Gold Coastin seikkailujen jälkeen lensimme Melbourneen. Luvassa oli lisää iloisia jälleennäkemisiä, uusia mukavia tuttavuuksia ja sitten tutustumista itse kaupunkiin, jossa vastakohdat täydensivät toisiaan. Erityisesti Fitzroyn kaupunginosa hipstereineen tuntui kiinnostavalta. Vuokrasimme auton, kävimme moikkaamassa Phillip Islandin pingviinejä ja ”piipahdimme” Great Ocean Roadilla. Sitten nokka kohti Sydneytä.
Se olikin yllättävän kaukana. Tarkoitan, että kartalla Australia ei näytä NIIN isolta, mutta annas olla kun istut autoon ja lähdet ajamaan. Matkaa Melbournesta Sydneyyn, päälle Great Ocean Road ja Phillip Island, kertyi jotain 2 000km. Mutta kyllä riitti matkan varrelle nähtävääkin!
Melbournen yksi suosituimmista turistinähtävyyksistä on Phillip Island ja sille joka ilta rantautuvat pingviinit. Niitä alkaa putkahdella rantavedestä auringon laskettua ja me yhdessä satojen aasialaisturistien kanssa seurasimme silmä kovana tapahtumien kulkua. Meitä kyllä kiinnosti myös milloin aasialaiset malttaisivat tukkia suunsa. Ja me taisimme olla ainoat, jotka noudattivat kuvauskieltoa ja poistuivat paikalta ilman pingviinikuvia.
Great Ocean Road. Yksi hienoimpia rannikkoteitä maailmassa, mutta silti yllättävän kehittymätöntä, hyvässä mielessä, ja rauhallista aluetta.
Vettä satoi väliin niin, ettei eteensä nähnyt. Olin ihan tyytyväinen, että sitten lopulta pakkasin sen kunnollisen kuoritakinkin laukkuun mukaan.
Melbourne-Sydney välin ensimmäinen majapaikka löytyi Paynesvillestä. Melkein vieressä sattui olemaan Raymond Island, tunnettu koaloistaan, joita on arvioitu asustavan saarella peräti 300. Me laskimme 26 yksilöä. Tässä alla näistä neljä, joista numero kolme röhkii ilmoille mitä lie kutsuhuutoa, aasi-sikamaisella äänellä. Ei olisi söpöstä koalasta uskonut.
Viimeisiä etappeja ennen Sydneytä oli idyllinen pieni kylä Tilba. Söimme siellä leipomosta aamupalan ja ostimme karkkia karkkikaupasta. Niiden voimin jaksoi vähän myöhemmin juoksennella rannalla ja aalloissa.
Kaiken kaikkiaan matkan varrelle riitti mielenkiintoisia ruokapaikkoja. Ne, jotka putkahtivat vastaan keskellä ei mitään, joissa tarjoilija oli kuin ilmetty Simpsoneiden Patty, mutta joissa oli silti syötävä, sillä vaihtoehtoja ei ollut. Ja sitten oli paikkoja, joissa ruoka oli taivaallista, palvelu rennon ystävällistä ja teki vain mieli jäädä istumaan niille sijoilleen koko loppupäiväksi.
Mutta Sydney odotti jo.
Täällä Muualla 