Seoul Museum of Artin Nordic Passion-näyttely on huomenna sunnuntaina auki viimeistä päivää. Torstaina osallistuin näyttelyn osana järjestettyyn työpajaan, missä vanhat vaatteet leikattiin matonkuteiksi ja niistä neulottiin museon etupihan puihin ympäristötaideteosta. Kiinnostuneita riitti ja vaikken kovin kummoinen neuloja olekaan, huomasin todella nauttivani työpajan rennosta tunnelmasta ja värikkäiden matonkuteiden keskellä touhuamisesta.
Puikkojen heiluttelun lomassa oli luontevaa jutella suomalaisesta kulttuurista ja kertoilla omista kokemuksista neulomisen tai ylipäätään käsillä tekemisen parissa. Onko joka kodissa todellakin sauna? Millaista Suomessa on käydä koulua? Ihanko oikeasti lapset opettelevat neulomaan koulussa? Ei, en minä uskalla kokeilla, liian vaikeaa!! Ja hetken päästä ensin vastentahtoinen museovieras jo väkertää keskittynyt ilme kasvoillaan aina oikein neulosta kuin vanha tekijä.
Toisaalta oli myös mielenkiintoista kuulla korealaisten kokemuksia käsitöiden tekemisestä tai millaisia ajatuksia näyttelyssä vierailu on herättänyt. Silminnähden innostuneilta ainakin työpajaan osallistuneet vieraat olivat, etenkin ne vähän nuoremmat. Työpajan jälkeen istuin bussissa matkalla kotiin ja huomasin hymyileväni ihan kaikille. Tarvitaan siis vain vähän väriä, ihania ihmisiä, onnistumisen iloa (omaa ja muiden) ja lopputuloksena on kasapäin hyvää mieltä!
Täällä Muualla 