huomenta!

Rakennustyömaasta huolimatta tänään on kaunis aamu. Pian kerrostaloja on niin paljon, että kukkulat jäävät niiden taakse piiloon, mutta nautin näistä aamumaisemista vielä niin kauan kun voin.

Pakkasta oli aamulla herätessä -8 astetta ja maa kuurassa. Aurinko sen tuosta vielä lämmittää reilusti plussan puolelle.

P1130593


Jätä kommentti

Syksystä suoraan talveen

Korean syksy tuntuu lyhentyneen entisestään. Ensin istuttiin t-paidassa terassilla, seuraavana päivänä piti kaivaa pipo esiin. Mitään väriloistoa ja pelkkiä aurinkoisia päiviä ei viime vuoden tapaan tullut, sen sijaan satoi vettä ja oli harmaata. Ja ennen kuin ehti kunnolla tajutakaan, taivaalta tuiskutti lunta.

Lumi on jo suurimmaksi osaksi sulanut, mutta syksyn sijaan puhutaan nyt talvesta.

Tänä syksynä aika on muutenkin hujahtanut ohi ihan hetkessä. On ollut sen verran paljon tekemistä, että blogi on jäänyt puolihuomaamatta taka-alalle. Ja toisaalta, arki on jo niin… no, arkista, ettei uusia kiinnostavia aiheita muille jaettavaksi tunnu enää niin helposti löytyvän.

Muutama kuva sentään on kameran muistikortille tallentunut tältäkin ajalta. Aloitetaan siis niillä.

Ja jos joku aihe erityisesti kiinnostaa, saa laittaa vinkkejä kommentteihin!

P1130318

P1130319

P1130323

P1130344

P1130347

P1130352

P1130357

P1130364

P1130366

P1130371

P1130394

P1130397


Jätä kommentti

Uusi Dongtan

Viikonloppuna kierrettiin vähän tuota horisonttiin kohonnutta Dongtan kakkosta. Taloja nousee sinne ihan julmettua vauhtia ja osassa jo asutaankin. Opasteet ohjaavat juna-asemalle, mutta itse asemaa ei vielä löydetty. Se lieneekin Dongtan kakkosen myyntivaltti, nopea junayhteys Souliin. Muita myyntivaltteja en ihan heti itse keksinyt, mutta lauantai-iltapäivällä alueella kävi silti aikamoinen kuhina. Autot kiertelivät jonossa keskeneräisiä taloja tutkaillen, kun potentiaaliset ostajat miettivät parhainta sijaintia uudelle kodille. Asunnonvälitystoimistot pursuilivat ihmisiä ja kadunkulmaan oli ilmestynyt kahvinmyyntiauto.

Hämmästelen aina vain enemmän, miten neljännesmiljoonan asukkaan kaupunginosa voi nousta näin nopeasti.

P1110696

P1110601

P1110612

P1110664

P1110665

P1110677
Tuntui ihan mukavalta palata joen toiselle puolelle, vanhempaan Dongtaniin. Ei sekään mikään kodikkuuden ilmentymä ole, mutta tuttu ja turvallinen.
P1110683