Täällä Muualla


Jätä kommentti

Terassikelit

Korealaiset eivät oikein jaksa innostua terasseista. Täällä istutaan aurinkoiset kevät- ja kesäpäivät mieluummin sisätiloissa, joissa ilmastointi takaa sen, ettei ainakaan liian lämmin pääse tulemaan.

Nyt keväällä on suomalaisittain kuitenkin täydellinen terassikeli. Ainakin silloin kuin ilmanlaatu sattuu sallimaan ulkona istumisen. Ja meidän ulkomaalaisten onneksi myös Koreassa on mahdollista istua terassilla nauttimassa virvoittavia juomia, jos ei välitä vähän pelkistetymmästä ympäristöstä.

Pienet kulmakaupat nimittäin myyvät myös sojua, olutta, jäätelöä, kahvia sekä purkkinuudeleita, joihin saa kaupasta kuuman veden ja höyryävät nuudelit voi nauttia paikan päällä. Mutta mikä parasta, kauppojen ulkopuolella on yleensä aina muutama muovituoli, johon istahtaa ostoksistaan nauttimaan.

Että ei muuta kuin aurinkoisia terassikelejä!

2015-03-28 13.42.35


2 kommenttia

Kuinka ajokokeessa kävi?

Tänään se oli, inssiajo. Jännitti. Takana kuitenkin vaivaiset 12 tuntia ajo-opetusta, joista 9 tuntia liikenteessä. Koulun manuaalivaihteinen auto oli ikivanha kosla, mutta luotettavan tuntuinen silti. Se ei ihan kamalan helposti halunnut sammua, mitä nyt se koululta lähtiessä heti vastaan tuleva mäennyppylä ja siinä pakostakin tehtävä mäkilähtö sai niskavillat pystyyn. Onneksi viimeisellä ajotunnilla sain opettajan, joka näytti minulle miten pääsen lähtemään mäestä helposti, ilman auton alaspäin valumista tai moottorin sammumista.

Täällä ajo-opetus seurailee vahvasti yleistä käsitystä oppimisesta. Opetellaan ulkoa, toistetaan samaa asiaa kyllästymiseen asti, minkä jälkeen testataan muistatko. Luova ja oma-aloitteinen ajattelu on tuntematonta, eikä autokoulu näytä olevan poikkeus. Koko opetuksen tarkoitus on oppia ulkoa neljä reittiä, joista tietokone valitsee yhden ajokokeessa ajettavaksi. Mitään muuta ajo-opetukseen ei sisälly, ei ajamista missään muualla noiden neljän reitin ulkopuolella. No, taskuunparkkeerausta harjoitellaan ajoradalla ja se pitää myös ajokokeessa hallita, mutta kertaakaan tätä ei harjoiteltu ”oikeassa maailmassa”.

Hämmennyin myös taustapeilin käytöstä. Tai paremminkin sen käyttämättömyydestä. Sivupeilit piti itse säätää ja niitä ajaessa tiuhaan vilkuilla, mutta taustapeili oli aina käännetty opettajaan päin. Kerran lähdin automaattisesti säätämään myös taustapeiliä, mutta opettaja käski heti lopettaa ja käänsi peilin takaisin. Toisin sanoen, se mitä en sivupeileistä nähnyt, oli selvästi turhaa.

Aika nopeasti huomasin toimivani koneen tavoin: tässä piti vilkuttaa oikealle, katsoa peiliin ja vaihtaa kaistaa. Sitten suoraan. Vilkut, kaistanvaihto, suoraan. Seuraavasta u-käännös. Yllättävät tilanteet, joita nyt väistämättä liikenteessä tulee vastaan, mentiin opettajan avustuksella. En tiedä sainko peräti miinuspisteitä tämänpäiväisessä ajokokeessa antamalla tietä sivukadulta kääntyvälle autolle, joka näytti olevan jo puoliksi tuloillaan ja viittilöi vielä sivuikkunasta kädelläkin tulevansa. Koetta valvova opettaja ainakin tuntui olevan sitä mieltä, ettei moisia häiriötekijöitä kuulu huomioida lainkaan, hanaa vaan. Tein kuitenkin oman pääni mukaan, kun olin joka tapauksessa jo hidastamassa punaisiin valoihin, eikä takana ollut ketään puskurissa (mitä nyt ilman sitä taustapeiliä pystyin näkemään). Sitä paitsi, kyseinen opettaja ei laittanut turvavyötä koko ajokokeen aikana. Olisin varmasti saanut lisää miinuspisteitä huomauttamalla hänelle asiasta.

Niin, se ajokokeen tulos. Läpäisin kokeen 82/100 pisteellä! Ajokortti pitäisi olla noudettavissa viikon päästä. Huomasin kyllä pohtivani, miten siinä voi NIIIIN kauan kestää, Koreassa kun kaikki tapahtuu aina heti.

Olen kovin tyytyväinen suoritukseeni, mutta samalla tiedostan, että varsinainen opettelu alkaa vasta nyt. Alkuun minua hirvitti vilkas liikenne, nelikaistaiset tiet (suuntaansa), takana tuuttailevat hätäilijät ja erityisesti koreaksi tapahtuva opetus, josta ymmärsin sitten lopulta yllättävän paljon. Mutta nyt olen ihan tyytyväinen, että totuin heti lukemaan liikennettä ja vaihtamaan kaistoja ruuhkassakin. Tältä pohjalta on paljon helpompi lähteä itsenäisesti ajamaan, varsinkin kun täällä kotinurkilla liikenne on paljon rauhallisempaa. Opin myös keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa, sillä opettajia kiinnosti kovin taustani ja näistä sitten juteltiin siinä ajamisen ohessa. Yksi opettajista kertoi opiskelevansa teologiaa ja halusi kesken ruuhka-ajon keskustella uskonnoista, ja mikä mahtaa olla oma suuntautumiseni – koreaksi tietenkin.

Seuraavaksi sitten autokauppaan. Oikeastaan en edes haluaisi meille autoa, mutta ajamista on vähän vaikeaa ilman autoa harjoitella. Halusin ajokortin, sillä se helpottaa itsenäistä liikkumista, silloin kun siihen on tarvetta. Täällä julkisilla pääsee usein nopeammin paikasta toiseen kuin omalla autolla, ainakin kaupunkialueella, mutta Suomessa käydessä on monia paikkoja, joissa olen aikaisemmin aina ollut muiden avusta riippuvainen. Josko nyt voisin vuorostani olla se, joka tarjoaa kyydin.

2012-10-26 17.49.34
Kuva arkistojen kätköistä. Otettu Suwonista, melko läheltä autokoulua.


2 kommenttia

Auton ratissa, ainakin radalla

Vähän taas väliaikatietoja ajokorttiprojektissa. Kirjallisen jälkeen valitsin hintavertailun perusteella oman kylän korealaisen autokoulun, joka osoittautui melko kulahtaneeksi ja pieneksi, mutta hyvin ystävälliseksi paikaksi. Koululle oli järjestetty shuttle-kyyti, lähes omalta kotiovelta koulun ovelle, ja sen varaaminen onnistui kätevästi tekstiviestillä tai puhelinsoitolla shuttlen kuljettajalle.

Ensimmäiseksi istuin kylmässä luokkahuoneessa puisessa miniatyyripulpetissa viisi tuntia, kuunnellen opettajan eittämättä mielenkiintoista opetusta, ymmärtäen pääkohdat, arvaten loput. Katsottiin myös pari videota, jotka tuntuivat olevan samalta aikakaudelta pulpettien kanssa, sillä niissä onnettomuuspaikalta lähdettiin autolla lähimmälle puhelinkiskalle soittamaan hätäpuhelua. Kännyköistä ollut vielä tietoakaan. Jokaisen tunnin päätteeksi kaikkien piti käydä tunnistautumassa sormenjäljellä, että koulu pystyy todistamaan tunnit käydyiksi.

2015-01-27 11.59.32

2015-01-27 14.12.19

2015-01-27 14.12.29

Maanantaina vuorossa piti olla kaksi ajoradalla tapahtuvaa oppituntia, mutta toisin kävi. Seurasin opettajaa autoon vain todetakseni sen olevan automaattivaihteinen, kun nimenomaan oli puhuttu manuaalikortin ajamisesta kouluun kirjauduttaessa. Sama asia oli myös painettuna papereissani. Pienen selvittelyn jälkeen kävi kuitenkin ilmi, ettei koululla ole lainkaan manuaalivaihteista henkilöautoa.

Edessä oli siis väistämättä autokoulun vaihto. Ystävällisesti soittivat toiseen kouluun Suwonissa ja varmistivat puolestani, että siellä vaihteiden vaihto onnistuu, minkä jälkeen hyppäsin bussiin ja suuntasin paikan päälle hoitamaan uudelleen kirjautumisrituaalit ja sopimaan ajan ajorataopetukselle.

Uusi koulu on kauempana, mutta isompi ja organisoituneempi. Mutta autot näyttävät ihan yhtä kulahtaneilta, henkilökunta on ihan yhtä ystävällistä ja ihan yhtä paljon sielläkin puhutaan englantia, eli ei sanaakaan.

Eilen opettelin kahden tunnin ajan ajoradalla kuinka saan auton käyntiin, miten vaihdan vaihteita, kuinka valot, vilkut ja pyyhkijät toimivat sekä vielä sen eteenpäin liikkumisen ja pysähtymisenkin. Niin, eikä kaasupolkimeen edes koskettu, vaan kaikki liikkuminen tapahtui pelkällä kytkimellä. Nämä opeteltiin tämänpäiväistä ajoratakoetta varten, eikä kielitaitoa pahemmin tarvittu, kun vain painoin oikean järjestyksen mieleeni. Oikeastaan ainoa kinkkinen kohta oli vaihteen vaihtamisen kanssa, sillä kokeessa tietokone pyytää vaihtaamaan joko ykköselle tai pakille, ja minun piti keksiä kumpaa kysytään. Opettajani oli vanhempi mies, joka aluksi vaikutti kovin kärsimättömältä, mutta osoittautui lopulta ihan mukavaksi. Olin kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti oppinut tarvittavat asiat ja hän saattoi huokaista helpotuksesta.

Tänään suuntasin varsinaiseen ajoratakokeeseen. Vatsassa lenteli perhosia ja ne olivat muuttua varpusiksi siinä vaiheessa, kun tajusin, että minun pitää istua autoon yksin, ilman opettajan turvaa. Ja vielä kuulokkeet päässä, sillä autokoulun vierestä nousee tiuhaan tahtiin hävittäjiä, eikä metelin yli aina tahdo kuulla tietokoneen opastusta. Olo oli vähän hassu, istuessani siinä ensimmäistä kertaa yksin ratin takana, kuulokkeet päässä.

2015-02-05 14.09.29
Tuollaisella keltaisella hirmulla sitä minäkin tänään ajelin. Ensin koetta avustava opettaja toi eteeni automaattiauton, mutta jossain valvontakopin uumenissa oltiin hereillä ja radalla kajahti kaiuttimista ohjeistus. Auto vaihtui pikapikaa toiseen. Ajettava matka oli huikeat 50 metriä, jonka puolivälissä piti tehdä hätäjarrutus ja iskeä hätävilkut päälle.

Alakuvassa toisia harjoittelemassa edistyneempiä juttuja, kuten mutkaan ajoa.2015-02-05 14.10.41

Koe meni hienosti. Tietokoneen sepustuksesta sain napattua juuri sen mitä pitikin ja osasin vaihtaa ykkösen sijasta pakille. Varsinaiset ajotunnit (joita päädyin nyt alkuun ottamaan pakollisen kuuden sijasta 12) on nekin jo sovittu. Maaliskuun puoliväliin mennessä minulla saattaa jo olla ajokortti!


Jätä kommentti

Kalligrafian lumoissa

Siveltimiä on tullut pideltyä aikaisemminkin, mutta tänään pääsin pikaisesti kokeilemaan korealaista kalligrafiaa. Ja tietysti innostuin niin, että olin heti rynnätä Insadongiin ostamaan omat kalligrafiatarvikkeet – muhkeita siveltimiä, mustetta ja paperia. Niin ja tietysti oma leimasinkin pitää tehdä!

2015-01-23 11.04.01

2015-01-23 10.15.09

Ylhäällä opettajan malliksi kirjoittama lause ”Elä kuin virtaava vesi”, jonka olin elämänviisauksia pursuvasta vihkosesta tunnin aluksi valinnut. Kirjaimellisesti 흐르는 물처럼 tarkoittaa ”kuin virtaava vesi”. Sen alapuolella on toinen tai kolmas harjoituskappaleeni.

Opettajan siveltimenhallinta oli ihailtavaa, mutta halusin siitä huolimatta töhertää paperikääröön kirjoituksen aivan itse. Mahdollista kun oli pyytää opettajaa taiteilemaan valittu teksti kääröön sinun puolestasi, jos oma kädenjälki ei miellyttänyt tarpeeksi.

2015-01-23 10.18.43

2015-01-23 10.53.21

Omastani tuli ihan kiva, muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta. Ja kuten sanottu, on se ainakin itse tehty!

Kotona netissä surffatessani törmäsin tähän vanhaan dokumenttiin, joka on ihanan tunnelmallinen, vanhuksen elämäntarinan ympärille kiedottu kertomus kalligrafialle omistautumisesta. Jos korealainen kalligrafia yhtään kiinnostaa, suosittelen pysähtymään hetkeksi ja katsomaan.


2 kommenttia

Ajokortin ajaminen Koreassa

Minut tuntevat tietävät, etten ole käynyt autokoulua. En voi sanoa, etteikö ajotaitoa olisi välillä kaivannut, mutta Suomessa törkyhintaisen kortin hankintaan tarvittavat rahat sujahtivat aina matkakassaan.

Uuden vuoden kunniaksi sain kuitenkin päähäni ajaa ajokortin – korealaisen ajokortin!! Päätöstä siivitti kummasti Etelä-Koreassa ajetun kortin edullisuus, suomalaiseen verrattuna. Rouheasti arvioituna täällä kortin voi saada 500,000 wonilla, eli 400 eurolla.

Ihan hetken huumassa en tähän projektiin ryhtynyt, vaan varmistin ensin Suomesta poliisilta, että täällä ajetun kortin voi varmasti vaihtaa Suomessa suomalaiseen vastaavaan. Ja kyllä, onnistuu. On vain huomioitava, että jos täällä ajaa kortin automaattivaihteisella autolla, ei Suomessakaan saa silloin ajaa kuin automaatilla. Manuaalivaihteisella ajetulla kortilla saa ajaa molempia. Valitsin siis manuaalin.

Täällä ajokortin hankinta menee jotensakin seuraavasti:

  • turvallisuusvideo 1h ja näöntarkastus
  • kirjallinen koe
  • kirjautuminen autokouluun
  • lisää turvallisuusvideoita, yhteensä 5h
  • auton perustoimintojen opettelua ja kenttäkoe
  • väliaikaisen ajokortin myöntäminen
  • ajotunnit liikenteessä
  • inssiajo

Koreassa kun ollaan, tapahtuu kaikki luonnollisesti nopeasti. Autokoulut näyttävät järjestään mainostavan, että kortin saa jopa kolmessa päivässä! Ei siinä hirveästi ehdi ajokokemusta kertyä, jos vaatimuksena on vain viisi tuntia ajo-opettelua, minkä jälkeen voit yrittää inssiajoa. Jos ennaltaharjoiteltu inssiajoreitti menee suht virheittä, saat kortin. Jostain syystä korealaisten liikenteessä töppäilyt eivät kummastuta enää lainkaan…

Itse suuntasin kirjallista koetta varten Gangnamiin, missä yksi Soulin neljästä ajokortteja myöntävästä toimistosta sijaitsee. Paikka oli valtava ja iltapäivällä tupaten täynnä ihmisiä. Sain infosta kuitenkin hyvin ystävällistä palvelua, myös englanniksi. Ensin oli katsottava tunnin mittainen ja hieman korni turvavideo, joka oli tekstitetty englanniksi. Salissa oli lisäkseni kolmisenkymmentä korealaista, joista puolet nukkui pää pulpetissa, toinen puoli toljotti videon sijasta puhelintaan.

Intensiivisen turvakoulutuksen jälkeen nappasin automaatista tarvittavat passikuvat (toisin kuin koreattaret, joilla näytti järjestään olevan studiossa otetut photoshopatut otokset), marssin näöntarkastukseen ja sain luvan edetä kirjalliseen kokeeseen. Olin aikaisemmin opetellut netistä paikalliset liikennemerkit ja perusliikennesäännöt, muuta materiaalia en ollut onnistunut englanniksi löytämään.

Kirjallinen koe suoritettiin tietokoneella, monivalintakysymyksiin vastaten (testin sai tehdä englanniksi). Aikaa taisi olla tunti ja kysymyksiä 40; ja minä auttamattomasti myöhässä, sillä olin haahuillut eksyksissä pitkin käytäviä. Omasta testiajastani se ei kuitenkaan ollut pois, mutta virkailijan sammutellessa salin valoja kysymyksen nro 30 kohdalla, tunsin pienoista painostusta. Onnistuin kuitenkin saamaan 72/100 pistettä, 60 pisteen ollessa hyväksytyn raja. Kun tyytyväisenä hain leiman paperiini, ei virkailijalla ollutkaan minnekään kiire, vaan jutusteli minulle ummet ja lammet, koreaksi. Oli silmin nähden iloinen puolestani ja halusi antaa vielä vinkkejä jatkoa varten. Hymyilin ja nyökyttelin paljoakaan ymmärtämättä, päästen viimein lähtemään leimattu paperi hyppysissäni.

2015-01-14 22.32.23

Seuraavaksi minun pitää löytää autokoulu, jossa voin suorittaa loput ajokorttiin vaadittavat osiot. Tässä melko lähellä olisi yksi, mutta en ole vielä uskaltautunut paikan päälle kysymään suostuvatko he ottamaan koreaa vain vähän osaavan ulkkarin opetettavakseen. Etuna olisi ennestään tuttu ja huomattavasti Soulia rauhallisempi ajoympäristö. Haittapuolena, no, se etten puhu koreaa kovin hyvin. Löysin vähän epämääräiseltä vaikuttavan englanninkielisen autokoulunkin, mutta hinta on huomattavasti kalliimpi, eikä vielä selvinnyt missä itse ajo-opetus tapahtuisi.

Katsotaan kuinka tämän kotirouvan käy! Jatkoa seuraa…


2 kommenttia

Lounaalla ruokamarketilla

Korealainen ruoka on kertakaikkisen herkullista ja koukuttanut meidän lisäksemme useat vieraammekin. Koska oikeaan tunnelmaan pääsee parhaiten syömällä siellä missä kaikki muutkin, suuntasimme vierainemme kohti erästä Soulin suosituinta ruokamarkettia.

Gwangjang market on aina täynnä ja ruokakojujen välissä navigointi vaatii ruuhkaisimpaan aikaan vähän kyynärpäätaktiikkaakin. Ruokatarjonta keskittyy paistettuihin suolaisiin pannukakkuihin, täytettyihin taikinanyytteihin eli manduihin sekä grillattuihin possunsorkkiin. Muitakin herkkuja kyllä tulee vastaan, mitä syvemmälle marketin sokkeloihin uskaltautuu. Vai miltä kuulostaisi elävältä pilkottu mustekala, jonka lonkerot vielä kiemurtelevat kun saat lautasen eteesi? Tai siansuoleen valmistettu höyrytetty verimakkara?

2015-01-02 13.08.51

2015-01-02 13.10.02

2015-01-02 13.10.21
Vaikeinta ruokamarketilla on päättää kenen kojusta haluaa syödä. Ruokien parissa häärivät työntekijät eivät turhia kursaile, vaan osoittavat sinulle paikan, jo valmiiksi täpötäydeltä penkiltä. Siihen sitten ahtaudutaan toisten viereen ja tilataan annokset. Topokki (떡볶이) lämmittää mukavasti kylmänä päivänä, sillä muhkeiden riisikakkujen tulipunainen kastike on todellakin melko tulista.

2015-01-02 13.12.52

2015-01-02 13.24.44

2015-01-02 13.24.51

2015-01-02 13.28.38

2015-01-02 13.31.31

2015-01-02 13.35.16
Hotteok (호떡) on korealaisille talvinen herkku. Taikinakuoren sisään kätketään yleensä kanelia, sokeria, hunajaa ja pähkinää, ja koko komeus paistetaan runsaassa rasvassa. Me maistoimme marketilla hotteokin suolaista versiota, jossa sisällä oli kasviksia ja nuudeleita. Aikas hyvää! Tällä kertaa vieraat tykästyivät myös gimbappiin (김밥), levärullaan käärittyihin kasviksiin. Kiemurtelevat mustekalan lonkerot ja sisäelinherkut jätimme seuraavaan kertaan.

2015-01-02 13.06.51


Jätä kommentti

Ensimmäinen Ikea

Tänään se viimein avattiin, Korean ihka ensimmäinen Ikea. Olin laiska, enkä edes yrittänyt tähdätä aamukymmeneltä avattavien ovien taakse. Pääsin pelipaikalle vasta myöhään iltapäivällä, mutta kaikesta kaaoksesta päätellen, moni muu oli saapunut hyvissä ajoin. Ylpeänä kannettiin jos jonkinmoista roipetta Ikean sinisissä kasseissa kohti parkkipaikan ääretöntä kattomerta.

Minä suosin tavoilleni uskollisena julkisia, eikä busseissa ollut lainkaan ruuhkaa. Lähibussin istuin vain tuntui tullessa harvinaisen epämukavalta, kunnes tajusin nojanneeni koko matkan mopinvarteen. Jokaisella itseään kunnioittavalla bussikuskilla kun on jemmassa narumoppi, jolla lattia säännöllisesti puhdistetaan. Totta kai.

Mutta takaisin Ikeaan. Sisälle pyrkivien jono kiemurteli hyvän matkaa rakennuksen viertä ja päätin sen nähdessäni, ettei minulla ole pakottavaa tarvetta päästä syömään lihapullia juuri tänään. Otin muutaman kuvan todistusaineistoksi ja painelin viereiseen tavarataloon syömään. Matkalla oli nimittäin ehtinyt tulla nälkä, meiltä Ikeaan kun kestää julkisilla melkein kaksi tuntia. Ei siis hetken mielijohteesta poikettava paikka, vaan reissuun on varattava koko päivä.

Saa nähdä miten käy Ikean Korean kovin sisäänpäinlämpiävillä markkinoilla. Alku ei ole ollut helppo, sillä jo ennen avaamistaan Ikea sai kritiikkiä myynnissä olleesta karttatuotteesta, jossa idässä oleva merialue oli nimetty Japanin mereksi. Korealaisten mielestä ainoa oikea nimi kun on Itäinen meri. Kartta poistettiin Korean markkinoilta, mutta pian löytynee uusia vastustettavia asioita. Myös Ikean nettikaupassa julkaistut hinnat ovat osin korkeampia kuin muissa maissa, eivätkä paikalliset kuluttajat ole tästäkään varsinaisesti ilahtuneet.

Aiheesta lisää muun muassa täällä ja täällä.

2014-12-18 14.35.48

2014-12-18 14.38.40

2014-12-18 16.22.55

2014-12-18 14.28.36
Bussimatkassa oli tunnelmaa. Eniten matkustajia jäi pois Kian tehtaalla, vain kourallinen jatkoi Ikealle asti.

2014-12-18 14.30.22
Oivalluksen hetki.


4 kommenttia

Korealaisille tavoille

Terhi on useampaan kertaan kirjoittanut korealaisista erikoisuuksista. Tästä innostuneena halusin listata omiakin kokemuksia, onhan täällä eloa reilusti päälle kaksi vuotta jo takana ja kaikenlaista on tullut opittua. Muun muassa seuraavista tiedät päässeesi jo vähän jyvälle korealaisista tavoista.

  • Bussissa et enää vaivaudu nousemaan, jos vieruskaveri on jäämässä ikkunapaikalta pois. Hyvin siitä mahtuu vaikka oletkin pitkäjalkainen ja syli on täynnä laukkuja.
  • Kuuntelet tyynesti julkisissa miten vanhemmat korealaiset arvuuttelevat keskenään oletko Saksasta vai Amerikasta, luullen tietenkin ettet ymmärrä sanaakaan.
  • Ja tottuneesti vastaat, että ei, et ole Espanjasta. Eikä espanjan ja suomen kielillä ole mitään yhteistä. (jostain syystä tätä kysytään USEIN)
  • Kaupassa kuittaat korttiostokset vetäisemällä kirjoitusmasiinaan kortin syrjällä viirun, kelpaa ihan hienosti allekirjoituksesta.
  • Kahvilan americano ei enää maistu kahville, jota on laimennettu liikaa vedellä.
  • Kääpiövillakoiraa isommat koirat aiheuttavat reaktion. Ei ehkä pelokasta, mutta hämmentyneen ”oho, onpa iso koira” ainakin.
  • Mietit tosissasi, puhuttelitko juuri naapuria liian tuttavallisesti, onhan hän sinua kokonaista kaksi vuotta vanhempi!
  • Urheilua kannattaa seurata vain silloin, kun kisaamassa on korealaisia.
  • Vastaat puhelimeen ”jobosejoo?”.
  • Olet alkanut puhua miehestäsi, siskostasi, naapuristasi, ystävästäsi ilman etunimeä. Hetkinen, muistatko enää kenenkään etunimeä?
  • Kahvilassa jätät kännykän ja käsilaukun pöydälle sillä välin, kun käyt vessassa. Ei niitä kukaan kuitenkaan varasta.

2014-10-31 11.55.46
Niin ja tämä saa haukkomaan henkeä. Alikulkutunnelissahan on harrastettu vandalismia! Onneksi sentään vieressä olevat kuntoilulaitteet ovat edelleen priimassa kunnossa.


Jätä kommentti

Pala luontoa

Mihin se lämmin syksy katosi? Ja miten ikinä selviän tulevasta talvesta, kun jo nyt päällä ovat ne lämpimimmät vaatteet. No ei talvitakkia sentään ihan vielä…

Vähän samalla tavalla yllättäen on tuohon joen toiselle puolelle nousemassa uusi asuinalue. Valmis se ei missään nimessä vielä ole, mutta valtava muutos on tapahtunut siihen miltä maisema näytti kaksi vuotta sitten. En vieläkään käsitä miten täällä rakennetaan kaupunginosa kerrallaan. Tyhjästä.

2014-11-12 11.55.16

Nuo kaikki talot ovat nousseet viimeisen vuoden aikana. Tähän hätään en löytänyt vertailukuvaa samasta paikasta otettuna, mutta kaivelen arkistoja ja palaan asiaan tuonnempana.

Eikä rakentaminen näytä rajoittuvan vain joen toiselle puolelle, vaan uusia rakennuksia nousee meidänkin puolelle nopeaan tahtiin. Tuossa vieressä olevalle pientaloalueelle on kesän aikana rakennettu toistakymmentä taloa, jotka pikkuhiljaa valtaavat tilaa kasvimailta. Pieniä länttejä vielä löytyy talojen väleistä, mutta uskoisin viimeistään ensi kesänä loppujenkin kasvimaiden kohtalona olevan rakennustyömaaksi joutumisen.

2014-11-12 12.41.14

Yksinäinen kasvimaa talojen puristuksessa. Oikeassa reunassa ja keskellä kasvimaan takana olevat talot ovat nyt kesällä valmistuneita, aikaisemmin niiden tilalla oli myös viljelmiä.

Uskon kuitenkin, ettei oma henkireikäni, Bansog-kukkula, katoa talojen alle. Pala luontoa kaiken rakennetun keskellä. Tämän päivän kävelyllä sain kahistella polulle pudonneiden lehtien keskellä ihan rauhassa, vastaan taisi tulla kokonaista kaksi ihmistä.

2014-11-12 12.37.22

2014-11-12 11.49.13

2014-11-12 11.47.00

2014-11-12 11.46.50

2014-11-12 12.08.42

2014-11-12 12.06.11

 


Jätä kommentti

Syyspäivä Bukchonissa

Vieraiden kanssa tulee kierreltyä jo ennestään tutuissa maisemissa, mutta on paikkoja, joissa käynti on aina yhtä mieluista. Yksi näistä on Soulin Bukchon Hanok-kylä. En tiedä mikä tuossa vanhan ja uuden kohtaamisessa jaksaa niin kiehtoa, mutta joku minua tuonne aina vetää kerta toisensa jälkeen. Alueella ei ole vain vanhoja hanokkeja, sillä uutta rakennetaan koko ajan, perinteisellä ja vähemmän perinteisellä tyylillä. Tosin taitavat ne oikeasti vanhatkin hanokit olla asuinkäyttöön kaikin mukavuuksin remontoituja, ainakin ulko-ovien sähkölukkojen perusteella.

Kävi vielä niin hassusti, että siinä taloja ihaillessamme, vastaan käveli pari päivää aikaisemmin keikalla nähty venäläinen metallibändi. Keikkapaikka oli sen verran pieni, että bändikin varmasti tunnisti meidät, yleisön joukossa seisoskelleet vaaleat ulkkarit. Me emme kuitenkaan saaneet pukahdettua mitään, venäläiset eivät sanoneet mitään, ja sitten olimmekin jo ohittaneet toisemme ihmisvilinässä. Täällä miljoonakaupungissa vastaavia kohtaamisia tulee hämmentävän usein.

Bukchonista kohti Samcheong-rota kävellessä huomasin vielä ihanan perisuomalaisen näköisen villaviltin, tuulettumassa aidankaiteella. Kotoisia tuokioita yllättävissä paikoissa.

2014-11-04 15.07.00

2014-11-04 14.49.59

2014-11-04 15.00.11

2014-11-04 15.04.56

2014-11-04 15.11.15

2014-11-04 15.13.47