Haikeutta ilmassa

Kirsikat kukkivat. Tuntuu kuin ne kestäisivät vain hetken, levittäen huumaavaa tuoksuaan, ja sitten huomaakin jo kävelevänsä terälehtien valkoisessa sateessa. Ja joka kevät kukkien kadotessa tulee haikeus.

Tänä keväänä haikeutta tuo myös päätöksemme lähdöstä. Melkein neljä vuotta ehdimme asua Koreassa ja siitä tuli kotimme. Nyt on kuitenkin aika suunnata eteenpäin. Minne tie vie, on vielä varmistumatta, mutta blogi pysynee mukana jatkossakin.

Alla kuvia viimeisiltä kuukausilta. Soraksanin kansallispuistosta, Gyeongjun hautakummuilta ja Soulin sykkeestä. Näitä maisemia ja pieniä hetkiä minun tulee valtavan ikävä.

Joulu Soulissa

Ensin ajattelimme olla joulun ihan vaan kahdestaan kotona, mutta päädyimmekin sitten Souliin, yhteen isoimmista hotelleista, joka oli ääriään myöten täynnä korealaisia joulunviettäjiä. Syynä tähän oli kova hinku luistinradalle ja nimenomaan ulkoradalle. Grand Hyatt Seoul mainosti hienoa luistelutapahtumaansa ja tarjosi yhden yön joulupaketteja. Pakettiin kuului: hotellihuone. Paketti on täällä käsitteenä ilmeisesti hieman erilainen kuin kotosuomessa, mutta saimme sentään 10% alennuksen luistinradan jouluriehaan ja yökerhoon olisimme päässeet kaksi yhden hinnalla.

Iso hotelli aiheutti meille harmaita hiuksia, sillä kaikki palvelut piti erikseen varata suoraan palvelua tarjoavasta paikasta. Jokaisella hotellin viidestä ruokaravintolasta oli oma varaustiski, mutta jouluaattona niihin ei päässyt puhelimella läpi. Respa ei siis voinut auttaa meitä varausten teossa, vaan kävimme jokaisen ravintolan ovella tiedustelemassa menuta ja varaustilannetta. Lopulta pienen säätämisen jälkeen saimme varattua pöydän. Emme tehneet tätä etukäteen, sillä olimme olleet siinä uskossa, että luistinradan tapahtumaan sisältyy jonkinlainen buffet. Kuitenkin kirjautuessamme sisään, meille kerrottiin respasta, että luistelupaikalla on tarjolla ”only snacks”.

Kuuden maissa jonotimme sisään luistinradalle ja pienen odotuksen päätteeksi pääsimme jäälle. Mahtavat maisemat, upea jääveistos radan keskellä, kaunis valaistus, joululaulut ja ympärillä kiljahdellen horjahtelevat korealaiset tarjosivat täydellisen miljöön luisteluun. Löysimme radan reunalta myös buffeen, jossa oli kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, jo pelkkä jälkiruokatarjonta oli mykistävä. Päättelimme, että Koreassa myös pikkupurtava käsitetään vähän eri tavoin. Pähkäilimme peruisimmeko aikaisemmin tekemämme ravintolavarauksen, mutta päätimme lopulta pitää sen ja syödä kaikessa rauhassa sisällä. Ulkona ei ollut riittävästi tuoleja saati sitten pöytiä ja buffetpöytien ympärillä kävi sellainen kuhina, ettei sinne olisi sekaan kunnolla mahtunut. Koska olimme kuitenkin maksaneet itsemme tapahtumaan sisälle, hyödynsimme buffeen hehkuviinitarjonnan ja luistelimme kunnes jaloista katosi tunto.

Illan ravintolakokemus oli pelkästään positiivinen. Varausta tehdessämme meille valiteltiin, että ainoa vapaana oleva pöytä on hyvin pieni kahden hengen pöytä. Tämä sopi meille mainiosti. Kuitenkin illalla meidät ohjattiin omaan isoon pöytään, josta avautui (muutama pöytä meidän ja ikkunan välissä, mutta silti) upeat näköalat öiseen kaupunkiin. Ihmettelimme tätä ääneen ja meille kerrottiin, että pöytätilanteeseen oli tullut muutoksia. Buffet oli todella monipuolinen ja laadukas. Itse santsasin kahteen otteeseen sashimia ja sushia, neljättä kertaa en enää kehdannut mennä, vaan palasin pöytään ravunjalkojen kanssa. Ei mitään käsitystä mitä niille piti tehdä, joten odottelin naapuripöydän pääsevän omiin rapuihinsa käsiksi. Naapurit taisivat olla yhtä pihalla kuin minäkin, joten kehitin oman tekniikan ja ronkin ravunlihat kuorestaan omalla tyylilläni. Ja Sami sai joulukinkkunsa, sinapilla.

Vyöryimme takaisin omaan huoneeseen. Meillä oli hotellin halvin huonetyyppi, mutta sieltä oli silti huikeat näköalat Seoul Towerille. Minibarin sisältö oli hinnoiteltu sen verran hyvin, että sai jäädä rauhaan. Totesimme myös aikaisemmin päivällä, että hotellin aulabaari oli kallein paikka, jossa olemme ikinä olleet. Olut 45,600 wonia, sellaiset 32 egeä. Illalla soitimme vielä respaan ja tiedustelimme sisältyykö joulupakettiimme aamiainen ja saimme kuulla ettei se ikävä kyllä sisälly. Tässä vaiheessa emme enää edes yllättyneet, vaan tilasimme huonepalvelusta aamiaisen huoneeseen. Aamulla olikin mukava mutustaa aamupalaa rennosti yöpuvussa ja samalla ihailla ikkunasta avautuvaa auringonpaisteista talvimaisemaa.

Kokemuksena tällainen hotellijoulu oli ihan kiva, mutta seuraavalla kerralla otamme taas jonkun pienen hotellin. Sellaisen, jonka käytäville ei eksy ja henkilökunta tietää kaikki vieraat nimeltä.

(Valitettavasti kamera unohtui taas laukkuun ja kuvia tuli otettua lähinnä vain luistelusta.)

Huoneemme ja toinen asukeista taistelemassa vesipullon kanssa.

Tällaiset näköalat ikkunasta avautuivat. Soulin keskellä oleva suuren suuri Namsan Park ja sen laella Seoul Tower.

Jotain joulupakettiin sentään sisältyi: valtava joulumuffinssi odotti huoneessa.

Aulabaarin drinksut, shampanjaa ja mansikoita. Hinta sama kuin oluella, ei tarvinnut arpoa kumman ottaa.

Saimme seuraa. Tarjoilija kiikutti nämä meille joululahjaksi…

Luistimet jalkaan, sarvet päähän ja menoksi! Ilmeisesti söpöt kimalleporonsarvet ovat naisten juttu, miehet saivat joulumyssyn. Sami näytti erehdyttävästi michellinukolta, ulkona oli pakkasta kymmenisen astetta ja ajateltiin olla palelematta.

Hehkuviinitauko.

Samin siro 44. Naisten malli aiheutti pari kokovartalokosketusta jään kanssa. Hokkareita ei vuokrahyllystä löytynyt.

Äiteen tekemät villasukat jalkoja lämmittämässä.

Tein tuttavuutta huulirasvatuubin kanssa.

Hongdaen yliopiston alue

Koska Soul on iso ja pelkästään paikasta toiseen liikkumiseen saa kulumaan ihan tarpeeksi aikaa, olemme tehneet täsmäiskuja eri puolille kaupunkia. Pikkuhiljaa alkaa muodostua käsitys minne päin milloinkin kannattaa suunnata, tosin myönnän mukavuussyistä itse liikkuvani turhan usein pelkästään Gangnamiin ja sieltä takaisin. Gangnam vaan ei ole Soulin kaupunginosista se mielenkiintoisin.  Tämänhetkisen tietämyksen mukaan Hongdaen yliopiston alue on.

Hongdaen yliopisto, lyhyesti Hongik, on maan kuuluisin taideyliopisto, millä luonnollisesti on ollut vaikutuksensa myös koulun ympäristöön. Kaduilta löytää vieri vierestä toistaan kiinnostavamman näköisiä pieniä gallerioita ja taidetarvikeliikkeitä, tai putiikkeja, jotka myyvät koruja tai vaatteita. Yhden kadun varrelta löysimme kodikkaan oloisia pubeja ja trendikkäitä vaateliikkeitä, toiselta kaikki Korean kuumimmat brändiliikkeet. Viikonloppuisin koulun vieressä olevassa pienessä puistossa järjestetään Free Market, jossa taiteilijat myyvät itse tekemäänsä taidetta, koruja ja laukkuja. Erityisen suosittua oli jonottaa karikatyyripiirtäjälle, joita torilla olikin useita.

Ruokapaikkaa valitessa voi mennä tovi, joten paras vain mennä ensimmäiseen, joka näyttää mielenkiintoiselta. Me kävelimme sisään uuteen italialaiseen, jonka sisustus aiheutti minulle kylmiä väreitä, mutta jonka pizza Margherita maistui taivaalliselle. Katumyyjiltä ostettu ruoka on myös hyvää ja myyjiä löytyy yleensä varsinkin metroasemien lähettyviltä.

Hongik University rakennus.

Hattaramyyjän kaveri odotteli kaikessa rauhassa kotiin lähtöä. Kuva ei oikein anna oikeutta koiran koolle, sanoisin että oli aika iso.

Gangnam Style

Korealainen pop artisti PSY on saanut ihmiset sekaisin parodioidessaan Gangnamilaisten elämäntyyliä videollaan Gangnam Style. Alue on Soulissa tunnettu plastiikkakirurgeistaan, kauneushoitoloista ja luksusmerkkiliikkeistään, mutta jos Gangnamissa kävelee ja katselee ympärilleen, ei se mielestäni tunnu mitenkään erityisen hienostoalueelta. Siellä on lähinnä mielikuvituksen rajoja hipovia businessrakennuksia ja katutason kahviloita sekä niitä samoja merkkiliikkeitä, joita on joka puolella Soulia. Ja tietysti niitä ihmisiä. Ehkä osalla naisista on hitusen korkeammat korot ja tuuheammat ripset, mutta suurin osa kävelee kadulla vastaan lippalakki päässä ja kirkuvan värikkäät lenkkarit jalassa.

Täällä PSY:n suosiota on surutta hyödynnetty ja joka toinen televisiomainos (tai mikä tahansa mainos) liittyy edelleen jotenkin Gangnam Style hypetykseen. Mutta perinteinen K-pop pitää silti pintansa, sillä täällä halutaan nähdä kauniita ihmisiä ja kuunnella vetävää musiikkia ilman ihmeellisempää sanoitusta. Girls’ Generationin Twinkle on hyvä esimerkki K-popin ’sanomasta’.

Itse olen innostunut Gangnamista, koska sinne pääsee meiltä niin helposti bussilla ja siellä on Kyobo Bookstoren suurin kirjakauppa Koreassa. Kun ympärillä on hyllyittäin kirjoja ja asiakkaita istuu kuka missäkin selaamassa tai lukemassa opuksia, on olo turvallinen. Sitten kun kirjat alkavat kyllästyttää, voi suunnata kerrosta alemmas tutkimaan Hottracksin taidetarvike- ja paperivalikoimia.