Vuosi on alkanut rauhallisesti. Välillä jopa liian rauhallisesti. Kun Suomesta tulleet vieraat viikko sitten lähtivät, olen haahuillut tyhjässä asunnossa huoneesta toiseen, ja miettinyt mitä seuraavaksi tekisin.
Eilen lähdin tankkaamaan autoa itsepalveluasemalta (yleensä ajan aina asemalle, jossa minun ei tarvitse kuin istua autossa ja ojentaa luottokortti ikkunasta), ihan vain siksi, että olisi jotain uutta opeteltavaa. Ilman viereiselle tankille ajanutta naista olisin luultavasti taistellut automaatin kanssa huomattavasti pidempään, sillä kaikki oli tietenkin vain koreaksi. Mutta nyt taas yhtä taitoa viisaampana.
Ajaminen noin muuten alkaa olla jo huomattavasti varmempaa kuin keväällä. Edelleen kyllä tulee vastaan käsittämättömiä risteyksiä, joista en osaisi ajaa ilman edellä meneviä, ja peräpuskurissa kiinni viihtyy edelleen moni hätäinen, mutta osaan suhtautua näihin tilanteisiin paljon rauhallisemmin. Autokin on pelannut moitteettomasti, mikä ei ihan itsestään selvää ollut käytettyä ostettaessa.
Silti Souliin menen aina bussilla. En jaksa jumittaa valtatie ykkösen loppumattomissa ruuhkissa, kun bussikaistaa pääsee porhaltamaan jonottamatta.
Kuvat ovat Jeonjusta, jonne ajelimme uuden vuoden jälkeisenä viikonloppuna. Oli muutama muukin, nauttimassa perinnekylän tunnelmasta, joten jonottaa sai niin autolla kuin kävellenkin. Yllä oleva kuva on otettu kaupungin ulkopuolelta, parkkipaikalta, josta oli järjestetty bussikyyditys kohteeseen.
Kohta lähden nauttimaan keväisestä auringonpaisteesta tuonne meidän lähikukkulalle. Siellä tulee edelleen käytyä monta kertaa viikossa, jos vain ilmanlaatu sen sallii. Valoa ja iloa teillekin alkaneeseen vuoteen!
Täällä Muualla 