Viikonloppuna ajeltiin Woraksanin kansallispuistoon nauttimaan raittiista ulkoilmasta ja vuoristomaisemista. Aurinko paistoi jo kuumasti, mutta varjopaikoissa pitkähihainen tuntui vielä tarpeelliselta. Omilla korkeuksillamme kirsikkapuut olivat kukkineet jo aikoja sitten, Woraksanissa ne tuntuivat olevan parhaimmassa loistossaan.
Lounaaksi nautimme ympäröiviltä vuorilta kerätyistä kasviksista valmistettua ruokaa. Ja seurasimme miten viereinen pöytäseurue kumosi makkolia. Siitä on hyvä jatkaa jyrkille ja kivisille poluille hoipertelemaan. Tosin oltiin jo iltapäivän puolella, joten ehkäpä herrat olivat jo suorittaneet päivän patikoinnit. Mene ja tiedä. Mutta todella paljon niitä makkoli- ja sojupulloja näkee vuoren huipuillakin osana eväsvarustusta.
Puiston laidalla maisema muuttui epätodellisen tuntuiseksi järvimaisemaksi. Järviä kun ei turhan usein Korean niemimaalla tule vastaan. Uimaankin tuonne olisi voinut uskaltautua, tai melomaan. Ainakaan vielä ei vedessä näkynyt ketään, ei edes yhtä venettä.
Puistosta lähtiessä alkoi tehdä mieli kahvia ja poikkesimme tienvarressa näkyvään kahvilaan. Ostimme herttaiselta rouvalta törkyhintaiset kahvit, totesimme niiden maistuvan kamalalle ja kaadoimme ne vaivihkaa parkkipaikalla viemäriin, kun emme kehdanneet niitä pöytäänkään juomattomina jättää. Maaseudulla ei siis kannata luottaa siihen, että kahvihammasta kolottaessa kulman takaa löytyy Twosome Place vastajauhettuine espressopapuineen.
29.4.2015 17:10
Huikean kaunista!
29.4.2015 17:56
Korealaiset kansallispuistot ovat kyllä upeita! Tavoitteena olisi niistä jokaisessa täällä Koreassa olon aikana käydä 🙂
29.4.2015 20:27
Siis mitä, eikö teillä ollut soju- ja makkolipullot auki heti aamusta alkaen???!! Hävetkää!! 😀
29.4.2015 22:06
Aito korealainen luontoelämys vaatii vielä hiomista. Ensi kerralla 😉