Rakennustyömaasta huolimatta tänään on kaunis aamu. Pian kerrostaloja on niin paljon, että kukkulat jäävät niiden taakse piiloon, mutta nautin näistä aamumaisemista vielä niin kauan kun voin.
Pakkasta oli aamulla herätessä -8 astetta ja maa kuurassa. Aurinko sen tuosta vielä lämmittää reilusti plussan puolelle.
Jouluksi meille tulee jälleen vieraita Suomesta, kuten kahtena edellisenäkin vuonna. En ole kovin jouluihminen, joten joka paikassa raikaavat yli-imelät joululaulut ja vilkkuvat jouluvalot aiheuttavat lähinnä ahdistusta, mutta kodin koristelu (tuoreilla kukilla ja omilla joulukoristeilla, ilman vilkkumista) sekä leipominen kyllä ilahduttavat.
Tänä talvena onkin tullut leivottua melkoisesti pullaa ja pipareita, milloin joulumyyjäisiin, pikkujoulurientoihin tai ihan vain omaan suuhun. Ne eivät omasta mielestä maistu millekään ilman kardemummaa ja sitä on nyt jo useampaan otteeseen tilattu Suomesta tulleiden mukana. Korealainen tuttavani väitti löytäneensä jauhettua kardemummaa myös paikallisesta tavaratalosta, mutta minua ei ole vielä onnistanut.
Hyvä joulumieli tulee myös jokaisesta kortista, joka postilaatikkoon ilmestyy. Viime aikoina meillä on ollut vähän ongelmia postitoimitusten kanssa, mutta toivotaan, että kaikki koto-Suomesta lähetetyt joulutervehdykset löytäisivät perille. Itsehän sain joulukortit postiin vasta eilen, että niitä voi siellä Suomen päässä odotella ehkä jopa ennen vuodenvaihdetta…
Lunta ei enää ole laisinkaan, mutta tänään oli muuten kuulas talvipäivä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ilmanlaatu oli puhtain moneen viikkoon. Tuntui ihanalta kivuta lähikukkulalle tuulen vähän kipristellessä kasvoja ja keuhkojen täyttyessä raikkaalla ilmalla. Ja tajusin, että omaan jouluun kyllä kuuluu myös ulkoilu. Toivotaan, että jouluna on samanlainen kaunis ilma, kuin mistä saimme nauttia tänään.
Mukavaa joulun odotusta kaikille!
Viikonloppuna juhlittiin niin joulun tuloa, kuin Suomen itsenäisyyttäkin. Ja juhlimisen ohessa kerättiin varoja hyväntekeväisyyteen Nordic Clubin kanssa, osallistuessamme jälleen Soulissa järjestetyille Eurooppalaisille Joulumarkkinoille. Tapahtuma oli kaksipäiväinen, mutta itse autoin myyntipöydän takana juurikin itsenäisyyspäivänä.
Sää oli mukavan talvinen, joten kuuma glögi ja vohvelit norjalaisella ruskealla juustolla olivat suorastaan hitti. Tosin naapurissa Slovakian pojat paistoivat suussa sulavaa leipää ja moni jonottikin ensin sinne. Meidän onneksemme siinä jonottaessa alkoi ilmeisesti kovasti janottamaan, joten leipäpussin saatuaan janoinen markkinakansa suuntasi vuorostaan meidän kojullemme.
Ja tähän loppuun on vielä mainittava, että jo monen vuoden perinteinen itsenäisyyspäivän hernekeittoillallinen ei tänä vuonna onnistunutkaan. Että seuraaville vieraille vinkiksi: hernekeitto on loppu!!
Tänään heräsimme salamointiin ja ukkosen jyrinään. Kuvittelin ulkona vihmovan vettä, joten yllätyin aika lailla olohuoneen ikkunoista avautuvaa valkoista maisemaa. Luntahan siellä oli satanut yön aikana, eikä vettä!
Lunta on nyt pyryttänyt pitkin päivää ja tavanomainen Soulissa käyntikin muuttui suureksi seikkailuksi. Onneksi sattui pahimman myräkän aikaan bussikuski, joka ajoi hissukseen, kehotti kaikkia kiinnittämään turvavyön (ja kun kaikki eivät kehoitusta noudattaneet, teki äkkijarrutuksen, jonka jälkeen porukka kummasti heräsi turvavöiden tarpeellisuuteen) ja vielä muistutti bussista poistuvia, että ulkona on liukasta.
Lumi näyttää kauniilta ja maisemasta tulee paljon valoisampi, mutta auto saa kyllä näillä myräköillä jäädä parkkihalliin. Ilman liukkaalla ajon kokemusta ja pelkillä kitkarenkailla varustettuna tuonne liikenteeseen lähtö tuntuu aika hurjalta ajatukselta. Varsinkin, kun pitkin päivää on seurannut ambulanssien ja paloautojen tavallista vilkkaampaa liikehdintää sekä todistanut yhtä jos toistakin läheltä piti tilannetta!
Viikonloppuna pakkasimme reppuun kahvia, suklaata sekä sadevarusteet, ja suuntasimme Souliin. Ei ehkä se ensimmäisenä mieleen tuleva kohde, kun on aamulla vetänyt retkivermeiden alle villahousut.
Taivaalta vihmoi vettä, kun istuimme aivan liian kuumassa bussissa kohti keskustaa. Tuntui helpottavalta päästä ulos, vaikka äkillinen kylmyys ensin vähän hytisyttikin. Pitkään ei tarvinnut palella, sillä kipusimme ylös Inwangsanille, aina sen 338 metrissä olevalle huipulle asti.
Inwangsan on yksi Soulia ympäröivistä kukkuloista. Kävelyreitti huipulle kiemurtelee vanhaa kaupungin muuria mukaillen (tai paremminkin entisöityä ja uudelleen rakennettua muuria mukaillen), ja sieltä käsin edelleenkin vartioidaan muun muassa presidentin virka-asuntoa. Monessa kohtaa reitin varrella törmäsimme tuulessa värjötteleviin vartijoihin, sekä valokuvauksen kieltäviin kyltteihin. Nämä kuvat on otettu paikoista, joissa ei kieltokylttejä näkynyt.
Näköalat kaupunkiin olisivat varmasti olleet mahtavat, jos olisimme jotain nähneet. Meitä ympäröi kuitenkin sen verran sankka sumu, että maisemat jäivät aika lailla arvailujen varaan.
Kieltokylttien lisäksi tuli vastaan tämä, varsin pelkistetty opaskartta. Jos ei muuta, niin tiedät ainakin olevasi kartalla.
- Kirjainten viemää
Iirislahdesta maailmalle ja takaisin
Maira, belgit & bc
Täällä Muualla 