Täällä Muualla

Väriä elämään

7 kommenttia

Seoul Museum of Artin Nordic Passion-näyttely on huomenna sunnuntaina auki viimeistä päivää. Torstaina osallistuin näyttelyn osana järjestettyyn työpajaan, missä vanhat vaatteet leikattiin matonkuteiksi ja niistä neulottiin museon etupihan puihin ympäristötaideteosta. Kiinnostuneita riitti ja vaikken kovin kummoinen neuloja olekaan, huomasin todella nauttivani työpajan rennosta tunnelmasta ja värikkäiden matonkuteiden keskellä touhuamisesta.

Puikkojen heiluttelun lomassa oli luontevaa jutella suomalaisesta kulttuurista ja kertoilla omista kokemuksista neulomisen tai ylipäätään käsillä tekemisen parissa. Onko joka kodissa todellakin sauna? Millaista Suomessa on käydä koulua? Ihanko oikeasti lapset opettelevat neulomaan koulussa? Ei, en minä uskalla kokeilla, liian vaikeaa!! Ja hetken päästä ensin vastentahtoinen museovieras jo väkertää keskittynyt ilme kasvoillaan aina oikein neulosta kuin vanha tekijä.

Toisaalta oli myös mielenkiintoista kuulla korealaisten kokemuksia käsitöiden tekemisestä tai millaisia ajatuksia näyttelyssä vierailu on herättänyt. Silminnähden innostuneilta ainakin työpajaan osallistuneet vieraat olivat, etenkin ne vähän nuoremmat. Työpajan jälkeen istuin bussissa matkalla kotiin ja huomasin hymyileväni ihan kaikille. Tarvitaan siis vain vähän väriä, ihania ihmisiä, onnistumisen iloa (omaa ja muiden) ja lopputuloksena on kasapäin hyvää mieltä!

P1060548 P1060547
P1060544

7 thoughts on “Väriä elämään

  1. Heh, eipä sitä tule ajatelleeksi että neulomisen opettelu koulussa on mitenkään erikoista, mutta taitaa olla! Opettelevatko korealaiset koulussa mitään käsitöitä, oliko puhetta?

    • Ei ole tullut puheeksi minkä verran korealaiskouluissa opetetaan käsitöitä, josko ollenkaan. Minäpä kysäisen kun seuraavan kerran näen tuttuja. Siitä oikeastaan vain ollaan puhuttu, miten täällä koulu luokka luokalta muuttuu vaativammaksi ja kilpailuhenkisemmäksi.

    • Oman ikäluokkamme edustaja kertoi ettei hänen koulua käydessään ainakaan opetettu minkäänlaisia käsitöitä. Arveli ettei nykyäänkään tavallisessa koulussa olisi, mutta sitten erilaisissa koulun jälkeisissä kerhoissa tai opintoryhmissä on mahdollista opetella. Ehkä täällä ei arvoteta käsitöiden tekemistä kovin korkealle, ainakin tuntuu, että suurin osa noista koulun jälkeen opiskeltavista on englantia, musiikkia tai liikuntaa. Tosin jonkun verran olen nähnyt lapsille suunnattuja ruuanlaittokursseja.

  2. Wonderful, vieppäs suomalaisluouvuutta eteenpäin, etsi myös paikallisia materiaaleja jota voit virkata tai kutoa, eikö bambu on hyvä kuitu esim?huom. en tiedä onko siellä mambu lankaa….

  3. Bambulankaan en ole täällä vielä törmännyt tai oikeastaan kovin paljon muuhunkaan lankaan. Yritin virkkuukoukkuakin eilen etsiä kaupasta, turhaan. Ystävä sanoi, että netistä saa kyllä tilattua.

  4. Käsityöterapia rules! 🙂 Tuo oli kyllä tosi kiva tapahtuma. Välillä ihan nauratti katsoa, miten erilaisia ihmisiä pöydän ääreen istahti. Pari äitiä istutti pöytään 9-vuotiaat tyttärensä ja hävisivät hetken päästä vähin äänin jättäen tytöt ähertämään. Alle kolmekymppinen ujoakin ujompi korsto (varmaan suurin näkemäni korealainen), joka ei puhunut paria sanaa enempää (yhtään mitään kieltä, meille), otti kutimen ja kolmen näytesilmukan jälkeen puikotteli menemään syvän hiljaisuuden vallitessa varmaan parikymmentä minuuttia seurassamme. Pikaisimman visiitin teki varmastikin yksi ehkä nelikymppinen mies, joka istui, kutaisi pari riviä ja yritti hävitä paikalta sanomatta sanaakaan. Saimme sentään kiitettyä! Monet niistä, jotka osasivat kutoa ja jotka osasivat englantia, kertoivat isoäitinsä opettaneen kutomaan. Yksi nuori nainen kertoi pari päivää aiemmin yrittäneensä opetella netistä löytämänsä videon perusteella, mutta ”ei siitä mitään tullut”. Täällä kylläkin!

    Täällä Soulissa olen nähnyt kyllä esim. Bangsan marketilla ihan lankakauppoja ja jopa Toy Alleylla oli lankaa myynnissä – ei mitenkään kovin edulliseen hintaan silti. Täkäläiseen tapaan kaikkia sateenkaaren värejä oli tarjolla ja kaikenlaisella ”karvaisuudella”, mutta en rohjennut mennä sisälle, koska muuttokuormassa Suomesta tulleita alelankalöytöjä ei ole vielä nitistetty. 😉 Juuri katselin ebaysta bambupuikkoja ja -virkkuukoukkuja: melkoisen läjän saisi muutamalla dollarilla. Ei paljon kannata Suomesta tuoda…

    Suurta ihmetystä ja hämmästystä neulominen näyttää silti aiheuttavan. Myös expatriaattitutut eri puolilta maailmaa ovat hämmästelleet Suurenmoisia Taitojani (hehheh) ja kovasti heillä riittäisi intoa oppia neulomaan, ainakin ajatuksen tasolla. Täällä todella herää huomaamaan, mitkä asiat ovat itselle ihan itsestäänselvyyksiä. Kyllä mekin saimme vastailla, että kyllä, kaikki lapset oppivat koulussa, myös pojat… Kiitos suomalainen peruskoulu!

    • Teillä oli paljon miesneulojia 😀 Minä opetin erästä nuorta miestä, mutta parin silmukan jälkeen kiinnostus lopahti. Muita miehiä en sitten muistakaan, paitsi erään tytön isän, joka kiirettä pitämättä odotti tyttärensä lopettavan neulomisen. Pari tuntia taisi mennä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s