Täällä Muualla


2 kommenttia

Vappupiknikillä

Vappupäivänä meidät kutsuttiin muiden suomalaisten kanssa nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja piknik-eväistä Seoul Forest puistoon. Oli todella mukavaa nähdä niin tuttuja kuin uusiakin kasvoja, joista osa on ollut Koreassa jo pitkään, mutta ei vain ole tullut oltua yhteydessä aikaisemmin. On aina mielenkiintoista kuulla miten muut kokevat täällä asumisen ja missä kukakin on töissä tai miten muuten saa aikansa kulumaan.

Vappupiknikillä viisastuimme muun muassa sen osalta, ettei ulkomaalaisen olo Koreassa ole aina ollut näin ruusuista. Nyt suhtautuminen ulkomaalaisiin on melko avointa ja suopeaa, jossain määrin jopa kiusallisen uteliasta ja avuliasta. Kuulemma reilu kymmenen vuotta sitten oli toisin, eikä aina ollut takeita, että ulkomaalaisena olit tervetullut kauppaan tai ravintolaan. Kehitystä on siis tapahtunut ja paljon. Pisteet korealaisille kyvystä muuttua ja uudistua.

Toisaalta, ilman tuota kykyä Korea tuskin olisi nykyisenlainen, moderni, nopean talouskasvun maa. Tosin talouskasvun varjoon on myös jäänyt monia tärkeitä asioita, hyvänä esimerkkinä vaikkapa pelastussuunnitelmat tai turvallisuuskouluttaminen, joiden avulla viimeaikaiset traagiset onnettomuudet olisi voitu kenties välttää. Nyt nämä ovat nousemassa uusiksi uudistuskohteiksi, kun täällä on alettu ymmärtää, että ne tukevat talouskasvua, eivät ole sen esteenä tai hidasteena.

Mutta, takaisin piknikille… Korealaiset kerääntyvät mielellään puistoihin viettämään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Vappupäivä oli täälläkin lomapäivä, joten emme olleet piknikviltteinemme yksin. Joskin yllättävän hyvin puistossa oli tilaa vielä iltapäivästä. Ohikulkevat vilkuilivat uteliaina evästarjontaamme, ilmapallojen puhallusta ja puussa liehuvaa Suomen lippua. Suurimman kiinnostuksen kohteena taisivat kuitenkin olla seurueemme pienimmät, joita ihailivat niin aikuiset kuin toiset lapsetkin.

Kiitos piknikin järjestäjälle ja mukana olleille. Toivottavasti saadaan porukka kokoon pian uudelleen!

2014-05-01 13.33.32 2014-05-01 15.37.05

 

 


2 kommenttia

Kameramessujen antia

Mentiin kameramessuille ja unohdin ottaa kameran mukaan. Nämä kaamean huonolaatuiset kuvat on siis otettu kännykällä ja sillä, että olimme ensin käyneet yläkerrassa viinimessuilla maistelemassa messuhallillisen verran eri viinejä, ei tietenkään ole kuvien huonon laadun kanssa mitään tekemistä.

Ihmettelimme sisään päästyämme kuvaajien kuhinaa tiettyjen osastojen edessä. Ajattelimme, että kenties siellä on esillä uusia kameramalleja. Ja niin olikin, nimenomaan kameraa esitteleviä malleja. Nuo lyhyttäkin lyhyemmissä mekoissa poseeraavat tytöt tuntuivat olevan monelle messukävijälle huomattavasti kiinnostavampia messukohteita, kuin kamerarungot tai linssit.

Pettymys olikin suuri, kun juuri sillä osastolla, missä halusimme erästä tiettyä kameraa testata, olikin testikuvauskohteena vain moottoripyörä. Eipä ollut pahemmin ruuhkaa.

2014-04-19 15.15.21 2014-04-19 15.17.07

2014-04-19 15.16.49


2 kommenttia

Earth Hour Soulissa

Tänään satuimme Soulin keskustaan juuri sopivasti todistamaan miten Earth Hour pimensi kaupungin. Tämän vuosittaisen ja maailmanlaajuisen tempauksen tarkoitus on muistuttaa energian ja muiden luonnonvarojen säästämisen tärkeydestä. Yhtenä päivänä vuodessa yrityksiä, kaupunkeja ja yksityisihmisiä kannustetaan sammuttamaan valot tunniksi ja näin osallistumaan tempaukseen.

Me istuimme lasillisella erään hotellin ylimmän kerroksen baarissa ja seurasimme miten rakennus toisensa jälkeen pimentyi. Ei kaupunki täysin valottomaksi jäänyt, mutta yllättävän moni osallistui. Hyvä näin.

P1060816
Kuva vähän ennen puoli yhdeksää. Osa rakennuksista oli jo sammuttanut mainosvalot. Keskellä näkyy Soulin keskustan historiallinen Sungnyemun portti, joka tunnetaan myös Namdaemun porttina. Aikoinaan se on toiminut kaupunkia ympäröineen muurin eteläisenä porttina. 
P1060822
Kaupunki pimeimmillään. Suurin valonlähde tuntui olevan jatkuvasti virtaava liikenne. 


7 kommenttia

Väriä elämään

Seoul Museum of Artin Nordic Passion-näyttely on huomenna sunnuntaina auki viimeistä päivää. Torstaina osallistuin näyttelyn osana järjestettyyn työpajaan, missä vanhat vaatteet leikattiin matonkuteiksi ja niistä neulottiin museon etupihan puihin ympäristötaideteosta. Kiinnostuneita riitti ja vaikken kovin kummoinen neuloja olekaan, huomasin todella nauttivani työpajan rennosta tunnelmasta ja värikkäiden matonkuteiden keskellä touhuamisesta.

Puikkojen heiluttelun lomassa oli luontevaa jutella suomalaisesta kulttuurista ja kertoilla omista kokemuksista neulomisen tai ylipäätään käsillä tekemisen parissa. Onko joka kodissa todellakin sauna? Millaista Suomessa on käydä koulua? Ihanko oikeasti lapset opettelevat neulomaan koulussa? Ei, en minä uskalla kokeilla, liian vaikeaa!! Ja hetken päästä ensin vastentahtoinen museovieras jo väkertää keskittynyt ilme kasvoillaan aina oikein neulosta kuin vanha tekijä.

Toisaalta oli myös mielenkiintoista kuulla korealaisten kokemuksia käsitöiden tekemisestä tai millaisia ajatuksia näyttelyssä vierailu on herättänyt. Silminnähden innostuneilta ainakin työpajaan osallistuneet vieraat olivat, etenkin ne vähän nuoremmat. Työpajan jälkeen istuin bussissa matkalla kotiin ja huomasin hymyileväni ihan kaikille. Tarvitaan siis vain vähän väriä, ihania ihmisiä, onnistumisen iloa (omaa ja muiden) ja lopputuloksena on kasapäin hyvää mieltä!

P1060548 P1060547
P1060544


6 kommenttia

Toinen uusi vuosi

Koreassa yksi vuoden tärkeimmistä juhlista on kuukalenterin mukainen uusi vuosi Seollal, jota vietetään ensi viikon lopulla. Lähes kaikki matkustavat sukulaistensa luo ja juhlaa edeltävät päivät kuluvat juhla-ateriaa valmistellessa. Junat, bussit ja lentokoneet ruuhkautuvat, eikä postiin (ihmiset lähettävät paljon lahjoja) tai tavarataloon (lahjaostokset ja ruokaostokset ruuhkauttavat kaupat) kannatta yrittää ahtautua näihin aikoihin, jollei erityisesti nauti jonottamisesta.

Suosituinta on kuulemma antaa lahjaksi rahaa tai lahjakortti, mutta moni ostaa myös valmiin lahjapakkauksen, joita löytyykin sitten joka makuun. Lihasäilykkeistä koottuja lahjoja on ruokakaupoissa paljon esillä. Niitä arvostetaan täällä, mutta itsestäni tuntuisi oudolta viedä tutulle lahjaksi nötköttiä. ”Tässä sulle kymmenen tölkkiä nötköttiä, hyvää joulua!”. Onhan se tietysti käytännöllistä.

Lihasäilykkeiden lisäksi kaupat pursuilevat shampoo, hoitoaine & saippua lahjapaketeista. Ihan tavallisia merkkejä ne näyttäisivät olevan, mutta lahjaksi kelpaavia niistä tulee pakkaamalla ne hienosti isoon pahvilaatikkoon. Ja sitten annetaan hedelmiä tai lihaa. Siis raakaa lihaa. Nämäkin isoon pakkaukseen kauniisti aseteltuina. Hedelmissä on ihmetyttänyt lahjapakkausten kova hinta, sillä laatikollisesta korealaisia päärynöitä saa parhaimmillaan pulittaa sata euroa. Ja nyt puhutaan ehkä kuudesta päärynästä. En ole vielä tällaista arvokasta hedelmälahjaa saanut, joten en osaa sanoa maistuvatko ne myös huikeasti paremmilta.

Me lahjoimme itse itseämme hankkimalla lentoliput Filippiineille. Suuntaamme huomenna illaksi kentälle ja nautimme seuraavan viikon ajan nötkötin sijaan tuoreista hedelmistä ja meressä snorklailusta. Palataan linjoille viikon päästä, hyvää toista uutta vuotta!

2014-01-18 16.35.41


2 kommenttia

Yön valot

Vuoden vaihtumista juhlimme tällä kertaa Soulissa. Keskiyön lähestyessä kiirehdimme Namsanille tornin juurelle katsomaan ilotulituksia, sillä arvelimme näkevämme sieltä joka puolelle Soulia. Kovin kummoisia kuvia ei kaukana pimeydessä räiskyvistä raketeista saanut, eikä valoshow ollut mitenkään huikea, mutta Namsanille bussilla nousu ja sieltä alas kävely oli oikein mukava yöllinen retki. Alas kävellessämme osa vasta nousi kukkulalle. Korealaiset kun juhlivat uutta vuotta kokoontumalla vastaanottamaan alkaneen vuoden ensimmäiset auringonsäteet ja Namsanillekin ihmiset kipusivat jo heti puolenyön jälkeen varustautuneena pitkin untuvatakein ja eväskassein. Itseäni yössä värjöttely aamua odottaen ei varsinaisesti houkutellut, mutta tuntuu olevan täällä hyvin suosittua.

Nyt kotona vuoden vaihtumisesta toipuvana ja viimeisiä joulupipareita mutustaessa on tullut muisteltua yhtä jos toista viime vuonna tapahtunutta. No, piparit alkavat olla loppu, samoin joulusuklaat, mutta kiitollisuus yhä lämmittää mieltä.

2013-12-31 20.15.19 2014-01-01 00.02.03 2014-01-01 00.02.44


Jätä kommentti

Intohimona pohjoismainen design

Itsenäisyyspäivänä suurlähettilään luona jaettiin esitteitä Seoul Museum of Artin näyttelystä Nordic Passion. Esitteitä ojenteli Amie Ann, korealainen nainen näyttelyn takana. Sain illan aikana tilaisuuden jutella hänen kanssaan enemmänkin ja vaikuttuneena lupasin tutustua näyttelyyn heti seuraavalla viikolla. Amie Ann, jos joku, suhtautuu intohimoisesti pohjoismaiseen arkkitehtuuriin ja designiin.

Nordic Passion näyttely oli jaettu kolmeen eri osioon: koulut, kestävä kehitys sekä kohtaamispaikkoja. Näistä ensimmäinen keskittyi esittelemään pohjoismaisia kouluja sekä arkkitehtuurin merkitystä oppimisessa ja koulussa viihtymisessä. Toinen osio kertoi Pohjoismaille ainutlaatuisesta puurakentamisesta ja miten uuden teknologian ja rakennustaitojen myötä rakentamisessa pyritään entistä kestävämmälle pohjalle. Kohtaamispaikoissa näyttelytilaan oli luotu tunnelmia mummonmökistä ja esitelty pohjoismaista designia.

Oma suosikkini oli mummonmökki. Vaikka se olikin tavallista modernimpi versio vanhasta perinteisestä, välittyi tunnelma räsymaton ja polttopuuseinän kautta. Huokailin myös pelkistettyjen puisten pöytien ja tuolien perään. Ja Iittalan astioista tuli kumman nostalginen olo.

Nordic Passionissa voisi halutessaan kuluttaa kokonaisen päivän. Kun arkkitehtuuri ei enää kiinnosta, voi istahtaa puupenkille neulomaan yhdessä muiden kanssa museorakennuksen pihapuille villapaitaa. Tai voi hoitaa lahjaostokset museon pienessä pop-up myymälässä, mistä itse löysin Amie Annin kirjoittaman kirjan. Kirja tarttui matkaan, mutta muumitilpehöörin ja hieman ylihinnoitellut Iittalan astiat jätin suosiolla hyllyyn.

2013-12-10 12.48.53 2013-12-10 12.46.26
Museon aulaan rakennettu puinen ”aalto”. Keskellä olevaa siltaa pitkin kävelemällä reunojen puurimat liikkuvat aaltomaisesti. 
2013-12-10 12.45.12
Amie Annin kirjoja. Ostin koivukantisen ja luotan kielitaidon tästä vielä karttuvan niin, että joskus voin kuvien katselun lisäksi ihan lukeakin tämän.
2013-12-10 12.35.08
Kuvaan tuli huomaamatta Hohtomaista tunnelmaa… Seinän toisella puolella mummon moderni mökki. Itse näyttelytiloista ei valitettavasti saanut kuvia ottaa. 
2013-12-10 12.38.45
Himmeli minun mieleeni. 
2013-12-10 12.44.35
Niiskuneiti ja Muumipeikko vaikuttivat vähän eksyneiltä kaiken designin keskellä.
2013-12-10 12.52.28
Tätä puuta ei pakkasella palella. 


Jätä kommentti

Maanantai ja viikonlopun muistelot

Taitaa maanantai olla kovin universaali olotila. Viikonlopun juhlimisen ja kulttuuririentojen jälkeen tänään sai herätä harmaaseen ja vesisateiseen aamuun, eikä oma olotilakaan ollut huikea. Raahauduin kuitenkin salille, sillä yleensä sieltä palatessa olo on virkeämpi. Niin nytkin. Tosin tänään taisin näyttää tavallista heikommalta, sillä hakiessani tankoa rinnallevetoja varten sain kuulla, että tanko on minulle liian painava. ”It is too heavy!!” huudahti tangon päällä vaatteitaan jemmannut rouva ja jäi sitten kauhuissaan seuraamaan miten kiikutin tangon keskilattialle harjoitusta varten.

Perjantain itsenäisyyspäiväjuhlasta onnistuimme myöhästymään reilusti, kun taksikuskillamme ei ollut navigaattorista huolimatta mitään käsitystä miten suurlähettilään luokse mennään. Lopulta pääsimme moninaisten näköalareittien kautta perille, kun Sami neuvoi takapenkiltä google mapsin avulla mistä seuraavaksi käännytään. Ehdimme parahiksi nappaamaan muutaman cocktail-palan ennen suurlähettilään juhlapuhetta, minkä jälkeen siirryimme kohti varsinaista noutopöytää, mistä kasasimme lautasillemme rosollia, laatikoita, karjalanpaistia ja ruisleipää. Kuvia minulla ei ole tilaisuudesta yhtään, sillä pitelin koko illan toisessa kädessäni laukkua, toisessa joko viinilasia tai ruokalautasta, eikä kamera siihen yhtälöön enää sopinut.

Tuntui suorastaan häkellyttävältä nähdä niin monta suomalaista saman katon alla yhtäaikaa. Kuten kirjoitin aikaisemminkin, ei meitä täällä kovin montaa asu ja olemme tutustuneet vain muutamiin muihin ulkosuomalaisiin. Mutta illan aikana tuli sitten tätäkin epäkohtaa korjattua ja onnistuimmepa törmäämään suomalaiseen myös jatkoilla Itaewonissa, kun vieruspöydässä työporukalla iltaa viettämässä ollut nainen oli aikansa heristänyt korviaan ja tuli sitten esittäytymään todettuaan meidät suomalaisiksi.

Sunnuntaina suuntasimme Mamma Mia! musikaaliin. En ole musikaaliversiota aikaisemmin nähnyt, mutta kyllä oikean orkesterin soittamana ja näyttelijöiden lavalla laulamana Abban kappaleet heräsivät aivan uudella tavalla eloon. Erityisesti Donnaa esittäneen Sara Poyzerin laulua oli ilo kuunnella. Huomasin moneen otteeseen esityksen aikana hyräileväni mukana ja lopulta esityksen päätteeksi kaikki saivat laulaa, ihan luvan kanssa.

2013-12-08 15.17.26

Tuleva viikko tuo tullessaan yhdet pikkujoulut, Nordic Passion- näyttelyssä vierailun sekä sisustusmessut Seoulin Coexissa. Ei tässä pahemmin ehdi potea nuutuneisuutta ja hyvä niin! 


2 kommenttia

Samsungin vaimot taas koolla

Virallisesti salaseuramme nimi on SISS (Samsung International Employee’s Spouses Society), mutta minä kutsun meitä tuttavallisemmin Samsungin vaimoiksi. Torstai-iltana meidät kutsuttiin jo toisen kerran viettämään iltaa Suwonin Ramada Hotellin juhlatiloihin, missä tällä kertaa kuunneltiin vaimojen puheita, seurattiin perin mielenkiintoista ohjelmaa ja lopuksi nautittiin illallinen.

En vieläkään tunne ketään toista Samsungin ulkomaalaispuolisoa kovin hyvin. Tai tunnen, mutta tämä kyseinen kaveri on mies, jonka vaimo on töissä Samsungilla, joten oletan ettei häntä ole edes kutsuttu tähän vaimoiltaan. Sinällään hyvin epätasa-arvoista. Illan teemana oli punainen, joten juhlaväki oli pukeutunut mitä mielikuvituksellisimpiin tamineisiin. Osalla oli päällään se kuuluisia rihmankiertämä, toisilla punaista päätä peittävästä hunnusta nilkkoihin asti. Hyvin kansainvälistä. Yhteisvalokuvien perusteella sanoisin, että parhaiten edustettuna oli Venäjä, sitten Intia, Kiina, Japani ja sen jälkeen me muut. Olin jälleen ainoa Suomalainen, tosin tätäkin oli epähuomiossa yritetty paikata merkitsemällä minut venäläiseksi. Istuin näin ollen illan venäläisnaisten ympäröimänä ja koitin kaivella muistini syövereistä lukioaikana tankattua venäjän kieltä. Punaviinin suosiollisella avustuksella aloin loppuillasta saada jutun päästä kiinni, mutta silloin olikin jo aika lähteä kotiin.

Sattumalta eräs pöytäseurueestani oli venäläinen nainen, joka oli myös virheellisesti merkitty ukrainalaiseksi, mutta asuu nyt Jyväskylässä. Hän oli lyhyellä visiitillä Koreassa miehensä luona ja pääsi näin samalla juhlimaan kanssamme. Yhdessä nauroimme kohtaloamme uuden kansalaisuuden saaneina ja miten hänen piti tulla Koreaan asti puhumaan suomea.

Koitin muidenkin pöytäseuralaisteni kanssa vaihtaa muutaman sanan ja sain selville, että muut eivät oikeastaan tunne yhtään korealaisia, ainoastaan toisia venäläisiä. Kiitin hiljaa mielessäni harvalukuista kotimaatani, sillä näin olen tutustunut lähinnä korealaisiin ja oppinut samalla todella paljon korealaisesta kulttuurista. Jos meitä suomalaisia olisi täällä kymmenittäin, ehkä korealaiskontaktit jäisivät vähemmälle. Osaltaan tutustumista on auttanut myös asuinpaikkamme, sillä täällä Dongtanin perukoilla ei kovin montaa ulkomaalaista asu ja kerään yhä edelleen hämmentävää huomiota ulkona liikkuessani.

Illan ohjelman ehdoton kohokohta oli venäläisnaisten tanssiesitys. Nelihenkinen ryhmä oli pukeutunut valkoisiin hihattomiin toppeihin ja koko esityksen ajan jännäsin pysyvätkö erään esiintyjän täyteen pumpatut rinnat topin sisäpuolella vai eivät. Samaa taisivat henkeään pidätellen seurata myös salin seinustalla päivystävät miespuoliset tarjoilijat. Pysyivät ne, jollain kummallisella, painovoimaa uhmaavalla tavalla. Jännitysnäytelmän jälkeen pääsimme nauttimaan illallista ja keskustelemaan korealaisen leivän kamaluudesta. Ainakin tuo jälkimmäinen tuntui yhdistävän meitä seuralaisteni kanssa.

Kiitos Samsung! Toivon, että vaimot kutsutaan juhlimaan myös ensi vuonna, ovat nämä vaan sen verran antoisia tapahtumia. Tosin isänmaallisuuteni nosti sen verran päätään, että mielelläni edustaisin ensi vuonna ihan sitä oikeaa kotimaatani.

2013-11-14 17.42.12
Pahoittelut, kuvia on vain muutama, tämä niistä ainoa edes jotakuinkin tarkka. Kamera jäi kotiin ja jouduin tyytymään puhelimen kameraan, joka ei pimeässä juhlasalissa ollut parhaimmillaan.