Kala ja kuinka se syödään

Meidät kutsuttiin jokin aika sitten korealaiseen kotiin illalliselle ja etukäteen varoiteltiin, että ruokalistalla on raakaa kalaa eli sashimia korealaisittain. Meille myös kerrottiin useaan otteeseen sekä isäntäväen, että muiden vieraiden toimesta miten tämä kyseinen kala on hyvin kallista. Viimeksi olimme saman porukan kanssa syömässä grillattua ankeriasta, joka sekin kuulemma oli hyvin arvokasta. Mehän emme onnistu ikinä maksamaan, vaan lasku on aina hoidettu, kun on aika poistua, joten tuntuu varsin oudolta miten suorasukaisesti tarjottavan ruuan kalleudesta mainitaan. Mutta korealaiset ovat ylpeitä voidessaan tarjota hyvää ja laadukasta ruokaa, siksi hintakin usein mainitaan.

Ankeriasta grillissä. 

Ankeriaspalat käärittiin salaatin- tai seesaminlehtiin, kaveriksi raakaa valkosipulia ja ehkä vähän paputahnaa. Hyvää. 

Illallinen tuttaviemme kotona aloitettiin herkullisella sashimilla, jota kastettiin joko seesamiöljyn ja suolan seokseen tai chilikastikkeeseen. Lisäksi pöydästä löytyi emännän itse tekemiä lisukkeita ja kimchiä. Tällä kertaa saimme maistaa myös kalan ilmarakkoa, joka oli yllättävän maukasta, sekä kalan nahkaa, joka sekin seesamiöljyn kera oli oikein hyvää. Etukäteen ei olisi uskonut. Ilmarakko oli yllättävän paksua, vähän kuin mahalaukkua, mutta ei ollenkaan sitkeää.

Kun sashimi oli saatu syötyä (ja suomalaisvieraat tässä vaiheessa jo ähkyssä), kannettiin pöytään merenelävistä ja kevätsipulista paistettua pannukakkua. Maku oli taivaallinen. Seuraavaksi tarjottiin riisikakuista ja ohuista lihasiivuista tehtyä paistosta, joka sekin oli oikein maistuvaa. Viimeiseksi jokainen sai eteensä kulhon kalan perkuutähteistä keitettyä keittoa ja kulhollisen höyrytettyä riisiä. Keitto maistui herkulliselta ja moni imi selkäruodon sisältä nesteet selvästi nauttien suuhunsa. Oman selkäruotoni ongin lautaselta sivuun, kun en oikein tiennyt miten sen kanssa toimia. Herkkupalaksi loppuun saimme kananmunan kokoiset mätipallot, jotka ilmeisesti oli keitetty. Tai ainakin oletan sen olleen mätiä.

Lopulta vyöryimme autoille ja suuntasimme kotiin. En vieläkään ymmärrä miten korealaiset voivat syödä niin valtavia määriä kerralla.

Kalan perkuutähteet, joista keitto lopuksi keitettiin. Meille kerrottiin, että tämän kyseisen kalan silmä on verenpunainen, kun kala on hyvin tuore. 

Väliruokana pastamainen ruoka riisikakuista, paprikasta, sipulista ja lihasuikaleista. 

Rantalomalla Gangneungissa

Piipahdin parin päivän reissulla itärannikolla Gangneungissa ja ihastuin pikkukaupunkiin kovasti. Ihan summamutikassa en lomakohdettani valinnut, sillä pari viikkoa sitten sain blogiini viestin Terhiltä Jalalla Koreasti blogista. Terhi oli löytänyt meidän blogimme toisen ulkosuomalaisen, Olipa kerran Pariisin, kautta. Kiitos Riina blogimme linkittämisestä! Itse olimme juuri myös sattumalta törmänneet Terhin mahtavaan blogiin, lukeneet sitä läpi ja ihmetelleet miten samanlaisiin asioihin olemmekaan kiinnittäneet huomiota Koreassa asuessamme. Sitten kun tapasimme, tuntui, että olisimme tunteneet jo pidempäänkin.

Gangneung on hyvin suosittu kesänviettopaikka korealaisten keskuudessa, sillä Japaninmeri on puhdas ja tuntui vielä näin varsinaisen rantakauden päätteeksikin lämpimältä. Netistä kävin oikein tarkistamassa ja lämpötilaksi ilmoitettiin 26,6 astetta. Uimaan en silti oikein päässyt, sillä ensin aallot löivät rantaan niin voimalla, etten oikein luottanut omiin uintitaitoihini ja kun seuraavana päivänä otin uusintayrityksen, ajoivat rannalla partioivat keltapaitaiset rantavahdit kaikki veteen yrittäjät pillein ja megafonein takaisin rantahiekalle. Uintikausi oli siis virallisesti ohi, eikä veteen ole enää asiaa. Kummallista. Toivon, että nyt viikonloppuna Busanin reissullamme meressä pääsisi ihan uimaan.

Majoituin aivan Gyongpon rannalla, muutaman kilometrin kaupungin keskustasta. Majapaikaksi valitsin Soo Motellin hintansa ja hyvien nettiarvosteluiden puolesta. Itselläni oli halvin mahdollinen huone, mutta merinäköalalliset huoneet näyttivät olevan selkeästi siistimmät, ja olisihan se näköalakin ollut huikea. Motellissa palveltiin sujuvasti englanniksi, eikä tupakansavun vuoksi huoneen vaihtaminen ollut henkilökunnalle ongelma. Merinäköalan sijaan huoneestani avautui näkymä Gyeongpo järvelle, mikä ei kamalan huono katseltava ollut sekään. Ihan kelpo motelli.

Soo Motel, rannalle kivenheitto.

Aamukahvinäkymät Gyeongpolle.

Tämä iltanäkymä on Anmokin rannalta, vähän Gyeongpon rannasta etelään.

Pidin kaupungista muutenkin paljon, vaikka merenrannalla paljain jaloin kävely oli se mitä Gangneungista lähdin hakemaan (no, uimaankin suunnittelin meneväni…). Kiertelimme päivällä Terhin kanssa perinteisellä marketilla ja kuvailimme kissoja kissakahvilassa. Samalla ihastelin kaupungin taustalla kohoavia vuoria. Illalla nautimme meren antimista rantaravintoloissa ja kuuntelimme Led Zeppeliniä vinyyliltä Bumpin baarissa. Bumpin oli täydellinen pikkupaikka, jossa viettäisin ihan liian paljon aikaa, jos asuisin Gangneungissa. Omistaja Eric jutteli asiakkailleen ja soitti toivemusiikkia joko omista kokoelmistaan tai netin ihmeellisestä maailmasta. Jopa taksikuskit olivat järjestään ystävällisiä ja kävin tähän asti pisimpiä koreankielisiä keskusteluitani kuskien kanssa. Osa taas yllätti loistavalla englanninkielen taidollaan. Olen tottunut Suwonissa kuulemaan taksikuskin tiuskimista ja kerran on matkalaukkukin suurin piirtein heitetty takakontista pihalle, kun kuskia harmitti moinen lisätyö. Kyllä vaan maalla on asiat paremmin.

Kiitos Jalalla Koreasti! Oli ihana tutustua, toivottavasti nähdään taas pian.

Bumpinin hellyttävä mökki.

Sisältäkin Bumpin oli tunnelmallinen. Ja siellä soi aina hyvä musiikki, itse kun sai valita. 

Ikkunanpesijät

Bajamaja korealaisittan

Käydessämme Citybreak festivaalilla viikko sitten, tuli sitä vertailtua paljon Suomen vastaaviin. Yhtäläisyyksiäkin löytyi paljon, mutta ehkä selkeimmäksi eroksi nousi siisteys- ja hygienia-asiat. Aiemmassa postauksessamme festareilta mainittiin siivousarmeijan tehokkuus, mutta halusin kirjoitella vielä erikseen kaikkia kiinnostavasta asiasta, eli festarivessoista.

Suomen festareilla tilapäisvessat koostuvat normaalisti näistä bajamaja rivistöistä, ahtaista, kuumista, haisevista ja festarin edetessä yleensä törkyiseimmiksi muuttuvista muovikopeista. Vaikka pidänkin niitä tärkeänä osana festarikokemusta, ne vaan kuulu olla noin, opin täällä että asiat voisi olla toisinkin.

Korealainen versio on ulkoisesti lähinnä työmaakoppia muistuttava siirrettävä kontti ja se on jaettu kahteen miesten ja naisten puoliksi. Sisältä löytyy sitten itse yllätys, (luonnollisesti) erittäin siisti aika lailla normaalivessoja muistuttava kokonaisuus; miesten puolella kolme pisuaaria ja kaksi erillistä vessakoppia, sekä pesuallas. Pöntöt tietenkin posliinia ja paperia aina saatavilla. Sisätilan yleisilmeiseen ja viihtyvyyteen oli muutenkin panostettu laittamalla seiniin tiiliseinätapettia ja kattoon sinitaivas. Viimeistelynä koko koppi oli ilmastoitu tehokkaasti, tehden koko käynnistä varsin miellyttävän. Bonuksena vessoihin oli hämmästyttävän lyhyet jonot vaikka arviolta kapasiteetti vaikutti olevan alakanttiin, ehkä korealaisten yleinen nopeus ja ylisuorittaminen on joskus eduksikin.

Raati antaa täydet pisteet!

Citybreak @ Olympic Stadium

Viikonloppuna Soulissa rokattiin kaksipäiväisillä Citybreak festareilla, joiden pääesiintyjinä komeilivat Muse ja Metallica. Me arvoimme vielä sunnuntaiaamuna lähdemmekö paikan päälle, ihan varmoja kun ei oltu onko lippujakaan enää jäljellä. Metallicasta kun kuitenkin oli kyse.

Ehdimme pelipaikalle puolen päivän jälkeen, kun alueelle jo hiljalleen valui rannekkein rengastettuja rokkaajia. Lipunmyyntiluukulle ei ollut yhtään jonoa, mutta kyllästyneen näköinen työntekijä siellä kuitenkin istui, joten varovasti kysyimme kahta lippua. Vastauksena meille tyrkättiin liput kouraan ja opastettiin rannekeluukulle. Helppoa kuin heinänteko.

Lavoja oli kolme, päälava stadionilla ja kaksi pienempää stadionin vieressä. Vessat, ruokakojut, baarit, festarialue kaiken kaikkiaan, olivat tahrattomassa kunnossa. Alkoholitarjoilusta huolimatta (drinkkejä, olutta, kuoharia, viiniä) yhtään nurmikolle oksentajaa, riidanhaastajaa tai nurkkiin kuseksijaa en nähnyt. Sen sijaan paikallista vodkaa markkinoivia paidattomia uroksia ja nättejä minihameisia tyttöjä näimme paljonkin, samoin aluetta siivoavia keltapaitaisia työntekijöitä, joiden valvovan katseen alla yksikään syntymässä oleva roska ei ehtinyt roskaksi asti muuttua. Jopa ruokapöytinä käytössä olleet tynnyrit käytiin jokaisen asiakkaan poistuttua pyyhkimässä kosteuspyyhkeillä.

Musiikkitarjonta vaihteli raskaammasta popista ihan oikeaan metalliin, lyhyt oopperalauluesityskin nähtiin, samaisen vodkafirman toimesta. Vaihtoehtorokkia edusti sunnuntaina Ash, jota kumpikaan meistä ei ole aikaisemmin pahemmin kuunnellut ja oikeastaan olimme positiivisesti yllättyneitä. Päivän mielenkiintoisin oli kuitenkin Korean oma rocklegenda Shin Jung Hyeon. Mies on 75-vuotias rokkikitaristi, laulaja ja lauluntekijä, jonka tavoite on tehdä korealaista musiikkia tunnetuksi ja yhdistää siinä samalla ihmisiä yli rajojen. Häntä on kiittäminen musiikkitarjonnan monipuolistumisesta Koreassa 1960- ja 1970-luvuilla. Ilta oli jo pimentymässä, kun ensin kuulimme säröisen kitaran ja sen jälkeen näimme valkoiseen silkkitunikaan pukeutuneen harmaahiuksisen äijän, josta ensimmäisenä mieleen tuli shamaani. Laulu oli lähinnä korealaista perinteistä laulutyyliä, mutta pukeutuminen ja lavalla liikkuminen sekoitus Robert Planttia ja Ozzy Osbournea. Ja se kitara, se soi upeasti. Ehkä mies ei enää sorminäppäryytensä puolesta ollut kitaratilutuksissa nopeimmillaan, mutta turhaan häntä ei Korean Jimi Hendrixiksi ole sanottu. Me istuimme nurmikolla kuuntelemassa ja katselemassa, kunnes ei enää voinut vain istua, vaan piti nousta ylös ja antaa musiikin viedä.

Metallican näimme molemmat ensimmäisen kerran. Huono ei ollut sekään, varsinkaan, kun alkuun vähän kankea bändi ja hiljainen yleisö löysivät yhteisen sävelen ja stadion raikasi yhteislaulusta. Soittolistalla oli monen monta vanhaa klassikkoa, joita jopa tällainen ei niin paljon Metallicaa kuunnellut osasi laulaa mukana. Vieressä taas Metallican parissa varttunut fiilisteli mitä mahtaa tulla seuraavaksi ja onnistui samalla nappaamaan huikeita valokuvia bändistä.

Festarin päätyttyä, puolenyön jälkeen, huomasimme etsivämme taksia yhdessä tuhansien muiden päivän rokkailuista väsähtäneiden kanssa. Korealaisilla oli kotipaikkaetu, joten päätimme kokeilla yöpymistä hotellissa, tienreunassa sateessa seisoskelun sijaan. Netistä valittiin lähin ja halvin hotelli, joka osoittautuikin aivan loistavaksi. Yöpukujen, hammasharjojen, tahnan ja pesuaineiden lisäksi löytyi aineet kasvojen puhdistukseen ja kosteutukseen, kylpyamme, erillinen suihku, tietokone ja iso taulutelevisio. Hintaa tällä hotelliyöpymisellä oli huikeat 40 euroa, emmekä löytäneet kuin yhden pienen torakan, joka aamulla tervehti meitä eteisessä.

Keskipäivällä oli vielä unelias tunnelma ja yleisö pakeni aurinkoa katsomon varjopaikoille.

Näissä paidoissa oli hauska idea pariskunnille, jotka haluavat pukeutua tiimihenkeen.

Keskimmäinen sixpack on vasta työvaiheessa…

Festarijuomana kuohuva.

Ei roskan roskaa missään.

Työlleen omistautunut festarityöntekijä.

Siivousvarusteet olivat muutenkin asialliset.

Kuormalavaistuimet ja tynnyripöydät. Design oli omaa silmää hivelevä. Roskatynnyrit puolestaan olivat keltaisia.

Kuumana päivänä teki hyvää aina välillä jäähdytellä itseään vesihöyryllä viilennetyssä majassa.




Tätä se rokki aiheuttaa: vilpitöntä riemua olemassaolosta.

En ole ikinä nähnyt niin paljon sudenkorentoja, kuin stadionilla yleisön yläpuolella lentelemässä. Emoalus siellä tarkkaili myös tilannetta. Kyseessä siis keikan kuvaamiseen käytettävä lentävä kamera.

Shin Jung Hyeon.

Miehessä oli jotain taianomaista.


METALLICA!!!!

Intro: The Ecstasy of Gold (Ennio Morricone)

  Hit the Lights 
  Master of Puppets 
  Holier Than Thou 
  Ride the Lightning 
  Fade to Black 
  The Memory Remains 
  Cyanide
  Welcome Home (Sanitarium) 
  Sad but True 
  …And Justice for All 
  One 
  For Whom the Bell Tolls 
  Blackened 
  Nothing Else Matters 
  Enter Sandman

Encore:
  Creeping Death 
  Fight Fire with Fire 
  Seek & Destroy

Loppupuolella yleisö sai pompoteltavakseen mustia ilmapalloja. Keikan jälkeen onnelliset pallojen omistajat kantoivat aarteitaan.

Dongdaemunin alue

Meillä on vielä monta aluetta Soulissa tutkimatta, mutta yhden niistä vedimme listalta yli viime viikonloppuna. Dongdaemunin aluetta kuvaillaan Seoulin muodin mekaksi, joka varsinkin yöaikaan elää ihan omaa elämäänsä, kun jälleenmyyjät tekevät hankintojaan ja muotisuunnittelijat hakevat uusia inspiraatioita. Me kävimme päivällä, eikä kaduilla tuntunut tapahtuvan mitään. Loistava ajoitus siis. Viimeisintä nuorisomuotia pursuavat tavaratalot ohitimme, vaikka jälkikäteen ajateltuna olisivat voineet olla kovastikin mielenkiintoisia paikkoja. Ehkä tänne pitää mennä joskus illalla uudelleen.

Harhailimme katuja päämäärättömästi ja pian oivalsimme, että alueella myydään toki muutakin kuin vain muotia. Löytyi pieniä liikkeitä täynnä elektroniikkaa, työkaluja, musiikkia, akvaariokaloja, oikeastaan mitä vain. Liikkeet näyttivät ulospäin aikansa eläneiltä, mutta se oli osa niiden viehätystä. Samaa tuotetta myyvät olivat pakkautuneet samoille kujille, joten hintavertailu oli tehty helpoksi.

Eniten itse innostuin kirpputorialueesta Dongmyon metroaseman lähettyvillä, missä myyjät olivat levittäneet aarteensa ohikulkijoiden nähtäville ja kauppaa käytiin vilkkaasti. Itselle tuli vastustaman halu ostaa vanhoja pölyttyneitä tietokirjoja tai kullattuja patsaita, penkoa vaatekasasta se kaikista riemunkirjavin mekko ja tehdä kauppaa sotien jälkeen viimeisintä teknologiaa edustaneesta radiosta. Oli todella kiehtovaa katsella kaikkea sitä tavaraa ja samalla miettiä minkä tarinan ne kätkevät sisälleen. Vaikka täältä ei mitään sitten ostettukaan, tuntui kuin olisi sukeltanut korealaisten lähihistoriaan, paljon mielenkiintoisemmalla tavalla kuin museoissa.

Dongdaemun gate, Joseon dynastian aikaisen Soulin itäinen pääportti.



Mahdunkohan minä näihin? Taustalla myyjä on suojannut itsensä auringon ruskettavilta säteiltä huivilla, aurinkolipalla ja käsineillä.

Nuorisomuodin kuumimmat jutut löytyvät näistä tavarataloista. Kuulemma.

Mallinukkekauppa.

Rakennukset ovat päässeet ajan saatossa vähän kulahtamaan. Ensimmäisenä ei uskoisi vastapäisessä rakennuksessa myytävän viimeisintä muotia.

Tofukeitolla

Sundubu, korealainen tofukeitto. Siinä haastetta suomalaisille makunystyröille, joita edes vuoden kimchin syönti ei ole tarpeeksi totuttanut joidenkin ruokien tulisuuteen. Rakastan tofukeittojen makua, mutta joskus tulisuus vie voiton ja joudun tyytymään pelkkiin lisukkeisiin, joita korealaisessa ravintolassa onneksi on aina runsaasti tarjolla.

Tämä tofukeitto sisältää pehmeää tofua, yleensä mereneläviä ja päälle voi halutessaan rikkoa raa’an kananmunan. Lisukkeena tulee paistettua kalaa, höyrytettyä riisiä, kimchiä ja säilöttyjä kasviksia. Keiton voi tilata myös lihalla merenelävien sijaan.

Kuvassa näkyvästä keittoannoksesta pystyin syömään puolet, sitten jatkuva niistäminen ja nielussa polttavan chilin kakominen riitti ja siirryin riisikulholle. Pöydän toisella puolella ei moisista vastoinkäymisistä ollut tietoakaan, vaan kulho tyhjeni viimeiseen pisaraan.

Riisikulhosta kaavitaan riisi lautaselle, minkä jälkeen kulhon reunoille ja pohjalle jäänyt riisikerros liotetaan kuumalla vedellä kulhosta irti. Tuloksena vetinen riisikeitto, joka maistuu, no, ei oikeastaan millekään. Etualalla lisukkeita.

Sundubu, johon olen jo rikkonut kananmunan päälle.

Sadekausi virallisesti ohi

Meidän oli tarkoitus lauantaina suunnata aikaisin Soulin bussiin, mutta sää oli eri mieltä. Vaikka ennätyspitkä sadekausi olikin virallisesti ilmoitettu päättyneeksi, satoi ja jyrisi siihen malliin, ettei minua saanut pihalle ennen kuin taivas taas vähän kirkastui ja salamointi lakkasi. Pelkään ukkosta, eikä siihen yhtään auttanut, että rintama kulki suoraan ylitsemme. Ihmeen vähän ukkosta täällä on kuitenkin ollut, sillä päivälämpötilat ovat 35:ssä asteessa ja yölläkin 25 astetta. Syyskuuta kohti pitäisi yölämpötilojen sitten alkaa pikku hiljaa viilentyä.

Sunnuntaiaamuna löysimme parvekkeen ikkunanpielestä rukoilijasirkan. Väriltään tämä oli harmaanruskea ja pituutta jotain kymmenisen senttiä. En ole tainnut koskaan aikaisemmin luonnossa moista otusta nähdä, enkä sitä kyllä odottanut Etelä-Koreassakaan näillä korkeusasteilla näkeväni. Olisiko sitten ilmasto muuttunut sen verran subtrooppisemmaksi, että rukoilijasirkankin elinpiiri on jo kasvanut.  Ainakin korealaiset tuttavamme usein puhuvat miten ilmasto on viime aikoina muuttunut; kevät ja syksy lyhentyneet, samalla kun kesä ja talvi ovat pidentyneet. Vähän aikaa sirkkaa siinä ehdimme tutkia, kunnes kyllästyi ja lensi pois. Tästä hämmennyin entisestään, sillä en tiennyt niiden osaavan lentää. Kaikkea sitä voi oppia omalla parvekkeella.

Edit 19.8.: Samin onnistui napata kuva rukoilijasirkasta. Mitä todennäköisemmin ei ole sama yksilö kuin parvekkeella aikaisemmin, mutta sama koko ja väritys.

War Memorial of Korea

Korean historia on täynnä sotaisia tapahtumia, ja näiden muistamista varten on Seoulin Yongsaniin avattu vuonna 1994 sotamuseo. Se sisältää näyttelyitä konflikteista tuhansien vuosien takaa aina nykypäivään, Korean sodan ollessa keskeisimpänä ja kattavimpana. Kävimme viettämässä siellä mielenkiintoisen iltapäivän vieraidemme kanssa.

Alueelle saapuessa ensimmäisenä huomaa korkean the Korean War Monumentin. Nimensä mukaisesti se on pystytetty sodassa kärsineiden muistolle, sekä sotilaille että siviileille.

Tämän vieressä on Statue of Brothers, kupoli, jonka päällä on patsas joka kuvaa kuinka kaksi veljestä, sotilaat etelästä ja pohjoisesta, kohtaavat sodan aikana taistelussa ja halaavat toisiaan. Kupoli itse on rakennettu ympäri maata kerätyistä graniitinkappaleista ja kuvaa patrioottien uhrauksia. Kupolissa oleva murtuma kuvastaa maiden välistä jakoa ja toivoa yhdistymisestä. Kupolin sisällä on muistolaatta niille 16 maalle, jotka lähettivät joukkoja avustamaan sodassa.

Näiden lisäksi ulkoalueella on kattava kokoelma kalustoa eri aikakausilta, noin sata erilaista laitetta toisesta maailmansodasta Vietnamin sotaan. Näkymää hallitsee valtava B-52 pommikone, joka jättää kaikki muut laitteet kovin pieniksi.

Museorakennus itse sisältää varsinaiset näyttelyt: Memorial Hall, War History, Korean War, Expeditionary Forces, ROK armed forces ja Large equipment room. Infopisteeltä saimme järjestettyä meille vapaaehtoisoppaaksi Etelä-Korean ilmavoimien entisen lentäjän, joka kävi meidän kanssamme läpi Korean sodan näyttelyn. Se oli hyvin kattava ja mielenkiintoinen, ja oma opas tuo aina sellaisia asioita esille, jotka omillamme varmasti jäisivät huomaamatta. Lisäksi näyttelyssä on muutama 4D-esitys, joiden erikoistehosteiden avulla on haettu mahdollisimman autenttista kokomusta. Kuvien ottaminen näyttelyistä unohtui täysin, seuratessamme opastamme intensiivisesti.

Tämän jälkeen kävimme pienellä kiireellä muut näyttelyt läpi, isoin oli Korean sodan jälkeiset  sodat, operaatiot ja rauhanturvaustoimet. Sen jälkeen esiteltiin sotavoimien nykyistä tilaa ja kalustoa. Näihin pitänee ehkä palata toistamiseen paremmalla ajalla, kuten myös Combat Experienceen, joka oli laitettu jo kiinni sulkeutumisajan lähestyessä.

Kokonaisuutena museo on ehdottomasti käymisen arvoinen, ja myös ilmainen.  Suosittelemme!

Google Maps arjen pelastajana

Suomessa käytin paljon julkisia, autoa kun ei ole koskaan ollut, ei edes sitä ajokorttia. Koreassakin julkinen liikenne toimii loistavasti ja sama ladattu matkakortti käy niin Soulissa, kuin useassa muussakin Etelä-Korean kaupungissa. Moni korealaisista tuttavistamme on hämmästellyt miten uskallan liikua yksin ja vielä busseilla tai metrolla. Eikö minua yhtään pelota, että eksyn tai etten ymmärrä koreankielisiä opasteita? Ihmettelijöille olen nauraen todennut, etten kovin monessa paikassa ole päässyt käyttämään yhtä selkeää ja toimivaa julkisen liikenteen järjestelmää, eikä täällä myöskään ole joutunut pelkäämään – ei, vaikka liikkuisi yksin ja pimeän aikaan. Ja kaikki ne tärkeät ohjeet on kirjoitettu myös englanniksi, muista en välitä.

Suurena apuna tässä yltiöpäisessä rohkeudessani reissaamisen suhteen on puhelimen Google Maps. Virheetön sovellus se ei missään nimessä ole, mutta helpottaa kummasti erityisesti busseilla matkustamista. Ei tarvitse etukäteen selvittää missä pitikään vaihtaa metroon ja mikä linja se nyt taas olikaan. Tai miten pääsen takaisin kotiin, käveltyäni ensin Soulin pikkukatuja summamutikassa ristiin rastiin. Tai siis ei ainakaan niin kauan, kun puhelimen akussa on virtaa ja Google Maps toimii.

Käyttö on superhelppoa. Valitsen vain lähtöpaikan ja määränpään, Google Maps hoitaa loput ehdottaen minulle sopivia reittejä, missä pitää vaihtaa ja kuinka kauan matkaan menee. Haittapuolena tässä on se, etten muista kunnolla edes oman alueen bussien reittejä, sillä luotan puhelimen ohjeisiin niin sokeasti. Ja tulee lähdettyä turhan usein Souliin ostoksille.