Kirsikat kukkivat. Tuntuu kuin ne kestäisivät vain hetken, levittäen huumaavaa tuoksuaan, ja sitten huomaakin jo kävelevänsä terälehtien valkoisessa sateessa. Ja joka kevät kukkien kadotessa tulee haikeus.
Tänä keväänä haikeutta tuo myös päätöksemme lähdöstä. Melkein neljä vuotta ehdimme asua Koreassa ja siitä tuli kotimme. Nyt on kuitenkin aika suunnata eteenpäin. Minne tie vie, on vielä varmistumatta, mutta blogi pysynee mukana jatkossakin.
Alla kuvia viimeisiltä kuukausilta. Soraksanin kansallispuistosta, Gyeongjun hautakummuilta ja Soulin sykkeestä. Näitä maisemia ja pieniä hetkiä minun tulee valtavan ikävä.
Täällä Muualla 
4.4.2016 23:02
Ikävä tulee ihan varmasti, mutta samalla on varmaan tosi jännittävät ja mielenkiintoiset ajat edessä! Ja Korea on onneksi Korea, se pysyy kyllä paikallaan ja sinne pääsee onneksi aina takaisin / käymään! 🙂
4.4.2016 23:20
Näinhän se on! Mielenkiintoista kyllä olisi tulla käymään myöhemmin ja nähdä mihin suuntaan asiat ovat muuttuneet. Ja jos ei muuten, niin korealaista ruokaa tulee kyllä varmasti niin ikävä, että ainakin sitä on palattava vielä syömään 😉
5.4.2016 05:00
Korea tuskin ihan heti tosiaan muuttuu… 😀 Nuo kuvat saa kyllä mielen haikeaksi. Onneksi sinne pääsee käymään! Tervetuloa vaikka Suomeen, täällä on paljon raitista ilmaa noin vaihtelun vuoksi! 😉
5.4.2016 07:03
Täällä on nyt ollut kokonaista kaksi päivää ilmanlaatu vihreällä, aurinko paistaa ja kirsikka kukkii. Aika ihanaa!