Täällä Muualla


Jätä kommentti

Bajamaja korealaisittan

Käydessämme Citybreak festivaalilla viikko sitten, tuli sitä vertailtua paljon Suomen vastaaviin. Yhtäläisyyksiäkin löytyi paljon, mutta ehkä selkeimmäksi eroksi nousi siisteys- ja hygienia-asiat. Aiemmassa postauksessamme festareilta mainittiin siivousarmeijan tehokkuus, mutta halusin kirjoitella vielä erikseen kaikkia kiinnostavasta asiasta, eli festarivessoista.

Suomen festareilla tilapäisvessat koostuvat normaalisti näistä bajamaja rivistöistä, ahtaista, kuumista, haisevista ja festarin edetessä yleensä törkyiseimmiksi muuttuvista muovikopeista. Vaikka pidänkin niitä tärkeänä osana festarikokemusta, ne vaan kuulu olla noin, opin täällä että asiat voisi olla toisinkin.

Korealainen versio on ulkoisesti lähinnä työmaakoppia muistuttava siirrettävä kontti ja se on jaettu kahteen miesten ja naisten puoliksi. Sisältä löytyy sitten itse yllätys, (luonnollisesti) erittäin siisti aika lailla normaalivessoja muistuttava kokonaisuus; miesten puolella kolme pisuaaria ja kaksi erillistä vessakoppia, sekä pesuallas. Pöntöt tietenkin posliinia ja paperia aina saatavilla. Sisätilan yleisilmeiseen ja viihtyvyyteen oli muutenkin panostettu laittamalla seiniin tiiliseinätapettia ja kattoon sinitaivas. Viimeistelynä koko koppi oli ilmastoitu tehokkaasti, tehden koko käynnistä varsin miellyttävän. Bonuksena vessoihin oli hämmästyttävän lyhyet jonot vaikka arviolta kapasiteetti vaikutti olevan alakanttiin, ehkä korealaisten yleinen nopeus ja ylisuorittaminen on joskus eduksikin.

Raati antaa täydet pisteet!

20130825-095341.jpg

20130825-095453.jpg

20130825-095639.jpg


3 kommenttia

Citybreak @ Olympic Stadium

Viikonloppuna Soulissa rokattiin kaksipäiväisillä Citybreak festareilla, joiden pääesiintyjinä komeilivat Muse ja Metallica. Me arvoimme vielä sunnuntaiaamuna lähdemmekö paikan päälle, ihan varmoja kun ei oltu onko lippujakaan enää jäljellä. Metallicasta kun kuitenkin oli kyse.

Citybreak-Poster

Ehdimme pelipaikalle puolen päivän jälkeen, kun alueelle jo hiljalleen valui rannekkein rengastettuja rokkaajia. Lipunmyyntiluukulle ei ollut yhtään jonoa, mutta kyllästyneen näköinen työntekijä siellä kuitenkin istui, joten varovasti kysyimme kahta lippua. Vastauksena meille tyrkättiin liput kouraan ja opastettiin rannekeluukulle. Helppoa kuin heinänteko.

Lavoja oli kolme, päälava stadionilla ja kaksi pienempää stadionin vieressä. Vessat, ruokakojut, baarit, festarialue kaiken kaikkiaan, olivat tahrattomassa kunnossa. Alkoholitarjoilusta huolimatta (drinkkejä, olutta, kuoharia, viiniä) yhtään nurmikolle oksentajaa, riidanhaastajaa tai nurkkiin kuseksijaa en nähnyt. Sen sijaan paikallista vodkaa markkinoivia paidattomia uroksia ja nättejä minihameisia tyttöjä näimme paljonkin, samoin aluetta siivoavia keltapaitaisia työntekijöitä, joiden valvovan katseen alla yksikään syntymässä oleva roska ei ehtinyt roskaksi asti muuttua. Jopa ruokapöytinä käytössä olleet tynnyrit käytiin jokaisen asiakkaan poistuttua pyyhkimässä kosteuspyyhkeillä.

Musiikkitarjonta vaihteli raskaammasta popista ihan oikeaan metalliin, lyhyt oopperalauluesityskin nähtiin, samaisen vodkafirman toimesta. Vaihtoehtorokkia edusti sunnuntaina Ash, jota kumpikaan meistä ei ole aikaisemmin pahemmin kuunnellut ja oikeastaan olimme positiivisesti yllättyneitä. Päivän mielenkiintoisin oli kuitenkin Korean oma rocklegenda Shin Jung Hyeon. Mies on 75-vuotias rokkikitaristi, laulaja ja lauluntekijä, jonka tavoite on tehdä korealaista musiikkia tunnetuksi ja yhdistää siinä samalla ihmisiä yli rajojen. Häntä on kiittäminen musiikkitarjonnan monipuolistumisesta Koreassa 1960- ja 1970-luvuilla. Ilta oli jo pimentymässä, kun ensin kuulimme säröisen kitaran ja sen jälkeen näimme valkoiseen silkkitunikaan pukeutuneen harmaahiuksisen äijän, josta ensimmäisenä mieleen tuli shamaani. Laulu oli lähinnä korealaista perinteistä laulutyyliä, mutta pukeutuminen ja lavalla liikkuminen sekoitus Robert Planttia ja Ozzy Osbournea. Ja se kitara, se soi upeasti. Ehkä mies ei enää sorminäppäryytensä puolesta ollut kitaratilutuksissa nopeimmillaan, mutta turhaan häntä ei Korean Jimi Hendrixiksi ole sanottu. Me istuimme nurmikolla kuuntelemassa ja katselemassa, kunnes ei enää voinut vain istua, vaan piti nousta ylös ja antaa musiikin viedä.

Metallican näimme molemmat ensimmäisen kerran. Huono ei ollut sekään, varsinkaan, kun alkuun vähän kankea bändi ja hiljainen yleisö löysivät yhteisen sävelen ja stadion raikasi yhteislaulusta. Soittolistalla oli monen monta vanhaa klassikkoa, joita jopa tällainen ei niin paljon Metallicaa kuunnellut osasi laulaa mukana. Vieressä taas Metallican parissa varttunut fiilisteli mitä mahtaa tulla seuraavaksi ja onnistui samalla nappaamaan huikeita valokuvia bändistä.

Festarin päätyttyä, puolenyön jälkeen, huomasimme etsivämme taksia yhdessä tuhansien muiden päivän rokkailuista väsähtäneiden kanssa. Korealaisilla oli kotipaikkaetu, joten päätimme kokeilla yöpymistä hotellissa, tienreunassa sateessa seisoskelun sijaan. Netistä valittiin lähin ja halvin hotelli, joka osoittautuikin aivan loistavaksi. Yöpukujen, hammasharjojen, tahnan ja pesuaineiden lisäksi löytyi aineet kasvojen puhdistukseen ja kosteutukseen, kylpyamme, erillinen suihku, tietokone ja iso taulutelevisio. Hintaa tällä hotelliyöpymisellä oli huikeat 40 euroa, emmekä löytäneet kuin yhden pienen torakan, joka aamulla tervehti meitä eteisessä.

P1040403 P1040409
Keskipäivällä oli vielä unelias tunnelma ja yleisö pakeni aurinkoa katsomon varjopaikoille.
P1040414P1040438
Näissä paidoissa oli hauska idea pariskunnille, jotka haluavat pukeutua tiimihenkeen.

P1040431
Keskimmäinen sixpack on vasta työvaiheessa…

P1040420
Festarijuomana kuohuva.
P1040435
Ei roskan roskaa missään.

P1040475
Työlleen omistautunut festarityöntekijä.
P1040454
Siivousvarusteet olivat muutenkin asialliset.
P1040452
Kuormalavaistuimet ja tynnyripöydät. Design oli omaa silmää hivelevä. Roskatynnyrit puolestaan olivat keltaisia.

P1040444
Kuumana päivänä teki hyvää aina välillä jäähdytellä itseään vesihöyryllä viilennetyssä majassa.
P1040457
P1040441
P1040483
P1040484
Tätä se rokki aiheuttaa: vilpitöntä riemua olemassaolosta.

P1040465
En ole ikinä nähnyt niin paljon sudenkorentoja, kuin stadionilla yleisön yläpuolella lentelemässä. Emoalus siellä tarkkaili myös tilannetta. Kyseessä siis keikan kuvaamiseen käytettävä lentävä kamera.
P1040497
Shin Jung Hyeon.
P1040506
Miehessä oli jotain taianomaista.
P1040509
P1040541
METALLICA!!!!

Intro: The Ecstasy of Gold (Ennio Morricone)

  Hit the Lights 
  Master of Puppets 
  Holier Than Thou 
  Ride the Lightning 
  Fade to Black 
  The Memory Remains 
  Cyanide
  Welcome Home (Sanitarium) 
  Sad but True 
  …And Justice for All 
  One 
  For Whom the Bell Tolls 
  Blackened 
  Nothing Else Matters 
  Enter Sandman

Encore:
  Creeping Death 
  Fight Fire with Fire 
  Seek & Destroy

P1040532
P1040537
P1040552
P1040560
Loppupuolella yleisö sai pompoteltavakseen mustia ilmapalloja. Keikan jälkeen onnelliset pallojen omistajat kantoivat aarteitaan.