Autoilumme Koreassa jatkui vapun jälkeisenä lauantaina. Melko hyvin nukutun ensimmäisen telttayön jälkeen (puhun nyt vain omasta puolestani; herätessäni Sami oli jo raahannut makuualustan ja makuupussin ulos riippumattoon ja torkkui siellä), etsin leirintäalueen suihkut ja peseydyin jääkylmällä vedellä. Tästä piristyneenä oli helpompi pysyä kartalla seuraavat tienpäällä vietetyt tunnit.
Lauantaina paistoi aurinko ja liikennettä tuntui olevan vain vähän.
Ensimmäiseksi halusimme käydä tutustumassa Korean Ekologisen Instituutin (NIE) viime joulukuussa yleisölle avaamaan ekopuistoon Seocheonissa. Sitä oli aikaisemmin lukemissani artikkeleissa kehuttu hyvin suosituksi vierailukohteeksi ja sen myös huomasi parkkipaikkaa etsiessä. Erityisesti lapsiperheitä keskus näytti vetävän. Me taas edustimme vähemmistöä, olemalla paikan ainoat ulkomaalaiset.
Ekopuisto koostui vierailukeskuksesta, Ecoriumin kasvihuoneista sekä näitä ympäröivistä puistoalueista. Vierailukeskukseen olisi mahtunut vaikka mitä, mutta nyt siellä oli vain muutama ekologisesta rakentamisesta ja Koreassa elävistä eläimistä kertova infotaulu. Suurin osa vieraista kävelikin nopeasti vierailukeskuksen läpi ja edelleen kohti Ecoriumia.
Pääkohde Ecorium oli suuri, monta eri kasvualuetta kattava kasvihuone, jossa pääsee itse kokemaan miltä tuntuu tropiikin kostea kuumuus tai välimerellinen yrteiltä tuoksuva ilmanala. Itselleni huikeaa oli kasvien ja eläinten lisäksi itse rakennuksen arkkitehtuuri, sillä rakennus on ekologisesti suunniteltu ja ihan vain muutenkin komea ilmestys. Täällä tuntui myös olevan enemmän informaatiota kuin vierailukeskuksessa. Mutta korealaisittain ruokala ja kahvila olivat melko ankeat ja mielikuvituksettomat, eikä niissä varinaisesti tehnyt mieli syömisen lisäksi oleskella.
Kaiken kaikkiaan koreaa osaamattomalle ekopuistossa vierailu oli pieni pettymys, sillä suurin osa teksteistä oli vain koreaksi. Mutta kohderyhmänä ovatkin ulkomaalaisten turistien sijaan korealaiset lapsiperheet, joille ekopuisto varmasti tarjoaa mielenkiintoisen elämyksen. Ja on mahtavaa, että koko ekopuisto ylipäätään on olemassa.
Ecorium kuvattuna vierailukeskukselta.
Niin tuttuja rakentamiseen liittyviä termejä, ainakin jos suomalaiselta kysyy. Vai mitä mieltä olette kolmikerroslaseista, eristyksestä tai poistoilman lämmön talteenotosta?
Ecoriumin tropiikissa oli muutama muukin.
Piipahdus Välimerelle.
Tuttuja maisemia nämäkin.
Ekopuiston jälkeen otimme autossa pienen aivoriihen mitä seuraavaksi tehtäisiin. Kartasta huomasimme melko lähellä olevan Jeonjun ja sen eteläpuolelle merkityn hanok-kylän. Suunnittelimme yöpyvämme tuossa perinnekylässä jossain majatalossa ja loppupäivän ohjelma alkoi näyttää selvältä. Kulttuuria, hyvää korelaista ruokaa ja nukkuminen ohuella patjalla. Jostain syystä Jeonju olikin muita ohittamiamme kaupunkeja huomattavasti ruuhkaisempi, ihan siinä määrin, että perinnekylää lähestyessämme, ei autoletka pahimmillaan liikkunut hetkeen metriäkään. Siinä sitten jumittaessamme ja ihmetellessämme, satuin huomaamaan lyhtypylväässä mainoksen ”International Film Festival”. Ajankohta täsmäsi ja netistä tapahtuman sivuja surffatessani totesin, että niin täsmäsi paikkakin. Juuri tuona päivänä filmifestareiden tapahtumapaikkana toimi, mikäs muukaan, kuin se samainen perinnekylä, jonne olimme suunnitelleet majoittuvamme. Siirryimme suunnitelma B:hen, joka muotoutui siinä perinnekylän ohi autoletkassa madellessamme. Ajaisimme suosiolla koko paikan ohi ja kohti seuraavaa kansallispuistoa sekä sen leirintäaluetta.
Vielä on sanottava, että Jeonjun eteläpuolella maisemat olivat huikean kauniit ja samoin itse perinnekylä, se mitä siitä vilaukselta näimme, näytti käymisen arvoiselta paikalta. Luulen, että suuntaamme tänne vielä uudestaan vaikka junalla, jonain ihan tuikitavallisena viikonloppuna. Kuvia ei valitettavasti ole, sillä ruuhkassa monta tuntia jumittaminen keljutti eikä kuvaaminen kiinnostanut pätkääkään.
Illan jo hämärtyessä pääsimme perille Naejangsanin (내장산) kansallispuistoon. Pettymykseksemme pieni leirintäalue oli jo täynnä, eikä meitä enää päästetty sinne. Onneksi lähellä oli useita motelleja, joista valitsimme summamutikassa yhden ja saimme sieltä vielä huoneen. Hintaansa nähden huone oli aika kamala, mutta kaiken korvasi ikkunasta avautuva vuoristoinen kansallispuistonäkymä ja avoimesta ikkunasta kuuluvat öiset luonnonäänet. Pelkäsin, että saisimme kuulla lähinnä naapurimotellin karaokea, mutta onneksi se pelko osoittautui turhaksi. Kävimme ”pienellä” iltapalalla läheisessä korealaisravintolassa, sen jälkeen lämmin suihku, ja Jeonjun ruuhkakoettelemukset olivat enää muisto vain.
Pieni kylä, jonka läpi ajoimme kansallispuistoon.
Järvimaisemaa matkan varrelta.
Sekä edellä olevalle että meille puistonvartija joutui kertomaan, ettei leirintäalueella ole tilaa. Ensi kerralla tiedämme tehdä netistä varauksen, jos tiedämme jo etukäteen missä haluaisimme yöpyä.
Ei niin sykähdyttävä motellimme. Mutta sijainti oli hyvä ja näköalat hienot.
Pieni iltapala.
Sunnuntaiaamuna kävimme pienellä kävelyllä kansallispuistossa.
Baegyangsa buddhalaistemppeli oli valmistautunut Buddhan syntymäpäivään värikkäin lyhdyin.
Puiston villieläimiä.
Täällä Muualla 