Täällä Muualla


2 kommenttia

Kala ja kuinka se syödään

Meidät kutsuttiin jokin aika sitten korealaiseen kotiin illalliselle ja etukäteen varoiteltiin, että ruokalistalla on raakaa kalaa eli sashimia korealaisittain. Meille myös kerrottiin useaan otteeseen sekä isäntäväen, että muiden vieraiden toimesta miten tämä kyseinen kala on hyvin kallista. Viimeksi olimme saman porukan kanssa syömässä grillattua ankeriasta, joka sekin kuulemma oli hyvin arvokasta. Mehän emme onnistu ikinä maksamaan, vaan lasku on aina hoidettu, kun on aika poistua, joten tuntuu varsin oudolta miten suorasukaisesti tarjottavan ruuan kalleudesta mainitaan. Mutta korealaiset ovat ylpeitä voidessaan tarjota hyvää ja laadukasta ruokaa, siksi hintakin usein mainitaan.

2013-08-08 19.55.05
Ankeriasta grillissä. 
2013-08-08 19.54.59
Ankeriaspalat käärittiin salaatin- tai seesaminlehtiin, kaveriksi raakaa valkosipulia ja ehkä vähän paputahnaa. Hyvää. 

Illallinen tuttaviemme kotona aloitettiin herkullisella sashimilla, jota kastettiin joko seesamiöljyn ja suolan seokseen tai chilikastikkeeseen. Lisäksi pöydästä löytyi emännän itse tekemiä lisukkeita ja kimchiä. Tällä kertaa saimme maistaa myös kalan ilmarakkoa, joka oli yllättävän maukasta, sekä kalan nahkaa, joka sekin seesamiöljyn kera oli oikein hyvää. Etukäteen ei olisi uskonut. Ilmarakko oli yllättävän paksua, vähän kuin mahalaukkua, mutta ei ollenkaan sitkeää.

Kun sashimi oli saatu syötyä (ja suomalaisvieraat tässä vaiheessa jo ähkyssä), kannettiin pöytään merenelävistä ja kevätsipulista paistettua pannukakkua. Maku oli taivaallinen. Seuraavaksi tarjottiin riisikakuista ja ohuista lihasiivuista tehtyä paistosta, joka sekin oli oikein maistuvaa. Viimeiseksi jokainen sai eteensä kulhon kalan perkuutähteistä keitettyä keittoa ja kulhollisen höyrytettyä riisiä. Keitto maistui herkulliselta ja moni imi selkäruodon sisältä nesteet selvästi nauttien suuhunsa. Oman selkäruotoni ongin lautaselta sivuun, kun en oikein tiennyt miten sen kanssa toimia. Herkkupalaksi loppuun saimme kananmunan kokoiset mätipallot, jotka ilmeisesti oli keitetty. Tai ainakin oletan sen olleen mätiä.

Lopulta vyöryimme autoille ja suuntasimme kotiin. En vieläkään ymmärrä miten korealaiset voivat syödä niin valtavia määriä kerralla.

2013-08-15 19.10.28
Kalan perkuutähteet, joista keitto lopuksi keitettiin. Meille kerrottiin, että tämän kyseisen kalan silmä on verenpunainen, kun kala on hyvin tuore. 
2013-08-15 19.31.19
Väliruokana pastamainen ruoka riisikakuista, paprikasta, sipulista ja lihasuikaleista. 

Mainokset


1 kommentti

Rantalomalla Gangneungissa

Piipahdin parin päivän reissulla itärannikolla Gangneungissa ja ihastuin pikkukaupunkiin kovasti. Ihan summamutikassa en lomakohdettani valinnut, sillä pari viikkoa sitten sain blogiini viestin Terhiltä Jalalla Koreasti blogista. Terhi oli löytänyt meidän blogimme toisen ulkosuomalaisen, Olipa kerran Pariisin, kautta. Kiitos Riina blogimme linkittämisestä! Itse olimme juuri myös sattumalta törmänneet Terhin mahtavaan blogiin, lukeneet sitä läpi ja ihmetelleet miten samanlaisiin asioihin olemmekaan kiinnittäneet huomiota Koreassa asuessamme. Sitten kun tapasimme, tuntui, että olisimme tunteneet jo pidempäänkin.

Gangneung on hyvin suosittu kesänviettopaikka korealaisten keskuudessa, sillä Japaninmeri on puhdas ja tuntui vielä näin varsinaisen rantakauden päätteeksikin lämpimältä. Netistä kävin oikein tarkistamassa ja lämpötilaksi ilmoitettiin 26,6 astetta. Uimaan en silti oikein päässyt, sillä ensin aallot löivät rantaan niin voimalla, etten oikein luottanut omiin uintitaitoihini ja kun seuraavana päivänä otin uusintayrityksen, ajoivat rannalla partioivat keltapaitaiset rantavahdit kaikki veteen yrittäjät pillein ja megafonein takaisin rantahiekalle. Uintikausi oli siis virallisesti ohi, eikä veteen ole enää asiaa. Kummallista. Toivon, että nyt viikonloppuna Busanin reissullamme meressä pääsisi ihan uimaan.

P1040752 P1040754 P1040756 P1040760 P1040765 P1040770

Majoituin aivan Gyongpon rannalla, muutaman kilometrin kaupungin keskustasta. Majapaikaksi valitsin Soo Motellin hintansa ja hyvien nettiarvosteluiden puolesta. Itselläni oli halvin mahdollinen huone, mutta merinäköalalliset huoneet näyttivät olevan selkeästi siistimmät, ja olisihan se näköalakin ollut huikea. Motellissa palveltiin sujuvasti englanniksi, eikä tupakansavun vuoksi huoneen vaihtaminen ollut henkilökunnalle ongelma. Merinäköalan sijaan huoneestani avautui näkymä Gyeongpo järvelle, mikä ei kamalan huono katseltava ollut sekään. Ihan kelpo motelli.
P1040856
Soo Motel, rannalle kivenheitto.
P1040851 P1040845 P1040843
Aamukahvinäkymät Gyeongpolle.
P1040820
Tämä iltanäkymä on Anmokin rannalta, vähän Gyeongpon rannasta etelään.

Pidin kaupungista muutenkin paljon, vaikka merenrannalla paljain jaloin kävely oli se mitä Gangneungista lähdin hakemaan (no, uimaankin suunnittelin meneväni…). Kiertelimme päivällä Terhin kanssa perinteisellä marketilla ja kuvailimme kissoja kissakahvilassa. Samalla ihastelin kaupungin taustalla kohoavia vuoria. Illalla nautimme meren antimista rantaravintoloissa ja kuuntelimme Led Zeppeliniä vinyyliltä Bumpin baarissa. Bumpin oli täydellinen pikkupaikka, jossa viettäisin ihan liian paljon aikaa, jos asuisin Gangneungissa. Omistaja Eric jutteli asiakkailleen ja soitti toivemusiikkia joko omista kokoelmistaan tai netin ihmeellisestä maailmasta. Jopa taksikuskit olivat järjestään ystävällisiä ja kävin tähän asti pisimpiä koreankielisiä keskusteluitani kuskien kanssa. Osa taas yllätti loistavalla englanninkielen taidollaan. Olen tottunut Suwonissa kuulemaan taksikuskin tiuskimista ja kerran on matkalaukkukin suurin piirtein heitetty takakontista pihalle, kun kuskia harmitti moinen lisätyö. Kyllä vaan maalla on asiat paremmin.

Kiitos Jalalla Koreasti! Oli ihana tutustua, toivottavasti nähdään taas pian.

P1040742
Bumpinin hellyttävä mökki.

P1040743
Sisältäkin Bumpin oli tunnelmallinen. Ja siellä soi aina hyvä musiikki, itse kun sai valita. 


Jätä kommentti

Bajamaja korealaisittan

Käydessämme Citybreak festivaalilla viikko sitten, tuli sitä vertailtua paljon Suomen vastaaviin. Yhtäläisyyksiäkin löytyi paljon, mutta ehkä selkeimmäksi eroksi nousi siisteys- ja hygienia-asiat. Aiemmassa postauksessamme festareilta mainittiin siivousarmeijan tehokkuus, mutta halusin kirjoitella vielä erikseen kaikkia kiinnostavasta asiasta, eli festarivessoista.

Suomen festareilla tilapäisvessat koostuvat normaalisti näistä bajamaja rivistöistä, ahtaista, kuumista, haisevista ja festarin edetessä yleensä törkyiseimmiksi muuttuvista muovikopeista. Vaikka pidänkin niitä tärkeänä osana festarikokemusta, ne vaan kuulu olla noin, opin täällä että asiat voisi olla toisinkin.

Korealainen versio on ulkoisesti lähinnä työmaakoppia muistuttava siirrettävä kontti ja se on jaettu kahteen miesten ja naisten puoliksi. Sisältä löytyy sitten itse yllätys, (luonnollisesti) erittäin siisti aika lailla normaalivessoja muistuttava kokonaisuus; miesten puolella kolme pisuaaria ja kaksi erillistä vessakoppia, sekä pesuallas. Pöntöt tietenkin posliinia ja paperia aina saatavilla. Sisätilan yleisilmeiseen ja viihtyvyyteen oli muutenkin panostettu laittamalla seiniin tiiliseinätapettia ja kattoon sinitaivas. Viimeistelynä koko koppi oli ilmastoitu tehokkaasti, tehden koko käynnistä varsin miellyttävän. Bonuksena vessoihin oli hämmästyttävän lyhyet jonot vaikka arviolta kapasiteetti vaikutti olevan alakanttiin, ehkä korealaisten yleinen nopeus ja ylisuorittaminen on joskus eduksikin.

Raati antaa täydet pisteet!

20130825-095341.jpg

20130825-095453.jpg

20130825-095639.jpg


3 kommenttia

Citybreak @ Olympic Stadium

Viikonloppuna Soulissa rokattiin kaksipäiväisillä Citybreak festareilla, joiden pääesiintyjinä komeilivat Muse ja Metallica. Me arvoimme vielä sunnuntaiaamuna lähdemmekö paikan päälle, ihan varmoja kun ei oltu onko lippujakaan enää jäljellä. Metallicasta kun kuitenkin oli kyse.

Citybreak-Poster

Ehdimme pelipaikalle puolen päivän jälkeen, kun alueelle jo hiljalleen valui rannekkein rengastettuja rokkaajia. Lipunmyyntiluukulle ei ollut yhtään jonoa, mutta kyllästyneen näköinen työntekijä siellä kuitenkin istui, joten varovasti kysyimme kahta lippua. Vastauksena meille tyrkättiin liput kouraan ja opastettiin rannekeluukulle. Helppoa kuin heinänteko.

Lavoja oli kolme, päälava stadionilla ja kaksi pienempää stadionin vieressä. Vessat, ruokakojut, baarit, festarialue kaiken kaikkiaan, olivat tahrattomassa kunnossa. Alkoholitarjoilusta huolimatta (drinkkejä, olutta, kuoharia, viiniä) yhtään nurmikolle oksentajaa, riidanhaastajaa tai nurkkiin kuseksijaa en nähnyt. Sen sijaan paikallista vodkaa markkinoivia paidattomia uroksia ja nättejä minihameisia tyttöjä näimme paljonkin, samoin aluetta siivoavia keltapaitaisia työntekijöitä, joiden valvovan katseen alla yksikään syntymässä oleva roska ei ehtinyt roskaksi asti muuttua. Jopa ruokapöytinä käytössä olleet tynnyrit käytiin jokaisen asiakkaan poistuttua pyyhkimässä kosteuspyyhkeillä.

Musiikkitarjonta vaihteli raskaammasta popista ihan oikeaan metalliin, lyhyt oopperalauluesityskin nähtiin, samaisen vodkafirman toimesta. Vaihtoehtorokkia edusti sunnuntaina Ash, jota kumpikaan meistä ei ole aikaisemmin pahemmin kuunnellut ja oikeastaan olimme positiivisesti yllättyneitä. Päivän mielenkiintoisin oli kuitenkin Korean oma rocklegenda Shin Jung Hyeon. Mies on 75-vuotias rokkikitaristi, laulaja ja lauluntekijä, jonka tavoite on tehdä korealaista musiikkia tunnetuksi ja yhdistää siinä samalla ihmisiä yli rajojen. Häntä on kiittäminen musiikkitarjonnan monipuolistumisesta Koreassa 1960- ja 1970-luvuilla. Ilta oli jo pimentymässä, kun ensin kuulimme säröisen kitaran ja sen jälkeen näimme valkoiseen silkkitunikaan pukeutuneen harmaahiuksisen äijän, josta ensimmäisenä mieleen tuli shamaani. Laulu oli lähinnä korealaista perinteistä laulutyyliä, mutta pukeutuminen ja lavalla liikkuminen sekoitus Robert Planttia ja Ozzy Osbournea. Ja se kitara, se soi upeasti. Ehkä mies ei enää sorminäppäryytensä puolesta ollut kitaratilutuksissa nopeimmillaan, mutta turhaan häntä ei Korean Jimi Hendrixiksi ole sanottu. Me istuimme nurmikolla kuuntelemassa ja katselemassa, kunnes ei enää voinut vain istua, vaan piti nousta ylös ja antaa musiikin viedä.

Metallican näimme molemmat ensimmäisen kerran. Huono ei ollut sekään, varsinkaan, kun alkuun vähän kankea bändi ja hiljainen yleisö löysivät yhteisen sävelen ja stadion raikasi yhteislaulusta. Soittolistalla oli monen monta vanhaa klassikkoa, joita jopa tällainen ei niin paljon Metallicaa kuunnellut osasi laulaa mukana. Vieressä taas Metallican parissa varttunut fiilisteli mitä mahtaa tulla seuraavaksi ja onnistui samalla nappaamaan huikeita valokuvia bändistä.

Festarin päätyttyä, puolenyön jälkeen, huomasimme etsivämme taksia yhdessä tuhansien muiden päivän rokkailuista väsähtäneiden kanssa. Korealaisilla oli kotipaikkaetu, joten päätimme kokeilla yöpymistä hotellissa, tienreunassa sateessa seisoskelun sijaan. Netistä valittiin lähin ja halvin hotelli, joka osoittautuikin aivan loistavaksi. Yöpukujen, hammasharjojen, tahnan ja pesuaineiden lisäksi löytyi aineet kasvojen puhdistukseen ja kosteutukseen, kylpyamme, erillinen suihku, tietokone ja iso taulutelevisio. Hintaa tällä hotelliyöpymisellä oli huikeat 40 euroa, emmekä löytäneet kuin yhden pienen torakan, joka aamulla tervehti meitä eteisessä.

P1040403 P1040409
Keskipäivällä oli vielä unelias tunnelma ja yleisö pakeni aurinkoa katsomon varjopaikoille.
P1040414P1040438
Näissä paidoissa oli hauska idea pariskunnille, jotka haluavat pukeutua tiimihenkeen.

P1040431
Keskimmäinen sixpack on vasta työvaiheessa…

P1040420
Festarijuomana kuohuva.
P1040435
Ei roskan roskaa missään.

P1040475
Työlleen omistautunut festarityöntekijä.
P1040454
Siivousvarusteet olivat muutenkin asialliset.
P1040452
Kuormalavaistuimet ja tynnyripöydät. Design oli omaa silmää hivelevä. Roskatynnyrit puolestaan olivat keltaisia.

P1040444
Kuumana päivänä teki hyvää aina välillä jäähdytellä itseään vesihöyryllä viilennetyssä majassa.
P1040457
P1040441
P1040483
P1040484
Tätä se rokki aiheuttaa: vilpitöntä riemua olemassaolosta.

P1040465
En ole ikinä nähnyt niin paljon sudenkorentoja, kuin stadionilla yleisön yläpuolella lentelemässä. Emoalus siellä tarkkaili myös tilannetta. Kyseessä siis keikan kuvaamiseen käytettävä lentävä kamera.
P1040497
Shin Jung Hyeon.
P1040506
Miehessä oli jotain taianomaista.
P1040509
P1040541
METALLICA!!!!

Intro: The Ecstasy of Gold (Ennio Morricone)

  Hit the Lights 
  Master of Puppets 
  Holier Than Thou 
  Ride the Lightning 
  Fade to Black 
  The Memory Remains 
  Cyanide
  Welcome Home (Sanitarium) 
  Sad but True 
  …And Justice for All 
  One 
  For Whom the Bell Tolls 
  Blackened 
  Nothing Else Matters 
  Enter Sandman

Encore:
  Creeping Death 
  Fight Fire with Fire 
  Seek & Destroy

P1040532
P1040537
P1040552
P1040560
Loppupuolella yleisö sai pompoteltavakseen mustia ilmapalloja. Keikan jälkeen onnelliset pallojen omistajat kantoivat aarteitaan.


Jätä kommentti

Dongdaemunin alue

Meillä on vielä monta aluetta Soulissa tutkimatta, mutta yhden niistä vedimme listalta yli viime viikonloppuna. Dongdaemunin aluetta kuvaillaan Seoulin muodin mekaksi, joka varsinkin yöaikaan elää ihan omaa elämäänsä, kun jälleenmyyjät tekevät hankintojaan ja muotisuunnittelijat hakevat uusia inspiraatioita. Me kävimme päivällä, eikä kaduilla tuntunut tapahtuvan mitään. Loistava ajoitus siis. Viimeisintä nuorisomuotia pursuavat tavaratalot ohitimme, vaikka jälkikäteen ajateltuna olisivat voineet olla kovastikin mielenkiintoisia paikkoja. Ehkä tänne pitää mennä joskus illalla uudelleen.

Harhailimme katuja päämäärättömästi ja pian oivalsimme, että alueella myydään toki muutakin kuin vain muotia. Löytyi pieniä liikkeitä täynnä elektroniikkaa, työkaluja, musiikkia, akvaariokaloja, oikeastaan mitä vain. Liikkeet näyttivät ulospäin aikansa eläneiltä, mutta se oli osa niiden viehätystä. Samaa tuotetta myyvät olivat pakkautuneet samoille kujille, joten hintavertailu oli tehty helpoksi.

Eniten itse innostuin kirpputorialueesta Dongmyon metroaseman lähettyvillä, missä myyjät olivat levittäneet aarteensa ohikulkijoiden nähtäville ja kauppaa käytiin vilkkaasti. Itselle tuli vastustaman halu ostaa vanhoja pölyttyneitä tietokirjoja tai kullattuja patsaita, penkoa vaatekasasta se kaikista riemunkirjavin mekko ja tehdä kauppaa sotien jälkeen viimeisintä teknologiaa edustaneesta radiosta. Oli todella kiehtovaa katsella kaikkea sitä tavaraa ja samalla miettiä minkä tarinan ne kätkevät sisälleen. Vaikka täältä ei mitään sitten ostettukaan, tuntui kuin olisi sukeltanut korealaisten lähihistoriaan, paljon mielenkiintoisemmalla tavalla kuin museoissa.
P1040271
Dongdaemun gate, Joseon dynastian aikaisen Soulin itäinen pääportti.
P1040273
P1040276
P1040279
Mahdunkohan minä näihin? Taustalla myyjä on suojannut itsensä auringon ruskettavilta säteiltä huivilla, aurinkolipalla ja käsineillä.
P1040281
Nuorisomuodin kuumimmat jutut löytyvät näistä tavarataloista. Kuulemma.
P1040283 P1040285
Mallinukkekauppa.
P1040288
Rakennukset ovat päässeet ajan saatossa vähän kulahtamaan. Ensimmäisenä ei uskoisi vastapäisessä rakennuksessa myytävän viimeisintä muotia.
P1040292

P1040300 P1040302 P1040303 P1040307 P1040312 P1040313 P1040321


Jätä kommentti

Tofukeitolla

Sundubu, korealainen tofukeitto. Siinä haastetta suomalaisille makunystyröille, joita edes vuoden kimchin syönti ei ole tarpeeksi totuttanut joidenkin ruokien tulisuuteen. Rakastan tofukeittojen makua, mutta joskus tulisuus vie voiton ja joudun tyytymään pelkkiin lisukkeisiin, joita korealaisessa ravintolassa onneksi on aina runsaasti tarjolla.

Tämä tofukeitto sisältää pehmeää tofua, yleensä mereneläviä ja päälle voi halutessaan rikkoa raa’an kananmunan. Lisukkeena tulee paistettua kalaa, höyrytettyä riisiä, kimchiä ja säilöttyjä kasviksia. Keiton voi tilata myös lihalla merenelävien sijaan.

Kuvassa näkyvästä keittoannoksesta pystyin syömään puolet, sitten jatkuva niistäminen ja nielussa polttavan chilin kakominen riitti ja siirryin riisikulholle. Pöydän toisella puolella ei moisista vastoinkäymisistä ollut tietoakaan, vaan kulho tyhjeni viimeiseen pisaraan.

P1040244
P1040245
Riisikulhosta kaavitaan riisi lautaselle, minkä jälkeen kulhon reunoille ja pohjalle jäänyt riisikerros liotetaan kuumalla vedellä kulhosta irti. Tuloksena vetinen riisikeitto, joka maistuu, no, ei oikeastaan millekään. Etualalla lisukkeita.
P1040249
Sundubu, johon olen jo rikkonut kananmunan päälle.