Kotiuduin Suomen reissulta jo hyvän aikaa sitten, mutta vasta nyt osasin rauhoittua koneelle kirjoittamaan kuulumisia.
Loma oli ihana. Varmasti paljon osuutta tähän oli keleillä, jotka hellivät ulkosuomalaista kerrankin oikein urakalla. Uin, keräsin mustikoita, nautin valoisista illoista. Mutta eniten ilahduttivat jälleen ne lukuisat kohtaamiset rakkaiden ihmisten kanssa. Pikaisetkin. Yhdessä nautitut ateriat, juhlavalmisteluiden parissa hikoilut, sukujuurten muistelut ja pienet uudet ihmisenalut, jotka ovat tähän maailmaan putkahtaneet sitten viime näkemän.
Ja silti lopulta tuli ikävä kotiin. Pakkasin laukkuun hernekeittoa, hapankorppuja ja salmiakkia, täpärästi välttäen 23kg painorajoituksen ja tuntien oloni kotiinpaluusta huolimatta vähän haikeaksi.
Kotiin palaamista helpotti kummasti Helsingissä lähtöportilla tehty business-luokkaan siirto. Tuskin ehdin alas istua, kun eteeni jo kiikutettiin lasillinen shampanjaa. Koneen lähtiessä rullaamaan kiitoradalle, siemailin juomaani ja tunsin kiitollisuutta. Eikä vain business-luokkaan siirrosta, vaan elämästä ylipäätään. Joten tämä malja nousi teille, ystävät, järvet ja mustikat!
Täällä Muualla 
1.9.2014 13:19
Ihana loma! Sua kyllä onnisti kelien suhteen 🙂 Ja toi on niin totta, että vaikka kaikki se Suomi-fiilistely on niin kivaa, niin tärkeintä kuitenkin on ne ihmiset siellä.
Mun matkalaukku painoi muuten 23,1 kg takas tullessa, se oli tarkalleen kahden vaa´an avulla optimoitu, että saatiin kaikki mahdolliset ruisleivät mukaan.
ja ps. bisnes on kiva. Mut upgreidattiin myös sekä meno- että tulomatkalla 🙂
1.9.2014 13:34
Oho, molempiin suuntiin! Onnekasta todellakin 🙂 Pettymyksekseni lentokentältä en löytänytkään enää sellaisia isoja pitkään haudutettavia kaurahiutaleita, joita aikaisemmilla reissuilla olen tuonut. Nyt tultiin sitten ilman hiutaleita. Onneksi salmiakkia saa aina 🙂