Paluu Korean arkeen on jo hyvällä mallilla, mutta blogi vielä vähän laahaa jäljessä. Suomesta palattuani on ollut vaikeaa keskittyä kirjoittamaan, valitsemaan monista otetuista kuvista niitä kaikista parhaimpia. Tosin on ollut myös muuta tekemistä, siitä vielä lisää myöhemmin.
Kesä on ollut todella hieno, joskin myös haikea. On tullut käytyä Bangkokissa, Bhutanissa, Suomessa, Tallinnassa, reissattu Koreassa ja tavattu uusia ihania ihmisiä. Myös jäähyväisiä on jätetty, sillä kaksi ystäväperhettämme joihin olemme tutustuneet täällä Koreassa, ovat tänä kesänä muuttaneet takaisin Suomeen.
Aloitan vyyhdin purkamisen Bhutanista, jonne en ihan ensimmäiseksi uskonut lähteväni lomalle. Sinne kuitenkin päädyimme, vieraaksi ystäviemme häihin ja kipuamaan jylhille vuorenrinteille.
Bhutan tarjoaa erityisesti luontoihmisille elämyksiä, mutta sanoisin, että kuka vain kauniista buddhalaistemppeleistä, ystävällisistä ihmisistä tai ainutlaatuisesta ruuasta nauttiva, varmasti lumoutuu maasta. Meille tämän kaiken kruunasi vielä joukko ystäviä, joita emme olleet pitkään aikaan nähneet.
Horisontissa siintää Mount Everestin luminen huippu.
Paron kansainvälinen lentokenttä 2,200 metrin korkeudessa on yksi maailman vaikeimmista laskeutua. Mekin saavuimme siivet lähes vuorenrinteitä hipoen ja solan uomaa seuraillen, mutta kokemus ei vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani ollutkaan niin pelottava. Tällä matkalla tuli myös ajeltua kapeita vuoristoteitä ja kivuttua ylös vuoristoon lähes 4,000 metrin korkeuteen – molemmat asioita joihin en ole uskonut koskaan pystyväni. Ehkä parasta tällä matkalla olikin huomata, että sitä pystyy oikeastaan aika moneen asiaan, kun vain ensin uskaltautuu yrittämään.
Hotellimme Gangtey Palace Parossa. Kaunis kuin mikä.
Paron kylänraitilla riitti kulkijoita. Buddhalaisessa maassa lehmät ja koirat kulkivat kaduilla siinä missä ihmisetkin.
Paron katukuvaa eivät hallitse mainosplaakatit tai välkkyvät neonvalot, sillä mainontaa valvotaan tiukasti. Liikkeen ulkopuolella on asiallinen kyltti, joka kertoo mitä siellä myydään.
Paikallinen valkoviini oli elämys. Sanoisin, että yllättävän jaloviinamainen.
Hääaamuna hotellin henkilökunta poltti ulkotakassa tuoreita havupuun oksia, ymmärtääkseni karkottaakseen savulla ei-toivottuja henkiä. Bhutanissa myös talojen seinille maalatut penikset hoitavat tätä samaa tehtävää, tuoden turvaa talon asukkaille.
Perinteiset juhla-asut. Samilla gho, minulla kira. Kuva: Sampo Kerola
Täällä Muualla 
15.9.2015 15:04
Huisin mielenkiintoinen kuvasetti. Kiitos.
15.9.2015 16:07
Kiitos Luimupupu! Bhutan on kyllä yksi mielenkiintoisimmista paikoista missä olen tähän mennessä päässyt käymään. Maisemat, ihmiset, buddhalaisuus, maan eristäytyneisyys, kaikki kiehtovassa paketissa. Tulossa vielä juttua tekemästämme parin päivän vuoristovaelluksesta, kunhan saan valittua sopivat kuvat 🙂