Täällä Muualla


Jätä kommentti

Yöllä kaikki on toisin

P1070132

Kummallista miten pimeällä kaikki näyttää niin erilaiselta. Parvekkeeltamme näkyvä työmaakin muuttui kertaheitolla kovin kuvaukselliseksi. Ja mielikuvitus alkaa laukata vielä näin aikuisenakin; onkohan talojen taakse laskeutunut UFO?

Kohta tuossa vasta valoloistetta riittääkin, kunhan saavat uuden alueen rakennettua. Uskomatonta miten tyhjästä nousee kokonainen uusi kaupunginosa ja mielenkiintoista, että me voimme seurata sen edistymistä omasta olohuoneestamme.

 


4 kommenttia

Aika ja kuinka sen käyttäisin

Koreaan muutettuamme minulla on ollut aikaa, paljon. Erityisesti olen nauttinut aamuista, kun saan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, voin syödä aamupalaa kaikessa rauhassa, lukea lehteä ja kuunnella miten talo ympärillä valmistautuu tulevaan päivään (kuinka yläkerrassa valmistaudutaan).

Yllätyksekseni olen huomannut, ettei kotona olo olekaan tuntunut tylsältä. On oikeastaan ihan mukavaa siivota ja pestä pyykkiä tai käydä ruokaostoksilla ja kokata. Nyt, kun tämän kaiken saa tehdä ajan kanssa. Tavallisten arkiaskareiden lisäksi korean opiskelu on tuonut rutiinia päiviin, samoin blogin kirjoittaminen. Näistä molemmat ovat olleet haastavia ja siksi samalla hyvin antoisia harrastuksia. Olen ehtinyt ulkoilla ja kuntoilla, olen lukenut kirjoja, matkustellut, nähnyt ystäviä, opastanut vieraita, maalannut ja kuunnellut musiikkia. Tuntuu, kuin olisin saanut jostain ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi asti ja parhaani mukaan koitan nauttia joka hetkestä.

Toivomme Samin työsopimukselle jatkoa, mikä tarkoittaa että asuisimme Koreassa luultavasti vielä pari vuotta. Mitä tällä lisäajalla sitten itse tekisin? Sitä en vielä tiedä, mutta juuri nyt olen onnellinen – odotan Samia kotiin, kirjoitan blogiin, eikä ole kiire mihinkään.

2013-11-12 16.27.27
Iloa arkeen tuo kiireetön kahvihetki ystävän kanssa. Kokeilkaa vaikka.


6 kommenttia

Riisi

Ennen Koreaan muuttoa riisi oli melko etäinen vaikuttaja omassa elämässäni. Kotona riisiä tuli keitettyä todella harvoin, ravintolassakin sen kohtasi lähinnä sushissa tai thairuuan kaverina. Mutta täällä riisiin suhtaudutaan huomattavasti intohimoisemmin ja kunnioittavammin, onhan se korealaisen ruokakulttuurin perusta siinä missä peruna suomalaisen.2012-10-15 19.06.56

Etelä-Koreassa riisi on yhä tärkein viljelyskasvi, mutta riisiä syödään koko ajan vähemmän. Löysin artikkelin, jossa kerrotaan korealaisten syöneen vuonna 1972 niinkin paljon kuin 134,5 kiloa riisiä henkeä kohden vuodessa. Tuosta määrä on nykyään puolittunut. Me olemme vuodessa kuluttaneet kotioloissa ehkä viisi kiloa riisiä, kahdestaan. Ravintolassa syödyn riisin määrää en osaa edes arvioida, mutta tuskin se paljon korkeampi on. Vielä on siis matkaa korealaiseen keskiarvoon.

Kauppareissulla sitä kaipaa asiantuntija-apua riisihyllyjen edessä, sillä pelkästään ”tavallista” valkoista riisiä on tahmeampana ja irtoavampana, kymmeniltä eri valmistajilta. Sitten löytyy tummia kokojyväriisejä, jyväsekoituksia, hyvinvointiriisiä… Itse olen ratkaissut riisiongelman ostamalla yleensä sen pienimmän pakkauksen, koska meidän kahden hengen taloudessamme 25 kilon riisisäkki voisi tuntua liioittelulta.
2014-01-14 17.14.52
Kävin vasta täydentämässä riisivarastoamme. Alimmaisena 4kg pussi valkoista riisiä, keskellä täysjyväriisiä ja päällimmäisenä well being rice eli jyväsekoitus riisiä, muita viljoja ja papuja. 

Itse riisin keitto onkin sitten huomattavasti helpompaa. Riisi huuhdellaan ensin kunnolla runsaassa vedessä, useaan kertaan, kunnes poiskaadettava vesi on kirkasta. Sen jälkeen riisi ja vesi mitataan riisinkeittimen kulhoon, valitaan oikea riisilajike keittimen valikosta ja painetaan start. Parinkymmenen minuutin kuluttua keitin ilmoittaa riisin olevan valmista syötäväksi. Tuloksena on aina tasalaatuista, täydellisen höyrytettyä riisiä. Keitin myös pitää riisin lämpimänä vaikka seuraavaan aamuun, jos niin haluaa.

Oma Cuckoo riisinkeittimemme saa minut joka kerta hyvälle tuulelle. Kun virrat laittaa päälle, se tervehtii iloisesti ja selostaa ääneen jokaisen napinpainalluksen. Jos valitset lisäkeriisin sijaan puuron, muistuttaa keitin, että vettä pitää lisätä tavallista enemmän. Ja kun riisi on valmista, toivottaa keitin hyvää ruokahalua. Välillä se juttelee naisäänellä, toisinaan se on mies. Joskus se puhkeaa kukkumaan, nimensä mukaisesti.

Olen aivan myyty tälle vekottimelle, jota en Suomessa olisi hyväksynyt keittiöömme vähää pöytäpinta-alaa viemään tai kaappiin pölyttymään. Nyt en taida tulla enää toimeen ilman. Mutta en silti usko meidän ihan heti innostuvan riisin syönnistä niin paljon, että 60 kiloa per naama menee rikki.
2014-01-13 18.39.33
Cuckoo!! Riisi on valmista ja keitin kukkuu. 


4 kommenttia

Elokuvien tunnelmissa

Viikonlopuksi Sami kantoi kotiin kasan korealaisia elokuvia, jotka oli lainannut työpaikkansa videokirjastosta. Olemme aikaisemminkin katsoneet muutaman korealaispätkän, mutta emme niistä niin innostuneet, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla nytkään.

Yllätykseksemme katsoimme kaikki elokuvat loppuun ja jopa tosissamme pidimmekin muutamasta.

2014-01-05 21.50.52
Ylimpänä The Berlin File, sitten The Thieves, My Way ja alimmaisena Scandal Makers. 

Aloitimme urakan perjantai-iltana The Thieves-elokuvalla, joka on täysi kopio Ocean’s eleven leffasta. Ei mikään kovin kummoisia tunteita herättävä, mitä nyt koko elokuvan ajan muisteli, että mitenkäs se Ocean’s eleven menikään. Toimintakohtaukset oli toteutettu hienosti ja väliin mahtui ihan hauskojakin hetkiä, mutta ei mikään ikimuistoinen elokuva.

Lauantaina vuorossa olivat My Way sekä Scandal Makers. Molemmat vastoin kaikkia odotuksia aivan loistavia.

My Way pohjautuu tositarinaan kertoen korealaisesta Yang Kyoungjongista, joka vastoin tahtoaan taisteli ensin Japanin armeijassa, sitten Puna-armeijassa sekä vielä saksalaistenkin joukoissa ennen joutumistaan liittoutuneiden vangiksi. Pääosan esittäjä Jang Dong-gun vakuutti ja tarina kosketti. Tosin osa kohtauksista oli niin realistisella tavalla väkivaltaisia, etten voinut niitä katsoa, mutta sitä kai se sota on ollut. Verta, kuolemaa ja epäoikeudenmukaisuutta, minkä keskellä hetkellinen pieni toivonkipinä on saanut jaksamaan. Tämä elokuva kertoi minusta osuvasti, kuinka sotavankeja käytettiin rintamalla sotimaan vangitsijamaansa puolesta. Motivaatio ei ollut korkeimmillaan mutta vaihtoehtoja oli kaksi – kuole tai taistele. Yleensä lopputulos molemmissa sama. Synkkyydestään huolimatta elokuva oli koskettava ja valoi uskoa ihmisen hyvyyteen. Plussaa myös sotahistorian kertauksesta.

My Waysta toipumiseen tarvittiin kevyempää viihdettä, mihin Scandal Makers oli nappivalinta. Tämä 2008 vuoden komedia oli ilmestyessään menestys Koreassa ja pääosan näyttelijä Cha Tae-hyun on yksi Etelä-Korean tunnetuimmista ja suosituimmista näyttelijöistä. Eikä suotta. Huumori oli lämminhenkistä ja pitkälti tilannekomiikkaan pohjautuvaa, pääosan esittäjiin pystyi kulttuurierosta huolimatta helposti samaistumaan ja korealaisen yhteiskunnan vanhoillisia periaatteita riepoteltiin ilman tunnontuskia. Tarina tiivistetysti kertoo kolmekymppisestä, itserakkaasta radiotoimittajasta, joka joutuu arvottamaan elämänsä uudelleen, huomattuaan olevansa sekä isä, että isoisä. Rakastan tällaisia hömppäkomedioita, joissa on kuitenkin todellinen sanoma.

Sunnuntain ratoksi meille jäi vielä The Berlin File, joka jätti melko sanattomaksi. Elokuva kertoo Pohjois-Korean agenteista Euroopassa, mutta oma mielenkiinto lopahti heti alkuunsa, kun monien tylsien ja huonosti näyteltyjen henkilöhahmojen ja juonenkäänteiden takia kärryiltä tipahtaminen oli liian helppoa. Tai ehkä tähän olisi vaadittu virkeämpi mielentila.

Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen elokuvaviikonloppu takana. Tästä innostuneena pitänee vielä katsoa korealainen klassikko Oldboy, jota olen vähän vältellyt siinä kuulemma esiintyvän runsaan väkivallan takia. Mutta se on kuitenkin aikanaan palkittu Cannesissa, kuulunee siten elokuvista pitävän ja Koreassa asuvan yleissivistykseen.


4 kommenttia

Valoa uuteen vuoteen

Saattelin tänään vieraamme lentokenttäbussille ja samalla juttelimme Suomen talvesta. Siitä juuri nyt niin pimeästä ajasta, jota tuskin kovin moni ikävöi valoisampina aikoina. Meillä on täällä aurinko paistanut lähes joka päivä ja aamuisin on ihanaa nousta auringon kanssa yhtä aikaa; siinä 7:50 tarkalleen ottaen. Illalla aurinko laskee puoli kuuden tienoilla.

Talvivalosta olemme nauttineet suunnattomasti ja niin tuntuivat nauttivan vieraammekin, sillä aurinkoisella kadulla kävellessä huokailtiin miten ankeaa on palata Suomen talven pimeyteen. Varsinkin nyt, kun ei ole edes lunta.

Uuden vuoden lupauksia ei tullut tehtyä, mutta yritän ottaa jokaisen päivän vastaan yhtä ennakkoluulottomasti ja kokeilunhaluisesti kuin viimekin vuonna, siitä kun on seurannut niin paljon hyvää mieltä. Olen viime vuoden aikana oppinut korean kielen alkeet, tutustunut moniin uusiin ihaniin ihmisiin, matkustanut Suomen lisäksi pari kertaa Japaniin ja kerran Vietnamiin, sekä toivottanut lukuisat vieraat tervetulleeksi kotiimme. On sitä tullut myös surtua ja ikävöityä, mutta sekin kuuluu elämään. Toivon, että tulevan vuoden aikana saisimme vähintäänkin yhtä paljon vieraita iloksemme, oppisin puhumaan koreaa sujuvammin ja pysyisimme terveinä. Toivon myös, että tuleva vuosi olisi yhtä onnellinen ja mielenkiintoinen kuin edeltäjänsä.

Paljon aurinkoisia ja onnentäyteisiä hetkiä tulevalle vuodelle!

2014-01-02 14.12.062014-01-02 15.02.162014-01-02 14.51.57


2 kommenttia

Jouluista tunnelmaa

Viime joulun vietimme hotellissa, eikä kotia pahemmin koristeltu. Pipareita leivoin naapurille viemisiksi ja askartelin joulukortit Suomeen. Tänä jouluna meille tulee vieraita ja tuntuu mielekkäämmältä tehdä kodistakin vähän jouluisampi. Pipareita tein tänäkin vuonna, tosin eri reseptillä kuin viimeksi. Tummaa siirappia en ole löytänyt, joten sekoitin fariinisokeria ja vaahterasiirappia keskenään ja mielestäni ratkaisu toimi melko hyvin. Muottina käytin juomalasia, Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen kun halusivat tulla uunista ulos epämääräisen näköisinä, joten hylkäsin ne ensimmäisen pellillisen jälkeen.

2013-12-19 13.19.01 2013-12-19 21.59.11

Joulukuusta meillä ei ole, mutta lähinnä sitä on muovinen kuusikranssi, jonka löysin Gangnam Express Bus terminaalin alla olevasta Go To-ostoskeskuksesta. Joulukoristetta sieltä löytyi joka lähtöön ja nuo muoviset kukat ja kranssitkin olivat minusta yllättävän aidon näköisiä, joskin sitten melko hintavia.

2013-12-19 21.58.33

Kesällä rakennettu vesiviljelmä alkoi olla surkeassa kunnossa, joten tyhjensimme astian ja tein kuivan hiekan päälle kynttilöistä ja pienestä muovipeurasta asetelman. Tai no, asetelma on ehkä turhan hieno sana kuvaamaan kahta kynttilää, kasaa hiekkaa ja muovista lelueläintä. Mutta pimeällä kynttilöiden palaessa se näyttää parvekkeella ihan kivalta.

2013-12-19 13.04.27

Metrossakin hymyilin törmätessäni käytävällä joulukonserttiin. Pienistä asioista tuo näyttää joulumieli tänä vuonna täällä Koreassa kasaantuvan. Ja pienistä puroista tunnetusti kasvaa iso virta, joten kaivoin vielä lompakostani annettavaa pelastusarmeijan joulukeräyspataan. Kerääjän kilkattava kello ei siitä hiljentynyt, mutta itselle tuli parempi olo.

2013-12-14 11.55.15


Jätä kommentti

Yläkerrassa siivotaan

Kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat pitää asiat järjestyksessä. Työpöydällä tai keittiössä voi olla kaaos kun teen jotain, mutta muulloin kaikki on aina omilla paikoillaan. Lähipiiri myös tietää intohimoisen suhtautumiseni imurointiin.

Yläkerrassa imurointi on kuitenkin viety ihan eri tasolle. Reilun vuoden verran olemme kuunnelleet kuinka yläkerrassa imuroidaan, joka ikinen aamu. Yleensä imuri kaivetaan esille heti seitsemän jälkeen, viikonloppuisin voi mennä yhdeksäänkin asti. Imurointia ei tuossa huushollissa oteta kevyesti, vaan tieltä siirretään huonekalut ja lattiaa jyystetään huolella edes taas. Alkuun luulimme, että siellä remontoidaan, mutta totuus valkeni meille kun ”remontti” ei ottanut valmistuakseen.

Uskon, että oma imurointini kuulostaa meidän alakertaamme melko samalta, kiitos ääniä kaikukoppamaisesti korostavan lattiaratkaisun. Heidän onneksensa en sentään nouse aamulla suoraan sängystä imuroimaan, enkä myöskään heilu imurin varressa joka päivä. Eikä meillä siirretä pianoa ja sitä painavinta lipastoa joka kerta imurin tieltä, kuten yläkerrassa tunnutaan äänten perusteella tekevän. 

Itse siivoan silloin, kun siltä tuntuu. Yleensä kerran pari viikossa. Joko siksi, että on sotkuista tai siksi, että mieli kaipaa tyhjentämistä. Nimittäin itselleni siihen tarkoitukseen sopii parhaiten juuri siivous, erityisesti se imurointi. Ehkäpä yläkerrassa elämä on niin stressaavaa, että imurin terapeuttista hurinaa kaivataan joka päivä. Silloin se heille suotakoon.

2013-11-25 09.58.13


3 kommenttia

Kirjahyllyn korealaiset

Rakastan kirjoja. Lapsena saatoin lukea tietosanakirjaakin kuin novellikokoelmaa ja kirjasto oli toinen kotini. Ei siis ole ihme, että kirjoja on täälläkin tullut hankittua, vaikka olen tietoisesti pyrkinyt pitämään ylimääräiset tavarat minimissä. Kun on kerran käynyt kaiken läpi ja luopunut suurimmasta osasta omaisuuttaan, tietää jo mitä todella tarvitsee. Mutta kirjat. Niihin näytän sortuvan silti.

Hyllyyn on kertynyt kirjoja Korean historiasta, Pohjois-Korean tilanteesta ja tietysti kasa itse kielenopiskeluun liittyvää materiaalia. On korealaisten oudoista tavoista kertovia kirjoja ja nähtävyyksien luokse opastavia oppaita. Kyung-Sook Shinin Please look after mother-kirja teki minuun vaikutuksen välittömällä ja tunteikkaalla kerronnallaan. Pitääkin etsiä seuraavalla kirjakauppakäynnillä muita korealaisten kirjailijoiden teoksia, jos niitä sattuisi englanniksi käännettynä löytymään.

Lukemisen lisäksi pidän kauniista kirjoista. Niissä ei tarvitse olla tekstiä laisinkaan tai sitä ei tarvitse ymmärtää kirjasta nauttiakseen. Tällä verukkeella korealaisista kirjakaupoista löytyy toinen toistaan ihanempia kirjoja, joita unohdun selailemaan tuntikausiksi hyllyjen väliin. Miten olisi kirja neuleista, jonka värikkäät kuvat saattaisivat saada tällaisen neulomiseen tylsistyvän innostumaan? Tai kirja kahvin keittämisen taidosta, jonka kuvista suorastaan haistaa vastajauhetut kahvipavut?

Muutama vastaava kirja on omaan hyllyyn asti päätynyt, kuten sisustuskirja korealaisista huoneista tai Samin ostama opus Korean kävelyreiteistä. Samsungilta olemme saaneet lahjaksi kirjan, joka kertoo miten voida hyvin ja se onkin inspiroinut kauniine sivuineen, vaikka sisältö muuten on toistaiseksi jäänyt hämärän peittoon. Niin ja tietysti tuttumme kirjoittamat keittokirjat, jotka visuaalisuutensa lisäksi tarjoavat ideoita keittiössä puuhasteluun. Hankintalistalla on vielä se täydellinen korealaisen ruuan saloihin johdatteleva keittokirja.

2013-11-18 11.32.12

Näistä mielenkiintoisimpia ovat olleet Barbara Demickin Nothing to envy, Daniel Tudorin Korea the impossible country sekä hauska Ask a Korean dude, joka vastaa moneen kysymykseen korealaisista, pilke silmäkulmassa. Myös Blaine Hardenin Escape from camp 14 laittoi arvostamaan omaa lapsuuttaan. 
2013-11-18 11.33.31
Korean grammar-kirja on loistava. Korean for dummies taas ihan turha ostos.
2013-11-18 11.40.04
Kävelykirjan kauniit kuvat houkuttelevat ulos, vaikka itse teksti jääkin vielä lukematta. 
2013-11-18 11.45.07
Ja tässä taas nämä ihanat keittokirjat. Tekisipä Ji Eun Kyung kirjan korealaisestakin ruuasta, minun ruokakirjaongelmani olisi sillä ratkaistu.
2013-11-18 11.43.20
Kirjan ohjeita on helppo seurata, vaikka ihan kaikkea ei ymmärtäisikään.


Jätä kommentti

Oma koti kullan kallis

No niin, taas on palattu Korean niemimaalle. Takana neljä ja puoli viikkoa reissaamista, ensin viikko Japanissa ja reilu kolme viikkoa Suomessa. Suomen syksy päätti näyttää kyntensä ja lämpötilat tipahtivat tuntuvasti siitä mitä ne olivat vielä tuloani edellisenä päivänä olleet. En siis turhaan ostanut Koreasta untuvaliiviä lähtiessäni. Kaunista Suomessa kyllä oli, niin kuin syksyisin aina, ja ystävien seurassa ei pieni räntäsadekaan pahemmin ahdistanut. Kiitos vielä kaikille minua majoittaneille ja minulle seuraa pitäneille, teitte olostani niin kotoisen kuin se reppureissaajan roolissa saattoi olla.

Omaan kotiin oli kuitenkin jälleen ihanaa palata. Pääsen uudella tarmolla opiskelemaan korean kielen kiemuroita ja nauttimaan vielä toisestakin syysruskasta. Asiat tuntuvat olevan ihan ennallaan, mitä nyt lähiostoskadulle on avattu uusi kahvila (en enää tiedä monta niitä siellä kaiken kaikkiaan on) ja biojäteastiaa ei enää saa auki ilman maksukorttia. Pieniä muutoksia siis, mutta mullistavinta on ollut huomata, ettei korean kielitaito olekaan kuuden viikon opiskelutauosta ja suomen kielen intensiivisestä käytöstä huolimatta kadonnut. Yllätin nimittäin viime maanantain korean tunnilla itseni lisäksi myös opettajan, joka hämmentyneenä totesi minun edelleen osaavan lukea koreaksi ja hallitsevan alkeellisen verbien taivutuksen.

Sami oli minun reissatessa tutustunut lähialueeseen tarkemmin ja löytänyt mielenkiintoisen, aika Eurooppalaisvaikutteisen asuinalueen. Minuakin tuo kiinnosti ja suuntasimme sinne sunnuntaikävelylle. Kotimatkan varrelle sattui sopivasti osumaan myös kohta valmistuvien asuntojen esittelytapahtuma, joten rohkaisimme mielemme ja painelimme sisään.

P1050769
Tässä esimerkkitalo, joka koostui kahdesta paritalosta. 

Saint Castle Town House valmistuu ensi vuonna, mutta nyt saimme vielä ihailla yhden esimerkkirakennuksen lisäksi hiekkamonttua, jonka keskellä kaivinkone vimmatusti hääri. Asunnot olivat paritalotyyppisiä neljän kerroksen huoneistoja, joita korealaiset tuntuvat suosivan. Hieltä haisten ja lenkkeilytamineissa yritimme pitää matalaa profiilia, kun luoksemme saapui innostuneen oloinen ja pukuun sonnustautunut asuntoesittelijä. Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin kävellä esittelijän perässä taloa läpi ja kuunnella mitä kaikkea on mahdollista tilata lisämaksusta ja asiaankuuluvasti ihastella esimerkkiasunnon sisustusta. Meihin suhtauduttiin yllättävän myönteisesti, ottaen huomioon, että esittelijä joutui pinnistelemään englantinsa kanssa ja me lompsimme ympäriinsä verkkareissa.

Täytyy kyllä sanoa, että aika vaikuttavan tuntuinen asunto se sitten lopulta olikin. Ylimmässä kerroksessa kattoterassi ja ullakkohuone, keskikerroksessa makuuhuoneet ja pesutilat, ensimmäisessä kerroksessa olohuone ja keittiö, alimpana vielä autotalli, josta halutessaan saisi oman erillisen asunnon. Tai kuten esittelijä asian ilmaisi, party room. Minua kyllä jäi kiehtomaan ajatus betonilattiaisesta työhuoneesta, missä maalia saisi roiskia ympäriinsä sielunsa kyllyydestä.

P1050766
Autotalli. Tässä versiossa tila oli muunnettu työtilaksi.
P1050768
Työtilan takaosasta löytyi ompelunurkkaus. 
P1050767
Ja ikkunasta sisään tuijottavia mäntyjä. 
P1050765
Olohuone. Tyyli on hyvin korealainen. Kulmassa jokaisen korealaiskodin kaunistus, ilmastointilaite. 
P1050764
Keittiö ja sen ohessa kodinhoitoparveke. Koreassa pesukone sijoitetaan usein parvekkeelle. Suomessa ei ehkä järkevää, mutta ainakin omalla parvekkeellamme lämpötilat pysyivät talvellakin +10 asteessa.
P1050761
Makuuhuone ja ikkunaluukut, jotka olisivat koko ajan tiellä.
P1050762
Meikkaustila (esittelijän sanoin jälleen) ja kylpyhuone päämakuuhuoneen yhteydessä. 
P1050760
Lastenhuone nro 1. 
P1050759
Ylimmässä kerroksessa lastenhuone nro 2. Jostain syystä pidän ullakkohuoneiden vinoista katoista. Vaikka niihin yleensä pääni lyönkin.  

P1050758
Yläkerran pieni aula. Katon saa kuulemma halutessaan puupaneloituna. Mutta huomasi miten synkkä se on, kun vertasi viereisen huoneen valkoiseen kattoon.  P1050757

Ja kattoterassi. Tänne mahtuisi pari kasvia. Oli ajattelevaisesti asennettu vesipistekin. Tosin se on kuulemma siksi, että voi täyttää lasten uima-altaan. 

Ihan tosissamme me emme tätä käyneet katsomassa. Hinta on meille turhan korkea, eikä ulkomaalaisten ole mahdollista saada ostohintaa alemmas taloyhtiön lainan avulla, kuten korealaiset saavat. Meille hinta olisi 452 600 000 wonia (311 209 €), mutta korealaiset saisivat saman murto-osalla. Käytäntö on ilmeisesti lähellä Suomen asumisoikeusasumista. Esittely oli kuitenkin oikein mielenkiintoinen ja valaiseva, pientä unelmointia arjen keskellä. Nykyinen asuntomme on kuitenkin huomattavasti käytännöllisempi, vaikka vähän pienempi onkin. Ja käytännöllisyys on minusta kodissa kultaakin arvokkaampaa.


2 kommenttia

Yangjae Flower Market

Meitä yhtään tuntevat tietävät miten paljon pidämme kasveista. Nyt niitä on taas vähän enemmän, kun kävimme Soulissa Yangjaen kukkamarketilla ostoksilla. Tampereella asuessa oli joitain rajoituksia kasvien määrän suhteen, mutta nyt meillä on koko asunnon matkalta lasitettua parveketta, siellä vesipiste ja viemäröinti, sekä vielä kukille erikseen tarkoitettu kaukalo. Ja kun yksi parveke täyttyy, on niitä vielä kolme pienempää lisää ja tietysti sisätilat. Ollaan sellaisesta sisälle tulevasta kasviseinästä haaveiltu, mutta täytyy sanoa, että aikamoisen viidakon keskellä tässä jo nyt asutaan.

Tämän talven kasvit olivat parvekkeella ja näyttivät pärjäilevän ihan mainiosti. Nyt ilmojen lämmetessä viime syksyn kasvit ovat kuitenkin nuupahtaneet, osa heittänyt henkensäkin, ja päätimme ensi talveksi ottaa ne varmuuden vuoksi sisälle.

Aikaisemmin emme löytäneet kukkamarketilta lainkaan leikkokukkia, mikä vähän ihmetytti kaiken sen valtaisan viherkasvi- ja orkideavalikoiman keskellä. Nyt tiesimme niitä siellä olevan ja löysimmekin Samin etukäteen googlettamien tietojen avulla ne varsinaisen kukkamarketin alapuolelta, kellarikerroksesta. Ankea loisteputkivalaistu betonikäytävä aukeni isoon halliin, joka oli täynnä kukkia. Valtavat määrät tulppaaneja, ruusuja, pioneita… Väriloisto oli huikea.

P1020719 P1020722 P1020723
Nämä ovat jo yläkerran orkideaosastolta.
P1020724
Viherkasveista löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä. On pienen pieniä minikukkia tai monimetrisiä puita. Kun samanlaisia halleja on monta ja jokainen on täynnä toinen toistaan häkellyttävämpiä osastoja, ei sitten lopulta oikein osaa päättää keneltä kasvinsa ottaisi.

P1060539

P1060537
Kasvit toimitetaan kotiin vielä samana päivänä. Joillakin toimitus sisältyy hintaan, toisilla siitä joutuu maksamaan jokusen euron. Systeemi on nerokas ja toimii myös ihan pienissä kukkakaupoissa.

2013-03-11 09.12.05
Parveke kevätasussaan. Vielä on tilaa.
2013-03-11 09.11.52 2013-03-11 09.11.36 2013-03-11 09.11.20