Heinikossa

Blood Moon

Hämmästyttää, kummastuttaa…

Tämä helmi löytyi kameran muistikortilta. Kioton metrossa menin tunkemaan muovisen matkakortin paperilipuille tarkoitettuun aukkoon. Metroaseman virkailija ystävällisesti tuli pelastamaan korttini portin uumenista ja vielä nyökytteli suopeasti anteeksipyynnöilleni sen kummemmin hermostumatta. En ehkä olekaan ainoa saman mokan tehnyt turisti?

Lifestyle kaupan hyllyltä taas bongasimme säilykepurkissa myytäviä muffinseja. Ihan ensimmäiseksi ei vesi herahtanut kielelle.

Ja kirjakaupasta löytyi tämmöinen aarre. BusRama-aikakausilehti kaikille meille busseista äärimmäisen kiinnostuneille.

Tämä taas jaksoi naurattaa vessoissa.

More clean, more safe

Facebookissa kiersi joku aika sitten linkki kuviin, joissa heittomerkkejä oli käytetty mitä oudommissa asiayhteyksissä. Me löysimme tämän ”puhtaampaa” ja ”turvallisempaa” mainostavan kyltin Gangnamista. Itse en ehkä tämän firman palveluita käyttäisi, ainakaan tämän kyseisen mainoksen perusteella. Ja pahoittelut, kuvan laatu on surkea. Kuvattu taksin takaikkunan läpi.

Luomuloukku

Sodassa chilejä kiusaavia ötököitä vastaan, on aika ottaa järeät (ja vihreät) aseet käyttöön.

Kuvaajaa kuvaamassa

Päivän kuva Gangnamista Garosugilliltä. En onnistunut ikuistamaan niitä hetkiä, jolloin malli keikisteli oikein kunnolla. Sen sijaan, minulta löytyy kaksi tylsää kuvaa juuri niistä sekunneista, kun ei tapahtunut mitään kiinnostavaa. Ehkä olisi aika opetella kamerasta sarjakuvausasetukset.

Onneksi näitä malleja ja kuvaajia tulee Soulissa liikkuessa vastaan vähän väliä, joten toivotaan, että seuraavalla kerralla kuvasaldo on vähän mielenkiintoisempi. 

Yhä ylös yrittää

Koreassa kerrostalot ovat kaikki samanlaisia ja aluksi olikin vaikea hahmottaa edes lähiympäristöään, sillä kortteli toisensa perään asuinalueet toistavat toisiaan. Onneksi talot on numeroitu, helpottaa betoniviidakossa suunnistamista kummasti.

Ja onneksi välillä tulee vastaan yllätyksiäkin.

Raakaa voimaa

Ilta-auringossa

Eilen keräilin kotona retkivermeitä ja kuljin kämpässä edes taas. Jotain kävin keittiön parvekkeelta etsimässä, mutta pysähdyin niille sijoilleni, kun näin ikkunasta avautuvan maiseman. Miten voikaan olla ilta-aurinko niin kaunis! Vaikka katselin vain kerrostaloja, eikä niissä sinällään ole mitään kaunista, teki iltavalo näkymästä jotenkin taianomaisen. Kuvista tämä ei niin hyvin välity, amatööri kameran takana katsokaas, mutta ehkä aavistus tunnelmasta kuitenkin. Kuvauksen kanssa piti toimia nopeasti, sillä tuon tuokion jälkeen aurinko yhtäkkiä katosi ja maaginen hetki oli ohi. Maailma jatkoi taas arkista pyörimistään.

Piti olohuoneen parvekkeellekin rynnätä ikuistamaan maisemaa talon toisella puolella. Ei ollut pöllömpi näkymä sielläkään. 

Kameramessujen antia

Mentiin kameramessuille ja unohdin ottaa kameran mukaan. Nämä kaamean huonolaatuiset kuvat on siis otettu kännykällä ja sillä, että olimme ensin käyneet yläkerrassa viinimessuilla maistelemassa messuhallillisen verran eri viinejä, ei tietenkään ole kuvien huonon laadun kanssa mitään tekemistä.

Ihmettelimme sisään päästyämme kuvaajien kuhinaa tiettyjen osastojen edessä. Ajattelimme, että kenties siellä on esillä uusia kameramalleja. Ja niin olikin, nimenomaan kameraa esitteleviä malleja. Nuo lyhyttäkin lyhyemmissä mekoissa poseeraavat tytöt tuntuivat olevan monelle messukävijälle huomattavasti kiinnostavampia messukohteita, kuin kamerarungot tai linssit.

Pettymys olikin suuri, kun juuri sillä osastolla, missä halusimme erästä tiettyä kameraa testata, olikin testikuvauskohteena vain moottoripyörä. Eipä ollut pahemmin ruuhkaa.