Täällä Muualla


Jätä kommentti

Korealaista akupunktiota testaamassa

Ystäväni kanssa suuntasimme perjantaina akupunktioon. Polveni ovat pidemmän aikaa oireilleet alamäkeen kävellessä, erityisesti rappusissa ja korealaiset ystäväni suosittelivat kokeilemaan akupunktiota. Ikinä en ole aikaisemmin käynyt ja aamusta asti jännitin miten kivuliasta neulojen tökkiminen mahtaakaan olla. Entä puhuisiko lääkäri lainkaan englantia.
IMG_3548
Ylös menee, alas ei niin helposti.

Paikan päälle päästyämme selvisi, että lääkäri puhui jonkin verran englantia, mistä olin kovin huojentunut. Sillä vaikka korealainen ystäväni pystyi jotain tulkkaamaan, oli silti helpompaa selittää lääkärille vaivoistaan itse. Ensin täytettiin kaavake, mihin perustietojen lisäksi listattiin vaivat. Ajattelin keskittyä jalkojen hoitoon ja unohtaa erinäiset selkäkivut, joten raksin listalta polvet ja jalkapohjan. Alkutarkastuksessa lääkäri käski selälleen makaamaan, seurasi hengitystä, tarkkaili pulssia ranteesta. Sitten piti nousta seisomaan, avata suu ja sanoa AAAAA, minkä jälkeen lääkäri painoi selkärankaani ja kysyi onko se siitä kohtaa kipeä. Vedet silmissä sain sanottua, että juu, kyllä se vähän tuntuu kipeä olevan. Kuulemma liittyy oireilevaan vatsaani. Että näin. Onneksi perustutkimus ei sen pidemmälle jatkunut, pelkäsin jo mitä kaikkea muuta oiretta sieltä löytyisi.

Varsinainen akupunktiohoito kesti 2 x 25 minuuttia. Meitä kehotettiin hoitopöydille selinmakuulle ja minä sain lisäksi polvieni alle ja päälle lämpötyynyt. Sen jälkeen parit neulat jalkateriin ja käsiin, syvää palleahengitystä, silmät kiinni ja käskettiin rentoutua. Aluksi olo oli ihan hyvä, mutta sitten polvien päällä olevat lämpötyynyt alkoivat tuntua sietämättömän kuumilta. Kysäisin ystävältäni mitä minun pitäisi niille tehdä, mutta päädyin sitten pitämään ne paikallaan, ajatellen, että kuumuus on varmaankin ihan tarkoituksenmukaista ja hyväksi nivelille. Eikä ystäväni kiemurrellut oman selkänsä alle laitetun lämpötyynyn päällä. Sinnittelin ensimmäisen jakson lämpötyynyjen kanssa, mutta toisen jakson ajaksi otin ne pois. Itse neulojen laittaminen ei oikeastaan tuntunut miltään, kunnes toiselle jaksolle lisättiin vasemman isovarpaan sivuille neulat. Noiden kahden neulan laitto kirvoitti pienen voihkaisun, mikä kovasti hymyilytti lääkäriä ja hoitajaa. Palleahengittelyä, ystävän kanssa kuiskailua tuntemuksista ja sitten hoito olikin jo ohi.
P1040899
Tältä tuntuivat ne kaksi neulaa varpaaseen. 

Maksaminen taas sai hymyn omille kasvoilleni: 7000 wonia, siis kokonaista 4 euroa 90 senttiä! Kaupan päälle pääsimme venyttelemään aulan lattialle lääkärin kanssa. Lääkärismiehen venyvyys teki vaikutuksen, samoin seinälle ripustettu kehystetty valokuva, jossa lääkäri poseerasi Dalai Laman kanssa. Oma venyminen ei sen sijaan tuntunut kovin huikealta, mutta minua lohduttivat sekä epäliikunnallisena pitämäni ystäväni, että kumiukkomaisen notkea lääkäri. Kuulemma säännöllisellä venyttelyllä kehitystä tapahtuu. Lisätään siis rutkasti venyttelyä viikko-ohjelmaan (missä sitä on kyllä jo aikaisemminkin ollut, mutta selkeästi liian vähän). Lääkäri myös kehoitti minua lopettamaan pitkät kävelylenkit sekä kuntosalilla käynnin ja keskittymään uintiin, mutta tätä vastaan mieli vähän kapinoi. Päätin, että noudatan tätä ohjetta soveltaen.

Kotona aloin kummastella yhä kuumottavia polviani ja kun asiaa tarkemmin tutkin, paljastui farkkujen alta punoittavat ja vähän vesikelloa pukkaavat polvet. Suomalaisella sisulla on taas vedetty, kuvitellen kuumotuksen kuuluvan asiaan, kun ei aikaisempaakaan kokemusta ollut. Ensi kerralla taitaa olla vain parasta uskoa omia tuntemuksiaan, eikä kuuliaisesti tehdä niin kuin joku toinen sanoo.