Tässä on viikko hurahtanut ihan huomaamatta. Aloitin viime viikolla korean kurssin ja kävimme molemmat Samsungin terveystarkastuksessa, viikonloppuna sitten kyläiltiin ja retkeiltiin. Tuntui olevan niin paljon tekemistä, ettei ehtinyt keskittyä kirjoittamiseen lainkaan.
Tuo terveystarkastus oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Ihan perustarkastus, joka tehdään ilmeisesti parin vuoden välein. Ensin täytettiin 16 sivuinen kyselynivaska, jossa selostettiin omaa terveydentilaa, aikaisempia sairauksia, sukulaisten sairauksia, alkoholin käyttöä ja henkistä jaksamista. Sitten varsinainen tarkastus koostui useasta eri testistä, joiden lisäksi sai valita kaksi lisätutkimusta. Itse päädyin kilpirauhasen ja sydämen ultraäänitutkimuksiin, niiden lisäksi olisi voinut kuvauttaa aivonsa tai ottaa vaikka paksusuolen tähystyksen. Tutkimuslistaa lukiessa alkoi epäilys kummasti kalvamaan mieltä ja pian oli diagnosoinut itsellään syövän ja tuberkuloosin, vähintään. Osana perustutkimusta oli mahalaukun tähystys, joka tehtiin kevytnukutuksessa. Tai olisi siinä valveillakin saanut olla, mutta itselläni yökkimisreaktio on niin vahva, ettei siitä letkun nielemisestä olisi hereillä mitään kuitenkaan tullut. Naisilla myös mammografia oli perussettiä, sellaisessakaan ei ole koskaan aikaisemmin tullut käytyä. Taas monta kokemusta rikkaampana.
Lauantaina oli tämän kevään lämpimin päivä, mittari nousi yli +20 asteeseen ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Illalla alkoi kuitenkin tuulla ja yöllä lämpötila lähenteli jo nollaa. Sunnuntaina oli jotain +8 ja tuulista, mutta aurinkoista. Kannoimme polkupyörät pihalle ja suuntasimme olohuoneen ikkunasta näkyvälle Mubongsanin kukkulalle (360 m). Pyöräily vilkkaasti liikennöidyn valtatien reunassa ei suuremmin sykähdyttänyt, eikä sen jälkeinen rakennustyömaan keskellä pyöräilykään, mutta varsinainen patikka Mubongsanille oli kyllä mukava. Ja rauhallinen. Kerrankin alue, joka ei ollut ihan tukossa muista retkeilijöistä. Testasimme myös uusia kiikareita ja yritimme löytää tuttuja alapuolella olevalta golfkentältä. Ei löytynyt, mutta siinä ohessa bongattiin pari uutta lintua.
Keltaista ja punaista ylös, sininen alas.
Harjumaisemaa. Mäntyjä, katajia ja orava.
Olivat uusineet penkit reittien varsille.
Maiseman geometrisoija.
Näin hurja ilmestys tuli vastaan matkalla huipulle.
Taustalla näkyy koti. Tuohon väliin nousee pian uusi kaupunginosa, minkä jälkeen ei meidän olohuoneesta taida Mubongsan enää näkyä.
Huipulla. Kuvan ottanut nainen otti vielä toisen, käski hymyillä. Siinä näytetään jo niin mielipuolisilta, että päätin julkaista tämän ”vakavan”.
Kevät etenee. Kohta alkaa vihertää enemmänkin, kun puut innostuvat avaamaan silmunsa.
Täällä Muualla 