Lisää kissoja ja kahvia

24.10.2013 by Taina 4 kommenttia

Gangneungin kissakahvilasta innostuneena etsin netistä tietoja Soulin kissakahviloista. Ja löytyihän niitä. Suuntasin siis siskoni ja anoppini kanssa heidän täällä ollessaan Gangnamiin yhteen löytämistäni paikoista. Cat’s Attic osoittautui suureksi, puhtaaksi ja hyvin suosituksi.

Omat kengät jätettiin eteiseen ja desinfioitiin kädet. Tämän jälkeen kassalle maksettiin pääsymaksu 8 000 wonia, joka sisälsi yhden juoman. Laukut ja takit laitettiin säilöön seiniä reunustavien penkkien alle laatikoihin. Ilmeisesti lähinnä siksi, etteivät ne olisi aivan kissankarvoissa pois lähtiessä. Tarjolla oli kyllä myös tarrarullia karvojen poistoon.

Tervetuloa. Vierailta otetaan luulot pois jo heti tiskillä, tämä on kissojen valtakunta. 

Tämä mies sai erityisen lämpimän vastaanoton.

Heti alusta asti yksi kahvilan kolmestakymmenestä kissasta parkkeerasi keskelle pöytäämme, eikä hievahtanutkaan kunnes osoitimme lähtemisen merkkejä. Tai houkuttelimme sitä henkilökunnan tuomalla kissanmakkaralla, jota vieraat saivat syöttää kissoille. Tämä meidän kissamme kun tuntui olevan varsin perso tuolle herkulle.

Pöytämme vakiokisu tarkkailee kädessäni olevaa kissanmakkaraa. Viereisessä pöydässä osattiin selvästi odottaa vuoroaan.

Makkaraa! Om nom nom.

Toiselle myös, ruokatavat olivat huomattavasti sivistyneemmät.

Tämä onneton oli merkattu kaulapannalla, ettei kukaan antaisi sille herkkuja. Masu menee niistä kuulemma sekaisin. 

Kissoja tässä paikassa siis oli melkoinen määrä, mutta yllättävän rauhallisesti ne suhtautuivat toinen toisiinsa. Joukossa oli myös vasta hiljattain kadulta löytynyt kulkukissa, jonka joku ohikulkija oli toimittanut kissakahvilaan. Elämästä kadulla muistuttivat vielä vetistävät silmäkulmat, mutta muuten katujen kasvatti näytti sopeutuneen hyvin muiden kissojen seuraan. Paikka oli myös todella puhdas kissojen määrään suhteutettuna. Henkilökunta kävi pyyhkimässä desinfiointiaineella pöytiä jokaisen asiakkaan lähdettyä, eikä lattiallakaan näkynyt kissankarvakasoja.

Muiden vieraiden joukossa oli niin naisia kuin pukuherrojakin. Juttelimme parin nuoren naisen kanssa, joista toinen ilmoitti olevansa amerikkalainen ja toinen korealainen. Korealaisnainen kertoi käyvänsä kahvilassa joka viikko ja aluksi sekoitimmekin hänet henkilökuntaan, niin auliisti hän tuli kertomaan meille kissojen nimiä ja selitti minkälainen luonne kullakin kissalla on.

Suosittelen kyllä näitä kissakahviloita jos kissoista yhtään tykkää. Kummasti siinä ankeampikin päivä piristyy, kun kahvinsa saa juoda kehräävä kissa sylissä.

Veljekset kuin ilvekset.

Miten kaunis turkki.

Tämä kisu taas kuulemma nukkuu aina samalla hyllyllä, kissapatsas tyynynään. 

Tälle kaverille en uskaltautunut edes tarjoamaan makkaraa. 

Enkä tälle. 

Kissa kuin suoraan suomalaisesta navetasta.

Voisiko joku ystävällisesti leikkiä kanssani?

Kaunis kisuleidi.

Tästä tuli väistämättä mieleen piippua polttava vanha kalastaja.

Hänen Ylhäisyytensä kuulemma valitsee aina saman paikan. Keskeltä huonetta.

Hänen Ylhäisyydelleen sopiva tassunpesuteline.

Amerikkalaistyttö ja syliin levitetyn viltin vetovoima. 

PAPERIPUSSI! Ehkä parasta ikinä heti pahvilaatikon jälkeen.  

Makkaraa tarjolla. 

Yksi lempikisuistani.

Sopu sijaa antaa. 

Kahvilassa kävi myös pukumiehiä viettämässä ruokataukoa. 

Tämä oli löytänyt oivan nukkumapaikan kirjahyllyn vilttikasasta. 

Jättikissa.