Täällä Muualla


Jätä kommentti

Kahvihetki, ilman kiirettä

Aamuista pikakahvia mukiin kaataessani unohduin muistelemaan paitsi tuota edellisen postauksen kahvilaa, myös mieleen painunutta japanilaista kahvilakokemusta Kiotossa. En tiedä voisiko kahvikupillisensa vielä kauniimmin nauttia. Ja oli se kahvi maultaankin erinomaista.

P1090428
Jo itse kahvilan sisäänkäynti sai huokailemaan ihastuksesta. Oli ilta, eikä meidän lisäksemme muita asiakkaita, toista myöhemmin tullutta pariskuntaa lukuunottamatta. Eikä kahvilassa kovin montaa asiakaspaikkaa olisi ollutkaan.

P1090426

P1090411
Kahvi valmistettiin tuttuakin tutummalla menetelmällä, mutta viimeisen päälle keskittyen.

P1090413

P1090414

P1090417

P1090418

P1090421
Anteeksi, olikohan maitoa? Löytyi, yksi kannullinen.

P1090423
Samin jääkahvi. Hieno kuin mikä, joskin juotava pillillä.

P1090424

P1090425

 

Mainokset


4 kommenttia

Meikkipussin saloja

Oma ihoni on perussuomalainen. Se kaipaa Suomen puhdasta ilmaa, pehmeää vettä ja ottaa välillä helposti nokkiinsa. Olen vaihtelevalla menestyksellä yrittänyt koulia siitä maailmanmatkaajaa, mutta koti-ikävä koittaa yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun joudun suuntaamaan paikallisen kosmetiikkakaupan hyllyille.

Koreasta olen kuitenkin yllätyksekseni löytänyt myös kalmankalpealle ja herkälle iholle sopivia kosmetiikkatuotteita. Korealaiset kanssasisareni kun tahtovat mahdollisimman vaalean ja kuulaan ihon, joten markkinoilla on runsain määrin valkaisevia ja hoitavia tuotteita. Meikkivoiteissa ”valkaiseva” tarkoittaa kuitenkin yleensä vain riittävän vaaleaa tököttiä, jolla omaa ihonsävyä saa asteen pari vaalennettua, joten olen uskaltautunut näitä kokeilemaan.

Omiksi suosikkimerkeiksi ovat nousseet Innisfree, jonka ripsiväreihin olen koukuttunut, sekä Dr. Jart+, jonka BB-voiteet ovat olleet ihan lyömättömiä. Yleensä ripsareissa on ollut se ongelma, etteivät ne pysy, vaan varisevat päivän mittaan ja silmät alkavat ärtymystään punoittamaan. Innisfreen mikroharjalla varustetut ripsarit ovat olleet tämän herkkäsilmän pelastus, sillä ne pysyvät varisematta, eikä pikkuruisella harjalla onnistu meikatessa sotkemaan luomiakaan niin helposti. Lisäksi lähiostoskadun Innisfreen liikkeestä saa aina pussillisen matkakokoisia tuotteita lahjaksi. Hyvä syy suosia paikallista. Dr. Jartin BB-voiteet taas ovat juuri sopivan sävyisiä, helposti levittyviä ja kosteuttavia, mikä varsinkin talvella on oleellista. Ja niissä on myös hyvät suojakertoimet, joten kesäisin ei tarvitse murehtia erillisestä aurinkovoiteesta. Dr. Jartin tuotteet ovat kevyempiä kukkarolle kuin vaikkapa yleensä meikeissä suosimani Clinique, mutta myös koostumukseltaan omalle iholleni sopivampia.

Vielä kun korealaiset innostuisivat deodoranteista. Nyt kuskaan niitä Suomesta tai ostan lentokentältä, sillä Korean tarjonnasta on vaikeaa löytää sopivia.

2014-05-23 14.19.14
Suosikkituotteita: Beyond vartalovoide, Innisfree silmämeikinpoistoaine, Innisfree Skinny mikroripsiväri, Dr. Jart+ BB-voiteet ja kaupanpäällisiksi huolestuneelta kosmetiikkamyyjältä saatu valkaiseva seerumi. 
2014-05-26 13.28.46
Innisfreen mikroripsarin harja, jolla tällainen meikkitumpelokin saa siistit ripset. Ripsiväreissä on sekä vedenkestävä, että tavallinen. Vedenkestävällä voi hikoilla ja itkeä, mutta tavallinenkin tuntuu pysyvän paremmin kuin mikään muu ripsiväri aikaisemmin.  


Jätä kommentti

Korealaista akupunktiota testaamassa

Ystäväni kanssa suuntasimme perjantaina akupunktioon. Polveni ovat pidemmän aikaa oireilleet alamäkeen kävellessä, erityisesti rappusissa ja korealaiset ystäväni suosittelivat kokeilemaan akupunktiota. Ikinä en ole aikaisemmin käynyt ja aamusta asti jännitin miten kivuliasta neulojen tökkiminen mahtaakaan olla. Entä puhuisiko lääkäri lainkaan englantia.
IMG_3548
Ylös menee, alas ei niin helposti.

Paikan päälle päästyämme selvisi, että lääkäri puhui jonkin verran englantia, mistä olin kovin huojentunut. Sillä vaikka korealainen ystäväni pystyi jotain tulkkaamaan, oli silti helpompaa selittää lääkärille vaivoistaan itse. Ensin täytettiin kaavake, mihin perustietojen lisäksi listattiin vaivat. Ajattelin keskittyä jalkojen hoitoon ja unohtaa erinäiset selkäkivut, joten raksin listalta polvet ja jalkapohjan. Alkutarkastuksessa lääkäri käski selälleen makaamaan, seurasi hengitystä, tarkkaili pulssia ranteesta. Sitten piti nousta seisomaan, avata suu ja sanoa AAAAA, minkä jälkeen lääkäri painoi selkärankaani ja kysyi onko se siitä kohtaa kipeä. Vedet silmissä sain sanottua, että juu, kyllä se vähän tuntuu kipeä olevan. Kuulemma liittyy oireilevaan vatsaani. Että näin. Onneksi perustutkimus ei sen pidemmälle jatkunut, pelkäsin jo mitä kaikkea muuta oiretta sieltä löytyisi.

Varsinainen akupunktiohoito kesti 2 x 25 minuuttia. Meitä kehotettiin hoitopöydille selinmakuulle ja minä sain lisäksi polvieni alle ja päälle lämpötyynyt. Sen jälkeen parit neulat jalkateriin ja käsiin, syvää palleahengitystä, silmät kiinni ja käskettiin rentoutua. Aluksi olo oli ihan hyvä, mutta sitten polvien päällä olevat lämpötyynyt alkoivat tuntua sietämättömän kuumilta. Kysäisin ystävältäni mitä minun pitäisi niille tehdä, mutta päädyin sitten pitämään ne paikallaan, ajatellen, että kuumuus on varmaankin ihan tarkoituksenmukaista ja hyväksi nivelille. Eikä ystäväni kiemurrellut oman selkänsä alle laitetun lämpötyynyn päällä. Sinnittelin ensimmäisen jakson lämpötyynyjen kanssa, mutta toisen jakson ajaksi otin ne pois. Itse neulojen laittaminen ei oikeastaan tuntunut miltään, kunnes toiselle jaksolle lisättiin vasemman isovarpaan sivuille neulat. Noiden kahden neulan laitto kirvoitti pienen voihkaisun, mikä kovasti hymyilytti lääkäriä ja hoitajaa. Palleahengittelyä, ystävän kanssa kuiskailua tuntemuksista ja sitten hoito olikin jo ohi.
P1040899
Tältä tuntuivat ne kaksi neulaa varpaaseen. 

Maksaminen taas sai hymyn omille kasvoilleni: 7000 wonia, siis kokonaista 4 euroa 90 senttiä! Kaupan päälle pääsimme venyttelemään aulan lattialle lääkärin kanssa. Lääkärismiehen venyvyys teki vaikutuksen, samoin seinälle ripustettu kehystetty valokuva, jossa lääkäri poseerasi Dalai Laman kanssa. Oma venyminen ei sen sijaan tuntunut kovin huikealta, mutta minua lohduttivat sekä epäliikunnallisena pitämäni ystäväni, että kumiukkomaisen notkea lääkäri. Kuulemma säännöllisellä venyttelyllä kehitystä tapahtuu. Lisätään siis rutkasti venyttelyä viikko-ohjelmaan (missä sitä on kyllä jo aikaisemminkin ollut, mutta selkeästi liian vähän). Lääkäri myös kehoitti minua lopettamaan pitkät kävelylenkit sekä kuntosalilla käynnin ja keskittymään uintiin, mutta tätä vastaan mieli vähän kapinoi. Päätin, että noudatan tätä ohjetta soveltaen.

Kotona aloin kummastella yhä kuumottavia polviani ja kun asiaa tarkemmin tutkin, paljastui farkkujen alta punoittavat ja vähän vesikelloa pukkaavat polvet. Suomalaisella sisulla on taas vedetty, kuvitellen kuumotuksen kuuluvan asiaan, kun ei aikaisempaakaan kokemusta ollut. Ensi kerralla taitaa olla vain parasta uskoa omia tuntemuksiaan, eikä kuuliaisesti tehdä niin kuin joku toinen sanoo.