Ampumaradalla

Viime viikonlopun lähestyessä exkpattiystävämme yllättäen ilmoittivat olevansa menossa ampumaan savikiekkoja läheiselle ampumaradalle. Lauantai sattui olemaan vielä vapaana ja ammunta on mukavaa ajanvietettä, joten lähdimme toki mukaan. Paikkana oli Gyeonggi-do Shooting Range (http://ggshooting.co.kr), jossa on haulikolle harjoittelurata, useita muita ratoja enemmän harrastaneille sekä ilma-aseradat pistoolille ja kiväärille. Lisäksi vielä pienehkö rata erilaisille käsiaseille.

Koreassa on erittäin tiukat aselait. Käytännössä aseen omistaminen siviileillä on mahdotonta, laittomasta hallussapidosta voi saada jopa kymmenen vuotta vankeutta. Pienen poikkeuksen tekevät vain tietyt erityisammatit, kuten turvamiehet ja metsästäjät. Metsästäjienkin pitää säilyttää asetta paikallisella poliisiasemalla metsästyskauden ulkopuolella. Ainoastaan ilma-aseita on mahdollista omistaa harrastustarkoituksella luvan kanssa. En tarkkaan tiedä miten esimerkiksi haulikkoammuntaa harrastavat toimivat, mahdollisesti aseet hankitaan ampumaseuran kautta ja säilytetään radalla turvassa.

Tämän vuoksi ampuminen on Koreassa melko harvinaista touhua ja tällaiset paikat ovat monelle armeijan ulkopuolella ainoa keino päästä kokeilemaan ampumista. Monia tämä myös tuntui kinnostavan, radat olivat jatkuvasti täynnä, otteista päätelleen paljon ensikertalaisia. Naisilla tietenkin asianmukaisesti korkokengät, valmiina jatkamaan vaikka baarikierrokselle ammunnan jälkeen. Jotkut pariskunnat vaikuttivat olevan treffeillä.

Meiltä meni kolme tuntia tosi nopeasti omaa ammuntaa suorittaessa ja toisia seuraillessa. Jokainen ampui ensin kiekkoja, minkä jälkeen käytiin kokeilemassa pistooleita. Mielipiteet siitä kumpi oli kivempaa menivät suunnilleen puoliksi. Turvatoimet olivat radalla hyvin hoidettu, ampujilla oli koko ajan oma valvoja vieressä opastamassa. Kaikilla tuntui olevan mukavaa ja onnistumisia riitti, eiköhän tällä porukalla mennä vielä toisenkin kerran!

Thanks guys for a great day, let’s do it again soon 🙂

Jäähyväisiä expateille

Vuoden alku on mielenkiintoista aikaa työrintamalla. Koreassa on tapana kirjoittaa työsopimukset loppumaan lunaarisen vuodenvaihteen tienoolle. Käytännössä ne ajoitetaan maaliskuun loppuun.

Tämä myös tarkoittaa muutoksia monen expatin elämässä. Tässä yhdeksän kuukauden aikana ollaan tutustuttu jo moneen muuhun ulkomaalaiseen, hyvin erilaisilta taustoilta, kollegoita Samsungilla sekä muita. Tässä joukossa on nyt käymässä kovasti katoa. Viimeisen kuukauden aikana olen kuullut jo neljän lähtevän kuunvaihteen jälkeen takaisin kotimaahansa. Syitä heillä on monia: yksi joutuu pakolla lähtemään kun kahdentoista vuoden jälkeen säästösyistä sopimusta ei enää jatketakaan; toisella vanhemman vakava sairastuminen vie takaisin; kolmannen perhe ei ole viihtynyt Koreassa ollenkaan ja haluaa pikaisesti pois; neljäs on muuten vaan leipiintynyt täällä työskentelyyn.

Meillä tulee myös vuoden päästä tämä hyvin ajankohtaiseksi, kun oma sopimus on katkolla. Siinä vaiheessa selkeästi on monenlaiset asiat vaakakupeissa. Tällä hetkellä tuntuu vielä että haluaa jatkaa pidempäänkin, aika täällä on mennyt todella nopeasti, ja eläminen ja oleilu ollut mukavaa. Haluan uskoa että näin se jatkuukin, onhan välillä kaikenlaista mutta yhdessä ollessa asiat järjestyy ja vastoinkäymiset kampitetaan.

Expatit mudassa