Koreassa melkein puolet väestöstä ei tunnusta mitään uskontoa. Ja siitä toisesta reilusta puolikkaasta 29% on nykyään kristittyjä (protestantteja ja katolilaisia), 23% buddhalaisia. Toisaalta shamanismi on Koreassa edelleen voimissaan ja myös moni kristitty tai buddhalainen konsultoi shamaania tärkeissä päätöksissä. Uskonnot limittyvät, eivätkä korealaiset välttämättä osaa itsekään sanoa mitä uskontokuntaa edustavat. Tapasin viime viikolla erään shamanismia tutkivan henkilön ja hän kertoi, että Koreassa myös buddhalaistemppeleissä voi olla erillinen shamanistinen alttari, muistona ajalta ennen buddhalaisuutta jolloin shamanismi ja konfutselaisuus olivat valtauskoja. Koreaan buddhalaisuus saapui vuonna 372, minkä jälkeen se oli välillä valtionuskontonakin, mutta tällä hetkellä Etelä-Koreassa on uskonnonvapaus.
Pääsin Suomesta tänne tulleen taiteilijaryhmän seurassa yöpymään yhdessä buddhalaistemppeleistä. Moni temppeli nimittäin tarjoaa vieraille yöpymismahdollisuutta, josta onkin tullut turistien keskuudessa melko suosittua. Yleensä vieraiden odotetaan osallistuvan temppelin ohjelmaan ja useamman päivän ohjelmiin voi sisältyä muun muassa askareissa auttamista tai meditointia.
Me vierailimme etelässä, lähellä Suncheonia Songgwangsan temppelissä. Kuten buddhalaistemppelit Koreassa yleensäkin, on tämäkin rakennettu vuoristoon, keskelle kaunista luontoa.
Temppelimajoituttumisesta on Songgwangsanissa tehty kovin mukavaa. Uudet rakennukset tarjoavat vieraille suihkun ja vesivessan oman huoneen yhteydessä, vaikka patja onkin edelleen se perinteinen ohut peitto. Itse kuvittelin majoittuvani paikassa, jossa ei ole sähköjä tai juoksevaa vettä, mutta ilmeisesti buddhalaisuus on päivittänyt temppelinsäkin nykyaikaan, enkä joutunut panikoimaan puhelimen akun loppumisesta. Vaikka nämä uudet rakennukset (ja vielä työn alla ollut valtava museo) onkin rakennettu perinteistä hanok-tyyliä mukaillen, ei uusrakentaminen oikein istunut vanhan temppelialueen kylkeen. Onneksi itse temppelialueelta näitä ei nähnyt, joten jokin järki tässä uudistuksessa on onneksi säilytetty.
Me saavuimme paikalle parahiksi illalliselle, jonka nautimme yhdessä munkkien kanssa pienessä ja vaatimattomattomassa ravintolassa, missä myös aamiainen ja lounas syötiin. Avonaisista ikkunoista näkyi metsään sekä ohivirtaavalle joelle ja korviin kantautui syömäpuikkojen kilkkeen lisäksi vain vaimea keskustelu ja linnunlaulu. Ruoka koostui riisistä, kasviksista ja tofusta, joita höystettiin chilitahnalla, soijakastikkeella ja kimchillä. Kaikilla aterioilla oli lähes samoja ainesosia, tosin aamulla höyrytetyn riisin lisäksi tarjoiltiin löysää riisipuuron tapaista ja lisukekeitto vaihtui joka aterialla. Jo pelkkä ruokailu tuntui elämykseltä. Ja ruoka oli todella hyvää.
Illallisen jälkeen osallistuimme iltarukoukseen päätemppelissä. Kokemus oli epätodellinen, enkä ollut lainkaan valmistautunut siihen tunnekuohuun, joka minut valtasi kun rukouksia ennen soitettujen rumpujen kumina vielä kaikui ilmassa, temppelin suitsukkeet huumasivat tuoksullaan ja munkit aloittivat yhteislaulun. Siinä liikutuksen kyynelten kanssa painiskellessa temppelin avonaisesta ovesta vielä liihotti sisään iso perhonen, joka hetken lenteli edessämme, ja jatkoi sitten matkaansa samaa tietä mistä oli tullutkin.
Illan jo hämärtyessä meille tarjottiin teetä riisikakkujen ja hedelmien kera. Teen juonnin ohessa saimme esittää munkille kysymyksiä buddhalaisuudesta ja hän vastavuoroisesti halusi tietää meistä ja taustoistamme. Onneksemme saimme tulkiksemme todella hyvin englantia taitavan nuoren munkin, joka osasi tulkata vanhemman munkin puheet ymmärrettävästi ja huumorintajuisesti. Meillä oli suorastaan hauskaa. Jotain ihan muuta, mitä olin taas itsekseni etukäteen ajatellut. Teeseremonian jälkeen painuimme yöunille, kello yhdeksältä illalla.
Herätys oli kolmelta. Tokkuraisina kömmimme pimeässä päätemppelille aamurukouksia varten, joiden jälkeen saimme halutessamme suorittaa erillisessä tilassa 108 prostraatiota ennen kuudelta tarjottavaa aamiaista. Prostraatio tarkoittaa maahan asti polvistumalla tehtävää kumarrusta. Niiden tarkoituksena ei ole kumartaa Buddhalle, vaan tutkiskella itseään ja käytöstään muita kohtaan. Tässä meillä oli apuna ääninauha, joka monotonisella englannilla listasi 108 asiaa, joista olisi hyvä pystyä irrottautumaan ja joihin omassa elämässään jatkossa kiinnitää huomiota. Aluksi tilanne tuntui koomiselta, mutta jo muutaman prostraation jälkeen huomasin todella ajattelevani itseäni ja miten olen toisia kohdellut. Kaikkien 108 kumarruksen jälkeen olo oli aikaisesta herätyksestä huolimatta virkistynyt ja mieli utelias.
Aamiaisen jälkeen tapasimme temppelin päämunkin ja saimme taas teetä ja riisikakkuja. Päämunkin vastaukset kysymyksiimme olivat huomattavasti pidempiä ja moniulotteisempia kuin edellisiltaisessa keskustelussa, mutta sama hilpeä pohjavire löytyi nytkin. Tulkkaajamme selvästi keskittyi kuuntelemaan ja välillä epäröikin selostuksessaan, lopulta tunnustaen, ettei kaiken kääntäminen englanniksi ole kovin helppoa.
Jäimme vielä lounaalle, mitä ennen kiersimme temppelialueella ja ympäröivässä metsässä. Temppelin vierestä virtaava joki laski vähän ylempänä rinteessä olevasta pienestä kirkasvetisestä järvestä ja sain todella hillitä itseäni, etten saman tien hypännyt veteen. Kysyinkin oppaaltamme käyvätkö munkit koskaan uimassa, toisinaan kuulemma. Järven rannalla yksi munkeista harjoitteli ison rummun rummutusta. Ja minä kirosin itseäni, kun olin jättänyt kameran kävelyn ajaksi huoneeseen.
Temppelissä majoittuminen oli ehdottomasti kokemisen arvoista, itse asiassa yksi huikeimmista asioista Koreassa tähän mennessä. Lisää tietoa löytyy muun muassa http://eng.templestay.com/index.asp.
Oppaamme ja tulkkimme.
Vanhoja rakennuksia, jotka ovat säilyneet miehityksestä ja sodasta.
Neljä instrumenttia, joita munkit soittavat ennen aamu- ja iltarukouksia. Dharma- rumpu, puinen ontto kala, pilvenmuotoinen gongi (jota ei tästä kuvasta oikein erota, mutta on reunimmaisena vasemmalla) sekä suuri brahma- kello oikeassa reunassa.
Temppelissä ollessamme, pukeuduimme harmaisiin löysiin housuihin sekä vihreään liiviin (kuvassa liivin selkämys). Alla piti olla ainakin t-paita ja jalassa sukat.
Majapaikkamme. Huoneet olivat kolmen hengen huoneita. Miehet ja naiset majoittuivat erillisissä huoneissa.
Hetki ennen aamurukouksia.
Päämunkki.
Täällä Muualla 