Vietnamilaisessa keittiössä

Vietnamilainen ruoka on taivaallista. Siis miksi ei opetella tekemään sitä itse? Hanoissa on useita paikkoja, joissa voi opiskella vietnamilaisen keittiön saloja, me päädyimme Hanoi Cooking Centreen. Aivan loistopaikka, vieressä vielä englannikielisiä uusia ja vanhoja kirjoja myyvä kirjakauppa.

Aloitimme kierroksella läheisellä ruokatorilla. Innostava ja kauhistuttava paikka, vähän minkä myyjän kohdalla milloinkin sattui olemaan. Hedelmiä ja vihanneksia myyvien pöydät notkuivat värikylläisinä ja olisi tehnyt mieli kahmia mukaansa ihanalta tuoksuvia, tuoreita yrttejä, tai hedelmiä, joita ei ollut koskaan aikaisemmin nähnytkään. Sitten oli niitä pöytiä, joiden kohdalla piti muistuttaa itselleen, että Vietnamissa ruokakulttuuri on erilainen kuin Suomessa ja että sammakoiden, koiran ja puoliksi kehittyneiden ankanpoikasten syömistä ei täällä pidetä kuvottavana.

Olimme varmistaneet selustamme ja valinneet kokkauskurssin teemaksi vegaaniruuan. Valmistimme kaikkiaan neljä eri ruokalajia tofusta, apunamme kädestä pitäen opettava kokki ja lukuisa joukkio apulaisia, eikä kuuman rasvan, terävien veisten ja elämää suurempien huhmareiden keskeltä ketään tarvinnut kiidättää ensiapuun. Kurssin päätteeksi meidät ohjattiin koulun omaan ravintolaan, minne itse tekemämme ruuat tarjoiltiin ja palan painikkeeksi lasiin kaadettiin vielä viiniäkin. Tasokas opetus, hyvät työvälineet ja kivasti sisustettu ravintola; lopputuloksena maistuva ruoka ja onnelliset kokit.

Tässä valmisteltiin sammakoita. En voinut olla ajattelematta miten moni sammakkolaji on nykyään uhanalainen ja toivoin näiden olevan vähemmän harvinaista laatua.

Tässä valmistellaan tofua tofukakkuja varten. Tofusta puristettiin pienellä pyyhkeellä ylimääräinen neste pois, lopputuloksena murumainen tofu ja pyyhkeessä peukalonmentävä reikä.

Water Puppet Theatre

Olin etukäteen miettinyt mitä haluan Hanoissa tehdä ja Water Puppet Theatre oli yksi niistä asioista, joita en halunnut jättää välistä. Ensinnäkin, vedessä esitettävä nukketeatteri kuulosti jo itsessään kovin mielenkiintoiselta, mutta lisäksi esityksessä olisi mahdollisuus tutustua Pohjois-Vietnamilaiseen vanhaan kulttuuriin, sillä tämä nukketeatterin muoto on saanut alkunsa riisipelloilta vähintään 1000 vuotta sitten.

Esitystä oli kuulemma juuri uudistettu, aikaisempi tarina oli pysynyt samana monia vuosia. Teatterissa vesialtaan vieressä oli koroke orkesterille sekä kertojille, jotka myös lauloivat esityksen aikana. Tarinaa kerrottiin vietnamiksi ja se oli käännetty englanniksi valkokankaalle, sillä katsomossa tuntui istuvan lähinnä turisteja. Perinteiset soittimet ja laulu tekivät esityksestä vielä unohtumattomamman, myös valaistukseen oli panostettu.

Kokemus oli hauska, nukketeatteri oli hellyttävän kömpelöä, mutta silti kaunista katsottavaa. Esityksen lopuksi myös nukkeja ohjaavat ihmiset kahlasivat näkyville ja näimme kuinka nuket saatiin liikkumaan. Suosittelen, jos tulee poikettua Hanoissa!

Aisteja hivelevä Hanoi

Käväisin moikkaamassa ystävääni Hanoissa, missä hän oli pidemmällä työmatkalla ja vieraanvaraisesti majoitti minut viikon ajaksi. En ollut käynyt Vietnamissa aikaisemmin, joten kun tilaisuus tarjoutui, en kovin pitkään arponut lähtisinkö vai en. Hanoi oli kokemuksena ainutkertainen. Liikenteen kaaos, vanhan kaupungin loputtomat kauppakadut ja rakennusten väleistä kasvavat vanhat puut, kadulla astelevat kanat, mielettömän hyvä ruoka ja ihmisten ystävällisyys veivät kyllä sydämeni.

Viikon aikana ehdimme kokea kulttuuria, vierailla Cat Ban saarella ihailemassa luontoa, syödä herkullista ruokaa ja vielä opetella itsekin kokkaamaan vietnamilaista. Olen silti onnellinen, että Sami on töissä Koreassa eikä Vietnamissa. Uskon, että Hanoi pidemmän päälle alkaisi tuntua enemmänkin rasittavalta, kuin kotoisalta. Korea on niin Suomen kaltainen, että tänne oli helppo asettua. Ja täältä on helppo lähteä lomailemaan muualle Aasiaan haalimaan elämyksiä.

Taksin takapenkiltä bongasin vieressä mopon tarakalla matkustavat possut. Tyytyväisen oloisena mutustivat evästä, mitä luultavimmin itsekin matkalla pataan.

Siinä se kutsuu ylittämään tien. Kun sille astuu, saa luottaa vain autojen ja mopojen kuljettajien arviointikykyyn. Harmikseni huomasin, etten ottanut kuvia liikenteestä isommilla teillä. Niistä näkisi minkälaista tien ylitys oikeasti on. Tämä kuva harhaanjohtavasti antaa ymmärtää ettei liikennettä ole juuri nimeksikään. Kerran en vain saanut otettua sitä ensimmäistä askelta, mopoja virtasi katkeamatta enkä osannut päättää mihin rakoon uskaltautua. Jostain ilmestyi paikallinen nuori mies, tarttui hihasta ja määrätietoisesti lähti saattamaan tien yli. Tärkeintä on edetä tasaista vauhtia eteenpäin, liikenne väistää sinua kyllä kun pystyvät ennakoimaan mihin olet menossa. Aina luotto itseensä ei vain ollut kovin korkealla.