Rapeakuorista leipää

8.5.2013 by Taina 2 kommenttia

Leipomosta saa välillä ihan siedettävän makuista leipää, mutta valkoinen pullapaahtis on se perusjuttu. Innostuin kokeilemaan paljon kehuttua vaivaamatonta leipää, sillä haluan leipäni rapeakuorisena ja mieluusti tuoreena.

Ohje (netistä löytyy hakusanalla ”vaivaamaton leipä”) vaikutti ihanan helpolta, koska inhoan taikinan vaivaamista. Ainekset sekoitetaan ilman sen kummempaa vaivaamista ja annetaan seisoa huoneenlämmössä yön yli. Seuraavana päivänä sitten vähän käännellään jauhoja joukkoon ja jätetään vielä reiluksi tunniksi jauhotetun liinan sisään lepäämään. Sillä välin uunissa kuumennetaan pata (valurautainen, savinen, lasinen, minä käytin lasista) ja leipä kellautetaan liinan sisästä kuumaan pataan. Kansi päälle ja uuniin paistumaan. Lopuksi vielä paistetaan hetki ilman kantta.

Minä taidan tarvita toisenkin harjoittelukerran, ennen kuin suostun kehumaan leivän valmistamista tämän ohjeen mukaan helpoksi. Taikina jää aika löysäksi, joten vaiheet, joissa puhutaan liinan kunnolla jauhottamisesta kannattaa ottaa ihan vakavissaan, jollei halua kaapia liisteritaikinaa liinasta irti. Taikinaa ja jauhoja oli tässä vaiheessa ympäri keittiötä. Ohjeessa kuitenkin neuvotaan käyttämään nimenomaan puuvillaista liinaa, joten tein kuten ohjeessa sanottiin. Jälkeenpäin pesin liinan kahdesti ja silti se oli ihan taikinainen.

Mutta kun leipä oli saatu uuniin ja kotiin alkoi levitä ihana tuoreen leivän tuoksu, huomasin minä jo suunnittelevani uutta leivontatuokiota. Maku oli perusleiväksi oikein hyvä. Mukavan hapan, vaikka leivonnassa ei käytetty juurta ja hiivaakin vain vähän. Kuori oli taivaallisen rapea ja leipä sisältä pehmeä. Vaikka en varsinaisesti helpoksi tätä sanoisi, niin lopputulos on silti vaivan arvoinen. Parasta leipää mitä itse olen koskaan leiponut.