Täällä Muualla

Turistina Piilaaksossa

Jätä kommentti

Santa Clara ei varsinaisesti ole mikään turistin unelmakohde. Kyllä, aurinko paistaa, päivällä on lämmin ja hotellilla on uima-allas. Julkisilla pääsee melko helposti kahdellekin eri ostarille, jotka ovat valtavia. Mutta parin viikon reissusta kolme päivää ostarilla on jo ihan riittävästi shoppailua, kun tarkoitus on pakata kaikki kamat pieneen lentolaukkuun.

Ostettavaa täältä nimittäin löytyy. Hinnat ovat naurettavan halpoja, varsinkin nyt 4th of July alennusten aikaan, eikä ole joutunut murehtimaan mahtuvatko vaatteet päälle.

Mutta mitä tehdä, jos ostarilla pyöriminen ei enää houkuttele? Yhtenä päivänä kävelin San Josen keskustassa toimien samalla tehokkaana friikkimagneettina, sillä ulkoinen olemukseni suorastaan huokuu epäamerikkalaisuutta ja suurimman osan ajasta luultavasti näytän juuri niin eksyneeltä, kuin miltä minusta on tuntunut. Mitään huikeita turistielämyksiä en löytänyt.

Parasta antia on ollut julkisilla liikkuminen ja niissä ihmisten tarkkailu. Täällä kun ei niin ujostella tai yritetä sulautua massaan, kuten Koreassa usein. Retki ratikalla voi olla päivän kohokohta, jos ei säikähdä arvaamattomia ja välillä kovin äänekkäitä kanssamatkustajia. Viimeksi todistin pyörätuolia käyttävän naisen tilitystä, kun hän asiaansa painottaakseen toimitti viestinsä karjumalla. Vieressäni istunut nainen taas kuunteli musiikkia, eikä meinannut hytkymiseltään pysyä penkillään.

Itselleni on autottomana ollut mielenkiintoista seurata paikallisten työmatkailua julkisilla. Polkupyörän kuljettaminen bussilla, ratikalla tai junalla on tehty melko helpoksi. Erityisen hämmentävää on miten rauhallisesti bussikuskit odottavat polkupyörää etutelineeseen kiinnittäviä matkustajia. Koreassa moinen ei tulisi kuuloonkaan, koska aina on kiire, kiire, kiire. Hyvä että itse ehdit juosten ovesta sisään tai ulos. Kerran olen liukuoven väliin jäänytkin, kun en tarpeeksi nopeasti päässyt kyytiin. Ja kuljettaja ei ollut tuosta ollenkaan pahoillaan, päin vastoin, sätti minut hitaudesta.

Koitin kävelyä ruokakauppaan. Hotellilta matkaa kertyi reilu kolme kilometriä, mutta kävely osoittautui vähän mutkikkaaksi. Kävelytiet on suunniteltu vain ratikka- tai bussipysäkeille siirtymiseen, joten jouduin vähän väliä ylittämään leveää autotietä tai kävelemään parkkipaikalla tai asuinalueen kaduilla. Ei täällä taideta pahemmin harrastaa kävelyä, autolla tai pyörällä mennään joka paikkaan.

Hotellin arkea taas on piristänyt lähellä pelattava jalkapalloturnaus. Paikka on täynnä eri osavaltioista ja Kanadasta tulleita joukkueita, joiden allasbileet tai aulabaarin televisioista jalkapallomatsien innokas seuraaminen ei varmastikaan ole jäänyt  keneltäkään huomaamatta. Eilen illalla hotellilla pyöri myös joukko poliiseja ja kaikkien huoneisiin pyrkijöiden piti esittää ennen hisseihin pääsyä huoneavain. Eläväisin hotelli pitkiin aikoihin.

Ensimmäinen viikonloppu meni San Franciscoa ihmetellessä. Kirjoittelen siitä, kun pääsen kotiin, sillä en saanutkaan kamerasta siirrettyä kuvia padille. Huomenna taas suunnataan kohti Yosemiten kansallispuistoa. Siitäkin sitten tiedossa juttua ensi viikolla.

Nyt jatkan uima-altaan reunalla jalishemmojen touhujen seuraamista. Pari tuntia on hurahtanut ihan siivillä 🙂

image

Pätkä kävelytietä. Ihan sai omissa oloissaan kävellä.

image

Näitä teitä kävellen ylittäessä ehtii jo hengästyä.

image

Asuinalue tuntui juuri sellaiselta periamerikkalaiselta.

image

Auringonlasku näkyy kätevästi omasta hotellihuoneesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s