Koreassa hampaita hoidetaan kiitettävällä tarmokkuudella. Hampaat pestään noin viisi kertaa päivässä, yleensä pieni hetki syömisen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että aina joku pesee hampaitaan jossain, vaikka sitten kaupan myyjä kassalla istuessaan tai taksikuski tauollaan tienpientareella. Rakennustyömaan laitamillakin voi nähdä työmiehiä kypärä päässä hammaspesulla. Jokaisella on hammasharja mukana, aina. Omaa peilikuvaa ja valkoista hammasrivistöä myös peilaillaan ahkerasti: hissin peilistä, vaatekaupan pukukoppiin jonottaessa tai kännykästä bussissa istuessa.
Hampaiden hoitotuotteita on kaupoissa hyllymetreittäin ja hammasharjoja myydään neljän pakkauksissa, samoin tahnat ovat jättituubeissa ja monen kappaleen paketeissa. Hammashygienistillä käynti on ilmeisesti ihan arkipäivää, itsekin sain syksyllä ajan, kun vain kävelin klinikan ovesta sisään. Hoito oli puolet halvempi kuin Suomessa, ei sattunut yhtään ja oli ohi kymmenessä minuutissa. Kohta pitäisi mennä uudelleen poistattamaan hammaskiveä ja olen huomannut huokailevani netistä löytyneiden täydellisten hymyjen perään. Soulissa on esteettiseen suuhygieniaan erikoistuneita klinikoita, joissa valkaistaan ja puunataan hampaat, mutta jotka tarjoavat myös oikomishoitoja. Hintoja sivuilla ei tietenkään ole, mutta vähän tekisi mieli käydä näyttämässä purukalustoaan, josko virhepurenta olisi täällä halvempi hoitaa.
Suomalainen xylitol on hyvä tuliainen Etelä-Korealaiselle. Samalla kannattaa tanssahdella tanhumaisesti ja huudahtaa ”Hyvä, hyvä!!”. Näin täällä mainostettiin xylitolia televisiossa joku aika sitten. Vihreään tanhupukuun sonnustautunut valkopartainen vanha äijä tanssahteli perheen olohuoneeseen ja kehui miten hyvä xylitol on hampaille. Itselle mainos toi jostain syystä enemmänkin mieleen Turkin kuin Suomen, mutta ainakin täällä tiedetään xylitolin tulevan Suomesta.
Täällä Muualla 