Täällä Muualla


Jätä kommentti

Loma makrokuvaajan silmin

Kovin paljon ei valokuvia tullut tällä reissulla otettua, vaikka suunnitelmat olivat ihan toiset. No, aina ei mene niin kuin on suunnitellut. Viimeisenä päivänä kaivoin vielä kameran esille ja näpsin muutamia kuvia, lähinnä makroja. Muurahaisiahan sieltä löytyi, kun tarpeeksi kauan etsi. Kiehtovia otuksia. En tiedä missä kaikki hämähäkit olivat, eikä käärmeitäkään meren lisäksi näkynyt kuin puutarhatyöntekijällä, joka yritti löytämällään käärmeressukalla säikytellä meitä.

P1060402 P1060403 P1060435 P1060437 P1060438 P1060443 P1060445 P1060455
P1060454 P1060453
P1060458 P1060461 P1060463 P1060464 P1060467


6 kommenttia

Lomailua Cebulla

Nyt ollaan taas takaisin Etelä-Koreassa. Loma oli sekä mielenkiintoinen, että rentouttava. Kiinnostavuudesta huolehti vatsatauti, joka ilmoitti tulostaan menomatkalla lentokoneessa ja täydellisen rentoutumisen mahdollisti se voimattomuus, joka seuraa useamman päivän pakkopaastosta. Uskon, että olisin täysin nääntynyt ilman mangoa, sekä lääkärin reseptillä lunastettua nesteytysjuomaa. Täydellisesti pehmeäksi kypsynyt mango, sinua minulla on ikävä jo nyt. Nesteytysjuoma, no, sinua en jäänyt kaipaamaan.

Syypää kurjaan olooni taisi olla ennen kentälle lähtöä Dongtanissa nautittu hotdog. Kun keskiyöllä jonotimme Cebulla passintarkastukseen, mietin jo missä mahtaa olla lähin vessa. Pyörin loppuyön hotellin sängyssä ja aamulla päätin hakeutua lääkäriin, varmuuden vuoksi ja aikaisemmilta reissuilta jo jotain oppineena. Paikallinen sairaalakin sattui olemaan ihan kulman takana. Ensiavussa selostin lääkärille yksityiskohtaisesti oireitani, hoitajan samalla mitatessa verenpainettani. Vieressä koko vastaanotollinen potilaita seurasi hyvin kiinnostuneena diagnosointiani, joten kovin yksityistä ei toiminta tuolla tuntunut olevan. Vessaan eivät sentään seuranneet, kun sain kunnian antaa näytteen tarkempaa laboratorioanalysointia varten. Näytepurkin sain sitten itse kantaa läpi sairaalan toisella puolella olevaan laboratorioon. Hyvin epäkäytännöllistä. Ja äärimmäisen noloa. Mistään vakavasta ei onneksi ollut kyse, joten sain lääkäriltä selostuksen ja hoito-ohjeet (jälleen kaikkien kuullen), haimme apteekista lääkkeet ja loma saattoi alkaa!

Matka Cebu Citystä kohti länsirannikon Moalboalia venyi, sillä sunnuntaina kadut olivat täynnä kansaa juhlimassa Sinulog festivaalia. Sana sinulog tarkoittaa tanssia, joka imitoi joen rytmiä. Alunperin sinulog on siis ollut luonnonuskonnollinen juhla, mutta kun Espanjalaiset toivat mukanaan katolilaisuuden, juhlinnan kohteeksi vaihtui Santo Nino, Jeesus-lapsi. Näimme useita eri kulkueita matkan aikana, viimeisin Moalboalissa. Musiikki raikasi, värikkäästi pukeutuneet kulkueet etenivät tanssien katujen varsille pakkautuneen yleisön keskellä ja kaikilla tuntui olevan ratkiriemukasta.

Kun minä toivuin majapaikassamme vatsakrampeistani aurinkotuolilla maaten, kirja mukavasti pään alusena (en jaksanut lukea), uiskenteli Sami parikymmentä metriä kauempana meressä ja löysi kuin löysikin riutan ainoan meduusan. Muistoksi tätä kohtaamisesta jäi käsivarren ympäri palanut jälki, johon sukelluskeskuksesta kaadettiin etikkaa neutraloimaan myrkyn vaikutusta. Nopea ensiapu auttoi ja käsi parantui hyvin. Taisi meduusakin olla aika pieni ja vaaraton. Loppuviikosta uskaltauduin itsekin jo veden varaan ja miten huikeita näkymiä sieltä löytyikään! Parikymmentä metriä rannasta pohja yhtäkkiä tippui syvyyksiin ja aivan tuossa reunalla oli mieletöntä leijailla ja tarkkailla riutan elämää. Vesi oli käsittämättömän kirkasta ja jopa minunlaiselleni palelijalle tarpeeksi lämmintä. Korallien joukossa kiemurtelevia merikäärmeitä vähän arastelin, mutta myöhemmin minulle vakuuteltiin, että vaikka ne ovatkin myrkyllisiä, ne harvoin käyvät ihmisen kimppuun.

Kajakoinnin ja snorklailun lisäksi emme sitten muuta ehtineetkään tehdä, kiitos sairastumiseni. Mutta olihan sitä siinäkin. Ehkä tämän loman perimmäinen tarkoitus olikin vain olla. Ruokapuolella parasta oli mango. Mangomehu, mangopirtelö, mangoa salaatissa, mango drinkin reunalla tai ihan vain mangoa viipaleina. Muuten ruoka alkoi maistua vasta toiseksi viimeisenä päivänä. Minulle. Sami oli hyvällä ruokahalulla syönyt alkuviikon minunkin annokseni.

Paluumatkalla trooppinen myrsky teki tuloaan kohti Cebua. Tuntui kohtuuttomalta miten vasta edellisestä myräkästä toipuva alue valmistautui taas uuteen koitokseen. Onneksi tällä kertaa myrsky oli huomattavasti heikompi kuin edeltäjänsä. Silti matkalla lentokentälle väistimme kahteen eri otteeseen tielle kaatunutta puuta ja tuuli riuhtoi sateenvarjoja tien reunassa sateessa tarpovilta. Lentomme oli kuitenkin vain hieman myöhässä ja etukäteen otettu matkapahoinvointilääke ramaisi niin, että alkulennon höykytykset eivät jaksaneet hetkauttaa. Toivon, että yhtä helpolla pääsivät tällä kertaa cebulaisetkin.

P1060313
Feeling so good. Matkalla sairaalasta takaisin hotellille. 
P1060347
Kopiointi-parturi-liike. Miksipä ei. 

P1060340 P1060320
Eh, Jeesus-lapsi?
P1060342
P1060338
Paikallista ”julkista” liikennettä.
P1060349
Etenee se matka näinkin.
P1060355
Bändi.
P1060357
Esiintymisasuihin oli panostettu ja niitä riitti laidasta laitaan. Aina perinteisistä asuista espanjalaistyylisiin röyhelöihin.
P1060359 P1060360 P1060395
Kaikki mitä meren rannalla tarvitaan.
P1060399
Meduusan tervehdys.
P1060470
P1060378
Viereinen hiekkabiitsi, joka on erityisesti paikallisten suosiossa.
P1060383
Meri oli huikean sininen ja vesi todella kirkasta.
P1060419 2014-01-29 16.51.27
Älkää turhaan huolestuko, drinkki kannettiin eteen vasta kuvan oton jälkeen…
P1060386 P1060370 P1060368 P1060424