Kaikki suomalaisblogit tuntuvat nyt hehkuttavan raparperia: miten se on ihanan raikasta, saa mahtavaa piirakkaa, sopii loistavasti mehuksi ja niin pois päin. No, täältä en ole raparperia löytänyt, mutta kovasti sitä ikävöin. Happaman kaihossani vedän sitten sitruunaa.
Onneksi olen löytänyt paikallisen ihanuuden, jota tulee nykyään syötyä melkeinpä päivittäin, nimittäin seesamin lehdet, viralliselta nimeltään kai perilla. Lisään niitä salaatteihin sellaisenaan ja grillipaikoissa käärin lihan aina näihin. Mahtavan makuinen tapaus, joka ennen Koreaa oli minulle täysin tuntematon.
Raparperikaihoa lievittämään (joku tekosyy piti keksiä) löysin eilen myös nuo ihanat pienet kulhot. Kiertelimme ystävän kanssa Dongtanin kahvila-alueella ja nämä löytyivät erään vaatekaupan hyllystä. Kahdeksalla eurolla sain kaikki kolme ja nyt olen hankintaani tyytyväisenä käyttänyt niitä jo keksilautasena, lisukeruokakippona ja teepussin alustana. Suomessa näihin voisi annostella vaikka sitä sellaista kaurahiutale-raparperipaistosta. Nokare vaniljajätskiä päälle. Huokaus.
Seesaminlehtien seurana jääkaapin uumenista löytynyttä, jo vähän nahistunutta, paksoita. Mahtava kasvis sekin.
Täällä Muualla 