Täällä Muualla


Jätä kommentti

Bumdra Trek

Häitä seuranneena aamuna oli hyvä reippailla ylös Bumdra Monasterylle, 3,800 metriin. Onneksi itse ei joutunut kantamaan kuin päiväreppua, muuten reissu olisi voinut käydä turhan raskaaksi juhlimisen uuvuttamalle ja vuoristoon tottumattomalle lomalaiselle. Hevoset auttoivat niin tavaroiden kuin väsyneiden trekkaajienkin rahtaamisessa ylös leiriin.

Maisemat olivat upeat, iltapäivästä alkaneesta sateesta huolimatta. Korkeampi ilmankosteus sitä paitsi tekee vuoristoilmasta helpompaa hengittää. Näin meille noviiseille kerrottiin, kun aurinko alkoi kadota pilvien taakse.

Noustessa huomasi hengästyvänsä aina vain pahemmin ja pahemmin, vaikka lihakset vielä jaksoivatkin hienosti. Leiriin päästessä piti ottaa ihan hissukseen, sillä jo kymmenen metrin matka ruokateltalta omalle teltalle sai puuskuttamaan. Osa porukasta intoutui vielä lisäretkelle 4,000 metriin, mutta itse koin parhaaksi vain istua ja levätä. Ja juoda vettä. Litratolkulla vettä. Sen sitten huomasi yöllä, ties miten monetta kertaa otsalampun valossa ja sumussa vessateltalle suunnistaessaan, peläten törmäävänsä valtavaan jakkiin, joita edellisenä iltana leirin vieressä käyskenteli.

Majoitus oli leiriolosuhteisiin nähden luksusta. Pariskunnille tarkoitetuissa teltoissa oli nimittäin sänky, siinä patjat, paksu höyhenpeite, tyynyt ja lakanat. Ja mattokin vielä lattialla. Ei voinut kuin pähkäillä mikä urakka kaikki tuo tavara on ollut tuoda ylös vuorenrinnettä.

Aamupalalla tankkasimme letuilla, paahtoleivällä ja myslillä hiilarit kuntoon laskeutumista varten. Vettä sateli hiljalleen, tehden polkua ympäröivästä metsästä taianomaisen, mutta samalla muuttaen itse polun mutaiseksi ja liukkaaksi. Köpöttelimme vaellussauvojen avulla minkä osasimme, välillä pyllähdellen tai ihan vain vapaaehtoisesti liukumäkeä alas laskien.

Vaelluksen viimeisenä etappina oli Bhutanin kuuluisin buddhalaisluostari, Paro Taktsang eli Tiikerin pesä. Maisemat olivat pilvisestä ilmasta huolimatta henkeäsalpaavat. Ja niin oli luostarille johtava portaikkokin, mutkitellen jyrkällä vuorenrinteellä, vesiputouksineen kaikkineen. Kuvat eivät tee oikeutta tälle mystiselle paikalle.

Paluumatkalla hotellille olo oli huojentunut. Polvet kestivät sittenkin koko reissun. Kukaan ei loukannut itseään. Kunnes huojennuksen tilalle tulvahti voittajafiilis: me teimme sen! 
P1120557

P1120565

P1120572

P1120562

P1120569

P1120589

P1120602

P1120615

P1120627

P1120633

P1120636

P1120643

P1120651

P1120652

P1120657

P1120660 (1)

P1120681

P1120674

P1120677

P1120685

P1120696

P1120686

P1120703


2 kommenttia

Loma maailman katolla

Paluu Korean arkeen on jo hyvällä mallilla, mutta blogi vielä vähän laahaa jäljessä. Suomesta palattuani on ollut vaikeaa keskittyä kirjoittamaan, valitsemaan monista otetuista kuvista niitä kaikista parhaimpia. Tosin on ollut myös muuta tekemistä, siitä vielä lisää myöhemmin.

Kesä on ollut todella hieno, joskin myös haikea. On tullut käytyä Bangkokissa, Bhutanissa, Suomessa, Tallinnassa, reissattu Koreassa ja tavattu uusia ihania ihmisiä. Myös jäähyväisiä on jätetty, sillä kaksi ystäväperhettämme joihin olemme tutustuneet täällä Koreassa, ovat tänä kesänä muuttaneet takaisin Suomeen.

Aloitan vyyhdin purkamisen Bhutanista, jonne en ihan ensimmäiseksi uskonut lähteväni lomalle. Sinne kuitenkin päädyimme, vieraaksi ystäviemme häihin ja kipuamaan jylhille vuorenrinteille.

Bhutan tarjoaa erityisesti luontoihmisille elämyksiä, mutta sanoisin, että kuka vain kauniista buddhalaistemppeleistä, ystävällisistä ihmisistä tai ainutlaatuisesta ruuasta nauttiva, varmasti lumoutuu maasta. Meille tämän kaiken kruunasi vielä joukko ystäviä, joita emme olleet pitkään aikaan nähneet.

P1120094
Horisontissa siintää Mount Everestin luminen huippu.
P1120116
Paron kansainvälinen lentokenttä 2,200 metrin korkeudessa on yksi maailman vaikeimmista laskeutua. Mekin saavuimme siivet lähes vuorenrinteitä hipoen ja solan uomaa seuraillen, mutta kokemus ei vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani ollutkaan niin pelottava. Tällä matkalla tuli myös ajeltua kapeita vuoristoteitä ja kivuttua ylös vuoristoon lähes 4,000 metrin korkeuteen – molemmat asioita joihin en ole uskonut koskaan pystyväni. Ehkä parasta tällä matkalla olikin huomata, että sitä pystyy oikeastaan aika moneen asiaan, kun vain ensin uskaltautuu yrittämään.
P1120138
Hotellimme Gangtey Palace Parossa. Kaunis kuin mikä.
P1120124 P1120125 P1120159
Paron kylänraitilla riitti kulkijoita. Buddhalaisessa maassa lehmät ja koirat kulkivat kaduilla siinä missä ihmisetkin.
P1120145 P1120167 P1120168 P1120173 P1120175 P1120206 P1120210 P1120214
P1120224

Paron katukuvaa eivät hallitse mainosplaakatit tai välkkyvät neonvalot, sillä mainontaa valvotaan tiukasti. Liikkeen ulkopuolella on asiallinen kyltti, joka kertoo mitä siellä myydään.
P1120234
Paikallinen valkoviini oli elämys. Sanoisin, että yllättävän jaloviinamainen.
P1120254 P1120284 P1120285 P1120292 P1120293 P1120294 P1120301
P1120303 P1120309 P1120313 P1120327 P1120361 P1120366 P1120396
Hääaamuna hotellin henkilökunta poltti ulkotakassa tuoreita havupuun oksia, ymmärtääkseni karkottaakseen savulla ei-toivottuja henkiä. Bhutanissa myös talojen seinille maalatut penikset hoitavat tätä samaa tehtävää, tuoden turvaa talon asukkaille.


Perinteiset juhla-asut. Samilla gho, minulla kira. Kuva: Sampo Kerola
P1120474
P1120513 P1120525 (1)